Minulla on tavallaan kolme puutarhaa. Ensimmäinen ja varsinainen on ihan ikioma, jonka rakentamisen aloitin jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Vuosia se oli enemminkin lasten leikkien valtakunta, keinut, hiekkikset - ja päätypiha jakapallokenttänä. Oli melkoisen turha kasvatella kummempia, kun aina oli lapsivaara tai pallovaara. Pihamme oli metsän laidassa, joten metsä ulottui pihaankin, oli kuusia, koivuja, lähes puolta pihaa peitti valtava kuusi,jonka alla ei mikään kasvanut.
Ajan saatossa puut ovat pihalta vähentyeet, pallon pelaaminen loppunut ja hiekkalaatikostaan esikoinen rakensi äidille lehtikompostin. Alkoi kukkivan pihan aika. Siihen ei juurikaan mahdu hyötytarhaa, RAKASTAN kukkasia, joten pieni piha on täyttynyt kukkapenkeistä ja lisää tulee joka kesä.
On minulla toinenkin piha. Ei niin ikioma, mutta aika paljon on alkanut tulla sananvaltaa sinnekin. Piha on rakkaan, miehen piha! Sillä pihalla olen hiippaillut pian kymmenen vuotta. Vanhan peruskorjatun talon pihapiiri on myös vanha, omenapuista osa jo kuollut vanhuuttaan.
Tässä pihassa ei paljon kukkasia kasva ( -vielä..), mutta tähän pihaan tulee haaveilemani kasvihuone, tai ehkä oleskeluhuone, ilon ja valon huone! Voitte uskoa, että kaikenlaiset visiot pyörivät päässä, mitä kasvarin ympärille, tehdäänkö avomaalle kasvilavoja, kukkapenkkejä ... poimin koko ajan ideoita myös teidän muiden blogeista., ja on sillä talon isännälläkin vielä viimeinen päätösvalta, vaikka minulla ideat välillä vähän rönsyilevätkin.
Sitten on vielä kolmas piha -mökkipiha. Sitäkään en omista, vaan se kuuluu vanhemmilleni. Mutta se ympäröivä luonto on ollut osa minua koko elämäni ajan ja mikään ei estä minua nauttimasta sen luonnonkauneudesta ja -antimista, kun mökille pääsen. Se on ehkä paikka, jossa eniten rentoudun ja kerään voimia muihin maailman koitoksiin. Sieltä löytyvät marja- ja sienimaat, sieltä nousee kesän kalansaaliit, siellä on luonto ja sen ilmiöt.
Siis sielläkin on piha. Sinne olemme äitini kanssa istuttaneet kukkasia ja pensaita kokeillen, josko kasvaisivat säästyen puiden tukahduttavilta juurilta, jäniksiltä, talven kylmyydeltä... Siis sellainen yrityksen ja erehdyksen piha.
Kaikkiin kolmeen pihaan minulla on rakkautta, haaveita ja intoa. Pahin noita kaikkia uhkaava on aika, eipä meinaa aika riittää kaikkien hoitoon, suunnitteluun ja uusien projektien toteuttamiseen. Kun välillä pitäisi ihan olla vaan ja nautiskella.
Mutta kuten tähänkin asti, olen opetellut iloitsemaan pienistäkin onnistumisista, haaveilujen toteutumisista ja aina kun aikaa on, käytän sen iloiten siitä, että voin toteuttaa asioita, jotka ovat minulle rakkaita.
Mukavaa viikonloppua, taitaa tulla aurinkokin piipahtamaan.
Tervetuloa uudet lukijat, Piparminttu Multaa ja Mukuloita -blogista ja Kastanjan varjossa!