Toukokuun kimppu

 

Toukokuu loppumetreillä; Kaksi viikkoa sairastelua, järjetön helle ilman sadetta, mielettömän runsas omenapuiden kukinta ja tietenkin aina yhtä uskolliset lemmikit - ne pienet siniset kukkijat, jotka valtaavat puutarhan ja jotka itseoikeutetusti pääsevät toukokuun kimppuun!

Toukokuu on tosiaan järjestänyt ristiriitaisia tunnelmia. Osan kuukaudesta olin sen verran huonossa kunnossa, etteivät edes kauniit säät saaneet innostumaan puutarhanhoidosta. Äitienpäiväkin meni sairastellessa. Yhden hyvän pihatyöviikonlopun sitten vietin mökillä kevätsiivouksia tehdessä, joten puutarhat kotona saivat edelleen odotella. Vihdoin kuukauden viimeisen viikonlopun uhmasin hellettä ja hääräsin kahdessakin pihapiirissä aamusta iltaan. Paljon olikin siistimistä, voikukka oli valloittamassa kukkapenkkejä, muutama hortensia kovasti kuivaa oksaa täynnä ja kevätkukkijoiden nuutuneet varret odottelivat jo poiskorjaamista.

Välillä piti pysähtyä ihailemaan mielettömän kaunista ja runsasta omenapuiden kukintaa. Ihana pörinä kuului yläpuolelta, joten taitaa tulla hyvä omenavuosi!

Tässä osa, loput jo istutettuina

Olen aina istuttanut daalioiden juurakot vasta kesäkuussa, ja lähellä kymmenettä päivää. Nyt tuntuvat hallat ja yöpakkaset kovin epätodennäköisiltä, joten viikonloppuna koetin löytää noin 30 daalialle omat paikkansa, toki kahdelle pihalle! - tietenkään yhtään ei voi heittää pois, jos vähänkin elonmerkkejä on havaittavissa. :D Pienet kesäkukkien taimet ovat vielä suurelta osin istuttamatta, joten ahdasta tulee, sen voin sanoa!

Nyt on siis lemmikkien aika, ja niistähän riittää kimpuiksi asti. Laitoin vähän valkoista joukkoon, mm. morsiusleinikin nappimaiset kukinnot sopivat kooltaan lemmikkikimppuun.. Arovuokon kukkaset eivät osoittautuneetkaan kestäviksi. Lemmikitkään eivät maljakossa kauaa kestä kauniina, mutta ei haittaa, niistä riittää vaikka toiseenkin kimppuun!

26.5.-24 

Viimeiset tulppaanit kukassa, nopeasti meni niidenkin aika tässä helteessä. Toisaalta osa kukkijoista on nyt etuajassa, juhannusruusuissa paljon nuppuja, atsaleat ja alppiruusut aloittelevat pian kukintaansa, ja mikä parasta, kärhöt ovat vahvassa kasvussa kohti korkeuksia!

Ihan kohta avautuvat Revontuliatsalean nuput!

Atsaleojen sanotaan olevan helppoja kasvatettavia; saavat olla pihan aurinkoisessa paikassa, eikä tarvitse suojata...mutta minulle ne ovat tuottaneet haastetta ja harmia! Nuput kuivuvat herkästi ja vaativat kuitenkin varjostusta tai talvisuojaa. Yllä oleva revontuliatsalea on lähes kymmenen vuotta vanha. Vain kerran aikaisemmin olen saanut sen hyvin kukkimaan. Kaivelin vanhoja postauksiani, ja vuonna 2019 se kukki hienosti. Silloin, sekä nyt laitoin jo syksyllä hallaharson, joka painuikin lumien voimasta atsalean kanssa talveksi lumen alle. Onneksi, sillä ne oksat, jotka jäivät lumen päälle, joutuivat pihalle eksyneiden kauriiden syötäviksi.  En kiirehtinyt harsoa pois vaikka lumet jo sulivat. Aloitin myös kastelun ja lannoituksen heti huhtikuussa. Nyt on alkamassa upea kukinta!

Talvi on ollut haastava monelle kasville ja osa kokonaan menehtynyt. Useamman vuoden jaksoi katsura ilahduttaa ja kasvaa hyvään mittaansa. Viime syksynä se oli vielä täydessä lehdessä, kun syyskylmät alkoivat ja eipä se enää keväällä osoittanutkaan elonmerkkejä. Talveen varautuminen jäi ehkä muillakin kesken ja nyt mm. osa syyshortensioista joutuu aloittamaan kasvunsa alusta. Mutta pihallani kasvava hevoskastanja ei ollut moksiskaan menneestä talvesta, vaikka siinäkin lehdet roikkuivat niin pitkään, että lumien sekaan putosivat ja  vasta keväällä niitä haravoin lumien sulettua. Tämä komeaksi varttunut puu on aikoinaan mummolan pihan emokasvin siemenestä kasvatettu ja koitettu pitää leikkaamalla myös kasvua kurissa. Nyt se kukkii ensimmäisen kerran runsaasti ja kasvuvauhti senkun kiihtyy! Harmittelen taas, kuten joskus aiemminkin, että olen istuttanut sen kovin lähelle naapurin rajaa!

Tunnelmiltaan kahtiajakoinen toukokuu on loppumaisillaan. Kesä helteineen alkoi suoraan talvipakkasista. Nyt täällä odotellaan jo kiivaasti sadetta ja kesälomaa. Ihanaa loppukuuta, joillakin mahdollisesti juhlien merkeissä!

Korsikan jouluruusu ja sen tutummat kaverit

Pihamaalla sinertää taas, ihan kuin viime vuonnakin lemmikkien aikaan! Kun kasvit ovat vielä ryhdissään ja suurin osa aloittaa kukkimisensa myöhemmin, on puutarhassa seesteinen tunnelma. Ei riehakkaan ilakoiva, vaikka kyllähän lemmikkimeri pisaroi iloakin ympärilleen. Siltikin pihaa katsellessa sillä on enemmin rauhoittava vaikutus.

Pikkupihani rajautuu kolmelta sivulta metsään ja yhdeltä sivulta kuusiaitaan. Kun hyvässä maassa kasvavat havu- ja lehtipuut muuttuvat nopeasti kookkaiksi ja varjostaviksi, muuttuvat myös pihan valo-olosuhteet; kesäaikaan aurinko paistaa onneksi korkealta, mutta myöhemmin aurinko jää aina enemmin puuston varjoon. Toisaalta suojaisen pihan pienilmasto on hyvä ja maan kosteus sopiva monelle perennalle. 

Kun tulppaanit lopettelevat kukkimistaan, pikkuruiset lemmikit ovat lähes ainoita tämän hetken kukkijoita - puutarha vetää henkeä ennen suurta värien juhlaa! Sinivalkoisessa Suomi100 - penkissä on sentään muitakin kukkijoita, mm. morsiusleinikki paranee vuosi vuodelta! 

Nyt ovat arovuokotkin alkaneet lisääntyä ja tuoda väriä sinivalkoiseen istutukseen. Varoitettu on, lisääntyvät kovasti, mutta riskeeraan vielä vähän ja koitan muistaa katkoa kukkineet kukat ennen kuin alkavat siementää. Arovuokkojen keskellä kohoaa Mantsuriankärhö, mutta sen kukinta-aika on vielä kaukana edessäpäin.

Korsikan jouuruusu

 Jätetään lemmikit nyt sivurooliin ja kävellään puutarhassa tutkimassa muita esiin nousseita, kasvuun lähteneitä ja hyvin uudessa paikassaan viihtyviä kasveja. Yksi niistä on Korsikan jouluruusu. Kun oikein haluaa jotakin, kuten tämä jouluruusuboomi osoittaa, niin me tilaamme, etsimme, vaihdamme siemeniä, kunhan vaan saisimme harvinaisuuksia ja trendikasveja omaankin pihapiiriimme. Muutama vuosi sitten Mustilan taimipäiviltä en löytänyt  jouluruusuja -paitsi yksi pieni purnukka, jonka kyljessä luki `Korsikan jouluruusu´. Vau, siis jouluruusu, tuon ostan, vaikka onkin vähän tönkön näköinen taimi! Kasvi jurotti syksyn, mutta kas, nousi esiin seuraavana keväänä. Ei kukkinut, mutta eipä juuri kasvanutkaan. 

Jurottamista on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta nyt, tänä keväänä tapahtui ihme; varresta alkoi työntyä nuppu, toinenkin...aukeni vihertävä jouluruusun kukka ja nyt niitä on jo useampia. Myös uutta kasvua alkoi työntyä lehden juurelta, joten olisiko Korsikalainen päättänyt jäädä kylmään pohjolaan. Ei tuo nyt kauneuskilpailuja voita, mutta ehkäpä on lajissaan harvinainen. Etsin googlen kautta tietoa kyseisestä lajikkeesta ja löysin seuraavan tekstin:

Helleborus lividus spp. corsicus -laji (syn. H. corsicus ja H. arguntifolius) kasvaa luonnonvaraisena Korsikan ja Sardinian kuivilla metsäaukioilla ja pensaikoissa. Kolmiliuskaisten ja piikkihampaisten lehtien seasta työntyvät 75 sentin korkuiset varret, joiden päässä nuokkuvat vaaleanvihreät, 2,5–5-senttiset maljamaiset kukat. Välimeren ilmastossa tämä komea perenna kukkii joulu–tammikuussa hieman keväästä riippuen, Pohjoismaissa sen voi nähdä kukkivana kasvitieteellisissä puutarhoissa huhti- toukokuussa. ("Jumalaiset jouluruusut" artikkelin sisältö on koottu Kotipuutarhalehden ja Puutarhaliiton yhteistyönä, löytyi Suomela.fi sivustolta). 

Voisiko olla edes mahdollista, että tällainen kasvi, joka viihtyy lämpimässä, selviytyy meidän leveysasteilla? Mutta lehdet ovat kovin piikkiset ja samasta varresta tulevat kaikki kukat. Ehkäpä joku teistä osaisi kertoa, Saaripalstan Saila, kenties? En nimittäin halua elvistellä väärällä kasvilla :D

Jouluruusun toisella puolen on tarha adiantum kiihdyttänyt kasvuaan, meinaa tehdä tänä vuonna jonkinlaisen korkeusennätyksen. Vieressä kasvava Tarleena atsalea joutui talvella jänisten hampaisiin ja siinä ei montaa kukkaa ole tulossa. Sen sijaan Tarleenan toisella puolen kukkii Mahonia kauniisti ja nyt ei tullut kevättalvista kuivumistakaan, joten siitä olen iloinen!

Mahonia on yksi lempikasveistani kiiltävien ikivihreiden lehtiensä ansiosta. Kukinta on bonusta, samoin syksyllä tummanpunertavaksi muuttuvat lehdet, joista saa loistavaa kranssi- ja asetelmamateriaalia.

Rotkolemmikki Jack Frost asustaa vasta toista vuotta puutarhassa, muuta selvästi viihtyy ja kukkii lemmikin kaltaisilla kukillaan. Hassua muuten, että kaihonkukat, rotkolemmikki ja tavallinen lemmikki ovat kukinnoltaan likimain saman värisiä ja -näköisiä, myös kukinta-aika mätsää samaan aikaan. Ei haittaa, kauniita ovat kaikki!

Tiarella  Pink Skyrocket

Rotkolemmikin edessä tanssahtelee hentoinen tiarella, tähtikukintoineen. Otin toissa syksynä jakopalan tiarellasta ja vein mökille metsäpuutarhaan. Se kukki siellä viime viikolla vallan vimmatusti - kuvaaminen vaan unohtui. Mutta on hyvä tietää, että tätä kasvia voi jakaa ja todellakin se viihtyy happamassa maaperässä.

Näitä lemmikkejä ei oikein voi välttää missään kuvassa! Vanhan kannon ympärille hankin muutama vuosi sitten kaksi lamoherukan taimea. Oli syksy, ja ne loistivat puutarhamyymälän perukoilla punaisena ja se oli siinä, heti syntyi kaupat! Nyt kuusen kantoa ei enää näy missään, on jäänyt herukoiden - ja lemmikkien uumeniin. Toivottavasti tämä paikka on myös syksyllä kuvaamisen arvoinen. 

Jos on pienemmät kasvit intoutuneet kasvamaan, niin riehakkaasti tuuheentuu myös hevoskastanja! Sitä on leikattu varsin reippaasti, sillä tyhmyyksissäni istutin sen aikoinaan, parikymmentä vuotta sitten, liian lähelle rajaa. Nyt se yltää jo kuusiaidan yli ja saan varmasti pian haravoida naapurinkin pihan :D Eihän hevoskastanja ole pienen pihan puu, mutta kun lasten vaari sen aikoinaan pihastaan pienenä purkkitaimena antoi, niin en ole vielä tohtinut sitä kaataakaan. Jätän homman seuraaville omistajille tai sitten naapuri tekee joku yö sahan kanssa retken pihallemme.

Päätypihalla seesteinen tunnelma tuntuu erityisesti. Oikeassa yläkulmassa näkyy lamoherukoiden valtaama kannon kohta. Puun kaatamisen jälkeen on tämä osa pihaa uudistunut paljon, sillä suuri kuusi varjosti ja vei voimaa kaikilta kasveilta. Lainsuojattomat kurtturuusut saivat lähteä ja tilalle syntyi uusi istutusalue. Keskellä peittokurjenpolvet viihtyvät syyshortensia Vims Redin ympärillä ja vasemmalla suorivat kotkansiipisaniaiset komeita siipiään. Kanukkakaaren alta päästään takaisin piha-alueelle.

Kuvaamispäivä oli pilvinen, mutta aurinkoisella eivät valkoiset ja hennon siniset erotu sitä vertaa. Tämän hetken kukkijoiden onneksi viileät säät pidentävät niiden kukintaa, mutta ei kukaan näin kylmää kesäkuun alkuun halua! Piti kannella istuttamattomia taimia sisälle yöksi.  Toisaalta aika hyvät työkelit, niin puutarhassa kuin lomaa odotellessa... :D

Onnea kaikille koulunsa päättäneille ja ammattiin valmistuneille, ihanaa alkavaa kesäkuuta!

Vaihtelua arkeen tai tunnelmasta toiseen!

Maanantaina töiden jälkeen pihalla numero 2; Omenapuut hurmaavassa kukassa - myös aidan takana naapurissa, joten tunnelma oli kuin Astrid Lindgrenin lastenkirjoissa! Pihalla on valkeakuulas ja kaneli, vanhoja puita, jotka jaksavat kukkia ylettömästi aina, kun muuallakin on hyvä omenavuosi tulossa.

Samaisella pihalla kukkivat myös kirsikat `Arttula´ ja `Pohjolan Helmi´ ja samassa seurassa uusin tulokas kirsikkaluumu, joka nimestään huolimatta ei ole kirsikka vaan luumu. Kaikki kolme ovat vasta uusia tulokkaita ja kahdesta viime mainitusta ei olla saatu vielä maistiaisia.

 

Parhaassa kukassa ovat myös tulppaanit, vanhat ja uudet. Nimet iloisesti hukassa, joukossa ainakin `Carnaval de Rio´.

 

Sähäkkä `Verandi´ on uusi tulokas

 

Kukkapenkkien multa ja nurmikko on täynnään omenankukkien terälehtiä! Ja aikamoinen pörinä kävi myös oksistossa. Eiköhän se ole taas omenavuosi tiedossa! Taustalla näkyvä rautatienomenapuu ei tänä vuonna ollut parhaimmassa kukassaan, kiitos talvivieraiden - jänisten! Etualalla taas valtavat pionipuskat odottelevat vuoroaan. Kaivoin muutaman pois, kun penkissä ei pionien jälkeen kuki mitään ennen syksyä, ja silloinkin vain yhdessä kulmassa syysleimuja. Daalioita kun on valtavasti, laitoin niitä tilalle. Eiväthän nekään kuki ennen syksyä, mutta sitten on penkissä runsaammin väriä.

 

 

Tiistaina pihalla nro 1; siellä onkin lemmikkien aika meneillään! Kukkapenkkien tyhjät kohdat ja reunukset on usean aiemman vuoden tapaan täyttäneet ihanat, vaaleansiniset lemmikit! Muutoin pihalla ei vihreää ja valkoista lukuunottamatta juurikaan muita värejä näy. Täällä tulppaanien aika alkaa olla ohi. Keskellä pihaa oleva ruskea möhkäle kuuluu purppuraheisangervo Diabololle. Hetken vielä kuin risukasa, pian valkoisten kukkien peitossa. paikka ei ole nyt paras, kun muualla on jo aivan vihreää. Toki ei diabolon edessä oleva atsaleakaan vielä kovin kauniilta näytä, mutta nuput lupaavat hyvää!

Nappisilmäinen Morsiusleinikki viihtyy lemmikkien seurassa.

Ilokseni on arovuokko vihdoin alkanut leviämään enkä ole vielä huolissani, saanko pidettyä sen kurissa. Tähtiputkien kanssa ollaan jo riskialueilla, niin paljon on siementaimia ympäri pihaa! Huomasin kuitenkin, että niitä on helpompi poistaa, kun antaa ensin taimien kasvaa kookkaammiksi. Ihan pienet tuntuvat katkeavan ja juuri jää maahan. Isommasta saa hyvän otteen ja koko taimi nousee ylös, etenkin, kun maa on nyt kosteaa. Nurmikon leikkaus on taas jokaviikkoista, kasvuvauhti mahdoton! Samalla kasvavat myös voikukat, kortteet ja vuohenputket kiivaalla vauhdilla. Kitketään, jos ehditään.

Valkoinen pikkusydänkin on lemmikkien kaveri

 

 

Kukintavuorossa on myös tiarella `Pink Skyrocket´. Sillekin sopii ystäväksi lemmikki - no kellepä sitten ei! Iltahämärissä piha on tällä hetkellä uskomattoman kaunis! Lemmikin sininen väri kulkee istutuksesta toiseen kuin sinisenä kulkeva joki. Kuitenkin lempeästi ja kiireettä, poimien matkaansa valkoisia kukkapyörteitä. Musiikkina mustarastaiden ja pikkulintujen iltakonsertit <3 Rakastan niin tätä pihapiiriä!

Ja sitten taas tunnelmasta toiseen. Torstaina pihalla nro 2; vanhanajan  maalaisromantiikkaa hakemassa ;D Punaisen piharakennuksen seinustalla kukkivat perinteiset syreenit ja pian myös juhannuusruusu.

Kiersin katsastamassa hyvävointiset kärhöt, pelargoniat ja viiniköynnöksen, jossa muuten on erittäin runsaasti kukkanuppuja! Istuttelin viimeisiä daalioita ja kesäkukkien taimia. Tänä vuonna tuli ihan liikaa taimia, ei meinaa löytyä kaikille paikkoja. Ja daalioita on jo jaettu ystäville ja mökille matkaa suuri joukko kesäkukkia! Sateisista päivistä huolimatta ei valtaisaa kotilojoukkoakaan olle vielä kohdattu, vain yksittäisiä matkaajia, joille olemme tarjonneet nopean kyydin eteenpäin!

 

 

Ei ole elämä yksitoikkoista, se on joskus jopa aika ihanaa :) 

Toivon sitä samaa myös sinulle!

Herkkiä kukkijoita ja lapiohommia.

 

 Herkkien hetkien alkukesää! Puutarhassa ilakoivat kesäkukkijat, vihreys lisääntyy, värit ja tuoksut valtaavat puutarhan ja kietovat sen ihanaan kesätunnelmaan! Ennen vahvojen perennojen avautumista ehtivät monet pienemmät päästä esille ihailtaviksi. Yksi herkimmistä on tiarella `Pink Skyrocket´ .

 

Tiarella `Pink Skyrocket´

 

Tiarellan rinnalla kukkivat espanjansinililjat valkoisin ja vaaleanliloin kukinnoin - ihania!

 

Pihalla eletään taas lemmikkien aikaa! Oikeastaan paras aika alkaa olla ohi, mutta edelleen siniset, pikkuruiset lemmikinkukat ovat runsaudellaan värjänneet koko puutarhan! Ei haittaa, vaikka viikon päästä on taas aloitettava kukkineiden lemmikkien leikkaaminen ja  repiminen, nyt iloitsen sinisestä merestä! 

 

'

 

Nappisilmä morsiusleinikki on  kasvanut viime kesästä ja sen rinnalle on noussut lilasävyinen purppuratulikukka. Tulikukat ovat siemenestä kasvatettuja ja valkoisia sekä lilan sävyisiä kukkavarsia nousee puutarhassa useammasta istutuksesta.

 

 

Kellukkakin on aloittanut runsaan kukintansa, siinäpä helppo perenna, kukkii aikansa ja jättää jäljelle kauniin lehtimättään.

 

Kellukka `Mai Tai´

Vaikka puutarha kukkii herkin kukinnoin, on puutarhuri raatanut uuden aidanteen kimpussa! Olen kääntänyt kadun reunan istutusalueen kolmeen kertaan ja poistanut kaikki eteen tulleet kurtturuusun juurenpätkät sekä  - toivon mukaan- suurimman osan vuohenputkesta! Uutta multaa on kärrätty paikalle ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin istuttamaan kulmatontin toiseen laitaan tuijia ja kulman toiseen laitaan vuorimäntyjä. 

 

Aidanteen ja kukkapenkin välissä oli aiemmin kapea nurmikaistale, se myös sai nyt lähtöpassit, oli aivan turha rikkaruohon kerääjä ja hankala leikata.

 

Alunperin olin suunnitellut istuttavani ruusujen tilalle uudet ruusut, joita hankin jo viime syksynä. Nyt ruusut kasvavat aidanteen toisessa päässä, vuosi sitten kaadetun suuren kuusen paikkeilla. Koska tuo kadun laita ja nurkkaus on pihan pohjoisin kulma, ajattelin havukasvien tuovan sekä tuulen- että näkösuojaa. Mutta vuorimännyt ovat vielä kovin pieniä ja kestää monta vuotta, ennen kuin niiden suoja on konkreettinen. Saattaa siis olla, että joku ruusuista vielä päätyy havujen seuraksi. Ulkopuolelle, loivaan rinteeseen kohti kadun laitaa, suunnittelin laittavani jotakin maanpeitekasvia. kaikki vuodet olen pari kertaa kesällä kitkenyt alueen paljaaksi, mutta nyt voisi kokeilla peittokasveilla siistimistä. Puutarhasta voisi siirtää rentoakankaalia, kevätkaihonkukkaa tai hopeatäpläpeippiä. Loiva rinne on pohjoiseen päin, ei suoraa auringonpaahdetta, joten mitä sinä ehdottaisit katekasviksi tuijien ja vuorimäntyjen juurelle?

 

Etualalla hopeakirjopeippiä, joka leviää jo nurmikolle.

Rentoakankaalin kukintaa,  sen kasvua joutuu pian rajoittamaan.

Taas on vierähtänyt muutama viikko pois blogien ääreltä. Viikonloput ovat menneet mökillä, sielläkin riittää puuhaa, mutta myös linnunlaulua, virkistävää uintilämpöistä vettä, kalastusta ja luonnonrauhaa. Viikolla töistä tullessa suoraan puutarhan kimppuun ja siellä kuluukin koko ilta! Mutta niin sen täytyy ollakin - nautitaan puutarhasta, tekemisestä, kesästä ja kasveista, jotka ovat taas tulleet meitä ilahduttamaan!  Yhtä en kyllä odottanut, ja se on ennätysmäärä hyttysiä!!

Mukavaa viikon jatkoa!