Monen vuoden tauon jälkeen kävimme katsomassa kaupungin järjestämää ilotulitusta, olivatkin aikaistaneet se jo kello kahdeksaan illalla. Hienosti ajateltu lapsiperheitä ja muitakin iltaunisia, sillä kaunistahan tuo taidokkaasti tehty tulitus on! Vaikka taivaan tuuliin meneekin..!
Ja ihan kukkasiltahan nuo näyttivät tällaisen puutarhaihmisen silmissä!!
Vaan kyllä kesäinen auringonpaiste ja suihkulähteen iloinen lirinä ilotulituksen voittaa!
Rakastan auringon lämpöä, sen kirkkautta ja sitä, kuinka se saa kaiken näyttämään iloisemmalta, valoisemmalta. 
Osa pihamaastani jää päivällä pitkäksi aikaa varjoon, kun tonttimme rajalla kasvavat puut estävät auringon pääsyn pihallemme. Jouluviikolla teimme pientä harvennushakkuuta ja samalla sain reilun kasan havuja perennojen suojaksi. Säätiedotus lupaa hyytävää talven tuloa ja tuoreessa muistissa on viime vuosi ja kesä, jolloin turhaan odotimme joitakin kasveja, eivät ilmaantuneet, kun olivat raukat paleltuneet lumettoman ja kylmän talven jäljiltä. Nyt yritän pelastaa ainakin kärhöjä ja ruusuja.
Alppiruusujen latvukset lupaisivat kauneutta kesäksi, mutta pessimisti sisälläni pelkää talven voittavan tämänkin erän.
Mutta nyt aurinkoinen pääsee paremmin pilkahtelemaan kukkapenkkien kolosiin, ja ehkä keväällä vielä joku puu pääsee sahan ja klapikoneen makuun.
Siispä unelma auringon lämmöstä ja voimasta elää!