Asiantuntijan asuntomessukatsaus

Tulipa käytyä taas asuntomessuilla. On se kumma, että ihmisen, joka ei ole pätkääkään kiinnostunut rakentamisesta, remontoimisesta, sisustamisesta tai puutarhanhoidosta, pitää kuitenkin tunkea itsensä asuntomessuille. Kaiken lisäksi olin oikein innokas pääsemään sinne, mikä pistikin miettimään meikäläisen messumotiivia. Oliko se kenties toisten kotien utelias töllistely?

Joka tapauksessa olen iloinen, että menin messuille, sillä viihdyin siellä erinomaisen hyvin. Kokemukseni myönteisyyteen vaikutti ehkä strategiani: kävin vain niissä taloissa, jotka olivat etukäteen vaikuttaneet minusta (syystä tai toisesta) kiinnostavilta. Jätin siis tylysti katsomatta ne talot, jotka eivät minua kiinnostaneet, enkä tuntenut asiasta edes mitään syyllisyyttä. Saatoin toki menettää tällä taktiikalla jotain näkemisen arvoista, mutta minusta on parempi katsoa muutama talo ajatuksella kuin laukata kaikkien läpi kuin päätön hevonen.

Tarkoituksenani oli ollut katsoa 12 taloa, mutta kierros typistyi lopulta vain yhteentoista taloon. Kuulin nimittäin messualueen portilla, että taloa numero 4 ei pääsisikään katsomaan, sillä taloa ei yksinkertaisesti ollut. Tuo 35-neliöinen minitalo, Modulart, oli pitänyt toimittaa Mikkeliin kokonaisena Latviasta, mutta talo ei ollut koskaan tullutkaan perille.

Koska näin vain pienen osan taloista, arvioitani ei kannata ottaa minään absoluuttisena totuutena messujen tarjonnasta. Suokaa anteeksi myös kaikki epäasialliset kommenttini ja asiaankuulumattomat pohdintani.

Sain kokea järkytyksen heti ensimmäistä taloa lähestyessäni. Taloon oli jonoa! Pitäisikö minunkin nyt jäädä odottamaan sitä, että pääsisin sisälle taloon? Mitään tällaista en ollut tilannut.

Siihen vain jonon perälle. Kyllä se sinunkin vuorosi vielä joskus koittaa.

Olin myös ajatellut kierrellä taloissa rauhassa ja jäädä välillä fiilistelemään "talon henkeä", mutta eihän se mitenkään onnistunut. Oli pakko mennä jonossa ripeästi eteenpäin, tai muuten väkijoukot rynnivät päälle.

Odottelen tässä, että pääsisin ottamaan sellaisen kuvan, jossa ei ole yhtään messuvierasta.

Talot olivat ulkomuodoltaan suureksi osaksi melko perinteisiä, mutta poikkeuksiakin oli. Erikoisin talo oli varmasti talo numero 5 eli Wave. Se taisi olla muutenkin messujen suosituin kohde.

Wave.

Kontio Toive.

Kotikontti.

Honka INK.

Koska messualue sijaitsee Saimaan rannalla, ei ollut mitenkään yllättävää, että järvimaisema oli otettu osaksi sisustusta.

Villa Saimaanhelmi.

Harmaja Saimaa.

MinunVALO.

Talo Vahvaselkä.

Tuommoisissa maisemissa korkeat huoneet ja isot ikkunat pääsevät todellakin oikeuksiinsa. Ajattelin myös, että paskempikin talo voi tuntua varsin mukavalta ja asumiskelpoiselta, jos ikkunoiden takana on tuommoinen maisema.

Keittiö on kodin sydän, kuten kaikki tiedämme. Senkin me kaikki varmaan tiedämme, että minä en tykkää avokeittiöistä. Sain kuitenkin nähdä avokeittiöitä oikein yllin kyllin, sillä yhdessäkään käymässäni talossa ei ollut erillistä, ovella suljettavaa keittiötä. Yhdessä oli pohjapiirroksen mukaan näyttänyt sellainen olevan, mutta sekin osoittautui avonaiseksi keittiönurkkaukseksi.

Casa Wellikulho.

Nykyään näyttää olevan myös tärkeää, että keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Onko tämä jokin uusi suomalainen unelma, että yksi askel keittiöstä ruokapöytään ja yksi askel ruokapöydästä sohvalle? Vai ovatko neliöt niin kortilla, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tunkea kaikki samaan tilaan?

Villa Saimaanhelmi.

Casa Wellikulho.

Villa Kuusikko.

Talo Vahvaselkä.

Yritin miettiä, miksi minua häiritsee niin kovasti, että keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat kaikki samassa tilassa. Tulin siihen tulokseen, että käytännöllisten syiden (keittiöstä tulevat hajut, äänet jne.) lisäksi minua häiritsee se, että tällaisessa yhtenäisessä tilassa ei ole selkeästi missään, kun on koko ajan vähän kaikkialla. Minä haluan olemiselleni selkeät rajat.

Itse keittiöt eivät ole nykyään enää mitään mummolasta tuttuja kokonaisuuksia, joiden tiskikaapista roikkuu tiskiharja, ja vesihanan päällä komeilee vaaleanpunainen tiskirätti. Nykyajan keittiöissä on tärkeää, että ne sopivat muuhun sisustukseen ja että niitä voi katsella sohvalta ihaillen.

Harmaja Saimaa.

Talo Vahvaselkä.

Honka INK.

Kontio Toive.

Wave.

Kaksi vuotta sitten ihmettelin asuntomessujen mustia saunoja, mutta nyt näkyi paljon hyvin vaaleita tai jopa valkoisia saunoja, ja kiukaatkin olivat hyvin erikoisen mallisia.

Saimaan Ateljee.

Saimaan Ateljee.

Talo Vahvaselkä.

Kontio Toive.

MinunVALO.

Drop-altaat näyttivät olevan yksi messujen suurimmista hiteistä, sillä niitä näkyi yhdellä jos toisellakin pihalla.

Wave.

Talo Vahvaselkä.

Villa Saimaanhelmi.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt paljuja, enkä ymmärrä nyt näitä drop-altaitakaan. Mitä iloa tuommoisessa pienessä altaassa lillumisessa oikein on? Minusta altaan pitäisi olla tarpeeksi iso, jotta siellä voisi tehdäkin jotakin, kuten vesijumpata tai uida. 😀

Vessoissa ja pesutiloissa pisti silmään tummuus, joskus jopa suoranainen synkkyys.

Wave.

Villa Kuusikko.

Kotikontti.

Vessojen valaistus oli usein myös niin himmeä, että hyvä jos itseään peilistä näki. Tuohan se tietysti jännitystä elämään, kun ei tiedä, minkä näköisenä lähtee töihin.

Koska yritän etsiä sisäistä sisustajaani, yritin kiinnittää messuilla huomioni erityisesti sellaisiin juttuihin, joista pidin. Niitä löytyi messuilta paljonkin, mutta tässä muutama esimerkki.

Tämä valaistu sängyn pääty oli minusta kaunis. Tykkäsin myös seinän väristä. (Saimaan Ateljee.)

Näistä pesutiloista tuli ihan sellainen hotellifiilis. (Kotikontti)

Viehätyin suuresti Kotikontin terassista ja piha-alueesta.

Tykkäsin näissä pesutiloissa siitä, että vaikka värit ovat melkein yhteneväisiä, pinnat ovat kuitenkin vähän erilaiset. (Saimaan Ateljee)

Tarvitseeko selittää? Harmaja Saimaan piharakennuksessa oli oma kuntosali. Me like!

Jäin pitkäksi aikaa tähän kuntosalin ovelle tuijottamaan, sillä näkymä toi mieleeni pitkäaikaisen haaveeni: haluaisin sellaisen kodin, johon saisi oman kuntosalin. Rupesin suunnittelemaan, mitä kaikkea kuntosaliini tulisi. Sinne tulisi ainakin soutulaite, kuntopyörä, juoksumatto, TRX-narut, penkki, tanko ja levypainoja, nyrkkeilysäkki, puolapuut ja voimistelurenkaat, leuanvetotanko, paljon eripainoisia kahvakuulia, jooganurkkaus ja mitä vielä! Jos jotain toivon, niin sitä, että pääsisin laittamaan omaa kuntosalia! Olenkohan ihan terve?

Muut ihmiset kävivät kuntosalin ovella vain pyörähtämässä ja katsomassa, että jaahas, kuntosali. En voinut käsittää, kuinka ihmiset saattoivat ohittaa moisen ihanuuden yhdellä vilkaisulla. Kummallista.

Yritin myös katsella talojen värimaailmaa sillä silmällä, sillä olen yrittänyt miettiä, millaisesta värityksestä itse kotonani tykkäisin, jos olisi täysi valta päättää ja valita. Kauttaaltaan valkoinen koti on ainakin poissuljettu juttu kohdallani, sillä valkoisuus on minusta tylsää ja latteaa.

Kontio Toive.

Kaiken valkoisuuden keskelle sattui sopivasti vielä rouvakin valkoisissaan. (Kontio Toive)

Valkoinenkin menettelee, jos valkoisuus rikotaan jollakin muulla, voimakkaalla värillä. Muiden värien rinnalla valkoinen herää henkiin aivan eri tavalla kuin yksinään. Lisäksi tummat värit tuovat sopivasti käytettynä minusta sellaisen ylellisyyden tunnun.

Vaalea puu on (liiallisesti käytettynä) minusta ihan kesämökkikamaa.

Honka INK.

En voi olla ajattelematta myös valkoisen käytännöllisyyttä. Valkoinen sopii oikein hyvin sairaalaan, jossa jokaisen likatahran kuuluukin näkyä, mutta kuinka hyvin se sopii kotiin, jossa pienet (tai vähän isommatkin) kätöset tuhrivat paikkoja?

Tykkäsin kovasti Kotikontin värimaailmasta, vaikka talo ei muuten mikään täydellinen ollutkaan.

Kotikontti.

Pidin tuosta valkoisen, mustan ja tammen yhdistelmästä, vaikka toisaalta tuosta tulikin sellainen 70-luvun takkahuonefiilis.

Sen verran tämä messukäynti kuitenkin selvensi, että pystyin vihdoinkin hahmottamaan itselleni mieluisan värimaailman. Se olisi yhdistelmä valkoista, mustaa, tummaa puuta, oranssia, keltaista ja ripaus kultaa. Luulen, että noilla väreillä sisustettu asunto olisi aika lailla minun näköiseni. Saattaisin jopa ruveta koti-ihmiseksi. 😀 Nyt ei muuta kuin universumille tilaus uudesta kodista!


Nämä talot kävin katsomassa:

5. Wave
6. Harmaja Saimaa
8. Saimaan Helmi
10. Honka Ink
11. Kontio Toive
16. Saimaan Ateljee
18. Casa Wellikulho
23. Talo Vahvaselkä
24. MinunVALO
26. Kotikontti
27. Villa Kuusikko

Japanilainen isä

Olen käynyt asuntomessuilla viimeksi lapsena, jolloin messuilla oli luonnollisestikin ihan hirvittävän tylsää. Minua on jo monena vuonna kutkuttanut ajatus asuntomessuilla käymisestä - siitäkin huolimatta, että en ole vähänkään kiinnostunut mistään asumiseen liittyvästä, kuten rakentamisesta, sisustamisesta tai remontoimisesta. Toki minäkin asun; en vain halua tehdä sen eteen mitään.

Joskus kuitenkin mieleen pulpahtaa ajatus, että olisihan se kiva asua jossakin hulppeassa lukaalissa, jossa kaikki olisi viimeisen päälle (ja sen takia asuntomessutkin ovat kai kiinnostaneetkin). Seuraavaksi ajattelen kuitenkin aina, että mitähän mekin ukkelin kanssa kaksistaan ylenmääräisellä tilalla oikein tekisimme. Tilan mukana tulisi kaiken lisäksi kaikkea epätoivottuakin, kuten lisää kotitöitä, pihatöitä, puutarhanhoitoa. Tuskin olisin muutenkaan yhtään sen onnellisempi, vaikka asuisin miten täydellisessä talossa tahansa. Siinä saattaisi käydä ennemminkin niin, että huomaisinkin olevani paljon onnettomampi. Miten epätäydellinen ihminen pystyisi elämään täydellisessä talossa, kun ympärillä oleva täydellisyys vain korostaisi omia puutteita? Parempi vain asua vähän suurpiirteisemmin, niin säilyy mielenterveyskin.

Hulppeita lukaaleja läksin kai siis metsästämään. Löytyisikö messutalojen joukosta talo, joka olisi minulle niin mieluinen, että voisin kuvitella asuvani siellä?

Vaikka lähdin messuille aika spontaanisti, sen verran kuitenkin valmistauduin, että valitsin taloista etukäteen ne, jotka vaikuttivat minusta jollakin tavalla kiinnostavilta (talot löytyvät esimerkiksi täältä). Minulla ei ollut todellakaan aikomusta kiertää kaikkia taloja, koska niin kiinnostunut messuista en sentään ollut. Paikan päällä totesin, että suunnitelmani oli hyvä: etukäteen valitsemiani taloja oli juuri sen verran (13 kpl), että jaksoin kiertää talot kiinnostuksen suuremmin herpaantumatta.

Etukäteen kaikkein kiinnostavimmalta oli vaikuttanut talo numero 14 eli japanilaisvivahteinen Kontio Harunire. Talon eteisaulassa parveili runsaasti japanilaisia, mikä lupasi hyvää: eikös semmoinen ravintolakin ole suositeltava, jossa on paljon paikallista väestöä?

Peremmälle astuttuani luulin kuitenkin tulleeni väärään paikkaan. Talo näytti nimittäin siltä, että se olisi voinut olla meidän iskän rakentama.

Nämä kuvat voisivat hyvin olla vanhempieni nykyisestä talosta, joka on sekin iskän rakentama. Onko meidän iskä japanilaishenkinen? Vai enkö vain ymmärrä, mitä japanilaishenkisyys tarkoittaa?

Toinen talo, jonka näkemistä odotin innolla, oli Villa Chili. Idea talon värikkäisiin seiniin oli saanut luemma alkunsa chilien väreistä. Idea kuulosti minusta vähän väkisin väännetyltä, joten oli kiva päästä näkemään, miten idea oli käytännössä toteutunut.

Värimaailmaltaan talo muodostikin piristävän poikkeuksen messutalojen keskellä, tai siis ainakin niiden talojen joukossa, joissa minä kävin. Muuta erikoista talossa ei sitten ollutkaan. Ihmiset tuntuivat tykkäävän kovasti talon vahvoista ja selkeistä väreistä: "Nää on kyllä kivat nää värit. Sitten jos me joskus saadaan se oma, niin sitten vaan pensselit käteen." Jäin miettimään, että jos kerran suomalaiset kuitenkin tykkäävät väreistä, niin miksi niin moni kuitenkin suosii valkoista ja hillittyjä värejä (näin olen ainakin ymmärtänyt).

Kolmas talo, jonka näkemistä olin odottanut, oli Casa del Limon, joka oli saanut vaikutteita meksikolaisesta arkkitehtuurista. Täällä - kuten monessa muussakin talossa - parasta oli minusta portaikko.

Muuten talo ei minua mitenkään säväyttänyt.

Minusta alkoi aika pian tuntui siltä, että kun messuilla oli nähnyt yhden talon, oli nähnyt ne kaikki. Kaikki talot olivat minusta enemmän tai vähemmän samanlaisia, vaikka eivät ne tietenkään oikeasti sitä olleet. Minun kokemattomaan silmääni kaikki vain näytti kovin samanlaiselta. Mustia saunoja, samanlaisia vessanpönttöjä, identtisiä kodinhoitohuoneita, avokeittiöitä, pikkuisia makuuhuoneita, minikokoisia vessoja, vaaleita värejä, korkeita olohuoneita, takkoja, puuterasseja, grillejä.

Totesin jälleen kerran, että pientaloalueella asujaksi minusta ei kyllä olisi. Olen lapsuudessani saanut sitä lajia tarpeekseni, ja sitä ihmettä ei enää tapahdu, että pientaloalueelle muuttaisin. Vaikka koskaan ei kai pitäisi sanoa ei koskaan, niin nyt kumminkin sanon.

Messualueellakin monesta ikkunasta avautui niin ankeat näkymät, että oikein surku tuli. Miten paljon viihtyisämmiltä tilat näyttäisivät, jos talot vain sijaitsisivat toisenlaisen maiseman keskellä.

Sitä mieleistä taloa ei siis minulle löytynyt, ei sinne päinkään. Yksi suurimmista puutteista nykyajan suomalaisissa taloissa on se, että niissä on lähes poikkeuksetta avokeittiö. Jokainen, joka on joskus intialaista ruokaa laittanut tai joka on käynyt sellaisessa kodissa, jossa sitä laitetaan, tietää kyllä, että avokeittiö ei ole ehkä ihan paras vaihtoehto tämmöisessä kodissa. Minun haaveenani olisi isoiso ja valoisa keittiö, jonka saisi sulkea ovella. Kaipaisin suomalaisiin taloihin myös suurempia makuuhuoneita. En ymmärrä, miksi makuuhuoneista pitää aina tehdä niin kamalan pienet. Mitä avarampi makuuhuone, sitä paremmat yöunet, se on minun mielipiteeni.

 Käymäni talot:

14 Kontio Harunire
15 DEKO 192
16 Talo IsoKivi
17 Villa Beauty
21 Profin House
22 LakkaLaine
26 Villa Kapee
29 Villa Chili
31 Casa del Limon
33 Panthera Tigris
35 Urban Villa 1
37 Terca Tiger
41 Tiilerikoti

Vielä ehdit messuille!