Tämän toisen kuvan perusteella voi kuvitella
kalaretken olleen vähintäänkin jännittävä.
Itse kuvailen sitä muillakin adjektiiveilla:
hämmentävä
salaperäinen
ainutlaatuinen
vähän pelottavakin
Tiesimmekin kyllä jo edellisenä iltana,
että aamusumu voi olla voimakasta.
Mutta näin sakeassa sumussa suht suurella järvellä
minä en ole ollut aikaisemmin mukana.
Edellisenä iltana laskimme muikkuverkot järveen
ja kun tapana on, verkot saavat olla järvessä yön yli.
Aamulla ne käydään kokemassa mahdollisimman aikaisin
koska veden lämpötila (+15 astetta) on aika lämpöistä.
Kalojen ei siis ole hyvä olla verkossa kovin kauan.
Siis "mahdollisten" kalojen.
Itse lähdimme sinne pari tuntia auringonnousun jälkeen.
Hämmentävä se oli siksi
koska heti kun pääsimme kauemmas rannasta
ja kaislikko katosi näköpiiristä,
tuli täydellinen "tyhjyys"
tai en tiedä miksi muuksi sitä voi kuvitella.
Kuvailevaa sanaa on vaikea keksiä.
Ilmassa leijaileva tyhjyys?
Kalakaverin ja veneen kyllä näin
mutta en mitään muuta.
Ensiksi tuli pieni pelko mieleen eksymisestä..
ja ajatus että "tulipas lähdettyä".
Paras olikin vain yrittää nauttia hetkestä
ja tiedosta että kyllähän täällä
ihan turvassa ollaan.
Vaan missäpä edellisenä itana lasketut verkot?
Jaa-a.
Onneksi oli puhelin mukana
ja siinä karttasovellus.
Ilman sitä olisi pitänyt etsiä lähin ranta ja
sen perusteella yrittää paikantaa sijainti.
Se olisi kyllä ollut mahdotonta.
Toinen ratkaisu olisi ollut odottaa sumun hälvenemistä
mutta se ei ollut järkevää
koska kalat (muikut) oli saatava
lämpimästä vedestä mahdollisimman nopeasti.
Karttasovelluksen avulla saatiin selville sijainti
mutta verkkojen kohot näkyivät vasta melkein niihin törmätessä.
Kyllähän me hetki jos toinenkin seilattiin siellä,
kunnes verkot löytyivät.
Pois lähtiessä sumu alkoikin jo hälvetä
ja näkyvyys parani.
Saalis oli riittävä ja
savustetut muikut oikein makoisia . 😋