 |
| Välillä on hyvä ottaa rennosti |
Hetken mielijohteesta kävin googlaamassa sanaparin ”Tarhurin mieli”. Seuraavanlaista sain vastaukseksi:
Tarhurin mieli on kärsivällinen, nöyrä ja luonnon kiertokulkuun sopeutuva. Se on yhdistelmä luovaa suunnittelua, kokeilunhalua ja vaistoa kasvien tarpeista, ja usein täynnä iloa onnistumisista.
Siinähän se. Kaikki tiivistetyssä muodossa. On helppo yhtyä tuohon toteamukseen.
Tuo loppuosa pitää niin paikkansa varmastikin kaikilla tarhureilla - sehän on juuri se pääasia. Onnistuminen luo lisää uutta suunnittelua, kokeilunhalua ja siinä saa bonuksena kokemusta ja samalla hankkii ja saa tietoa kasvien tarpeista. Eli positiivinen kierre mikä jatkaa kulkuaan vuodesta toiseen.
Nöyryys ja kärsivällisyys taas syntyy innostuksesta - ei halua luovuttaa. Luonnon kiertokulku pisti vähän miettimään. Kuinka esikasvatus sopii luonnon kiertokulkuun? On kai sallittua vähän auttaa sitä? Tässä kohtaa tarkoitan lisävalaistusta. Jos haluaa kasvattaa Suomessa pelkästään auringon valon avulla, se ei onnistu mitenkään kaikkien kasvien kohdalla. Siksi koska Suomen kesä on kertakaikkiaan liian lyhyt. Niin lyhyt ettei esim. paprika ehdi mitenkään kypsyttävää syötävää satoa ennen syksyn pakkasia. Samanlaisia esimerkkejä voisin luetella vaikka kuinka monta.
Jos ei nyt menisi liian filosofiseksi pohdiskeluksi, niinkuin minulla on tapana rönsyillä, kävin kuvailemassa taimivauvojen kasvua.
Kaikki vauvat ovat söpöjä -
niin myös nämä taimivauvatkin.
Tämä minitomaatti Venus etenkin.
Kuvassa näyttää suurelta
mutta todellisuudessa on tuuman korkuinen.
Ikää sillä on kymmenen päivää
siitä kun se maailmaan (siis mullan päälle)
putkahti.
Ahkeraliisat kylvin tammikuun alkupuolella.
Esikasvattelen nyt muutamia
ja katson sitten miten niiden kanssa teen.
Yleensä otan latvapistokkaita niistä
ja kasvattelen uusia.
Meidän pihalla löytyy paikkoja näillekin
jotka eivät niin kovin paahteessa viihdy.
Nämä koulitaan ihan keittiössä vaan,
kun siististi tekee.
Ruukut pääsevät vierashuoneen ikkunan eteen
pöydälle kasvivalon alle.
Yksi, kaksi, kolme..
pitää koulia maltillinen määrä, koska
muitakin kasveja ikkunalaudalle on myöhemmin tulossa.
30 koulin ja se todellakin saa riittää.
Lisää kylvän jos näiden taimien jälkeläiset eivät riitä.
Valmiina kasvuun.
Saavat näissä ruukuissa kasvaa ainakin kuukauden.
Sitten vaihdan ne isompiin 8cmx8cm kokoisiin ruukkuihin.
Kelloköynnöksen taimia.
Taimettuivat hiukan epätasaisesti ja
koulin vain ensimmäiseksi mullan pinnalle ehtineet.
Olin kätilönä päästämässä sirkkalehdet siemenkopan alta,
siksi ovat hiukan raihnaisia.
Liotin siemeniä ennen kylvämistä
enkä poistanut limaa niiden ympäriltä.
Suihkuttelin kiinni jääneitä siemenen kuoria
niin toimenpide hieman helpottui.
Pikkutarkkaa hommaa.
Nämä taimivauvat ovat viikon ikäisiä taimettumisesta.
Paprikoita kasvattelen.
En suuren sadon toivossa vaan
siksi kun ne ovat mukavia kasvattaa.
Tietysti jännitys on mukana saako satoa ennen pakkasia.
Puoli vuotta on joskus lyhyt aika, joskus pitkä.
Nämä ovat kolmen viikon ikäisiä
eivätkä enää ihan vauvoja.
Sanoisin näitä nuorukaisiksi.
Tässä olivat kaikki aikaisin laitetut taimet.
Vielä odottelen keijunmekon ja heliotroopin taimettumista.
On hyvä pitää tarkkaa kirjanpitoa kylvöistä,
se helpottaa äärettömästi seuraavan vuoden kohdalla.
Muistiinpanoni kehottavat kylvämään seuraavaksi
lumihiutaleet ja siitä vähän myöhemmin hopealehdet
ja riippapetuniat ainakin.
Nyt eletään mukavaa aikaa
kun alkaa päästä toteuttamaan suunnitelmiaan
ihan konkreettisesti.
Mukavia hetkiä muillekin kylvöjen tai
ainakin suunnitelmien parissa.
Pian alkaa helmikuu ja sen jälkeen
on ensimmäinen kevätkuukausi.
Kuulostaapa hyvältä!
🌱 💚 🌱 💚 🌱