Tere tere! Nyt yritän pikaisesti tässä välissä päivittää kuulumisia. Matkammehan ei ole vielä lopussa, sillä olemme vasta Bangaloressa. Saavuimme tänne aikaisin perjantaiaamuna, ja tänään illalla jatkamme matkaa päätepisteeseemme eli Hyderabadiin.
Matka Intiaan oli pitkä, sillä ukkeli oli löytänyt jännittävän yhteyden, joka piti sisällään kolme eri lentoa: ensin Helsingistä Müncheniin, sitten Münchenistä Frankfurtiin ja lopuksi pitkä lento Frankfurtista Bangaloreen. Ensimmäinen lento lähti Helsingistä kuudelta aamulla, ja kolme lentoa ja seitsemäntoista tuntia myöhemmin laskeuduimme Bangaloreen kello puoli kolme aamulla paikallista aikaa.
Olen ottanut niin monta videota aiemmin koneiden nousuista, että videoin tällä kertaa laskeutumisen Frankfurtiin. Videolla näkyy hauskasti myös koneemme varjo, joka näkyy alussa ihan pienenä pisteenä mutta joka kasvaa sitä mukaa, mitä lähemmäs maata tullaan.
Terveyden puolesta matka meni aika lailla siten kuin olin ennakkoon arvellutkin. Perse oli kipeä, mutta lääkitys toimi. Läträsin MSM:n kanssa moneen otteeseen, ja se auttoi aina hetkeksi aikaa. Myön suun kautta otettu lääkitys auttoi – ainakin henkisesti! Frankfurtissa tuli vihdoin paljastettua ukkelillekin, mikä terveystilanteeni on viime viikkoina ollut, ja ukkeli päätti, että menemme Hyderabadissa lääkäriin. Näin olin itsekin suunnitellut, sillä haluan kuulla, löytyisikö intialaiselta lääkäriltä jonkinlainen selitys vaivaani.
Nallet pääsivät jaloittelemaan (tai ehkä tarkemmin sanottuna tassuttelemaan) Frankfurtin loungessa. Pikkunallekin lähti mukaan, kun ukkeli halusi. 😆
| Ukkeli tykkää juoda tomaattimehua pippurilla ja suolalla, ja kamalampaa juomaa saa minusta hakea. |
Jossakin matkan loppupuolella näin meressä kirkkaita valoja, jotka jäivät minulle arvoitukseksi. Mitä valoja meressä voi olla? Laivojen valotkaan eivät voi olla noin kirkkaita...
Pitkällä lennolla pääsin pötköttelemään, ja se helpotti kyllä oloa huomattavasti. Sänkykin oli ehkä paras tähänastisista, vaikka kone olikin vanha 747-400. Peti ei viettänyt yhtään jaloista alaspäin, kuten lentokoneen sängyillä on yleensä tapana.
| Bangaloressa. Ja vihdoin ulos koneesta... |
| Hotellin autoa odottelemassa Bangaloren kentällä. |
Maskeja näkyi lennoilla ja lentokentillä enää tosi vähän, ja oli kyllä ihanaa, kun ei tarvinnut matkustaa maski naamalla. Joillakuilla näkyi silti yhä maskeja, kuten tuollakin kuvan oikeassa laidassa istuvalla naisella.
| Hotellin lähettämässä autossa oli tarjoilut kohdallaan. |
En ollut nukkunut lähtöä edeltävänä yönä minuuttiakaan, ja olin todella väsynyt, kun pääsimme perille hotelliin (Ritz-Carlton). Siitä huolimatta jaksoin innostua hotellista ja siitä taiteen määrästä, mikä hotellissa on. Ukkeli luki myöhemmin huoneestamme löytyvästä hotellin taidetta esittelevästä kirjasta, että hotellissa on 1240 taideteosta, ja se on kyllä huikea määrä hotellille. Muutenkin hotellissa kaikki tuntuu olevan ihan viimeisen päälle ajateltu, enkä ole missään saanut yhtä sydämellistä ja hymyilevää palvelua kuin täällä. Hotellin sisustuskin miellytti silmää.
| Hotellin sängyt olivat ehkä parhaat hotellisängyt ikinä. |
| Tervetulotoivotus hotellilta. |
Pääsimme nukkumaan joskus vähän ennen kuutta, ja koska missasimme aamiaisen, suunnistimme suoraan lounaalle. Google Mapsin mukaan melkein hotellin naapurissa oli eteläintialainen ravintola nimeltä Konark, mutta kävi ilmi, että Google oli väärässä, ja tarjolla olikin pohjoisintialaista ja kiinalaista (kasvis)ruokaa. Mutta ei hätää – kyllä sekin meni alas. 😆
| Toimisto- ja muita työntekijöitä lounaalla kadunvarren pikaruokalassa. |
Tuommoiset kadunvarsiravintolat ovat todella suosittuja Intiassa, sillä ruoka on halpaa ja se tulee nopeasti.
| Konark oli simppeli perusravintola. |
| Veg Lajawab ja Balti Paneer. |
Rakastan kulcha-leipiä, ja tilasinkin heti paria eri lajia.
| Masala kulcha. |
| Stuffed kulcha eli täytetty kulcha. |
| Monet intialaiset tykkäävät suojautua auringolta, ettei hipiä vain tummu. |
| Tuuli meinasi nostaa kurtan helmat ylös... |
| Hotellin sisäänkäynti. |
| Naapuritalojen katoilla kuivatetaan pyykkiä. |
| Siivoojapoika oli laittanut nallet nukkumaan. ❤ |
Lounaan jälkeen oli aika testata hotellin uima-allas.
Altaalla on mittaa 27 metriä, joten tuossa saattoi uida ihan matkaakin, ja tulinkin uineeksi kilometrin. Ei tuntunut yhtään pahalta perseessä eikä missään muuallakaan!
| Harvemmin tulee uitua jasmiininkukka korvan takana. 😆 |
Sitten on taas pakko laittaa tähän väliin muutama taidekuva (pahoittelut niille, joita taide ei kiinnosta). Ukkeli harrastaa aktiivisesti NFT-taidetta, ja minäkin olen alkanut katsella taidetta ihan uusin silmin.
Ukkelilla oli työjuttuja, mutta minä en malttanut jäädä hotellihuoneeseen, vaan päätin lähteä käymään kävellen läheisessä kauppakeskuksessa. Eksyin matkalla sivukujille, mutta se ei haitannut, sillä sivukujilla onkin yleensä paljon enemmän kiinnostavaa katseltavaa kuin pääteiden varrella.
| Kävi perinteinen "kartalla tämä katu näytti ihan isolta" -moka. 😆 |
Illaksi oli sovittu treffit ukkelin lapsuudenkaverin ja tämän perheen kanssa Karavalli-ravintolaan.
| Illan asu. |
Sitä ennen kävimme kuitenkin ukkelin kanssa drinksuilla hotellin club loungessa. Sielläkin kaikki oli niin viimeisen päälle mietittyä, että en voinut kuin ihastella.
| Maistoin intialaista Fratelli-viiniä. Hyvää oli! |
Saavuimme Karavalliin sovitusti seitsemältä, mutta ukkelin kaveri perheineen oli jumittunut ruuhkaan, joten jouduimme odottelemaan yli puoli tuntia. Siinä joutessani olikin taas hyvää aikaa valokuvailla kaikenlaista.
| Ruoka tarjoiltiin perinteisesti banaaninlehdeltä. |
| Vielä kestää hetken... |
| Tarjoilija toi odotellessamme lasissa rasamia ja suolapaloja. |
Olen tavannut ukkelin kaverin ja tämän vaimon vain kerran, vuonna 2004 tai 2005 Nelloressa, joten oli tosi hauska nähdä pitkän ajan jälkeen uudestaan. Kaverin äitikin tuli mukaan, mikä oli oikein kiva juttu. Ilta oli ihana mutta venähti vähän pitkäksi sitä ajatellen, että lapsilla oli seuraavana päivänä koulua. Intiassahan lauantaitkin ovat koulupäiviä, mutta perheen tytär kertoi, että lauantaina koulupäivät ovat tunnin lyhyempiä kuin muina päivinä, ja koulu loppuu jo neljältä.
Ruokakuvia ei tullut hirveästi otettua, kun se oli taas tyypilliseen tapaan hankalaa (teimme yhteistilauksen, ja tarjoilijat annostelivat ruoat lautasille).
| Näistä kahdesta annoksesta kerkesin ottamaan kuvan, ennen kuin ruoka lähti kiertoon. |
Söimme monenmoista merenelävää (mm. taskurapua ja katkarapucurrya, jota näkyy oikealla yläkulmassa olevassa kipposessa). Valkoinen lätty on appam eli mm. riisijauhoista valmistettu lettu.
Nyt on tullut aika lähteä lentokentälle ja siitä eteenpäin Hyderabadiin, joten sanon tältä erää heipat!
😘