Onnistumisen onnesta

Huhhei, tammikuu on puolivälissä ja ajattelin tulla kertomaan, että vastoin kaikkia odotuksia olen pysynyt ihan täsmälleen tavoitteessani! Vuoden ensimmäisellä viikolla päätin, että tämän kuukauden aikana valmistuu 24 sivua, joiden myötä  työn alla olevasta sarjisoppaasta olisi kolme ensimmäistä lukua kasassa.  Nyt näyttää siltä, että näin saattaa käydä! Tasan puolet sivuista on tehtynä, puolet jäljellä ja kuu on puolivälissä.  Lyhyen matikan naisena suoritan tämän perusteella päätelmän, että loput 12 ehtivät nekin helmikuuksi valmistua! Huraa!

(Huom, vatsataudit sun muut, ette ole tervetulleita, mulla on dedlaini).

Sarjisopas on ensimmäinen ihan oma projektini, mikä aiheuttaa paitsi suurta innostusta, myös ajoittaisia pulmia. Olen hidas piirtäjä, ja koska aiempaa kokemusta kirjan kasaamisen visuaalisesta puolesta ei ole, muokkaan sivuja uusiksi kunnes olen niihin tyytyväinen. Silloin tällöin jään jumiin, mutta tiiättekö mitä?  Semmoiset hetket loppuvat yleensä siihen, että yks kaks keksi jotain, joka pelastaa päivän.  Ainakin omani. Ja se tuntuu mahtavalta.

Semmoinen tapaus on tuo uljas ankka, joka ei ehkä taiteellisesti ole maailman huipputasoa - no ei ole kyllä mikään muukaan piirtämäni tietysti - mutta se sai aukeamaan kohtalaisen suuren jumituksen, minkä johdosta olen siitä kovin ylpeä.  Katsokaa siis, piirsin ankan!

Tytär totesi tässä taannoin, että "maailmassa on äiti tuhansia sua parempia piirtäjiä." No kiitos.  (Saattaa olla vähän enemmänkin kuin tuhat). Mutta äänellään se variskin ja sitä rataa. Ei pidä liikaa jäädä jumiin siihen miten hienosti toiset osaa, koska sille tielle jos lähtee, niin jää sarjisoppaat ja muut tilaisuudet tekemättä ja tarttumatta!

Joo, sitä pitikin myös sanomani, että mulla on tälle vuodelle teema. Se on tämmöinen, että tee sellaista mistä tykkäät.  Eiks ookki ihana? Oottekin varmaan törmänneet jossain, onhan tämä suosittu (ärsyttävä) lausahdus kulutettu loppuun mukien kyljissä, seiniin teipattuina ja huoneentauluina, mutta tarkoitan nyt ihan oikeasti: tee.  Älä tyydy haaveilemaan tai jätä tekemättä siksi että joku muu tekee paremmin.  Tee!  

Jos tykkäät laulaa, niin laula. jos kirjoittaa, niin kirjoita.  Laula vaikka ihan vaan itselle ja omaksi iloksi, koska on aika huikea asia kuitenkin se oma ilo. Olen näin äitinä ja nelikymppisenä naisena huomannut, että oma ilo on syytä ottaa vakavasti. jos se jää aina listalla viimeiseksi niin ikävästi on asiat ja alkavat valua pakkasen puolelle kaikki! (Ei millään pahalla pakkasta kohtaan, tykään talvesta!) Oli kuulkaa joku tosi hieno ajatuskuvio tähän syventämään aihetta, mutta se katosi koska lapsi kaipaa seuramiestä ja sitä rataa.

Ihan kivasti kulkee tämä tammikuu.

Palailen taas.