Puutarhaihmisten kiireet alkavat pikkuhiljaa olla käsillä, nyt kylvetään ja koulitaan, ja taas kylvetään ja koulitaan...
Osa monivuotisista perennoista tarvitsee kylmäkäsittelyn itääkseen.Tänä vuonna kuulin ensi kerran puhuttavan hankikylvöistä. Pitihän minunkin kokeilla.Tammikuun lopulla sitten kylvin siemenet purkkeihin, kastelin hyvin ja annoin olla vuorokauden sisällä, jotta imevät hieman kosteutta. Osa oli pidempäänkin sisätiloissa. Sinne sujahti seinän vierukseen kärhöjä, varjoliljaa, sinivaleunikkoa, akileijaa ...kokeilumielessä, toki, mutta ovatpahan ne ruukut pois vähiltä sisäkasvatuspaikoilta.
Osalle kasveja riittää muutama viikko, toiset tarvitsevat pidemmän ajan. Harso purkkien päälle ja reilusti lunta perään. Saas nähdä, kasvaako mitään, vai pukkaako jotain rikkakasvia, kunhan kevät koittaa ja aurinko sulattaa lumet ruukkujen päältä.
Lisää hankikylvöistä voit lukea mm. Kukkia ja koukeroita -blogista.
Myös Kati 100%outdoor -blogista on käsitellyt samaa aihetta, löydät postauksen täältä.
Osalle kasveja riittää muutama viikko, toiset tarvitsevat pidemmän ajan. Harso purkkien päälle ja reilusti lunta perään. Saas nähdä, kasvaako mitään, vai pukkaako jotain rikkakasvia, kunhan kevät koittaa ja aurinko sulattaa lumet ruukkujen päältä.
Lisää hankikylvöistä voit lukea mm. Kukkia ja koukeroita -blogista.
Myös Kati 100%outdoor -blogista on käsitellyt samaa aihetta, löydät postauksen täältä.
Toisten blogeja seuraillessa saa erilaisia vinkkejä
Uuden kuun aikaan uskovat monet, lämpömattoja, kukkavaloja... apuvälineitä siivittämään kasvuun lähtöä. Omat siemenkylvöt olen toistaiseksi tehnyt ihan luomuna, niillä valoilla, mitä huoneeseen tulee ja niillä lämmöillä, mitä sisällä on. Tuloshan ei sitten ole aina sitä, mitä toivoisi. Pitkäksi venähtäneitä taimen ruipeloita, haasteellisia koulia ja ehtivät nuupahtaa ennen aikojaan.
ajankohdasta, milloin mitäkin olisi hyvä kylvää. Kun siementelineet tulevat kauppoihin, on vaara hätäillä ja laittaa kylvöt liian aikaisin. Liian vähäinen valon määrä sitten kostautuu ja eivät jaksa taimet lähteäkään kasvuun.
Uuden kuun aikaan uskovat monet, lämpömattoja, kukkavaloja... apuvälineitä siivittämään kasvuun lähtöä. Omat siemenkylvöt olen toistaiseksi tehnyt ihan luomuna, niillä valoilla, mitä huoneeseen tulee ja niillä lämmöillä, mitä sisällä on. Tuloshan ei sitten ole aina sitä, mitä toivoisi. Pitkäksi venähtäneitä taimen ruipeloita, haasteellisia koulia ja ehtivät nuupahtaa ennen aikojaan.
Kasvihuonekin puuttuu. Eikä sinne vielä pikkutaimia voisi viedäkään, kylmään palelemaan. Vaikka toisaalta taimista tulee vahvoja, kun viileässä kasvavat... Mutta valoa tarvitsevat, ja niinpä huoneiden nimet muuttuvat kevättalvella olohuoneesta kasvatushuoneeksi, makuuhuoneesta taimihuoneeksi riippuen siitä, mihin ilmansuuntaan ikkunasi antavat. Sillä nyt menevät taimet viihtyisyyden tai muiden tarkoitusten edelle.
Mutta se ilo, mikä syntyy, kun jostakin kylvöksestä alkaa puskea pientä vihreää, vaikka vain hennoista hennointa. Tietää, että siellä se elämä oli, pikkuisessa siemenessä. Ja jos hyvin osaan hoidella, jutella ja auttaa pientä, niin ehkäpä siitä saamme vielä suuremman ilon kunhan kesä koittaa. Ja aina joku onnistuu, siitä voi olla varma!
Siksi me taas kylvetään ja koulitaan ja kylvetään ja koulitaan...