Viikko vierähti, taaskaan ei koneen äärelle ole ehtinyt. Onneksi kukkaset jatkavat kukkimistaan, niin niitä ehtii ihailemaan, vaikka joku päivä jäisi väliinkin.
Toisella pihalla oleva projekti etenee hienosti, työn ilo on palannut, mutta sen rinnalla palasi kipu kyynärpäähän, ja nyt täytyy hetkeksi jättää taas lapiohommat.
Viimeiset jalokärhöt, `Jacmannii´ ja `Hagley Hybrid´ ovat kukkineet heinäseipäissä jo jonkin aikaa.
Kärhöjen juurella kukkivat siemenistä kasvatetut Ahkeraliisat. Jos kauan toivotut sateet eivät jatku päivätolkulla, eikä tulisi ihan vielä yöhalloja, niin niidenkin väreistä ehtisi nauttia.
Näille loistokärhöille on aikoinaan tehty syvä istutuskuoppa, arvelisin metrin verran. Kova savimaa on poistettu ja tilalle tuotu peltomultaa. Toki kasveja ei metrin syvyyteen istutettu, mutta juurille jäi hyvää tilaa kasvaa ja olla suojassa talven pakkasilta. Juuriston olen maan jäädyttyä suojannut kuivilla lehdillä ja havuilla. Vasta viime vuosina olen alkanut lisätä hiekkaa kasvin tyvelle, ettei lakastumistauti tuhoa kasvia ennen kuin se ehtii edes kukkaan.
Nämäkin osaavat jurottaa ja antaa odottaa itseään, ennen kuin maasta edes nousee alkuakaan. No sitten tuleekin usein kiire, että ehtivät kunnolla kukkia. Viime kesä olikin kukinnaltaan ehkä surkein koskaan.
Kesäkukkaset ovat piilottaneet alleen jaloangervot, jotka alkukesästä nousevat suojaamaan kärhöjen tyveä liialta auringonpaisteelta. Samoin krookukset täyttävät penkin jo keväällä.
Tummalehtinen Oxalis, pihakäenkaali, valtaa myös kasvualustaa ja siementää tehokkaasti, mutta se on helppo kitkeä pois sieltä, mihin sitä ei halua, Tuohon ahkeraliisojen
kaveriksi se sopii väriltään mukavasti.
Eilen vietettiin Mustilan Arboretumissa vuosittaista Taimipäivää. Sieltä ja uudesta projektistamme seuraavassa postauksessa.
Nyt meillä sataa ja vieläkin jaksan iloita siitä!
Mukavaa viikon alkua kaikille!