Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukranssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulukranssi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Adventista se alkaa!

 Jouluun on vielä aikaa, ja tänä vuonna joulun odotus on täynnä huolta ja epävarmuutta tulevasta. Mutta silloinkin kannattaa pitää kiinni rutiineista. Vanhat tutut perinteet tuovat turvaa ja toivoa, että kaikki vielä palaa ennalleen.

 


 

Minulla rutiinit joulun valmisteluihin alkavat adventtikynttilöistä ja kranssipuuhista. Kranssimateriaalia onkin tänä vuonna ollut erityisen runsaasti, on kaadettu metsää, raivattu sähkölinjoja, tuijia voi vähän harventaa ja vanha pihtakuusikin sai lähteä mummolan pihalta. Eikä siinä vielä kaikki: Kun loppusyksystä veimme jäteasemalle kurtturuusun juurakoita, oli joku tuonut upeita hopeakuusen oksia risujen keräykseen. Enpä voinut olla ottamatta muutamaa mukaani. Siinäkin toisen roska on toisen aarre ja kannattaa pitää silmänsä auki askartelumateriaaleja etsiessään. Menneen viikon aikana olen tehnyt jo aika monta kranssia. Jos ei vauhti kohta lopu, joudun laittamaan kranssit ovien molemmille puolille :)





 

 

Sähköyhtiö oli käynyt raivaamassa linjan alustoja ja harmikseni kaikki katajatkin oli kaadettu. Harmitti kauniit katajat, mutta koska kaadettujen puiden oksia oli lupa kerätä, sain pitkästä aikaa myös katajia joulukaransseihin. Löytyikin paljon marjaisia oksia! Työkaverille tein niistä yhden ja puutarhahuoneen ovetkin saivat tänä vuonna pikkuiset katajakranssit.

 



Silloin tällöin retkiltä löytyy maahan pudonneita lehtikuusen oksia ja jos on onnekas, voi niissä olla vielä kauniita käpyjäkin. Otan usein oksan talteen ja tänä vuonna suihkutin kultasprayta kranssiin laitettavien käpyjen pintaan.

 


 


Muutamaan ovikranssiin laitan valot. Yhdessä ulko-ovessamme on lasi ja on mukavaa, kun valaistu kranssi näkyy kauniisti myös sisälle. Teenkin tuon kranssin aina kaksipuoleisena eli laitan havuja molemmille puolille, ettei pohjana käytettävä kanukan tai villiviinin oksa näy lainkaan. Valokranssi sopii myös kauniisti lasiverannalle ja sen aion vielä ensi viikolla askarrella.


 

 Tänään vietämme ensimmäistä adventtisunnuntaita. Eilen askartelin pitkin päivää puutarhahuoneella, laittelin sitä jouluasuun ja samalla valmistui adventtikynttelikköjä kaksin kappalein.

 


 


Puutarhahuoneen jouluvalmisteluista tuonnempana, mutta laitanpa loppuun vielä muutaman kuvan viikon takaisesta kauniista maisemasta, talvi kesti hetken - toivottavasti se palaa vielä takaisin ennen joulua!

 



 

Toivotan sinulle hyvää alkanutta adventtiaikaa! 

maanantai 23. joulukuuta 2019

Joulu on jo täällä






Joulukuu on ollut ihana! Kuukauteen on mahtunut tunnelmallisia päiviä, jouluvalmisteluja, monta hienoa joulukonserttia... Kodit on juhla-asussaan, samoin puutarhahuone sai jouluisen ilmeen.



 





Ikkunoista pilkistää vihreää nurmikkoa, meille ei valkoista joulua tänä vuonna saatu. Mutta nautitaan vapaapäivistä, yhdessäolosta, hyvästä ruuasta, tai muista asioista, mitkä tuovat hyvän mielen.

 


 




Jotain hyvää kosteassa ja lämpimässä säässäkin on; jouluruusu ja muut viileästä pitävät kukkaset pärjäävät nyt kasvihuoneella ja verannalla. Kukinta kestää pidempään ja havut eivät karise:)






Kukkia ja haaveita kiittää kaikkia lukijoitaan. Olen iloinen, että olette vierailleet blogissani ja kaikki kommentit lämmittävät mieltä. On hetkiä, jolloin ei ole jutun aihetta tai muut kiireet vievät mennessään. Mutta sellaistahan elämä on:) Blogi jatkaa kuitenkin elämäänsä, välillä ollaan sisäpuuhissa, useimmiten aivan pihalla!







Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille!


maanantai 16. joulukuuta 2019

Puuhakas kolmas adventti



Kolmas adventtisunnuntai on jo lopuillaan. Olen hyvillä mielin, sillä iltaan kuului yksi varmimmista jouluperinteistäni, Kauneimmat Joululaulut -tapahtuma kirkossa. Tänä syksynä on paljon puhuttanut koululaisten ja päiväkotien joulujuhlat. On paheksuttu kirkkoa juhlien pitopaikkana ja mietitty vaihtoehtoja tiloille - tilaisuuksia, joihin kaikki voisivat osallistua. En lähde tekemään omia kannanottojani puolesta tai vastaan, mutta totean vain, että kauneimmat joululaulut vetävät edelleen kirkot täyteen kansaa. Tunnelma täpötäydessä kirkossa laulaen tuttuja ja vähän uudempiakin joululauluja  saa minut erityisen jouluiselle mielelle. Kun tämä perinne aikoinaan alkoi, olin itse mukana nuorisokuorotoiminnassa ja saimme joka vuosi osallistua esintymisen kautta näihin tilaisuuksiin. Myöhemminkään tapahtuma ei ole jäänyt minulta väliin kuin muutaman kerran, ja perinne on sentään ollut olemassa jo lähes 50 vuotta!



Mutta päivä ennen joululaulujakin oli kovin tunnelmallinen; Olin kakkoskodissani valmistelemassa keittiötä, puutarhahuonetta sekä talon ihanaa lasiverantaa joulukuntoon! 


 

Puuhellan päällä oli aluksi iloisessa sekamelskassa niin lasipurkit, havuasetelmat, tontut kuin adventtikynttelikkökin. Karsimalla ja siirtelemällä osan muualle alkoivat tunnelmat muuttua seesteisemmiksi.



 

Vanhasta saavinvanteesta syntyi kynttilälle muhkea kehä! Vanteita olin saanut aikoinaan kaupan päälle eräältä isännältä, joka tyhjensi vanhaa maalaistaloa ja myi sieltä kaikenlaista itselleen tarpeetonta. Löytäessäni vanteet romujen keskeltä näin niissä heti  mahdollisuuden aivan muuhun käyttöön:) Löysimme kirpputorilta muutamalla eurolla metallisen kynttilänjalan, jonka mies sahasi poikki juuri kynttilämansetin alta, porasi reiän saavinrenkaaseen ja laittoi vielä mansetin ruuveilla kiinni. Koska renkaita oli useampia, on nyt roikkuvia kynttilöitäkin vähän joka paikassa:) Laitoin kahteen suurimpaan  männynoksan koristeeksi, sopii niin hyvin tuohon karskiin vanteeseen!



Vanhasta puukoristeesta olen joskus säästänyt tulppaanit, nyt joutavat "kukkimaan"  kuusenoksien joukossa.



Ja hyllyn päällä tonttujoukko hiippailee hämärissä...


Muistattehan verannan, jolla kesäisin kukkivat pelargoniat. Tämän kesän postaukseen pääset halutessasi tästä.
Nyt ovesta saa astua suoraan joulun tunnelmaan.



 





Siniset verhot ja tekstiilit ovat vaihtuneet joulunpunaiseen. Vaikka ikkunoilla on kynttilälyhdyt, eivät ne joka ilta pala. Siksi laitoin ledvalot kiertämään ikkunalautaa ja koska veranta on kylmä tila, pärjäävät valojen somisteena olevat kuusenoksat jouluun asti. Nyt ei olla luvattu pakkasia, joten uskalsin jättää myös neilikanoksat ja amarylliksenkin paikoilleen. Nopsaanhan ne siitä sitten tarpeen tullen siirtää sisälle lämpimään. Puutarhahuoneeseen ei oikein uskalla kukkia viedä, sinne pakkanen hiipii herkemmin.


Sininen hämärä alkoi laskeutua ja tunnelma oli aivan ihana!


Piti vieläkin tehdä  kransseja, kun materiaalia on tullut niin paljon syksyllä kaadetuista puista. Nyt eivät enää ovet riitä, vaan alkavat seinätkin täyttyä:)



 

Ikkunan takaa pilkottaa puutarhahuoneen joulu, mutta siitä sitten toisella kertaa.

 

Mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulukuun ensimmäinen

Hyvää ensimmäistä adventtia!






 

 Ihanuus, lumi tuli juuri oikeaan aikaan! Perjantaina lähdin pikkujouluihin kaatosateessa, aivan kuin jotenkin väärä aika viettää pikkujoulua. Mutta muutaman tunnin päästä alkoi maisema olla kohdillaan, lunta tuprusi samalla voimalla kuin hetkeä aiemmin vettä! Ja lauantaiaamu valkenikin jo reippaassa pakkassäässä, aurinkokin pilkahti hetken! Joulukuu pääsi kuin pääsikin alkamaan talvisissa maisemissa.


Olen jouluihminen, mitäpä sitä kieltämään. Kukka-asetelmat ja kodin koristelut ovat mukavia, mutta jouluna innostun niistä erityisesti. Ja joululaulut vain lisäävät fiilksiä. Työssä saan nauttia koko joulukuun aidoista joulun odotuksen tunnelmista. Voisi luulla, että se riittää, ei enää jaksa omassa kodissa sitä samaa, mutta mitä vielä! Aina on joululla ollut iso positiivinen vaikutus jaksamiseeni. On kesä ja puutarhaelämä ja sitten on joulu. Vuosi jakautuu kahdeksi kokonaisuudeksi, joita odotan ja kun toinen alkaa loppua, voi alkaa hissukseen virittäytyä seuraavaan.

 

 Molemmissa on vahvasti luonto mukana. Glittereistä ja kirjavasta krääsästä en oikein syty. Toki väriä mahtuu sekä kesäpuutarhaan että jouluun.




 Puutarhahuoneelle tein  kaksikin adventtikynttelikköä, siellä luonnonmateriaalit pysyvät viileässä kosteampina ja kauniimpina.


Viime postauksessa kerroin, että kranssit on ovissa ennen adventtia. Näin tänäkin vuonna. Lasi-ikkunaiseen ulko-oveen teen usein kaksipuoleissen kranssin, johon laitan myös valosarjan. On ihanaa istuskella keittiön hämärissä ja kranssin valo näkyy kauniisti sekä ulos että sisälle. Muista kransseista  lisää vähän myöhemmin.  Tänään nautin kauniista säästä ja iltapäivällä lähden lauluyhtye Vitriinin konserttiin, joka tulee myös olemaan nautinnollista kuultavaa.


Mukavaa joulukuun alkua sinullekin!