Säiden armoilla

Huh, onpas sateinen viikko takana! Nyt olisi vähempi riittänyt jo aikaa sitten, mutta lisää pisaroita näyttäisi riittävän tulevallekin viikolle. Eilinen tuuli oli sekin omaa luokkaansa!

Yritin viime viikolla suojella kukkivia pioneitani, vaan ei siitä jatkuvilla sateilla ollut mitään apua. Päätin lopettaa Sarah Bernhardtien telttaretket ja siirtyä uusien ihailun kohteiden suuntaan. 

Pikkuapulaisen kanssa poimimme katkenneet pionit maljakkoon, ihanaa, kun joskus voi puutarhastakin keräillä kukkia mielin määrin:)

Puutarhahuoneelle johtavan polun varrella on sateista huolimatta paljon kaunista katseltavaa. Ritarinkannukset ja sormustinkukat huojuvat tuulessa, mutta ovat pysyneet kohtuullisesti pystyssä.

Köynnösruusu `New Dawn´

Ruusuista monet ovat aloittaneet ihanan kukinnan! Köynnösruusu `New Dawn´puutarhahuoneelle menevässä kaariportissa availee suloisen vaaleanpunaisia kukkiaan. Olen niin iloinen, kun kaaren molemmin puolin ruusut selvisivät talvesta, vaikkei niille ollut lumisuojaa eikä juuri muutakaan. Toisella puolen ruusun kaverina on kärhö `Rouge Gardinal´ja toisella puolen lumikärhö. Gardinalin tumman lilat, valtavat kukkaset ovat myös alkaneet avautumaan.

`Morden Blush´

Ruusuja tuossa penkissä kasvaa jo useampia, muiden kukinnot ovat hyvässä kunnossa, mutta kerratut kermanvaaleat `Morden Blush´ruusut ovat niin vettyneitä, että painuvat alaspäin. Kuvat viime viikolta, kun sade oli vasta tulossa.

Yksinkertaiset, mutta niin kauniisti värittyneet ovat  tämän ruusun kukat. Ostin ruusun viime syksynä, ehkäpä Mustilan taimipäiviltä. Vaan mikä onkaan nimi, se on kadonnut!! Voi, kun oppisi aina kirjaamaan ylös ostoksensa!  Täytyypä mennä tänä vuonna kuvan kanssa etsimään ruusukauppiasta, jos vaan muistan keneltä ostin...? Tämä huuhtoo nomeasti pisarat helmoiltaan! Olenpa iloinen sen hankinnasta!

`Honeymilk´patioruusu

Suloinen patioruusu `Honeymilk´nauttii yhteiselosta karpaattienkellojen kanssa. Sen kukkaset ovat sen verran pienet, ettei sade niitä heti paina maahan.

Austinruusu `Munstead Wood´

Austinruusu `Musteadt Wood´sähäkän aniliinisine kukintoineen olisi myös edelleen kaunis, mutta nämä muutama päivä sitten kuvatut kukinnot ovat jo sateen myötä lakastuneet.

Toisella pihallakin näyttää kauniilta - vai näyttääkö?! Voisi kuvitella sinivalkoisen istutusalueen olevan kauneimmillaan....

...Mutta näky on lohduton! Kun sade ja tuuli painoivat kasveja, katkesivat kaikki ritarinkannukset ja makaavat nyt ruusujen, salvioiden, kääpiöpeurakellojen ym. matalampien kasvien päällä sikin sokin! .

Koska ovat jollain lailla hengissä, olkoot tuossa ja poimin ne vähitellen asetelmiin.  Ehkäpä ensi kesä taas on armollisempi pioneille ja ritarinkannuksille. Minkä näille mahtaa, eihän sitä voi vieressä seisoa ja tukea ja suojata. Luonto on joskus armoton myös puutarhurille.

  

 

Haaste voi olla myös kukkien määrä; `Flammentanz´ köynnösruusu kasvaa kasvamistaan, viime talvi ei verottanut edes edellisvuotisia oksia, vaan kukkien määrä vyöryy alas seinustaa pitkin. Viime viikon sademyräkkä rasitti tätäkin ja nyt kukkien painoa on ollut pakko ehkäistä naruvirityksillä, jotka eivät ole missään nimessä kauniita.

Yhteiselo luonnoneläinten kanssa on myös korostunut tänä kesänä. Alku meni jänisjahdissa, edelleen pupu vilistää silloin tällöin puutarhassa, mutta puutarhan kasveissa ei ole hänelle maistuvia ruokia:) Orava vaanii linnunpesiä, joita onkin erityisen runsaslukuisesti. Mökkitontilla kaikki yli 20 pönttöä on ollut koko ajan käytössä, mutta tarvetta on ollut enemmän. Mustarastas on tehnyt pesänsä sekä onkivapojen päälle että kodin räystäskouruun. Joutsenperhe kävi esittelemässä viittä poikastaan, samoin sorsaemo, jolla oli matkassaan 8 poikasta ja jonka siivestä roikkui uistimenkuva! Joltakulta onkijalta lienee jäänyt koukku kiinni vesikasveihin ja sieltä sen on sorsaemo sukeltaessaan saanut siipeensä, voi surku! 

Viimeisin uhkarohkea yritys on räkättirastaalla, joka halusi poikasilleen mahdollisimman kauniin kodin ja rakensi pesänsä Flammentanzin ruusuisille oksille. Nyt yritämme mahtua kaikki ihailemaan kukkivaa köynnöstä:-D Vesisade on haastanut emon moneen kertaan, koska pesä ei ole aivan sateelta suojassa. En ole räkättiä lähtenyt kuvaamaan, sillä nopeasti se sujahtaa ruusun keskeltä hakemaan ruokaa poikasilleen.

 

 

Mutta kuten sanottu, elämäähän tämä on. Terassin suojissa, sateilta ja tuulilta turvassa  nautitaan röyhelöisistä petunioista, jotka sain siemensestä kasvatettua, ja äitienpäiväksi saaduista, jo monta vuotta ilahduttaneista runkoruusuista!

Tämän kesän alku on ollut monella tapaa haasteita täynnä. Luonnonhaasteiden lisäksi useampi remonttikohde on vienyt aikaa puutarhaharrastukselta. Toki kesäkuun helteet vetivät veden äärelle ja puutarha sai jäädä oman onnensa nojaan. Tietokonepulmatkin saivat hetkeksi mielen matalaksi. Ajan puute konkretisoitui ja blogi putosi taas ensimmäisenä listalta. Siksi postausten välit venyvät ja näistä tulee megapitkiä - lukee sitten, ken jaksaa. Nyt olisi aikaa puutarhalle, mutta sää näyttää taas kerran synkkenevän. Olisiko sittenkin pullan leipomisen hetki...?

Hyvää viikon jatkoa kaikille, sateessa tai sateesta huolimatta:)

Sormusten helinää ja kannusten kilinää

Aurinkoinen ja lämmin kesäkuu sai korkeiksi kasvavat sormustinkukat ja ritarinkannukset hyvään alkuun. Heinäkuussa tulivat sateet, mutta se antoi vain vauhtia kasvulle, ainoastaan pystyssä pysymiseen tuli haastetta.

 Sormustinkukan hyvinkin korkeat kukkavanat tekevät puutarhasta cottage garden -tyyppisen vaikutelman, ja etukäteen et voi tietää, minkä sävyinen kukinto mihinkin paikkaan avautuu.

 Illan ja yön hämyssäkin vaaleat nuput loistavat hienoina.

 

Sisältä taas kukan torvimainen olemus on mielenkiintoisesti kuvioitu, kuin kartta, jonka avulla hyönteiset löytävät perille:)

 

Kasvupaikkansa suhteen sormustinkukka on vaatimaton; minulla se kukkii suuren purppuraheisiangervon varjossa tai pihan pohjoispäädyssä, mihin ei juurikaan aurinko yllä.

 

Se kukkii myös auringonpaahteessa, toki nauttii multavasta maasta, mutta sille kelpaa sekä savi että karumpi hiekkamaakin.  Sormustinkukat pitävät aivan itse huolen jatkokasvatuksesta, ennemminkin niiden taimia joutuu poistamaan, jos jokin paikka ei kertakaikkiaan kuulu heille - toki sellaisia paikkoja minun pihastani löytyy hyvin vähän, eihän tuollaista ylvästä kasvia voi rajoittaa, jos kerran se haluaa kasvaa juuri minun pihallani! Ainut, mikä olisi kiva, että värisävyt saisi pysymään tietynlaisina. Haluaisin valkoisia sormustinkukkia Suomi100 -penkkiini, mutta tuo violetinpunainen tuntuu olevan se vallitseva, joka helposti syrjäyttää myös valkoisen.

Ritarinkannuksilla on haasteensa, liian kuivassa niihin tulee helposti härmää lehtiin ja painavat kukinnot, kuten sormustinkukillakin, tahtovat herkästi kaatua tuulessa tai sateessa.

 Suurimman osan ritarinkannuksista olen itse kasvattanut siemenistä. Kylmäkäsittelyä ei tarvita, mutta nuo taitavat siementää helposti myös maahan varisseista siemenistä, niitäkin on löytynyt suurten kasvien juurelta.

 

 

 

 Intensiivisen sininen värisävy ei ehkä ole kaikkien mieleen, mutta olen ennekin sanonut, että pidän vääreistä ja haluan, että lyhyt kesä loistaa iloisin värein. Kontrastit koorostavat vielä lisää, kuten sinisen ja punaisen yhdistelmä.

Flammentanz köynnösruusu ei viileässä säässä malta lopettaa kukkimistaa, ja sehän sopii minulle! Ihailun määrä on suunnaton! 

 

 Ylläoleva kuva ei liity mitenkään näihin korkealla huojuviin ja köynnöstäviin kaunottariin, vaan uusi ihailun kohde on Nietospensas `Strawberry Fields´.  Hankin sen muutama viikko sitten käydessäni Mustila Puutarhalla.  Siitä pääsenkin muistuttamaan teitä arvonnasta, joka on tehty yhteistyössä Mustila Puutarhan kanssa. Arvonta päättyy 14.7 illalla, joten vielä ehdit hyvin mukaan. Arvontaan pääset tästä.

 

 

 Sää on todella kolea, mutta ajatellaan positiivisesti, että se antaa lisää kukinta-aikaa monelle kasville.  Toivotaan silti aurinkoista viikonloppua!

Uusia perennoja siemenistä

 Suurehko istutusalue vaatii usean kasvin ryhmän, jotta se näyttää täyteläiseltä ja kauniilta. Onko alueessa vain yhtä lajia vai onko se useamman eri kasvilajin yhdistelmä, voi riipua mitä moninaisemmista syistä, mutta selvää on, että paikan täyttämiseen tarvitaan joko rahaa tai aikaa. Rahalla saat nopeasti alueen reheväksi, ostat vain riittävän määrän perennoja ja jos olosuhteet ovat hyvät, saat pian nauttia kukoistavasta kasviryhmästä.

 

Useat perennat leviävät iloisesti aivan itsestään, toisia on helppo jakaa ja istuttaa uusiin paikkoihin. Perennoja voi myös esikasvattaa siemenestä ja kotipuutarhurikin voi helposti onnistua.

Jo useampana vuonna olen ottanut kevätkylvöihin mukaan jonkin siemenestä kasvatettavan perennan, istutusalueiden täyttäminen voisi tulla edullisemmaksi, kun perennantaimet saisi pelkästään siemenpussin hinnalla. Kokeilumielessä on pakko lähteä liikkeelle, voi nimittäin käydä niin, ettei ainoakaan siemen idä. Mutta on helppojakin kasvatettavia, joiden kanssa olen kokenut onnistumisen riemua.

 

Ritarinkannuksia olen aina ihaillut. Ovat puhtaan värisiä, komeita korkealle kohoavia ja pitkäänkin kukkivia perennoja. Hankin joitain vuosia sitten kaksi sini-valkoisen ritarinkannuksen taimea ja loppukesästä huomasin, että siemeniä tuli todella runsaasti. Otin niitä talteen ja seuraavana talvena kylvin astiaan. Tulos yllätti!  Nyt olen kylvämällä hankkinut sekä valkoisia että puhtaan sinisiä, ryhmä näyttää jo varsin hyvältä.

Punahattu on myös helppo kasvattaa siemenestä. Niiden kukinta vaan tahtoo melko pian taantua, joten siemenkylvöt ovat edullinen tapa kasvattaa suurempi määrä perhosten suosimia kaunopunahattuja.

Verbascumit eli purppuratulikukat ovat olleet lähivuosieni ihastuksen kohde. Ostin valkoisen tulikukan siemeniä pelkästään kuvan perusteella. Luonnonvarainen keltainen tulikukka oli kylläkin ollut tuttu suosikki, mutta sitä ei kukkapenkeissäni kasva. Itäminen oli runsasta ja kesään mennessä olin kasvattanut kymmeniä lehtiruusukkeita, joita innoissani istuttelin eri paikkoihin, kun en ollut varma, missä saisin kaunottaren viihtymään. Lemmikkien kanssa yhtäaikaa kukkiessaan näky on ihana.

Viime keväänä löysin lilan purppuratulikukan taimen jostain taimimyymälästä ja nyt olen kylvänyt sen siemeniä esikasvatukseen. Itämisprosentti oli huima! Tänä kesänä voisin hankkia vielä vaaleanpunaisen tulikukan!

 Punaisia siankärsämöitä kylvin viime keväänä myös onnistuneesti. Eivät tuolloin vielä kukkineet, mutta niitä on tulossa ensi kesänä sekä mökkipuutarhaan että kotipihalle. Värien säilyvyydestä en tiedä, alkavatko jossain vaiheessa risteytyä valkoisten luonnonvaraisten siankärsämöiden kanssa.

Helposti siementävät perennat saattavat kylväytyä helposti myös itsestään, ilman esikasvatuksia. Ja monet kaksivuotiset kasvit käyttäytyvät ikäänkuin perennat, koska siementaimia löytyy eri puolilta kukkapenkkejä, kukkivat kerran, siementävät ja seuraavana vuonna on uusi lehtiruusuke samoilla kulmilla odottamassa. Mm. sormustinkukat ovat näitä ikuisia vaeltajia.

Nyt on kylvöjen aika, oletko sinä kylvänyt perennoja siemenistä ja miten onnistuit, kerro omat vinkkisi?

Mukavaa viikonloppua!