Helmikuun kukat ja sukat

 Hups, miten nopeasti helmikuu ehtikään loppusuoralle! Tähän kuuhun on mahtunut monenlaista, työkiireistä liikuntaharrastuksiin ja kulttuurinautintoihin. Siis kaikenlaista muutakin kuin puutarhajuttuja! Kävimme alkukuusta upean Vitriini -kuoron Revyyssä ja pääsimme heidän mukanaan musiikin siivin Espanjan matkalle. Teatterinautintoja on tarjonnut Kouvolan teatterin Cabaret musikaali sekä tragikoominen Aina joku eksyy -näytelmä,  vierailijana taitava Minna Kivelä.

 Taimikylvöjen aika lähenee ja siihen valmistautuminen on toki alkanut, mutta kiirettä en tänä vuonna ole pitänyt - lähiviikkoina aloittelen! Motivaatiota on lisännyt mm. iki-ihanan ruotsalaisen Puutarhakausi -ohjelman uudet jaksot! 

Sukkia ja lapasia on syntynyt talven aikaan verkkaisesti; Leikkasin suosikkisukistani reikäiset terät pois ja kudoin varsiin uudet. Punavalkoiset sukat ovat saaneet jo kaksi kertaa uudet terät, kun ei Nallelanka kestä samanlaista kulutusta kuin paksumpi seiskaveikka. Pidän vaan niin kovasti tuosta mallista, ja kilotavarana hankittua lankaa löytyi vielä. Turha heittää pois koko sukkia, kun voi tehdä varsiin uudet terät! :)

Tammikuun pakkasilla aloitin myös jämälankojen tuhlaamisen ja kudoin kolme viimastopparia, kun osa huoneista on ollut vähällä käytöllä ja niistä on laskettu lämpöjä alemmas. Kovilla pakkasilla ovien alta hiipii kylmää ilmaa, joten tämän talven hitti kotiutui meillekin! Värit on aika hurjia, mutta nämä langat on joko pieniä jämäkeriä tai tuttavalta aikoinaan saatuja kakkoslaadun säkkilankoja, joista on jo useammat sukat ja lapaset kudottu. Nyt mennään siis lämpö - eikä sisustus edellä :D

 

Viimeisimmät sukat suunnittelin eri ohjeita yhdistellen. Instagramissa olen ihastellut norjalaisen Heidi Froshaug`n upeita sukkia ja lapasia. Sieltä nappasin kevätsukkien varteen muutaman vinkin. Varren suuhun tein nyppyläreunan ja nilkkaan kudoin monista Anelmaisista tutun kukkaraidan. Teräosassa toistelin raidoin varren värejä. Nämäkin ovat Nallelangasta kudottu, siis vähän ohuempaa ja hempeämpää kevättä kohti!

Puolivälissä helmikuuta toin kauppareissulta terttuneilikoita. Viime viikonlopuksi hain uusia, sillä ne ovat ihan huippukestäviä ja nuput aukenevat hyvin maljakossa. Neilikoista onkin juuri värikirjonsa ja kestävyytensä vuoksi tullut yksi suosikkikukkasistani. Ostin joukkoon vähän eukalyptusta, muutaman persikansävyisen yksittäisen neilikan ja niinpä uusien sekä vielä kuosissa olevien vanhojen terttuneilikoiden nipuista syntyi värikäs Helmikuun kimppu!

Näistä saa ihanan pitkän ilon!

Viimeisiä päiviä helmikuuta siis mennään. Karkauspäivä tuo oman lisänsä tähän viikkoon, itsellänikin olisi taas tuhannen taalan paikka, mutta uutta hamekangastakin olisi kiva saada...hmm... <3 Mies kyllä ilmoitti karkaavansa jo keskiviikkona! ;-D 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Lämmintä ystävälle, tai ihan vaan itselle!

 Ystävänpäivä sattuu meillä talven keskelle, kylmään pakkaseen tai räntälumen keleille. Niin tai näin, silloin on villasukka-aika! 

Omat kutomiseni ovat pitkälti sukkaa ja lapasta, omaan ja lähimmäisten käyttöön. Kaikkea ei muista kuvata, etenkään joulun alla. Eikä toki ole tarpeenkaan. 

 

Jämälangoista ja inspiraation viemänä syntyy suurin osa tuotoksista, mutta on minulla muutama kirjakin, josta opettelen tekemään ohjeen mukaan. Pitsineuleet ovat erityinen haasteen paikka, mutta on tänä päivänä niin upeita kirjoneuleita, etten niiden tekemistä edes harkitse. Oikein naurattaa, kuinka paljon olisinkaan saanut neulottua, jos en jokaista sukkaa ainakin kerran jostakin kohtaa pura :-D

Pitkävartisia sydänsukkia aloin tehdä ihan ystävänpäivä mielessä. Niissä on elementtejä Anelma Kervisen lanseeraamista Anelmaisista, mutta valmista mallia ei minulla ollut.

 

Merja Ojanperän Haiku sukat olivatkin suhteellisen helppo malli, väri vaan ei miellytä omaa silmää, mutta olen joskus saanut ison erän tuota turkoosia Nallelankaa, joten sillä oli hyvä harjoitella. Olen itse villasukkien suurkuluttaja, syksystä kevääseen on kotona aina villasukat jalassa. Työkenkiin en niitä tunge, mutta ollaan paljon mökilläkin ja siellähän villasukat ovat ihan ehdottomat tällaiselle vilukissalle.

 

Nilkkaan tuleva sydämen muotoinen pitsikuvio oli myös nopea neuloa. Yksivärisessä langassa kuvio olisi tullut paremmin esille, mutta kun tätäkin raitalankaa oli juuri sopivasti, niin tulipa taas yksi harjoituspari, eiköhän ne jollekin kelpaa. Luulin tietäväni, mistä löysin ohjeen, mutta enpäs vaan löytänytkään enää. Jos tunnistat kuvion, niin vinkkaa minullekin :D

 

 

Muutamat miesten käsiin sopivat lapasetkin tuli alkuvuodesta kudottua, onhan noita miehiä tässäkin suvussa. Lapaset ovat itselle mieluiset talvikäsineet, en taida yksiäkään rukkasia edes omistaa. Kahdet lapaset päällekkäin ja kyllä tarkenee :)

 

Alkutalvesta olen saanut myös pari pipoa neulottua. Myssyjen tekoa olen vieroksunut, mutta nyt päätin kokeilla vähän eri mallisia pipoja ihan omaan käyttöön. Vaalean siniseen tein perinteisen tähtikuvion ja tummempi on Novitan Sydänkuvioitu neulepipo (ei muuten näytä sydänkuvioilta vaikka nimi niin sanoo). Muuten ovat molemmat ihan ok, mutta villalanka on vaan niin kutittavaa. En ole muutenkaan oikein päähine ihminen, mutta omiin kutomiini on ehkä kehiteltävä ohut vuorikangas, jos mielin niitä käyttää. 

 

 

 Pipo on ollut tarpeen, kun on pitänyt olla pää kylmänä. Olen nimittäin saanut tavallaan ylennyksen lumityöhommissa; kolme viikonloppua on mennyt vahvasti kolan varressa ja kahtena viimeisenä olen keikkunut katolla! Lapsuuden kotini on lähes tasakattoinen ja sieltä joutuu joka talvi kolaamaan jossain vaiheessa lumet pois.Viime vuonna olin mukana kattotalkoissa ja nyt oli taas se aika. Menneenä viikonloppuna olimme mökkirakennusten kattoja puhdistamassa. Ei siis edelleenkään ole kylvöpuuhia aloitettu.

 

 

Ystävänpäivä ehti jo viime tunneille, mutta eikös ystävät ole ja pysy ilman erityistä päivääkin. <3

 

 

Yksi lämmin, aurinkoinen päivä

Puutarha on nukkunut kuin Prinsessa Ruusunen. Mitään suurempaa elonmerkkiä ei ole näkynyt kuukausiin, etenkin, kun peittelin istutukset havuilla pakkasen ja jänisten pelossa.

Vihdoin aurinko lämmitti sään ja pihapiirin ja lauantaina tuntui, kuin kevät olisi vetänyt paksut verhot pois ikkunan edestä.

Havut sivuun - ei sentään vielä kaikkia. Ja siinäpä sekä kasvit että puutarhuri heräsivät talviunestaan yhtä jalkaa:-D

 Keltaiset krookukset kasvavat seinän vierustalla, joten ne ehtivät auringon valoon aina ensimmäisinä.

 

Viime syksynä istutetut `Romance´krokukset ovat myös viittä vaille kukassa. Etupihan varjoisuuskaan ei näytä haittaavan.

Lauantaipäivän puuhien aikana kevätkurjenmiekat aukoivat terälehtiään aivan kuin silmissä! Innokkaimpia `Katharine Hodgkinit´. Piippoja näkyy ihanan paljon, ovat selvästikin lisääntyneet viime vuodesta.

Yhtenä päivänä ehtii paljon, jos on kauan odottanut pääsyä pihapuuhiin; Komposti tuli tyhjennettyä, omenapuu leikattua, perennojen varret pilkottua ja hitunen uutta multaa vielä istutusalueiden päälle. Kalkkia ja kevätlannoitustakin lisäsin kasveille. Talvisuojat arkojen kasvien ympärillä saavat edelleen olla, maa on kuitenkin vielä jäässä.

Ihania lumikellomättäitä on näkynyt blogeissa ja instagramissa, minulla nuo kaunokaiset kukkivat yksilöinä, mutta he kyllä ansaitsevatkin jokainen oman ihailunsa!

`Flore Pleno´

Jouluruusu kukkii ja kasvaa kuulemma paremmin suojaisessa paikassa. Olen istuttanut oman ainokaiseni niin suojaiseen paikkaan, että sen katseleminen ja kuvaaminenkin on hankalaa. Mutta nuppuja on niin, niin paljon!

Työt jatkuvat maailman tilanteesta huolimatta. En voi kieltää, etteikö huoli omasta ja läheisten jaksamisesta ja terveydestä ole jatkuvasti mielessä. Perhe on komennettu erilleen kuka ikänsä, kuka asuinpaikkansa vuoksi. Onnellinen olen siitä, että työtä ja omia harrastuksia ei ole tarvinnut lopettaa. Puutarhaharrastus jos mikä tekee ihmiselle hyvää. Ajatukset kulkevat tulevassa kasvukaudessa ja luonto jatkaa omaa kulkuaan.Taimikylvöt etenevät ja sukkia syntyy, samoin liikunnasta voi edelleen nauttia, vaikkei kuntosalille pääsekään.

Kelloköynnösviidakkoa 28.3.-20

Taimien  kasvu on ollut tähän mennessä hyvää. Tila alkaa kohta olla lopussa, vaikka huhtikuu vasta alkaa:) Taimista lisää myöhemmin.

Tilaustyö heppatytölle.

Uusia sukkiakin syntyy, vaikka kohta saa villasukat hetkeksi unohtaa. Aiemmassa postauksessa olleista parittomistakin osa on saanut jo itselleen kaverin:)

Postaukset ovat olleet kovin vähissä, aika ja aiheet kortilla. Ehkäpä nyt puutarhan herääminen saa minutkin aktivoitua täällä blogissa.

Kaikille terveyttä ja voimia, positiivisella asenteella jaksaa paremmin!

Kukkia ja sukkia

 Villasukka-aika, sitä tämä talviaika on, varsinkin nyt, kun täällä eteläisemmässä Suomessa eletään ihan arktisia päiviä! Aikaa vaan ei meinaa riittää kutomiseen kaikkien muiden puuhien lomassa. Tässä onkin sitten sukkasatoa syksystä lähtien.

Suvikummun Marjan ohjeella tehtyjä nappivarsisukkia neuloin kaiken syksyä.  Ei ollut vaikea, mutta eipä vaan meinannut tulla valmista. Marjan ohjeisiin pääset tästä.

 Joulupukin konttiin meni pikkuihmisille lämmintä ja miesväki sai Suomi100 -sukkia. 

 Sain joululahjaksi Merja Ojanperän `Näyttävimmät villasukat`-kirjan, josta tein ystävänpäivän innoittamana Amoroso -nimiset sukat. Varressa pitsineuletta ja kuvio, jota hieman muokkasin mieleisemmäksi. Tuossa kirjassa onkin toinen toistaan kauniimpia sukkia, selkeät ohjeet ja ehkäpä minunkin taitoni muutamiin sukkiin riittävät.

Kelloköynnösten taimet nousevat vankkoina ylöspäin!

 Mutta nyt  eletään jo kevään odotusta, ja kuosit alkavat kukkia!

Ainokaiset Anelmaiseni eivät ole menneen syksyn satoa, mutta kukkakuosit on kiva vetäistä jalkaan, kun fiilistelee vaikkapa siemenkylvöjen ja taimikoulimisten kanssa:)

Varmistin, että tulppaaniaikana on asianmukaiset sukat, valmistuivat vähän etuajassa. 

Ruukkuihin kylvetyt 70% alesipulit puskevat jo varastossa esiin, nämä olivat jo venähtäneet pituutta sen verran, että otin sisälle viileään huoneeseen, katsotaan tuleeko näihin lainkaan kukkia:)

Auringonpaiste on huikeaa, viima hellittää, täällä jatketaan kuitenkin vielä villasukissa - sekä jalassa että puikoilla, molemmista saa terapiaa ja hyvän mielen:)

Mukavaa viikonloppua!

Valoa pimeyteen

Kun aurinkokin näyttää jo hävinneen ja kylmä hiipii luihin, on aika toden teolla viritellä tulet takkaan ja laittaa villasukat jalkaan.

Uloskin on kiva sytytellä kynttilöitä ja uhmakkaasti takapihalla ovat led-valot olleet jo elokuusta asti köynöshortensian kiemuroissa; ensin luomassa tunnelmaa elokuun lämpimiin iltoihin ja nyt torjumassa totaalista kaamosmasennusta. Kyllä meillä suomalaisilla saa olla valoja pitkin syksyä, kun kerran olemme tänne säkkipimeään asettuneet asumaan. Jouluvalot on jouluvalot ja se on ihan oma juttunsa. 

Kesällä innostuimme taas tekemään betonitöitä ja kirpparilta löytyneet pitsiliinat saivat uutta elämää. Projekti jatkuu ensi keväänä, mutta nyt on käyttöä jo yhdelle.. 

Vielä viimeisiä kuvia pihalta, ennenkuin sade ja pakkanen riepottelevat kasvit talvikuntoon, ihanan hassuja siemenkotia syntyy kesän kukkijoiden lopetellessa tätä vuotta!

 
Uhmakkaasti pelakuut roikkuvat vielä amppeleissa, riskillä mennään, viime vuonna riskinotto koitui muutaman kohtaloksi, mutta kun sisällä ei oikein kukkiminen suju,  ja kellarihan se sitten kutsuu.

Mukavaa lokakuista viikonloppua!