D. H. Lawrence; Lady Chatterleyn rakastaja

 Lady Chatterleyn rakastaja oli äärimmäisen tylsistyttävä ja mitäänsanomaton kirja. Olen lukenut tämän nuorena, tiedän sen, mutta en voi ymmärtää, miten muka olen jaksanut? Ja olenko oikeasti, koska en muistanut kirjasta mitään. Juonen tietysti, kaikkihan sen tietää, mutta aivan kuin olisin ensimmäistä kertaa tätä lukenut. Jos en olisi tarvinnut tätä Popsugar-haasteeseeni, jossa pitää lukea jokin kielletty kirja, niin en olisi koskenut Lady Chatterleyn rakastajaan pitkällä tikullakaan.

Kirja on ollut muinoin roisi tarina pornografisten ilmaisujen ja kielletyn avioliiton ulkopuolisen rakkauden vuoksi. Hohhoijaa. Kirjailija on selvästi vain halunnut kohahduttaa sen aikaista englantilaista luokkayhteiskuntaa ja saattaa kirjalliseen muotoon kliseisen "aatelisrouva rakastuu ja ajautuu seksisuhteeseen alempaan luokkaan kuuluvan miehen kanssa" -tarinan.

Ainoat pisteet ihanan koomiselle kielelle ja sen suomennokselle: "... ja matalan vatsansa ja phalloksen, joka nousi tummanpuhuvana ja kuuman näköisenä..." ... " - Miten outoa! hän sanoin verkalleen - Miten oudosti se seisoo! Niin isona! Ja niin tummana ja itsevarmana! Sellainenko se on?" 

Ja toinen aivan lumoava sana: pempunnuolenta. Nykypäivänä mielistelystä käytetään sanaa perseennuoleminen ja takapuolesta taas sanaa peppu. Mutta että pemppu! Muistan tuon sanan lapsuudestani, se on mielestäni lastenkieltä. Vähän niin kuin koira on hauva tuli on poppa. Tämä oli varmaan maailmankaikkeuden ainoa kirja, jossa sana pemppu esiintyy painettuna.

Onneksi se on nyt luettu. Ei enää koskaan. Kirjalla Popsugar 2020 -haasteen kohtaan: 39. Read a banned book during Banned Books Week

Elizabeth Noble; Lukupiiri

 

Lukupiiri kertoo kourallisesta naisia, joiden perhe-elämään mahtuu muutoksia; pettymyksiä, ilon aiheita, isovanhemmuutta, lasten saantia, pettämisiä, avio- ja avoeroja ja uudelleenlämmitettyjä suhteita. Tuollaista romanttisen romaanin vakiokamaa. Nämä naiset ovat perustaneet yhdessä lukupiirin, jossa he ruotivat lukemiaan kirjoja ja saavat toisiltaan tukea arkielämän vaikeuksiin. Vuoden jokaiselle kuukaudelle on nimetty yksi kirja ja yksi lukupiirin kokoontuminen.

Ensimmäiset puoli kirjaa olin ihan sekaisin, kuka kukin on ja jouduin vähän väliä selaamaan takaisin alkulehdille, jossa käytiin henkilöesittely. Loppuosassa kirjaa olin jo melkein oppinut henkilöt. Jotenkin kirja oli hieman sekava ja varsinkin alkupuolella kuivahko. En olisi varmaan lainannut kirjaa, ellen olisi tarvinnut sitä täydentääkseni Popsugar-haastettani loppuun. Ja kyllä tämän lukemiseen kului enemmän kuin viikon päivät.

Popsugar 2020 -haasteen kohtaan:

4. A book about a book club

Katariina Souri; Valkoinen varjo

En ollut aikaisemmin lukenut mitään Katariina Sourilta (aikaisemmat kirjat Kata Kärkkäinen -nimellä). Valkoinen varjo on Musta mandala-trilogian ensimmäinen osa ja valitsin sen kauniin kansikuvan vuoksi (sekä siksi, että omien sanojensa mukaan Souri on muunsukupuolinen ja Popsugar-haasteeseen tarvitaan tänä vuonna muunsukupuolisen kirjailijan kirjoittama kirja).Päähenkilö on Mona Malin, mosaiikkitaiteilija. Ystävänsä kehotuksesta hän järjestää mosaiikkimandala-kurssin saaressa. Kirjassa tapahtuu muutama murha ja jännitystarinan erikoisuus on yliluonnollinen mystisyys. Mona näkee ja tuntee asioita yliluonnollisilla kyvyillään, jotka onneksi jäävät kirjassa aika matalalle tasolle. Vierastan pikkuisen yliluonnollisia fantasia-piirteitä, mystistä huuhaata ja selvänäkijyyttä. Kirjassa näille ei annettu suurta sijaa, lukijana saatoin jopa vähän miettiä, että tapahtuiko niitä ollenkaan.
Jotenkin tarina oli vähän tyhjä, vaikka aihe oli kiva. Suljetun paikan mysteeri, eristetty saari, kourallinen ihmisiä ja sitten sitä keskinäistä kyräilyä siitä, kuka on hyvä ja kuka paha. Yleensähän tällainen on ihan huikea kehys jännärille.
Täytyy muuten huomauttaa, että minä en pidä mosaiikista.
En tiedä, jatkanko sarjan toiseen osaan. Ehkä, jos se näppärästi tulee ulottuvilleni.


Popsugar 2020 -haasteessa siis kohtaan: 
2. A book by a trans or nonbinary author
ja
Helmet 20187 -haasteessa kohtaan: 
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

Jane Austen; Kasvattitytön tarina

Kiva austenilainen tarina Fannysta, joka muuttaa Mansfield Parkiin tätinsä perheeseen kasvattityttäreksi ja kokee siellä kasvamisen tyttösestä nuoreksi naiseksi. Asiaankuuluvasti mukana romantiikkaa, yläluokan seuraelämää ja tasapainottelua sopivaisuussäännöksillä.

Tämän painoksen (6. painos 1987) kansikuva on hirveä. Onneksi kirjaa löytyy siedettävämmilläkin kansikuvilla, joskin hämmästyksekseni myös tätä vielä paljon surkuhupaisemmilla.
Kirjassa oli useita kirjoitusvirheitä:
ihashuttava (ihastuttava)
heiti (neiti)
muohaamatta (huomaamatta)
sön (sen)

Kasvattitytön tarina on kirjoitettu 206 vuotta sitten, eli 1814. Siinä sitä on kestävää kehitystä.

Popsugar 2020 -haasteessa laitan tämän kohtaan: 

6. A bildungsroman ja Helmet 20017 -haasteessa kohtaan:  34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt

Tuomas Saloranta; Murhamystiikkaa - okkulttisia etsivätarinoita

Tällainen harmiton novellikokoelma kotimaisen fantasiakirjallisuuden nousevilta tähdiltä. Kirja sisältää 12 novellia, joista jotkut ovat herttaisia, toiset vähän monimutkaisempia. Ihan kiva, että kirjoittajat ovat saaneet äänensä kuuluviin. Mieleen tuli lasten kesäleiri ja iltainen leirinuotio. Tai ehkä ripari. Jokainen kertoo vuorollaan oman kauhutarinansa, kaikilla on mukavaa ja hyvä mieli.

Popsugar 2020 -haasteessa: 

11. An anthology ja vanhaan 2017 Helmet-haasteeseen:  31. Fantasiakirja

Eva Frantz; Kahdeksas neito

Eva Frantz on uusi tuttavuus minulle, vaikka tämä olikin Anna Glad -sarjan toinen osa. Luen ensimmäisen kirjan, jahka saan sen käsiini. Kahdeksas neito on saanut Vuoden johtolanka 2019 -palkinnon. Siksi tästä kirjasta kiinnostuinkin.

Kirjan alussa avannosta löydetään kuollut nainen; valokuvauskurssin opettaja Boel. Anna Glad ja poliisitiimi saa tutkittavakseen murhatutkinnan, jonka lähteet ovat menneisyydessä, Lucia-kulkueeseen osallistuneiden tyttöjen tapauksessa. 

Tämä oli keskikiva dekkari, jossa oli muutamia kirjoitusvirheitä ja yhdessä kohtauksessa nimet olivat menneet sekaisin. Siellä täällä dialogi oli vaivaannuttavan naiivia. Kaikki muu oli ihan ok.

Kirja sopii Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan: 

23. A book that won an award in 2019

Hiro Arikawa; Matkakissan muistelmat

Matkakissan muistelmat oli erikoinen, omituinen, lyhyt ja lämminhenkinen kissan ja tämän omistajan tarina. Se alkaa siitä, kun mies löytää auton alle jääneen kulkukissan ja päättyy siihen, kun tuttavukset lopulta eroavat. Väliin mahtuu yhteinen matka Japanin kaupungeissa ja maanteillä. Välillä pysähdytään miehen lapsuudentuttaville kyläilemään ja muistelemaan mennyttä, elämään menneessä. Vaikka mies yrittää etsiä samalla uutta kotia kissalleen, Nanalle, yhteenkään näistä perheistä kissa ei jää. Niinpä matka jatkuu yhdessä kohti seuraavaa etappia. 

Alkuosan kirjaa en ollut kauhean ihastunut. Menin tavattoman sekaisin näistä japanilaisista nimistä, varsinkin kun samaa ihmisitä saatettiin välillä kutsua suku- ja välillä etunimellä. Eikä ihmisiä edes esiintynyt koko kirjassa kovin montaa! Mutta sitten päätin, etten anna sen häiritä; on oikeasti ihan sama kuka kukin oli, kunhan luin. Lopussa oli kaunista vähän runollista taiteellisuutta, siitä pidin niin paljon, että muuten aika vaatimaton tarina parani heti vähintään puolella. Pelkästään sen takia kirja kannatti lukea.

Tämä oli jotenkin vähän kansantarumainen ja hivenen lastenkirjan tyyppinen. Vai onko tämä ihan lastenkirja? Luin kirjan sähköisenä e-kirjana ellibs -palvelusta, joten en tiedä miten tämä luokitellaan. On muuten vallattoman huono sovellus, esim. nettiselaimella lukiessa ei voi seurata sivunumeroita lainkaan ja kirjanmerkkejä en saanut tallentumaan. Kännykällä ei ole näitä ongelmia, mutta siinä taas yhdelle "sivulle" eli näytölle tulee ainoastaan muutamia rivillisiä, jolloin koko ajan saa olla liu'uttamassa uudelle sivulle.

Kirjalla Helmet 2020 -haasteen kohtaan: 

29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva ja Popsugar 2020 -haasteen kohtaan:  5. A book set in Japan, host of the 2020 Olympics

Zane Grey; Tuliharja

Tuliharja oli hyvin vastenmielinen kirja, jossa ei ollut mitään uskottavaa. Onko menneiden vuosikymmenien (vuosisadan) nuoria poikia (uskon tämän kirjoitetun sellaisille?) oikeasti viilattu niin linssiin, että heille on tarjoiltu näin luokatonta kirjallisuutta? Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran v. 1910. Minun suomennoskappaleeni oli vuodelta 1935.

En ole tietenkään ollut villihevosmetsästäjä enkä elänyt villin lännen kulta-aikaa, mutta tiedän jonkin verran hevosista vanhan ratsastusharrastukseni ansiosta. Kirjan hevosen käsittelytaidot ja -tavat ovat aivan järjettömiä. En viitsisi edes sanoa mitään. Mutta sanon nyt kuitenkin sen verran, että kun Lin Sloane pyydystää aron hienoimman tulenpunaisen villihevosoriin, niin ei hän eikä hänen morsmaikkunsa Lucy todellakaan ratsasta sillä parin viikon päästä hevoskilpailuissa, vaikka kirjassa niin tapahtui. Ja hevonen ei ole tappaja, murhaaja eikä hehku kostonhimoa ja vihaa. Kirja kertoi tästä Tuliharjaksi nimitetyn villihevosen tarinan ja Lin Sloanin ja Lucy Bostillin rakkaustarinan.

Oli tämä aivan uskomaton kokemus. Tietenkään en olisi lukenut tätä kirjaa muuten, ellen olisi tarvinnut sitä Popsugar -haasteen suorittamiseen. Kaikkeen sitä sitten päiviään tuhlaakin, hohhoijaa. 

Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan: 

37. A Western

Joel Dicker; Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Kirjan päähenkilö on Marcus Goldman, joka on kirjoittanut yhden romaanin, mutta toinen ei ota sujuakseen. Kustantaja ahdistelee ja muistuttaa viiden romaanin sopimuksesta. Saadakseen tukea ja inspiraatiota Marcus ottaa yhteyttä vanhaan ystäväänsä, opettajaansa ja kirjailijaan Harry Quebertiin. Uusi romaani alkaa syntyä, kun Quebert yhtäkkiä pidätetään murhasta. Tämän pihalta on löytynyt 15-vuotiaan tytön maalliset jäänteet. Marcus haluaa ottaa selvää, onko hänen oppi-isänsä oikeasti syyllinen murhaan ja kirjoittaa tapauksesta kirjan.
Harry Quebertilla oli vuosikausia sitten sopimaton rakkaussuhde alaikäisen Nolan kanssa. Asia piti salata pikkukaupungissa, mutta tapahtuipa siellä monia muitakin salattavia asioita. Sitten Nola katosi jälkiä jättämättä ja yhdellä jos toisellakin henkilöllä oli jotain epämääräistä kontollaan. Kirjassa kieritellään auki näitä salaisuuksien vyyhtejä ja lopulta selviää mitä oikeasti tapahtui ja kuka oli syyllinen mihinkin.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta on yli  800-sivuinen järkäle, mutta sivumääräänsä nähden nopealukuinen. Jos tämä olisi järkevämmin ladottu, niin kirja olisi fyysisesti mukavampi kappale, joka sisältäisi vain noin 500 sivua. Nyt paksun kirjan käsittely oli ongelmallista ja kirjaston kappale oli aivan riekaleina tasapainottomuutensa takia.

Dekkarina pidän tätä kevyenä ja melko hyvänä. Epäuskottavuuksia on jonkin verran, mutta niinhän kaikissa. Erikoista on, että kirjan luvut alkavat numerosta 31 ja etenevät pikkuhiljaa ykköstä kohti. Siinäpä hauska ratkaisu!


Popsugar 2020 -haasteessa kirja vastaa kohtaan: 

1. A book written by an author in their 20s

Pekka Seppänen; Nyman

En ollut ennen kuullut Pekka Seppäsestä, mutta Wikipedia tietää kertoa, että hän on toimittaja ja kirjoittaja ja työskennellyt mm. Talouselämä -lehden päätoimittajana.

Nyman on oikeasti Kekkonen. Siis presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Hautajaispäivänään hän piiloutuu lähistölle ja tarkkailee kiikarilla omaa hautaan laskuaan. Petkuttanut, pirulainen, kaikkia muita. Arkussa onkin jokin ihan toinen ihminen. Nyman saa seuraa Pekasta ja miesten välille syntyy ystävyys. Se uusitaan monta kertaa New Yorkissa, jonne Nyman muuttaa hautajaistensa jälkeen ja jonne Pekka matkustaa häntä joskus tapaamaan.

Kirjan teksti kulkee kolmessa eri tasossa. Ns. nykyajassa, jossa Nyman ja Pekka tapaavat New Yorkissa; Pekan lapsuudessa 70-luvulla ja vielä Nymanin muistelmissa, joita hän kirjoittaa ruutupaperille antaakseen ne Pekalle julkaistavaksi. Pekan 70-luvun lapsuus oli kirjan paras osuus, Kekkosen - ei vaan siis Nymanin - ruutupaperimuistelmat oli tylsimmät. Vähän liikaa politiikkaa. Kuinka moni (paitsi minä) muistaa muka enää Ahti Karjalaista, Veikko Vennamoa, Tamara Lundia ja Johannes Virolaista? Tai edes Kekkosta itseään. Minäkään en muista Ahti Karjalaista, olen kuullut vain hänen maineestaan kerrottavan. 

Kirjassa oli jotain tenhoavaa, mutta se jäi vähän kesken. Mutta kyllä Seppänen kirjoittaa osaa.

Popsugar 2020 -haasteessa tämä menee kohtaan: 

30. A fiction or nonfiction book about a world leader

Anton Tsehov; Kaksikymmentä

Anton Tsehovia en ollutkaan ennen lukenut. Ja jos en olisi tarvinnut Popsugar 2020 -haasteeseen kirjaa, jonka nimessä on sana kaksikymmentä, niin ennemmin todennäköisesti olisin tarttunut Tsehovin johonkin toiseen teokseen kuin tähän novellikokoelmaan. Yleisesti ottaen en pidä novelleista ja tämän kirjan tarjonta ei ollut päätähuimaavan laadukas. Vähän sellaisia no jaa - harmittomia novelleja. Laadultaan samanlaisia, joita tulisi jos luokallinen yläasteen oppilaita käskettäisiin kirjoittamaan novelli ja koottaisiin ne sitten samoihin kansiin. 

Ja nyt sitten vihjeeksi, että tämä ja monia muita jo tekijänoikeuksien ulkopuolella olevia romaaneita löytyy Projekti Lönnrotista. Näinä korona-aikoina, kun kirjastot on suljettu ja lukeminen loppuu, joutuu mahdollisesti turvautumaan tuommoisiin epätoivoisiin tekoihin. Ei tässä vielä mitään hätää ole; minulla on parisenkymmentä kirjastolainaa, mutta säästelen niitä nyt kultaakin kalliimpina. Pelkään kirjastosulun pitkittyvän ja tästä syystä yritän välttää niiden tuhlaamista. Luen e-kirjaa aina kun pystyn. 

Eli siis Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan: 

2. A book with "20" or "twenty" in the title

Stuart Turton; Evelynin seitsemän kuolemaa

Evelynin seitsemän kuolemaa oli ihan huisin erilainen dekkari. Mitään tällaista en tosiaan ole koskaan lukenut, joskin alitajunnassa on pientä kellojen soittoa, että tämä konsepti ei olisi ihan vieras... Ainakin on tarinoita, joissa herätään aina uudelleen samaan päivään, kunnes joku mysteeri on ratkaistu. Tässä kirjassa pitää ratkaista Evelynin murha.
Kirjan päähenkilö Aiden Bishop on kutsuttu englantilaiseen maaseutukartanoon juhliin. Juhlapäivän iltana kello 23 Evelyn murhataan. Mutta ei vain yhden kerran, vaan sama päivä toistuu yksi toisensa jälkeen ja jokaisen niistä iltana Evelyn kohtaa loppunsa. Päähenkilö herää samaan aamuun milloin kenenkin juhlavieraan hahmossa ja tätä hyväksi käyttäen hänen on selvitettävä murhan tekijä, jotta kierre saadaan katkaistua.
Tähän kirjaan mahtui jännitystä, joskin tarkkana sai olla, ettei mene sekaisin henkilöistä ja jotta pysyy jonkinlainen ote juonesta. Minulla ei aina ihan pysynyt. Kirjan alku oli uudenlaisen juonensa takia järisyttävän jännittävä, sitten se vähän kyykkäsi ja keskiosa kesti aika pitkään... kunnes puolen välin jälkeen kirja sai taas vauhtia. Ihan loppu ja mysteerin selitys oli vähän lattea. Osittain toivoin kierompaa loppua.


Helmet 2020-haasteessa kohtaan: 

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja ja Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan:  3. A book with a great first line

Britt Karin Larsen; Finnskogen - elämän kehto

Tähän kirjaan suhtauduin hyvin ennakkoluuloisesti. Ja osin nämä ennakkoluulot pitivät sitten paikkansa. Finnskogen - elämän kehto aloittaa 7-osaisen sarjan metsäsuomalaisista. En ollut tiennyt tämmöisestä kansasta mitään! Suorastaan ihmettelen itseäni, sillä olen hyvin kiinnostunut historiasta ja myös historiallisista kirjoista. Missään ei ole aikaisemmin edes sivuttu tätä aihetta, eikä koulukaan tainnut opettaa metsäsuomalaisista mitään? Ruotsin prinssi Daniel on kuulemma metsäsuomalaisten jälkeläisiä. 

Metsäsuomalaiset ovat keskisestä Suomesta, Savosta ja Pohjois-Hämeestä jo 1580-luvulla lähteneiden suomalaisten heimoa, joka asettautui eteläisestä Ruotsista Lappiin asti ulottuvalle alueelle ja Norjan puolelle samaten. No huh, opin ihan uuden asian.

Kirjassa kuvataan 1800 -luvun puoliväliä, jossa metsäsuomalaisia elää vaatimattomissa maakuopissa ja metsästysmajojen tapaisissa vaatimattomissa asuimistoissa. Päähenkilöitä on muutama, Lina, jota alussa kutsutaan vain naiseksi. Taneli, villimies ja karhunkaataja. Sekä kylässä vähän paremmin asuvat perheet. 

Kirjan kansi oli niin vastenmielinen, että se jo herätti epäluuloja. Siitä tuli mieleen joku teini-ikäisten keskiaika-fantasia, vähän yliluonnollisia piirteitä ja taikuutta herättävä trendi-tarina. Vähän sellainen nuorille aikuisille tarkoitettu. Mystiikkaa, noituutta, salaperäisyyttä... No ihan sellainen kirja ei ollut, mutta sen tekotaiteellisuus ärsytti. Onneksi kirja oli hyvin nopeasti luettu. Minusta siitä puuttui koko kehyskertomus, tämä oli kuin irti repäisty still-kuva jostain aiheesta, josta olisi voinut tehdä isomman tarinan. Ihmisten taustaa olisi voinut kertoa enemmin, heidän nimiään, tuntemuksiaan... syvemmälle, syvemmälle!

Ei ole halua jatkaa sarjan parissa, ellei mieli nyt jostain syystä muutu kummasti. Itse metsäsuomalaisuus on kyllä kiehtova aihe.

Korona-viruksen takia pelkään aivan tavattomasti, että kirjastot suljetaan, joten haen tänään toiset kymmenen romaania varmuuden vuoksi kotiin. Ei maailma siihen kaatuisi, jos siellä joku tällainen Finnskogen olisi mukana, vaikka ensisijaisesti välttelen nyt kyllä tätä sarjaa.

Helmet 2020-haasteessa kohtaan: 

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

ja

Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan: 

24. A book on a subject you know nothing about

Mikael Ilves; Eläinlääkäri liemessä

Viime viikolla luin eläinten vallankumouksen George Orwellin kuvailemana, tällä viikolla vuorossa oli eläinlääkäri Mikael Ilveksen versio. Suorastaan riemastuin, kun ajattelin että nyt luetaan suomalaisversiota aidosta alkuperäisestä Animal Farmista. Oikeasti tartuin kirjaan vain siksi, että tarvitsin Popsugar -haasteeseen vaaleanpunakantisen kirjan. Tunnistan Mikael Ilveksen jostain, olisikohan hänellä ollut joskus tv-ohjelma? Tai ehkä eläinlääkärin palsta Koiramme-lehdessä? En tiedä mistä hänet tunnistan, mutta tuttu mies viiksineen. Kirjan Mika Pulssi on jonkinlainen kirjailijan alter ego.

Eläinlääkäri liemessä -kirjan tarina oli sitten ihan omanlaisensa eläinten vallankumous, nimenomaan nyt sikojen vallankumous. Päähenkilö on Asser-karju, joka jonkinlaisen ylimaallisen voiman laskeuduttua maan päälle saakin puhekyvyn ja ymmärryksen, jotta voi puuttua sikojen helvetilliseen tilanteeseen Tienpään sikalassa.
Toinen päähenkilö on eläinlääkäri Mika Pulssi, joka on ihastunut Tienpään nuoreen Helinään. Asser-karju saa nämä kaksi ihmistä puolelleen ja eläinten vapautusrintama alkaa toimia.
Kirja oli sekoitus artopaasilinnamaista hupaisaa sekoilua ja toisaalta surullisia aatoksia tuotantoeläinten tilanteesta. Pidin tätä mauttomana ihan kirjan loppusivuille saakka. En halunnut nauraa tai hymyillä niille hupaisillekaan kohdille, kun välillä kuvattiin teurastamoa ja sikojen ja lehmien käsittelyä. Ihan loppusivuilla ajattelin, että ehkä kirja voi saada synninpäästön. Mikael Ilves on kuuluisa eläinten hyvinvoinnin puolestapuhuja, joten hyväähän tällä kirjalla oli tarkoitus edistää.

Yksi asia jäi häiritsemään. Sivulla 175 sanottiin: "Vesihämähäkit tekivät nykiviä hyppyjään järven siirappipintaan". No niin, kuvauksen perusteellahan ne ovat kuitenkin vesimittareita, niitä nykäyksittäin pomppivia pitkäkoipisia hyönteisiä, kaikkihan niitä on nähneet. Vesihämähäkit eivät liiku veden pinnalla millään lailla, vaan pinnan alla, eivätkä varsinkaan hyppien. Tässä on nyt selvästi käynyt joku lapsus eläinlääkäriltä.

Teen edelleen hartiavoimin töitä matkalla kasvissyöjäksi. Punaisen lihan osuus ruokavaliossani on jo ihan mitätön, mutta olen vielä liian heikko jättääkseni sen kokonaan pois. Työ jatkuu siis. Kyllä tämä kirja sitä työtä auttaa.

Popsugar 2020 -haasteessa kirja menee kohtaan: 

36. A book with a pink cover

George Orwell; Animal Farm

Animal Farm eli Eläinten vallankumous ei paljon esittelyitä kaipaa. Tämähän on satiiri siitä, miten eläimet tekevät vallankumouksen tilallaan, ajavat huonon isännän pois ja uudeksi johtohahmoksi valikoituu Napoleon-sika. Vaikka kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Eläimet nousevat sortovallan alta päätyäkseen... sortovaltaan.
Maatilan eläimet tekevät työtä nääntymykseen asti, mutta siat ja koirat niittävät maineen ja korjaavat sadon. Kirja kuvaa Venäjän vallankumousta eläinsadun muodossa.
Löysin mökin kirjahyllystä tällaisen äitini vanhan englanninkielisen painoksen vuodelta 1962, alun perin kirja on ilmestynyt vuonna 1945.
Animal Farm on kirja, joka jokaisen olisi hyvä lukea. Toisaalta jokainen taitaa osata tämän tarinan jo muutenkin, joten onko sillä lukemisellakaan enää niin väliä. Kirjasta on tehty jopa piirrettyjä lastenohjelmia, mutta niiden loppu on muutettu onnelliseksi.

Helmet 2020 -haaste: 

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla ja Popsugar 2020 -haaste:  27. A book featuring one of the seven deadly sins

S. K.Tremayne; Jääkaksoset

Olipas huippukiva jännäri tämä Jääkaksoset. Epäuskottavuuksia kyllä löytyi ihan roppakaupalla ja loppuratkaisu oli mielestäni huono ja laimea, mutta koko matka sinne oli jännittävää ja sujuva-lukuista tekstiä. En  ollut aikaisemmin lukenut mitään Tremaynelta ja tein muuten hirvittävästi töitä löytääkseni tiedon, onko kyseessä mies- vai naiskirjailija! (Koska kokoan tilastoa siitä, mikä on vuosittainen mies-/naiskirjailijoiden osuus lukemistani kirjoista). Kyseessä oli mies.

Kirjan perhe on menettänyt lapsen, toisen identtisistä kaksostytöistä. Perheessä on ongelmia, surua ja vaikeuksia ja siksi he päättävät muuttaa Skotlantiin majakkasaarelle pois vanhoista elinympäristöistä. Toipumaan. Tällaisista tykkään: suljetuista ympäristöistä, maalaiselämästä, extreme-selviytymisestä, koska ne ovat usein hyytävän jännittäviä, mutta myös koska löydän niissä aina jotain epäuskottavuuksia. Tässä niitä epäuskottavuuksia oli enemmän, kuin jaksaa luetella. Mutta jännittävää oli se, ettei mihinkään voinut luottaa ja uskoa. On aina kiva, kun lukijaa vähän huijataan hyvän maun puitteissa ja välillä saa hölmistyä ja ihmetellä, miten tämä kaikki nyt oikeasti onkaan. Jääkaksosissa lukijan on tarkoitus epäillä, tapahtuuko saarella jotain yliluonnollista, miksi eloon jäänyt tytär väittää olevansakin se kuollut sisar. Peilata omia tunteitaan: pelottaisiko minua, jos olisin nyt tämä äiti ja tyttäreni käyttäytyisi, kuten hän kirjassa käyttäytyi. Ja onko vanhemmilla jotain tekemistä menneen tragedian kanssa. Ja jos, niin kummalla heistä.
Ai niin; muutaman kerran tuli kyllä mieleen Stephen Kingin Hohto =).

Aion lukea lisää Tremaynelta.

Helmet 2020 -haasteessa menee kohtaan: 

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan ja Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan:  12. A book that passes the Bechdel test

Virpi Hämeen-Anttila; Kirkkopuiston rakastavaiset

Ihana Björk ottaa tässä romaanissa apulaisjohtajan pestin sukulaisensa sähköfirmassa. Sen mutkikkaat liike-elämän juonittelut liittyvätkin yllättäen Björkin vapaa-ajallaan tutkimaan kaksoismurhaan. Nuori pariskunta on löydetty puistonpenkiltä kuolleena. Pian poliisille selviää, että kyseessä ei ole itsemurha, vaikka se on yritetty lavastaa näyttämään siltä. Ei, kyseessä on kaksoismurha.

Jos edellisessä romaanissa, Tiergartenin teurastajassa, tutkittiin kuvottavaa murhatapausta, niin on kyllä tässäkin ilkeä rikolliskuvio. 

20-luvun Helsinki on lumoavaa luettavaa. Erikoisen paljon pidin autoilu-kohtauksesta, jossa Helsingistä Kotkaan ajetaan 4 tuntia auton huippunopeuden ollen 65 km/h. Tosin moinen vauhti huonokuntoisilla teillä ei toki onnistu. Auto on muuten Citroen. Ihan huippua!

Mieleen jäi kuitenkin myös kohtaus, jossa Björk ja apulaispoika Frans Valkama ovat murtautuneet pimeyden turvin rikollisten taloon ja liikkuvat kynttilän turvin pimeässä huoneessa. Kun he uhkaavat tulla huomatuiksi, he puhaltavat äkkiä kynttilän sammuksiin ja piiloutuvat sohvan taakse. Pahikset tulevat huoneeseen, mutta eivät epäile mitään. Mutta kyllähän nyt puhalletusta kynttilästä nousee kauhea käry, kun sen sammuttaa. Ehkä rikollisilla on onneton hajuaisti?

Helmet 2020 -haasteessa kirja menee kohtaan: 

17. Tutkijan kirjoittama kirja ja Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan:  9. A book with a map

Robin Cook; Sokea piste

Laurie Montgomery toimii oikeuslääkärinä New Yorkissa. Hänen ruumiinavauspöydälleen tulee kokaiiniin kuolleita uhreja, mutta kaikesta näkee, etteivät nämä uhrit olleet huumeidenkäyttäjiä. Laurie alkaa epäillä ja saa tietenkin laitoksen johtajan niskaansa. Johtaja hyssyttelee asiaa ja vaikeuttaa Laurien työtä. Apua ei tahdo tarjota edes poliisi Lou, joka on Laurien mielestä sietämätön ja tuttavat ajautuvat jatkuvasti riitaan keskenään. Ihan toista maata on huippu-silmäkirurgi Jordan, joka vie Laurien huippuravintoloihin ja antaa muutenkin maistaa exclusive-elämää. Mutta jos jokin vaikuttaa olevan liian hyvää, niin se todennäköisesti onkin liian hyvää ollakseen totta.

Sokea piste oli täysin keskitason lääketiede-trilleri. Sujuvasti kirjoitettu (/suomennettu), helppo, pinnallinen ja kaikin puolin ihan ok. Kirja on ilmestynyt vuonna 1992.

Popsugar 2020 -kohdassa tämä istuu kohtaan

17. Medical triller

Jevgeni Vodolazkin; Lentäjä

Lentäjä on hieno tarina historiasta, muistamisesta ja lapsuudesta. Ja rikoksesta ja rangaistuksesta. Paikoin rankkaa luettavaa, osin taas kaunista ja hentoa. Yhtä kaikki, kieli on nautinnollista ja kirja on kevyt lukea, sillä se jakautuu lyhyehköihin kappaleisiin, päiväkirjamaisiin merkintöihin.

Innokenti Platonov herää sairaalassa ja muistaa tapahtumia lapsuudestaan 1900-luvun alusta. Oli  kesäpäivät datshalla, lapsuudentoverit, ensirakkaus, lentonäytökset, säännöstely, elintarvikekortit,  sotilaat, vallankumous, vankileirit... Mutta nyt sairaalassa herätessään Innokenti elääkin vuotta 1999. 

Olipas elämys. Ihan loppu jäi minusta vähän vajaaksi, mutta se ei mitenkään latistanut kirjan laatua, olipahan vain henkilökohtainen mielipiteeni. En pidä lopuista, joissa asiat jää vähänkään auki.

Popsugar 2020 -haaste: 

8. A book with an upside-down image on the cover

Søren Sveistrup; Kastanjamies

Kastanjamies oli aika hiuksianostattava jännäri pienten lasten äitejä vaanivasta murhaajasta, joka amputoi eläviltä uhreiltaan raajoja ennen näiden kuolemaa. Aika yöks. Mutta silti se ei ollut kirjan kuvottavinta settiä, vaan oikeastaan maininnat lapsiin kohdistuneista inhottavuuksista. Kirjan puolustukseksi on sanottava, että  näitä lapsiuhreihin kohdistuvia inhottavia tapahtumia ei kuvailtu eikä kerrottu "reaaliaikaisesti", vaan mainittiin niitä tapahtuneen aikaisemmin. Se vähän helpotti lukijan tuskaa, mutta oli silti kuvottavaa. Siis hyvin tiukkaa jännitystä, ei kuitenkaan liian inhottavaa luettavaksi. Murhapaikoilta löydetään kastanjoista tehtyjä nukkeja, joista poliisit ovat ymmällään. Kastanjoissa on vuosi sitten kaapatun ministerin tyttären sormenjäljet. Ministerin perhe, joka on jo kuvitellut tyttärensä kuolleen ja on hakemassa tälle kuoliaaksi julistamista, alkaa epäröidä. Voiko tyttö olla sittenkin elossa? Hänellä oli ainakin tapana askarrella kastanjoista pieniä kastanjamiehiä.

Päähenkilö on poliisi Naia Thulin. Kirjan takakannessa on hirveän kliseinen lause: "Thulin aloittaa kilpajuoksun aikaa vastaan". Meinasin hirnahtaa. Siinäpä sitä on käytettty kekseliäisyyttä.

Kirja oli mielestäni vähän keskitason dekkaria paremmalla puolella, mutta 540-sivuisessa kirjassa olisi kyllä ollut vähän tiivistämisen varaa, varsinkin loppupuolella. Vaikka pidän paksuista tiiliskiviromaaneista enemmän, kuin lyhyistä, niin pituus ei saa olla silloin tekemällä tehtyä, vaan jokaisen sivun täytyy olla tarpeellinen tarinan kannalta.

Kirjoittaja Sören Sveistrup on luonut myös tv-sarjan Jälkiä jättämättä. En muista nähneeni sarjaa. Kastanjamies on kirjailijan esikoiskirja.

Popsugar 2020 -haasteen kohtaan: 

10. A book recommended by your favorite blog, vlog, podcast, or online book club Kovastihan tätä oli suositeltu