Vuoden 20019 ensimmäinen

Uusi blogivuosi 2019 alkaa verkalleen.

Syksyn valokuvauskurssin innoittamana piti vuodenvaihteessa kokeilla kameran säätöjä.

Olen nauttinut joulusta, aloitellut arkityöt, kutonut ja puuhannut lumitöiden parissa. Kuntoilukin on siis päässyt alkuun!

 Vaikka joulu onkin ohi, on meillä vielä päivässä monta tuntia aikaa tunnelmoida. Kuusi saa olla sekä sisällä että puutarhahuoneessa vielä loppiaisen yli. Jäälyhdyillä ei aikarajaa ole muuta kuin sää.

 Vuoden vaihteeseen osunut suojasää osoitti taas, etten taida koskaan kasvaa täysin aikuiseksi. Lumitöitähän on monenlaisia:) Ennen kuin pakkanen ehti kovettaa puutarhamummon, ehti hän jo kumartua lumen alla uinuvien kasvien puoleen. Kun ei nyt vaan selkä jäykistyisi pahasti, kun nämä pakkaskelit tuntuvat pysyvän.

 Uuteen vuoteen on mahtunut jo monenlaista säätä, niin hyvää kuin pahaakin. Nyt onneksi talvimyrsy on ohitse ja saamme nauttia valkoisista hangista ja auringonsäteistä! Kyllä puhdas lumi ja kirkas auringonpaiste nostavat ilon pintaan!

 Ei tuossa vielä tarkene istuskella, mutta haaveilla voi jo muutaman kuukauden päähän:)

 Uusissa kukkapenkeissä uinuvat syksyn istutukset, miltä mahtaakaan näyttää maisema kesän tullessa?

Jos jäykistyy puutarhamummon selkä, niin saa tämäkin pariskunta keinutella vielä tovin, ennenkuin kevät koittaa:)

Mukavaa loppiasta ja tammikuun jatkoa!

Talveakin voi rakastaa!

Voiko puutarhaihminen olla myös talvi-ihminen? Voiko elokuussa syntynyt nauttia helmikuusta? Näitä taas  pohdiskelin, kun alkoi tuo viime viikkoinen lumimyräkkä. Se ilon määrä, mikä sisällä kupli, kun lunta tuli taivaan täydeltä! Toki tiesin, mitä se lähitulevaisuudessa merkitsee; lumitöitä etupihalla, lumitöitä takapihalla, lumitöitä toisella pihalla... ja aika paljon joka tapauksessa. Mutta kun lumitöistäkin tämä outo ihminen pitää vallan mahdottomasti.

Mitä muuta talvi-ilottelu sisältää; joku tekee minulle (toki muillekin) hiihtolatuja, joilla pääsen metsiin, pelloille, luonnon rauhaan hiihtelemään. Tai lunta riittää järvenjäällä keväämmälle, jolloin jo aurinko lämmittää hiihtäjän poskea.

Lapsenmielinen olen, myönnettäköön, mutta lapset osaavat ottaa tällaisista lumisista päivistä ilon irti. Miksei aikuinenkin voisi tehdä lumikukon tai enkelinkuvan hankeen!   
 

Lumi antaa vielä suojaa kasveille, koska ei se lämmin kevät kuitenkaan vielä tule. Siellä pehmoisen lumivaipan alla on hyvä valmistautua tulevaan kasvukauteen.

Uusi lumi tekee kaiken niin puhtaan ja kauniin näköiseksi, lumi pehmentää muodot ja maiseman, ja valkoinen hanki yhdessä sinisen taivaan ja auringon kanssa on jotain niin kaunista ja niin suomalaista..!

Uskoisin, että kun löytää talvesta ne positiiviset puolet, sen jaksaa paremmin ja ykskaks huomaakin, että on tullut kevät, enkä ehtinyt murehtia pitkää talvea ollenkaan.

Mitä mieltä sinä olet talvesta, voiko siitä pitää?