Leipää ja sirkushuveja

Hyvää alkanutta vuotta! Toivottavasti vuotesi on alkanut mukavissa merkeissä! 😘

Minä olen kotiutunut vihdoinkin Savonlinnasta, mutta palataanpa vielä muutama päivä ajassa taaksepäin. 

Välipäivinä rupesi tekemään mieli purkkihernekeittoa, joten äitihän laittoi sitä. Äiti sai upotettua keittoon näppärästi kinkun jämätkin.

Tästä ei herkku parane!

Silmiä hivelevä näky.

Olin yrittänyt keittää aiemmin joulukuussa purkkihernekeittoa kotonakin mutta epäonnistunut siinä surkeasti. Mitään ajattelematta lisäsin kattilaan ihan liikaa vettä, ja keitosta tuli sellaista lirua, että sen olisi voinut juoda pillillä. Uusavuttomien kuningatar. 😆

Kävimme välipäivinä myös Prisman Presson pizzabuffetissa, ja siellä ihmetytti taas yksi asia, jota olen ihmetellyt aiemminkin: miksi jotkut syövät pizzasta vain keskustan ja jättävät reunat syömättä? Tuommoisessa pizzabuffetissa, jossa pizza tarjoillaan lohkoina, näky ei ole niin silmiinpistävä kuin jos kyseessä olisi kokonainen pizza. Sellainen kokonaisen pizzan reunarinkula, jonka sisäosa on kaluttu, näyttää todella koomiselta lautasella. Ovatko pizzan reunat mauttomia, vai jääkö siinä muutama hiilari tulematta, jos jättää reunat syömättä? Kertokaa minulle!

Yhtenä päivänä kävimme tapaamassa vanhempien entistä naapuria Kiteellä, ja paluumatkalle osui upea auringonlasku. 

Iltapäivälehtien lööpit ahdistavat äitiä, sillä ne luovat koko ajan uhkakuvia tulevaisuudesta. Eihän tulevaisuus kieltämättä kovin valoisalta näytä, mutta ei sitä silti tarvitsisi hieroa ihmisten naamalle joka hiton päivä. 

Luin muuten äskettäin jostain, että koska painettuja lehtiä lukee nykyään vanhempi väestö (nuoremmat lukevat lähinnä digilehtiä), lehtien lööpit ovat usein sellaisia, että ne vetoavat vanhempaan väestöön. Nytpä tuli selväksi sekin, miksi muistisairaudet ovat melkein joka päivä iltapäivälehtien kannessa (kuten tuostakin kuvasta näkyy).

Koska oma selviytymiskeinoni tulevaisuuden uhkia vastaan on omaan kuplaani vetäytyminen, jätän kaikki aihetta koskevat uutiset pitkältä lukematta. Se tulee, mikä tulee, ja sitä on ihan turha spekuloida etukäteen – varsinkin, kun on tällainen tavallinen tallaaja, joka ei pysty vaikuttamaan maailman tulevaisuuteen millään lailla. Jos olisin herra Trump tai edes Stubb, saattaisin lukaista uutisen silloin tällöin. 😆

Äiti kävi läpi lehtiään ja löysi mm. 42 vuotta vanhoja virkkauslehtiä. Tuommoinen virkattu liina pystykaulaisine joutsenineen olisi varmasti kaunis ja käytännöllinen esine taloudessa kuin taloudessa. Mietin vain, mitä joutsenille kävisi, jos liinan päälle laittaisi esimerkiksi ison kulhon. 

Koska äiti ei ollut koskaan nähnyt Savonlinnan kaupungin uudenvuoden ilotulitusta, lähdimme katsomaan aattoiltana raketteja. Ilotulitus järjestettiin onneksi inhimilliseen aikaan eli kello 22, joten iltaunisimmat pääsivät nukkumaan ajoissa. Minähän en kuulunut tähän väestöryhmään, sillä sinnittelin (skumpan voimalla) puoleenyöhön. En taidakaan olla vielä keski-ikäinen, kun jaksan bilettää. 😆 Bilettäminen tarkoittaa siis tässä tapauksessa television edessä istumista ja uudenvuoden lähetyksen seuraamista. Kyseinen ohjelma oli niin surkea, että se olisi voinut jäädä kyllä näkemättäkin. Eniten ärsytti se, että ruudussa haahuili parhaaseen aikaan eli vuoden vaihtuessa joku Windows95man. Siis oikeasti? Ennemmin olisin katsellut vaikka lehmiä laitumella. 

Äiti oli tuumannut aattona ennen kaupungille lähtöä, että kaupungilla tuskin olisi ketään, ja yllätys olikin melkoinen, sillä keskustassa oli oikein ruuhkaa, ja parkkipaikkaa sai hakemalla hakea. Katsoin parhaakseni ottaa heti kättelyssä varasuunnitelman käyttöön ja ajaa läheiseen parkkihalliin. Sieltä oli lyhyt kävelymatka sataman alueelle, josta raketteja saattoi katsella. 

Porukkaa alkaa kertyä satamaan.

Kauhistelin ihmisten paljaita päitä ja käsiä, sillä vaikka olin kääriytynyt kaikkeen, mitä vain olin päälleni löytänyt, minulla oli silti kylmä. 

Michelin74man.

Parkkeraasimme äidin kanssa itsemme jonkin satamakopin suojiin, jonne ei käynyt niin kovasti tuuli kuin rannalle. Raketit olivat komeat, ja shown kestokin oli säähän nähden oikein sopiva: 5 minuuttia. 

Ovelimmat seurasivat näytöstä autoistaan. 

Onhan se kiva, että kaupunki tarjoaa asukkailleen leivän lisäksi myös sirkushuveja, mutta äiti kertoi miettineensä, miten paljon tuollakin taivaalle ammutulla rahalla olisi saanut esimerkiksi  terveyspalveluja vanhuksille. Itselläni oli samansuuntaisia ajatuksia.

Uudenvuodenpäivänä oli sitten aika lähteä vihdoin ajelemaan kotiin, vaikka taas oli luvattu huonoa ajokeliä (lumisadetta ja pöllyävää lunta). Vanha setä jäi hoitoon mummolaan, jottei sen tarvitse olla kahta kuukautta yksin kotona. 😊

Hyvästi Savonlinna, joksikin aikaa.

Odotin, milloin se huono ajokeli alkaa, mutta se ei alkanut missään vaiheessa.

Lumi toki pöllysi hieman, mutta ei mitenkään näkyvyyttä estävästi. Monet näyttivät käyttävän sumuvaloa, ja minä mietin, onkohan meidänkin autossamme sellainen. Mistähän se mahtaisi löytyä? On se kumma, kun tällaisia asioita ei viitsi selvittää, ennen kuin tulee todellinen tarve – ja sitten onkin jo myöhäistä. 

Auton tietokoneeseen oli syttynyt huomautus 'Vehicle inspection', ja mietin, mitähän tuokin mahtoi tarkoittaa. Tarkoittiko se katsastusta, ja jos tarkoitti, mitenköhän huomautuksen saisi pois, kun sehän oli nyt aiheeton. Vai tarkoittiko se jotain yleishuoltoa, jossa auto vain käydään läpi? On tämä autoileminen jännittävää.

Loppumatkasta tiet alkoivat olla jo sulat.

Ensimmäisenä arkipäivänä eli eilen rupesin selvittämään tuota auton Vehicle inspection -asiaa. Meinasin ensin soittaa huoltoon, mutta sitten huomasin, että Hedin Automotivessa on chat-palvelukin. Päätin kokeilla sitä, kun ei ollut kummoisempi asia kyseessä, vaikka yleensä jännitänkin kaikenlaisia chat-palveluita. Pelottaa, että kirjoitan vahingossa jotain typerää, ja sitten se teksti on siinä "koko maailman" nähtävänä. 

Kirjoitin chat-laatikkoon ensimmäisen lauseen ja ihmettelin, miten teksti tuli yhdessä rivissä. Näyttipä se typerältä. Vaihtuisikohan rivi, jos painaisin enteriä? 

Painoin enteriä, ja pum, se yhden lauseen keskeneräinen viesti lähtikin Hedin Automotiveen. Hätäännyin ja toivoin, että ehtisin kirjoittamaan lauseelleni jatkoa, ennen kuin kukaan ilmestyisi paikalle, mutta ei – Jeremias ilmestyikin langoille valon nopeudella. 😆 Siinä vaiheessa oli turha yrittää runoilla enää mitään, joten jatkoin samalla töksähtelevällä tyylillä, jolla olin aloittanutkin.

Jeremias lupasi ottaa asiasta selvää ja palata asiaan, eikä mennyt kuin tovi, kun sähköpostiin tuli vastaus, että kyseessä oli todellakin muistutus katsastuksesta ja että "muistutuksen voisi itse siirtää auton päästä kohdasta huoltotarve". Tänään kävin sitten kokeilemassa muistutuksen siirtämistä kahdella vuodella eteenpäin ja jopa onnistuin siinä.

Vaikka äidillä oli mukava olla, niin oli kiva tulla kotiinkin ja palata omiin rutiineihin. Hesariakaan ei tarvitse hakea ulkoa – ja se tulee joka päivä! 

Hesarista tuli mieleeni eilisessä lehdessä ollut mielipidekirjoitus: 

Olen täysin samaa mieltä Tapion kanssa. Inhoan unisex-vessoja! Inhottaa istua pöntölle, kun ei tiedä, millainen ukko on käynyt sihtaamassa pönttöön, ja kuinka hyvin hän on siinä onnistunut. Ja onko ukko edes pessyt käsiään kuseskelun jälkeen, vai onko hän koskenut ovenkahvaan munaisilla käsillään? 

Toki miehissä on varmasti asiallisiakin vessassa kävijöitä, mutta uskaltaisinpa väittää, että naiset ovat yleisesti ottaen paljon siistimpiä ja hygieenisempiä vessassa käydessään kuin miehet. Ymmärrän kyllä, että unisex-vessan tekeminen tulee halvemmaksi, kun ei tarvitse tehdä kuin yksi koppi kahden sijaan, mutta silti ällöttää, enkä käy unisex-vessassa kuin pakon edessä.

Pikkuhiljaa täytyy alkaa kääntää ajatukset tulevaan matkaan, sillä Intiaan lähtöön ei ole enää edes kahta viikkoa. Listan matkalle otettavista tavaroista olen jo kirjoittanut, ja lista on pitkä. 😆

Mukavaa viikonloppua! Täällä rupesi juuri hipsuttelemaan lunta.

Vuosi 2024

On taas perinteisen vuosikoosteen aika! Yritän pitää koosteen mahdollisimman lyhyenä, mutta luulen, että siitä tulee silti hyvin pitkä.  🙈

TAMMIKUU

Olin loukannut lähentäjälihakseni Intiassa vuoden 2023 lopussa varsin pahasti, joten tämä vuosi alkoi toipumisen merkeissä. Normaalit arkitoiminnotkin, kuten tuolilta tai sohvalta nouseminen tai autosta alas hyppääminen, tekivät kipeää. Treenini menivät kokonaan uusiksi, sillä en pystynyt esimerkiksi kyykkäämään lainkaan, ja alavartalon treenaaminen oli muutenkin hyvin rajoitettua. 

Lähentäjän paranemiseen meni kaiken kaikkiaan 8–9 kuukautta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna vammautuminen oli parasta, mitä minulle saattoi treenirintamalla tapahtua. Jouduin tarkastelemaan omaa tekemistäni kriittisesti, etsimään uusia vaihtoehtoja aiempien liikkeiden tilalle, ja samalla opin aivan valtavasti uutta. Nyt vuoden 2024 lopussa olen siis pelkästään kiitollinen siitä, että loukkasin itseni.  

Henkisellä puolellakin loukkaantuminen oli iso juttu, sillä tajusin, miten paljon olin muuttunut aiemmasta. En stressannut tilannetta juuri lainkaan, vaan menin päivä kerrallaan, ilman että suurentelin asioita etukäteen tyyliin "mitä jos en pystykään enää koskaan tekemään kyykkyjä". Kun tilanne on jo se, mikä se on, vastusteleminen ei aiheuta yhtään vaan aiheuttaa pelkästään kärsimystä.

Alkukuusta oli kylmä.

Espalla tulvi.

Kutsu kuolleen sukulaisen Pedda Karma -seremoniaan.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalikahvit. Parempi överi kuin vajari. 🙈

HELMIKUU

Bloggaaminen jäi tauolle, ja blogitauko venähti lopulta yli puolen vuoden mittaiseksi. Blogitauko osoitti sen, mitä olin ounastellutkin: voin henkisesti parhaiten silloin, kun en kirjoita blogia enkä ole muutenkaan jatkuvasti "esillä". Olen edelleenkin sitä mieltä, että ihmisen ei ole hyvä pyöriä liikaa itsensä ympärillä, ja siksi on harmillista, että bloggaaminen on kuitenkin niin kivaa. Ristiriita kirjoittamisen ilon ja henkisen hyvinvoinnin välillä ei ole siis poistunut mihinkään, mutta mennään nyt ainakin toistaiseksi näin, että bloggaaminen jatkuu.

Aloin meditoida kaksi kertaa päivässä eli illan lisäksi myös aamulla. Olin kuullut aamun olevan parasta aikaa meditoimiseen, ja on pakko myöntää, että näin tosiaankin on. Kahdesti päivässä meditoiminen on jatkunut siitä lähtien säännöllisesti, ja itsetuntemus on lisääntynyt entisestään.

Aanganissa.

Kuvassa on toiset vaalikahvit, jotka vaativat hieman pidempää selitystä. Kävimme äänestämässä kummallakin kerralla yhdellä koululla, jossa oli tarjolla vaalikahvit, joiden tuotto meni paikallisten nuorten pesisharrastuksen tukemiseen. Ensimmäisellä äänestyskierroksella ukkeli ei tajunnut tätä, joten menimme vaalikahveille Fazerille. Jälkeenpäin ukkelia harmitti hirveästi, kun emme olleet tukeneet pesisnuoria, joten toisella äänestyskierroksella ukkeli piti huolen siitä, että joimme vaalikahvit heti koululla. Mokkapala oli hirvein, jonka olen elämäni aikana syönyt, mutta tulipahan ainakin tuettua pesisnuoria. 😆

Ukkeli lähti Intiaan, ja nallet olisivat halunneet mukaan.

MAALISKUU

Vietin melkein koko maaliskuun Savonlinnassa. Suomessa lakkoiltiin ahkerasti, ja oli vaarana, loppuuko bensa-asemilta bensa. Syyhykin oli koko kansan huulilla. 

Täytin kuun lopussa 50 vuotta, mikä aiheutti aikamoista ikäkriiseilyä pitkäksi aikaa. Itse synttärit olivat hyvin minun näköiseni, sillä kutsuin lähimmät ihmiset Imatran kylpylään, jossa vietimme ihanan ja ikimuistoisen viikonlopun. Haaveissa oli ollut päästä hohtokeilaamaan, kylpemään, viettämään aikaa rakkaiden kanssa ja nauttimaan hyvästä ruoasta, ja kaikki haaveeni toteutuivat moninkertaisesti. Olen saanut elämäni aikana kaksi kertaa vatsalihakseni kipeiksi pelkästä nauramisesta, ja toinen kerta oli tänä Imatra-viikonloppuna. Ensimmäinen kerta oli,  kun olimme äidin kanssa Kirka-risteilyllä vuonna nakki ja muusi. 

Siskon vanhempi tytär muutti Espooseen ihan parin kilometrin päähän meiltä, ja olin auttelemassa muutossa. 

Kävimme siskon kanssa Savonlinnassa savusaunassa.

Teimme äidin kanssa lanttukukkoa.

Söin Caperossa Reiska-pizzan, joka vaatii erityisiä syömiskykyjä. Pizzassa on tonnikalaa, salamia, possua, pekonia ja munaa. 😆

Synttärikakkuni, jonka olin tilannut imatralaisleipomosta. En ole kermakakkujen ystävä, mutta tämä oli tosi hyvä kakku!

Siskon perhe oli ostanut minulle lahjaksi mm. 50-vuotislasit, joihin rakastuin välittömästi. Halusin kulkea lasit päässäni koko viikonlopun, ja onneksi siskontyttöä oli varoitettu, että näin saattaisi käydä, jotta hänen ei tarvinnut hävetä silmiä päästään. 🙈

Kylpylästä tulossa.

HUHTIKUU 

Talvi jatkui aina vain, ja juuri kun luulimme, että takatalvi oli nähty, tulikin uusi takatalvi. Takatalvea takatalven perään. Ukkeli kävi työmatkalla Dubaissa ja joutui kohtaamaan historialliset tulvat. Hänen matkansa tyssäsi hetkeksi Istanbuliin, mikä oli käänteentekevä episodi siinä mielessä, että ukkeli totesi Istanbulin varsin kiinnostavaksi kaupungiksi, ja lomailimmekin Istanbulissa myöhemmin syksyllä.  

Minä kokeilin ensimmäistä kertaa Ison Omenan Sabai Spa:ta ja otin siellä trooppisen kookosöljyhieronnan. Hieronta oli ihana, mutta kun kävin samassa paikassa myöhemmin ottamassa toisen hoidon, hoito osoittautui niin kovakouraiseksi, että päätin jättää Sabai Spa:ssa käymiset sikseen. Kävin myös katsomassa Kyllä isä osaa -elokuvan sekä vanhoilla kotiseuduillani Tesjoella ja Loviisassa. 

Kokeilin ensimmäistä kertaa peittojen pesemistä automaattipesulassa. Hyvin pelitti!

Sabain hieronnan jälkeiset tarjottavat. Tykkäsin!

TOUKOKUU

Kevät oli tullut ja melkein kesäkin, ja minuun oli iskenyt ikäkriisin lisäksi vielä tuttu kevätahdistuskin. Ajatukseni olivat hetkittäin varsin synkeät, ja elämästä oli vaikea löytää mitään myönteistä. Pakko oli kuitenkin yrittää tehdä normaaleja juttuja, ja jossain vaiheessa olokin alkoi taas helpottaa.

Kävin kokeilemassa rentoutuskelluntaa suolatankissa ja totesin, että ei ole minun juttuni. Löysimme Lohjalta ihanan rantakahvilan, korkkasimme GT-kauden Kämpissä, vietimme yhden viikonlopun Turussa, ja kuun lopussa lähdimme Espanjaan. 

Haukilahden rantaa.

Suolakelluntatankki.

Aurajoki Turussa.

Meillä oli pitkä välilasku Frankfurtissa ja päätimme lähteä tutustumaan Frankfurtin kaupunkiin. Siitä reissusta meinasikin tulla melkoinen farssi. 😆

KESÄKUU

Kuun alkupuoli meni Espanjassa. Ensimmäiset päivät vietimme Malagassa, ja toisen viikon Fuengirolassa. Jälkimmäinen paikka oli virhevalinta, sillä ukkeli ei tykkää noin turistisista paikoista (enkä kyllä minäkään suuremmin), mutta päädyimme sinne, koska löysimme sijainniltaan ihan täydellisen Airbnb-asunnon. Näin Fuengirolassa toisen kerran elämäni aikana delfiinejä!

Juhannusta vietimme toista vuotta peräkkäin kaupungissa, ja olimme yllättyneitä, miten paljon ihmisiä oli Helsingissä juhannusaattonakin. Säät suosivat, joten juhannus oli oikein kiva.

Malagassa.

Picasso ja meikäläinen.

Ihana parvekkeemme Fuengirolassa.

Onnistuin saamaan Fuengirolan-asunnon toisen vessaan tukkoon, ja paikalle piti kutsua putkimiehet. 🙈 Ukkeli meinasi kuolla vessasta tulevaan löyhkään. 😆

Sarjassamme onnistuneet lomakuvat. 😆

Anjalan kartano.

Joku oli tullut juhannusaattona Kappelin terassille neulomaan. 😆

HEINÄKUU 

Ukkeli lähti heinäkuun alussa Intiaan, ja minulla oli suuntana pohjoinen. Kummipoikani aloitti heinäkuun alussa armeijan Ivalossa, ja kun ystäväni mietti aiemmin keväällä, miten poika pääsisi Ivaloon, keksin, että lähdetään viemään hänet sinne. Saisimme kaupan päälle kivan Lapin-matkan! Päätin yöpyä matkaa edeltävän yön Kouvolan Vaakunassa, jotta ensimmäiselle päivälle ei tulisi niin paljon ajettavaa. Vaakuna oli erittäin myönteinen kokemus, joten suosittelen lämpimästi! Lapin-reissu oli ihana ja ikimuistoinen, ja ajokilometrejä kertyi 2795. 

Vietin myös muutaman viikon Savonlinnassa. Kävimme siskoni mökillä sekä kaupunkiristeilyllä äidin kanssa. Trumpiakin ammuttiin, mutta onnekas äijä selvisi naarmuuntuneella korvalla.

Kärsämäen paanukirkolla.

Törmävaaran pirunpelto.

Kokeilimme kummipojan kanssa Ounasvaaralla ensimmäistä kertaa kesäkelkkailua, ja se oli tosi kivaa!

Tämä kuva vaatii taas hieman pidemmän selityksen. Olimme Korvatunturilla menossa tapaamaan joulupukkia, sillä tarkoituksenani oli kuvauttaa nallet joulupukin sylissä. Odotellessamme vuoroamme jännitykseni alkoi kuitenkin nousta ja yltyi lopulta niin pahaksi, että en uskaltanutkaan tavata joulupukkia (olen aina pelännyt pukkia 🙈). Niinpä pakenimme paikalta, ja oli otettava tämä kuva korvikkeeksi.

Aittakuru.

Kullanhuuhdontaa.

Viimeinen ilta ennen armeijan harmaita! Ihanaa kun kummipoikakin lähtee mukaan tällaisiin kasvonaamiohassutteluihin. 💙

Pörre on käynyt uimassa.

Mummun kainalossa. 😍

Muikkuterassilla.

Enska koki muodonmuutoksen, kun ompelin sille uuden paidan ja neuloin töppöset.

Saimaa-risteily alkamassa.

ELOKUU

Sisko ja nuorempi siskontyttö viettivät muutaman päivän Helsingissä, joten minäkin pääsin leikkimään vähän turistia. Löysin dhamma-audiokirjaston ja rupesin kuuntelemaan dhamma-puheita – lähinnä ohjattuja meditaatioita – aina autolla ajaessani. Auto on ollut minulle aina haastava paikka, sillä triggeröidyn (muiden autoilijoiden takia) todella helposti ja menetän hermoni. Dhamma-puheiden kuuntelu vähensi reaktiivisuuttani ilahduttavan paljon.

Kuun puolessavälissä kävin äidin kaverina Vesterisen keikalla Olavinlinnassa ja varasin matkan Kyprokselle, kun äiti halusi päästä vielä kerran elämässään etelään. Vietin pitkästä aikaa myös minun päivääni ja kävin katselemassa Pasilan katutaidetta, tutustumassa Vallilan siirtolapuutarhaan sekä retkeilemässä Lammassaaressa.

Sukellusvene Vesikko.

SYYSKUU

Ilmaston lämpenemisen huomasi selvästi, sillä vielä syyskuussakin oli hellepäiviä. Tein pienen Espoo-kierroksen ja kävin tutustumassa mm. Gallen-Kallela museoon ja Glimsin talomuseoon. Kävimme ukkelin kanssa Istanbulissa, ja vaikka Istanbulissa oli hyviäkin puolia, se ei ollut oikein meidän makuumme. Tulipahan kuitenkin käytyä. 

Hiusten värjääminen alkoi aiheuttaa minulle ankaraa kutinaa päänahassa ja korvissa aina muutama päivä värjäyksen jälkeen, ja mietin, pitäisikö minun lopettaa tukan värjääminen kokonaan. Onneksi värjäysvälin pidentäminen ja värin vaikutusajan lyhentäminen auttoivat. Eihän tuommoinen reaktio ole kuitenkaan mikään hyvä juttu, ja tulevaisuudessa pitää ehkä miettiä muita vaihtoehtoja.

Tarvaspään ateljeelinna.

Glims oli ihana!

Matinkylän rantaa kesäisenä syysiltana.

Ostamastani parsakaalista möngersi taas vihreä mato. 😯

Entisissä kotimaisemissa Jätkäsaaressa.

LOKAKUU

Lokakuuhun kuului illanistujaisia ystävien kanssa sekä yllättävä kohtaaminen naapurin kanssa. Olin hakemassa alakerran varastosta matkalaukkuja, kun yksi mies oli lastaamassa tavaraa omaan varastokoppiinsa. Mies pysäytti minut ja kertoi muuttaneensa vastikään taloon. Hän kysyi minulta, millainen talo oli – kuuluiko esimerkiksi seinänaapureilta miten paljon melua. Minä rupesin selittämään, että seinänaapureilta ei kuulu mitään mutta että yläkerrasta äänet kyllä kuuluvat selvästi. Kuuluu lasten ääniä, tömistelyä, puhetta ja sen sellaista, mutta ihan normaaleja elämän ääniähän nuo ovat, eikä niistä ole meille mitään haittaa, kun hiljenevät kuitenkin yöksi. Mies katsoi minuun hieman anteeksipyytävästi ja sanoi: "meillä on kuusivuotiaat kaksoset ja koira". Siinä samassa tajusinkin keskustelevani yläkerran uuden naapurin kanssa. 🙈

Teimme äidin kanssa matkan Kyprokselle, vaikka äidille tuli juuri ennen lähtöä vaivoja, jotka melkein peruivat matkan. Ihan hyvin äiti kuitenkin selvisi.  

Hakaniemeen avautui uusi tienpätkä.

Löysin "täydellisen" joulukalenterin. Haha.

MARRASKUU

Automme alkoi taas temppuilla, kun auton takapää ikään kuin lysähti, ja ajamisesta tuli pomppuisaa. Selvisi, että toinenkin ilmapussi oli haljennut (useasta kohtaa), joten auto päätyi korjaamolle. Toinen ilmapussi oli hajonnut jo joskus keväällä, ja kun kompressorikin piti vaihtaa, korjaamolasku oli hulppeat 2800 euroa. Onneksi ukkeli oli halunnut auton ostohetkellä vuoden lisäturvan, joka oli vielä voimassa, eikä korjaaminen maksanut meille euroakaan.

Amerikassa valittiin uusi presidentti, ja Trump voitti vaalit, kuten olin ounastellutkin. Meillä tehtiin vedenvirtaussäätöjä, jotta vesi tulisi hanoista pienemmällä paineella, ja tämäkös raivostutti. Piti ottaa ohjat omiin käsiini ja vaihtaa (blogini lukijoiden ystävällisellä avustuksella) hanoihin takaisin normaalit suuttimet. 

Ukkeli lähti Intiaan, ja minä tein kuun lopussa ihanan reissun Tallinnaan. Luin juuri eilisestä lehdestä, että Tallinnakin on alkanut harkita muutaman euron suuruista turistiveroa, koska turismi aiheuttaa mm. eroosiota. 

Gaijinissa.

Suomalaisen kirjakaupan palapelihylly. Wasgij'ltakin oli tullut niin monta uutta palapeliä, että olin ihan pyörryksissä!

Ukkeli sai isänpäiväkortin.

Ystäväni kissa.

Ja koira. 😆

Tallinnan joulutori.

Beer Gardenin ruokalistalta.

JOULUKUU

Joulukuu on ollut jotenkin seesteinen, varsinkin alkukuukausi. Olin yksinäni kotona ja nautin arjesta, pimeästä vuodenajasta ja aikaisista aamutreeneistä täysin siemauksin. Kokkailin intialaista ruokaa ja kokeilin uusia juttujakin. Itsenäisyyspäivä sujui niinkin juhlallisissa merkeissä, että ajoin Lohjan ABC:lle joulubuffettiin, ja illalla katsoin Stubbin ensimmäisiä Linnan juhlia, kunnes uni korjasi ennen puolta kymmentä. 

Ukkeli oli käynyt Hyderabadissa jollain resortilla luokkakokouksessa. Siellä joku ukkelin opiskelijatoveri oli kysynyt, saako hän jakaa ukkelin "rakkaustarinan" ja kertoa sen muillekin. Niin mies oli sitten kertonut kaikille meidän parisuhteemme alkuvaiheista ja kuulemma ylistänyt minua. Enkä minä edes muista tavanneeni koko tyyppiä. 🙈

Kävin testaamassa Katajanokan vankilahotellin, Tuomaan markkinoilla ja valokuvaamassa Katajanokan jugendtaloja. Puolenkuun jälkeen ajoin Savonlinnaan, jossa vietin joulun ja nyt näköjään uudenvuodenkin. Toissayönä sain kuulla, että sukuun oli syntynyt uusi vauvakin, kun ukkelin siskon vanhempi tytär oli synnyttänyt pojan. Minä en ollut edes tiennyt, että tyttö oli raskaana, mutta eipä sitä ollut tiennyt moni muukaan, sillä perhe halusi salata raskauden mm. terveydellisistä syistä. 

Masala dabbani, jossa on tärkeimmät perusmausteet.

Ukkeli ja autonkuljettaja olivat käyneet koeajamassa Intiassa uutta autoa.

Ei paljon naurata, kun on linnareissu edessä. 😆

Robottisiivooja Isossa Omenassa.

Kello ei ole vielä kahdeksaakaan, ja päivän treeni on jo tehty. 😎

Semmoinen oli vuosi 2024 pääpiirteissään. 

Nyt toivottelen kaikille lukijoilleni onnellista ja tasapainoista vuotta 2025! Kiitos myös siitä, että olet jaksanut käydä täällä lueskelemassa juttujani ja jättänyt ehkä kommentinkin!

💖