Tätä kirjoittaessani levittää kielokimppu huumaavasti tuoksuaan ympäri huonetta.
Viikonloppuna mökillä nautiskelimme Suomen suvesta ja kielojen kukinta oli parhaimmillaan. Kotipihalle ei kieloja kovin mielellään ota, kun leviävät maanalaisilla juurillaan aika tehokkaasti, mutta mökkimetsiköissä joutavat leviämään.
Minulla on kieloihin erityinen suhde, olen aloittanut työelämäni kielokauppiaana, oikeastaan tukkurina noin kymmenvuotiaana. Kotimme lähistöllä kasvoi kilometrien mittaisena mattona kieloja metsän siimeksessä. Sieltä kävimme niitä poimimassa ja kun kesätöihin ei vielä ikä riittänyt, hoksasin käydä kysymässä, josko niitä voisi myydä kukkakauppaan.
Vanhempani, innokkaat luonto- ja puutarhaihmiset tukivat kesätyöharratustani olemalla mukana poimimassa kukkasia, jotka sitten aamutuimaan vein kimppuina jatkojalostusta varten kukkakauppa-hautaustoimistoon. Tämä bisnes poiki minulle töitä useaksi vuodeksi, välillä tarvittiin pelkkiä lehtiäkin. Kukkaset kerättiin illalla, yön kimput olivat kellarissa viileässä ja aina muutaman päivän jälkeen vein uuden lähetyksen, 20-30 kimppua kerralla ja maksu oli 1,50 - 2 markkaa /kimppu. 70-luvulla se oli pikku tytölle suuri palkka!
Eilen poimin kieloja vanhoja muistellen ja askartelin kukkasista kimppuja lisäten sitä, mitä metsästä löytyi. Pikkusydän on saanut levitä mökkipihalla sen verran reilusti, että siitäkin tohtii poimia kukkia mukaan kimppuihin.
| Nuokkuhelmikät lisäävät kimpuun luonnon herkkyyttä. |
Ensimmäisen sai äitini syntymäpäiväkimpuksi!
| Mustikanvarpujen heleä vihreys tuo kimpulle rimpsuisen helman. |
Toinen jäi ilahduttamaan seuraavia mökille tulijoita.
Valkoisen ihanuuden toin kotiin tuoksumaan.
| Muutama hentoinen heinänkorsi ilmavuutta lisäämään ja lehdet vain kehystykseksi. |
Mukavaa alkavaa viikkoa, mitä se tuokaan tullessaan..!