Hyvää adventinaikaa!

 

Talvi tuli - ja talvi meni! Jo kahdesti saimme ihanan lumikerroksen ja maisema valostui ja näytti kauniilta... kunnes taas vesisateet pyyhkivät kaiken mennessään. Vielä viikko sitten iloitsin näistä maisemista!

Onhan se mukavaa, kun ei lämmityskustannukset ole korkealla, kasvit saavat kosteutta ja lumet eivät paina kasveja. Mutta, mutta... Onhan joulu tunnelmaltaan aivan toinen kun maassa on valkoinen vaippa!

Viimeisenä syysasunsa luovutti Diabolo, purppuraheisiangervo, vaikka sillä olisi ollut jo valmiiksi jouluinen puku! Jouluvalmistelut ovat kodissakin alkaneet vähitellen. Ensimmäisenä kausivalot viritelty hyvissä ajoin marraskuussa, ja nyt on kranssien teko myös pyörähtänyt käyntiin.

Köynnösruusu Flammentanz kukki kesällä upeasti, mutta punaisia kiulukoita riitti vain yhteen kranssiin. mahoniapensaan lehtien ja hopealangan kanssa ne tuovat havukranssiin mukavasti väriä ja struktuuria.

Suurempaan kranssiin sain käpyjä lähistöltä kaadetusta kuusesta. Ostin syksyllä nipun värjättyä jänönheinää, kuivakukkakransseja ja -asetelmia varten. Niinpä pistin tähänkin kranssiin vähän joulunpunaa joukkoon. Tämä on tehty taas kaksipuoleiseksi, koska siihen tulee valot ja paikkana on keittiöön johtava ikkunallinen ovi. Silloin saan itsekin ihailla valistua kranssia aamukahvihetkillä.

Kun etsin sopivia kuvauspaikkoja, niin vanha mahakelkka suorastaan kaipasi kynttilää ja sen ympärille kranssia. Nyt tämä on vain kuvausrekvisiittaa, mutta minullapa on vielä runsaasti havuja käyttämättä. Joten jos ehdin, niin saatanpa tällaisen asetelman vielä jouluksi rakentaakin:.)

Huomenna on ensimmäinen adventti. Lähden tästä lapsuudenkotiini auttelemaan vanhempiani ja viemään äitiäni ja kummitätiäni kaupoille. Ensi viikolla vietetään lasten kanssa itsenäisyyspäivää. Joten näistäkin ihanista asioista tulee hyvä joulumieli.

Oikein ihanaa adventin aikaa teille kaikille!

Kesähuone vaihtoi ilmettä

 Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai oli niin harmaa ja tihkusateinen, että ei inspiroinut kävelylenkki eikä pihapuuhat. Onneksi on puutarhassa huone, missä lämmittimen puhaltaessa voi vaikka pistää kranssipajan käyntiin! Oli jo haettu mökiltä havuja ja ajattelin tehdä pikkukranssit puutarhahuoneen ovelle, pian se joulu tännekin on tulossa.

Palataanpa kuitenkin ajassa taaksepäin. Muistelin edellisiä hetkiä puutarhahuoneella ja tasan kuukausi sitten pelargoniat kukoistivat ja täyttivät huoneen!. Vielä muutama viikkokin sitten osa jatkoi kukintaansa pihahuoneessa, komeimmat olin jo vienyt lasiverannalle. Syysloman aikaan sää tilapäisesti kylmeni ja oli pakko siirtää loputkin kasvit sisätiloihin ja osa sitten saman tien kellarin hyllyille, daalian juurakoiden seuraan. 

9.10.-22

9.10.-22

Tuolloin poimittiin rypäleitä ja askartelin hortensiakransseja. Olipa aurinkoisia päiviä! Vaikea uskoa, että tuosta ei ole kuin kuukausi!

Somerset Seedles -lajike

Viimeiset viinirypäleet poimin puolivälissä lokakuuta ja olipa maku muuttunut entistä makeammaksi. Tämä oli kyllä pisin ja satoisin rypälevuosi.

Sunnuntaina tosiaan viriteltiin lämmitin puutarhahuoneeseen ja vaikka välillä sade ropisi roimastikin kattoon, oli kivan lämmin ja tuulelta suojainen askartelutila valmiina käyttöön! Muutama calluna sai ympärilleen asetelman ja vähän valaistusta. Kaamosvalojen aikahan se on meneillään. Vielä ei tohdi puhua jouluvaloista :)

 

Edelleen jalohortensian kahdestakymmenestä kukinnosta on muutama jäljellä. Kasvi on päässyt muutaman yönä sisälle lämmittelemään, mutta nyt taas viettää aikaansa terassilla. Kukinnot olen napsinut pitkin syksyä maljakkoon tai asetelmiin ja nyt yksi pääsi taas kynttiläkranssiin. Pian on aika siirtää lahjahortensia varastoon odottamaan uutta kesää. Toivottavasti se päättää ensi vuonnakin puskea muutaman kukinnon - olisin tyytynyt paljon vähempäänkin kuin tuohon mahtipontiseen kahteenkymmeneen!

Olin päättänyt aiemmin, etten osta syksyllä yhtään sipuleita ja aletaimia. No, epäonnistuin päätöksessäni, mutta muutama pussillinen on aika vähän ja Hankkijan syysalessa säästin liki satasen, kun taimet maksoivat 2 e / kpl! Matkaan lähti muutama pallotuija, syyshortensia, kärhö ja kokeilumielessä arka tähtimagnolia! Ajatella, 2e kappale! Vaikka vain yksi hankinnoista selviäisi yli talven, jäisin voitolle! :D Katsotaan sitten keväällä, miten kävi ja mihin kasvit pääsevät. Nyt ne ovat valeistutuksessa uuden istutusalueen mullassa. Kävin tänään vielä katsastamassa, onko taimia edelleen jäljellä. No eipä ollut, mutta kaksi tulppaanin sipulipussia -70% oli pakko vielä napata matkaan. Kun mittari näyttää +10 astetta, ehtii hyvin upottaa tulput maahan.

Nämä on jo aikaa sitten istutettu!

Pimeähän siinä ehti tulla, ennen kuin sain kranssit puutarhahuoneen oveen. Ei ollut kiirettä, oli vaan mukava nauttia ja tunnelmoida! Seuraava huoneen muutos taitaa tuoda jo joulun puutarhahuoneeseen!

Hyvää viikon jatkoa!

Hetki vielä menneessä kesässä

Kesästä on enää ripaus jäljellä, muutama kesäkukka sinnittelee viileässä syyssäässä. Tässä onkin oiva hetki kerrata, miten kesäkukkien kasvatus  menneenä kesänä onnistui. Helteiden aikaan koko puutarha oli koetuksella: Kun puutarhuri itse nautti mökkirannan virvoittavasta tunnelmasta, niin etenkin ruukuissa ja amppeleissa olevat kukkijat joutuivat hetkittäin kärvistelemään kuivuudessa. 

Kesäleimu

 

Ensimmäistä kesää kokeilin kesäleimujen kasvatusta ihan siemenestä lähtien. Muutenkin nämä kesäleimut olivat uusi tuttavuus. Säänkestossa ei ainakaan ole valittamista, eikä myöskään kukinnan runsaudesta! Ja vieläkin kukkia on runsaasti! Ainut, mistä en pitänyt, olivat turhan pitkiksi venähtäneet kasvustot, jolloin kukinnot roikkuivat ikävän näköisesti laatikoiden ulkopuolella. Mutta pätkin kukkavarsia surutta maljakkoon ja siinäkin ne pysyivät todella pitkään kauniina! Värikimara oli valkoisesta vaaleanpunaisen, pinkin ja punaisen kautta siniseen ja lilaan.

Rikkaporkkana Dara

Esikasvattelin melkoisen joukon kesäkukkia ja istuttelin niitä sekä maahan että ruukkuihin. Joillekin riitti runsaasti aurinkoa, kuten esim. pikku taimista kasvatetut siniviuhkot! Luottokasveja, jotka sietävät hellettä ja jaksavat kukkia pitkälle pakkasiin asti! Kivasti onnistuivat myös rikkaporkkanat! Niistä on riittänyt kukintoja kimppuihin ja vaikka kasvit ovat venyneet kovastikin pituutta, ovat ne pysyneet hyvin pystyssä muiden kukkien joukossa. Nämä pääsevät ehdottomasti jatkoon!

 Sen sijaan muiden esikasvatuksessa olleiden kanssa on käytettävä vahvaa harkintaa; tsinniat itivät heikosti, kosmokset kukkivat nopeasti eivätkä viihdy kauaa maljakossa, leijonankitoja kylvin liikaa ja liian aikaisin... Samettiruusut ja ahkeraliisat taas eivät petä koskaan ja sopivat hyvin myös tällaiselle epäsäännölliselle hoitajalle. 

Onneksi maljakossa kestäviä kukkijoita löytyi puutarhasta runsaasti; daaliat ja punahatut ilahduttivat pitkään, samoin tsinniat, jos niitä raaskii maljakkoon leikellä. Syyshortensian kukintojen kanssa on välillä arpapeliä, kukinto voi nuupahtaa hyvinkin pian, tai sitten se jatkaa loputtomiin kauniina, kunnes suorastaan kuivuu jäädenkin kauniiksi.

Daalioista puheenollen, eipä ollut meillä daalioiden kesä! Vaikka toimin vanhojen juurakoiden kanssa samoin kuin aiempinakin kesinä, jäi osan kukinnot kokonaan avutumatta. Ruukuissa kasvattelin uusia lajikkeita ja niissäkin oli enemmän pettymyksiä kuin onnistumisia. Harvoin on daalioita tarvinnut näin runsaasti kastella ja siltikin helle koetteli vähän liikaa. Nyt ovat daaliat jo paleltuneet ja viimeisiä nostelin viikonloppuna ylös mullasta. Nyt saavat hetken kuivahtaa, ennen kuin vien kellariin talvetukseen.

Tarhaviinikärhö Prince Charles 

Vaan ei kesä sentään kovin helpolla luovuta syksylle valtikkaansa! Aina on joukossa jokin kärhö, joka ei petä ja päättää kukkia, vaikka onkin vähän myöhässä! Viime kesän mysteerikärhönä komeillut tarhaviinikärhö Prince Charles (kiitos blogiystävien, joiden kanssa ratkottiin arvoitusta), kukkii edelleen runsaasti eikä aio ihan heti luovuttaakaan! Sen vieressä pilkottaa katsura, joka on muutamassa vuodessa kasvanut hienoksi pikku pensaaksi. Siinä ei vielä ole ruskan tuomaa väritystä, eikä hienoa syksyistä hattaran tuoksua:)

Syyshortensiat tarjoavat edelleen kauneuttaan pihapiiriin. Lime light kasvaa ja komistuu vuosi vuodelta ja Vanille fraise innostui sekin viime kesän välivuoden jälkeen kukkimaan niin, että siitä olen saanut jo useamman kranssin ja maljakkokukan. Kuivakukkaviljelmä epäonnistui rankasti, en juurikaan niitä esikasvattanut ja alkukesän helle ja epätasainen kastelu koitui niiden kohtaloksi. Vaan eipä haittaa, mennään niillä, mitä puutarhasta löytyy!

Blogipäivitykset tulevat nyt niin harvoin, että siinä välissä ehtii puutarha muuttaa jo ulkonäköään. Nyt alkavat ruskan kauniit syysvärit vallata pihapiiriä ja mikäs sen mukavampaa, kun saadaan taas nauttia väriterapiaa luonnossa!

Mukavaa syyskuun jatkoa!

Mitä hyvää marraskuusta?!

 On vaikea keksiä positiivisia asioita kuukaudesta, johon yleensä liittyy sellaisia käsitteitä kuin synkkä, harmaa, pimeä, märkä... Jos marraskuun voisi ohittaa, tekisin sen melkoisella varmuudella. Hyppäisin värikkäästä syyskuusta syksyiseen lokakuuhun ja siitä suoraan joulun odotusta tihkuvaan joulukuuhun.

 

Laitettiin mummille kuusi ja valot, ettei tarvitsisi iltaisin katsella ikkunasta pelkkää pimeyttä.

 

Toisaalta saattaisi tulla kiire; jouluihmisenä jo marraskuun puolella valmistellaan niitä asioita, jotka yleensä ovat valmiina, kun joulukuu alkaa - tai siis minä valmistelen: En voi yleistää ulkovalojen ripustelua, verhojen ja mattojen vaihtamista, havujen hakemista ja joulukranssihuumaani muiden ihmisten marraskuun sisältöihin.

Työpäivien jälkeen on vaan takki niin tyhjä! Suunnittelen aamuisin tekeväni vaikka mitä, kun pääsen töistä, mutta huomaankin illan kuluneen tekemättä mitään järkevää, puhumattakaan noista jouluvalmisteluista, joihin tunnun juuttuneeni lähes pakkomielteisesti. Kranssi on oltava ovessa ennen kuin joulukuu alkaa!

 

 Onneksi tänä päivänä kranssihuumasta kärsivät (lue: rakastavat) monet muutkin, ja vieläpä ympäri vuoden! Niinpä ei hätää, joulukranssi on vain järjestyksessä vuoden viimeinen, ei suinkaan syksyn ensimmäinen! Ovessahan on jo valmiina jonkin sortin kranssi!

 

Ovia vaan on vallan mahdottomasti, joten olen hankkinut itselleni positiivisen ongelman; rakastan kransseja ja niiden tekemistä, mutta aika ei meinaa riittää, että joka ovesta ja verannalta ja puutarhahuoneesta ja jonkun ystävänkin ovesta sellainen roikkuu ennen joulua!

 

 

Marraskuun kransseihin laitoin callunaa jonka väri mätsäsi täydellisesti rusetin kanssa - tai toisinpäin. Nuo puutarhahuoneen ovet ovat sellaiset, että niihin tekee mieli ripustaa kransseja, vaikka sisälläkin on kivaa katseltavaa.

 

Kun uusi kranssi on valmis, voi tyytyväisenä alkaa jo suunnitella seuraavaa. 

 

 

Ei tämä joulunodotus ja sen valmistelut niin vakavaa ole, etteikö sitä voi vähän liioitella ja leikkiä laskea ja sen avulla rämpiä läpi tämän marraskuun - ja nytkin puhun vain itsestäni :D

 

Hyvää marraskuun jatkoa kaikille, kransseilla tai ilman!

Kransseja kotiin ja lahjaksi

 

Nyt eletään taas kranssiaikaa! Vielä ei puhuta jouluisista havukransseista, vaan kuivakukista ja syyskransseista. Keskimmäinen lapsista muutti uuteen kotiin ja pyysivät ovikranssia. Äitihän innostui tehtailemaan useammankin kranssin, mutta osa jäi illan pimetessä kunnolla kuvaamatta ja matkasi jo aamulla uuteen kotiin.  

 

 

 Koitin etsiskellä materiaaleja, jotka eivät karisisi ensimmäisen oven paukautuksen jälkeen siivojien harmiksi rappukäytävään. Kukkakaupoista haeskelin pientä lisäystä (unohdin jo kasvien nimet!), hopealankaruukkuja ostin saman tien useampia, osan syysistutuksia varten. Kotipihalta ja metsästä löytyi saniaisia, heiniä ja Wims Redin kukkaterttuja. 

 

Syyshortensian kellertävänruskeat kukkatertut taas houkuttivat tekemään aivan toisen sävyisen kranssin, kukkakaupasta löytyi oranssiksi värjättyä jänönheinää pehmentämään kokonaisuutta. Tämä kranssi meni toisen lapsen kotioveen, kuitenkin sisäpuolelle, koska vuokrayksiön oveen ei voinut lähteä naulaa iskemään. Nyt se roikkuu suloisesti ovisilmässä :D 

 

 

Niin kauan kuin matskua riittää, on mahdotonta lopettaa! Tosin hortensiaparat menettävät kovaa vauhtia kukintojaan. Tummanpunaiseksi värjätty eucalyptus ja etenkin sen marjaisat oksat tulivat kahteen seuraavaan kranssiin. Myös punapäivänhattujen mykeröt ovat hyviä kranssitarpeita. Hopealanka sopii niin hienosti kranssin pohjaksi! Toinen näistä jäi lapsen parvekkeelle ja toinen päätyi jo kotioveen.

 

Sisätiloihin tulevat kranssit suihkuttelin hiuslakalla ympäriinsä, jotta kesto olisi varmempaa. Mutta kuivumista ja käpristymistä sekään ei täysin kestä. Samoin ulkona linnut käyvät uteliaina etsiskelemässä ruokaa ja punahattujen mykeröt voivat olla jonakin päivänä silppuna maassa. Siksi tämä on syytä ottaa iloisena harrastuksena, ja kun edellinen koriste rupshtaa, onkin jo aika tehdä uusi!

Iloista viikonloppua!

Puutarhahuone vaihtoi syysasuun

Huomasin, että puutarhan kasvihuone on jäänyt kokonaan sivuun tämän kesän postauksista. Eihän siellä mitään ihmeellistä ole tapahtunut, tutut tomaattialtaat ovat tättyneet kookkaiksi kasvaneista taimista ja tuottaneet mukavan sadon. Kurkku ei huvimaja-kasvarissa tänäkään vuonna viihtynyt, täytyy harkita, kannattaako sitä myöhemminkään kasvattaa.

Kuva heinäkuun lopulta

Keväällä pelkäsin viiniköynnökseni kuolevan kokonaan. Nopeasti kohonneet lämpötilat sekoittivat sekä puutarhurin arviointikyvyn että viiniköynnöksen kasvukehityksen; Lämpötila kasvarissa ehti nousta muutamaksi päiväksi kohtalokkaisiin lukemiin, samoin kastelu ja ehkä kevätlannoituskin olivat liian niukkoja. Pullukat uudet silmut alkoivat yksi toisensa jälkeen kuivua. Viilennys, kastelu ja lannoitus pelastivat Somerset Seedless - viiniköynnöksemme ja nyt satoa on kerätty jo kuukauden verran. Edelleen osa rypäleistä on puolikypsiä, mutta saavat olla puutarhahuoneessa pakkasiin asti.

Viikonloppuna kuitenkin saivat tomaatit lähteä ja oli aika siivota huone syyskuntoon. Tyhjensimme tomaattilaatikot juurakoista. Jonkin verran oli vielä vihreitä tomaatteja, mutta loput saavat kypsyä sisällä pimeässä. Nyt on lattia pesty ja puhdas matto lattialla, puutarhasta löytyy vielä kukkia maljakkoon ja puutarhalta ostin muutaman koristekurpitsan tuomaan syystunnelmaa.

 

Koska pihlajan- ja villiviinin marjoja on edelleen runsaasti, tein kranssin, jonka ensin ajattelin jättää pöytäkoristeeksi, mutta loppujen lopuksi virittelin sen kynttelikköön.

 

 

Vaikka olo on haikea, kun kesä ja sen lämpö on jäänyt taakse, tuo syksy erilaiset ilonaiheet ja tunnelmat! 

Mukavaa syksyä kaikille!