Lomasuunnitelmia terassilla

Meidän perheessä taitaa olla tänään sama ilonaihe kuin monella muullakin juuri nyt. Perheen yhteinen loma alkaa, kun mieskin pääsi nyt lomalle. Onko teillä lomasuunnitelmat jo selvät vai menettekö ihan fiiliksellä? Meillä alkavat suunnitelmat olla nyt selvillä ja tein niistä pienen listan. Vaikka suunnitelmia aina näin listaan, niin niissä olennaisinta on se, että parin sovitun jutun lisäksi, ne ovat sellaisia, että niihin voi halutessaan tarttua tai olla tarttumatta, ihan sen mukaan miltä tuntuu. Meidän lomasuunnitelmat koostuvat sopivassa suhteessa, mökkeilystä, suburban laiffista kotona, matkailusta Etelä-Euroopassa, kesäretkistä lähelle, vuokramökkeilystä ja varmasti myös ihanista yllättäen tulevista hetkistä. Millaisia suunnitelmia meillä siis tarkemmin tälle kesälle on:

ITALIAAN VIHDOIN!

Italia-ikävä eskaloitui pari viikkoa sitten sille tasolle, että vaikka olimme jo toisin päättäneet, niin tänä kesänä vietämmekin lomaa myös Italian auringon alla. Vihdoin voin antaa Italia-fiilistelyni roihahtaa kunnolla liekkeihin. Lennämme ensin Roomaan, jossa olemme pari päivää, ja sitten suuntaamme itää kohti pieneen kylään parin tunnin ajomatkan päähän. Fiiliksen mukaan päivittäin sitten katsotaan, että viihdytäänkö pikkukylässä vai tehdäänkö siitä sitten pieniä retkiä. Ainakin Itä-rannikolla käydään.

(VUOKRA)MÖKKEILYÄ

Italian matka on vasta ihan loman lopussa, joten muutakin ehditään. Innostuimme viime kesänä niin paljon vuokramökkeilystä, että suuntaamme samalle mökille tänäkin kesänä. Odotan meren tuoksua, lenkkejä herttaisella mökkitiellä, saunomista ja muita tavallisia mökkipuuhia, kaikkea muuta paitsi mökillä odottavaa työleiriä. Se vuokramökkeilyssä parasta onkin, että vaikka tykkäämme puuhastella, ja ajatus oman mökin laittamisesta ja sisustamisesta kuulostaa äkkiseltään ihanalta, niin meille vuokramökkeily on juuri sopivan helppoa ja sitä kaivattua oikeaa lomaa.

KESÄRETKIÄ LÄHELLE

Mökin sijainti Snappertunassa Hangon ja Tammisaaren välissä on täydellinen myös pienille kesäretkille. Kotoa käsin Helsingistä löytyy tietysti myös kivoja retkikohteita, mutta viime kesänä havahduimme myös siihen miten kivoja kesäkohteita löytyy Espoostakin. Kesäkahviloista suosikiksi nousi Tarvaspään CafeZoceria, rantaraitti on aina kaunis ja jos haluaa kunnolla merelle, niin siellä seilaavat reittiveneet vievät Espoon saaristoon vaikkapa Isoon vasikkasaareen.

Suburban laiffia KOTONA

Odotan tietysti myös hetkiä kotona. Pakko myöntää, että jotain pieniä sisustus- ja järjestelyprojektejakin on mielessänni sadepäivien varalle, jos inspiraatio sattuu iskemään. Muuten kotonakin kesäelämä on aika lailla ulkona. Ovet tänne terassille ja takapihalle ovat auki, ja pojat juoksevat sisään ja ulos. Kun tulee tilaisuus omaan hetkeen istahdan riipputuoliin Kaikki Italiani -kirjan kanssa tai katsellen Downton Abbey -sarjaa. Olen aina halunnut katsoa sitä, mutta en ole halunnut aloittaa keskeltä. Kun näin, että Yle esittää sen ensimmäisestä kaudesta lähtien, tiesin mikä on kesäsarjani.

Sellaisia suunnitelmia meillä.
Ihania kesäseikkailuja ja leppoisia kesähetkiä kaikille!

5 x energiaa tuovat talven ilot

Täällä sitä ollaan sydäntelven ytimessä, ja kaikki potenttiaali talvihorrokseen vaipumiselle on olemassa. Sen sijaan, että annettaisiin kuumetautien, lukemattomien vaatekerrosten, lumitöiden ja takkuilevan liikenteen uuvuttaa itsemme, yritetäänpäs kääntää rattikelkka sellaiseen kulmaan, että talvi tuntuisi hyvältä. Tammikuun jälkeen en siis itsekään ole se jo kuukauden vihermehuja pillistä imenyt, alennusmyynneistä sukset hankkinut hyvän fiiliksen lähettiläs, mutta uskon, että helmikuussa on silti kaikki mahdollisuudet (ehkä jopa paremmat kuin tammikuussa) sopivan balanssin ja hyvän olon löytämiseen. Tämä ei kuitenkaan  ole lista laihdutusvinkeistä tai jumppaohjeista, vaan olkoon tämä lista pienistä talven iloista, joista ammentaa armollisesti energiaa itselleen.

Hyvä aloitus päivälle

Emme ole pitkään aikaan käyneet brunssilla, mikä voi hyvinkin johtua siitä, että talvella liikkeelle lähteminen on yllä mainittujen talvihaasteiden takia aikamoinen operaatio. Sen sijaan tavallista erityisempi aamiainen kotona on tullut taas viikonloppuisin tavaksi. Kun aamulähdöt nyt vain auttamatta ovat arjessa vauhdikkaita, niin viikonloppuna tehdään toisin. Katetaan pöytä kauniisti, puristetaan c-vitamiinit appelsiineista mehuksi, ja mies innostuu aina välillä jopa leipomaan itse leipää. Hän on selvästi ottanut missiokseen täydellisen, mutta silti helpon leipäreseptin löytämisen. Koen hänen tekemät lämpimät sämpylät aamiaispöydässä aina myös suurena rakkaudentekona. Kiireetön aamu, jossa kivaa fiilistä kohotetaan yhdessä leipätaikinan kanssa, lupaa yleensä onnistuneen päivän. Kiitän tässä kohtaa myös ilmoille kajahtavaa Ryhmä Haun tunnaria, joka sunnuntai aamuisin on merkki mahdollisuudesta juoda (ja ehkä jopa nauttia) cappuccinonsa kaikessa rauhassa.

Luminen maisema

Valkoinen kun on lempivärini, niin olen ihan sulana (voiko lumesta olla sulana? ;) ) tämän lumeen hautautuvan maiseman äärellä. Yksi parhaista asioista tässä kodissa on se, että maisema tulee melkein sisään suurista ikkunoista. Kun makaa sohvalla olohuoneessa lumisateen aikaan, tuntuu melkein siltä kuin olisi ulkona, lumihiutaleet vain eivät putoile kasvoille. Ennen kuin kevättalven kurakelit alkavat, täytyy nauttia pakkaspäivien kuulaasta kauneudesta.


Pulkkailu

Riehakas meno pulkkamäessä on ehkä parasta rentoutumista lapsiperheessä. Lapset nauttivat, kun aikuiset hulluttelevar, ja leikkiminen tekee meille aikuisillekin niin hyvää. Viime aikoina on laskettu mäkeä omassa pihassa aurauslumien muodostamassa pulkkamäessä, ja rakennettu lumilinnaa, joka vain laajenee ja laajenee sitä mukaa, kun lunta tulee lisää. Suojasäätä ollaan odotettu, että rakennelmille saataisiin pihaan vielä lumiukko vahdiksi.

Rauhoittava kävelylenkki jäällä

Auringonlasku tyynellä loputtomana jatkuvalla merenjäällä, jos mikä, saa mielen lepäämään.
Tässä yksi viikonloppuiltapäivä päätettiin lähteä merenjäälle, vaikka todettiin, että perille päästyä saattaa jo olla pimeää. Ajoitus oli kuitenkin ihan täydellinen. Sininen hetki ja ulkoilijoiden jättämät jäljet siellä täällä risteilevinä reitteinä oli super kaunis näky. Jäällä kävelemisessä yksi juttu on perspektiivin vaihtaminen. Tuntuu sopivalla tavalla vähän oudolta kävellä samassa kohdassa, missä kesällä keinuu aallot.
Olen vilukissojen vilukissa, mutta pimeässä loistava ja höyryävä avantopaikkakin näytti niin maagiselta, että melkein teki mieli mennä kokeilemaan jäiseen veteen kastautumista. Ehkä joskus vielä uskaltaudun.

Oman kodin turvassa lämmitely

Kaakaot kahvilassa lämmittävät ulkoiluretkellä, mutta osa pakkaspäivien juttua on se, että voi käpertyä omaan kotiin turvaan kylmältä ja lumelta. Sauna lämpenemään tai kuuma kylpyvesi laskemaan, ja odotellessa varpaat sulavat jo takkatulen äärellä.

Uskon siis, että helmikuussa on monta mahdollisuutta pieniin piristäviin hetkiin: inspiroivia kohtaamisia töissä luovien ihmisten kanssa, halauksia ystävänpäivänä, akkuja lataavaa hyvinvointia talvilomalla... Ai niin, ja tänäänhän on myös lupa pienelle herkuttelulle Herra Runebergin kunniaksi.

Hyvää Runebergin päivää ja nautitaan talvesta!

Kuvia kodinhoitohuoneesta ja pyykkipäivän ajatuksia arjesta

Rumpujen pärinää, sillä vihdoin, melkein kolmen vuoden jälkeen, olisi luvassa kuvia meidän kodinhoitohuoneesta, jota ei siis ole vielä koskaan aiemmin kunnolla täällä blogissa nähty. Ajattelin kirjoittaa ihan vain huoneen sisustuksesta ja ratkaisuista, mutta täällä meidän kodin komentokeskuksessa päädyinkin pohtimaan arkea ja loppuun kokosin jopa vinkkejä arkistressin taltuttamiseen.

Elämä on pienten lasten kanssa monesti niin kiinni konkretiassa, että minusta on viime vuosina välillä tuntunut sitä, että en aina kuule omia ajatuksiani. Välillä tuo tunne johtuu unettomuudesta niin kuin viime aikoina, välillä metelistä, välillä ruuhkavuosissa monen asian kanssa jonglööraamisesta, keskeytymättömän ajan puutteesta jne... Edelleen kuitenkin uskon olevani ihan analyyttinen ja pohdiskeleva ihminen. Tänä vuonna haluaisin löytää taas aikaa oman ajattelun kirkastamiselle ja kehittämiselle. Koitan etsiä arjesta tilaisuuksia lukea (tai kuunnella) enemmän kirjoja ja seurata maailman menoa ja ilmiöitä tarkemmin.

Moni äiti varmasti tunnistaa tilanteen, että kun tilaisuus omaan aikaan tulee, sitä alkaa helposti tehokkaana hoitamaan arkisia asioita; lajittelee pyykkejä, suunnittelee kirppisprojektia, nimikoi päiväkotivaatteita, varaa neuvola aikaa... Sitä jopa vain riemuitsee siitä, miten mahtavaa onkaan siivota ihan rauhassa. Olisikohan sitä myös syytä ihan vain joskus pysähtyä. Totesin, että tämän asian korjaamiseen on ainakin itseni tartuttava ihan ajattelutavan muuttamisen tasolla. Välillä on vain tietoisesti irrotettava itsensä to do -listojen kohtien kuittaamisesta. Sillä kuten tiedätte arjen to do -lista ei tyhjene koskaan, vaan sitä mukaa kun vedät asioita yli, niitä ilmestyy jo lisää.

Yleisesti kyllä rummutan listojen tekemisen puolesta. Parhaimmillaan listat auttavat hahmottamaan muistettavia asioita. Välttämättä en koskaan edes palaa listaan kun sellaisen teen, kunhan vain olen saanut tyhjennettyä asiaa pääni kovalevyltä. Kirjoitan listoja paperille ja myös wunderlist- sovellukseen. Sovelluksessa ne pysyvät paremmin tallessa ja voin jakaa listoja muidenkin kanssa. Tykkään kuitenkin kirjoittaa myös vanhanaikaisesti käsin. Teen kalenteriin usein lyhyen aikavälin listoja ja wunderlist-sovellukseen taas, ei niin kiireellisiä listoja myös vapaa-aikaan liittyen: kirjoja jotka olisi kiinnostava lukea, postausideoita, matkakohteita, kauppalistoja, leffoja, laatusarjoja jne...

Listat eivät kuitenkaan toimi, jos lappu kalenterin välistä tuntuu huutavan nimeäsi, silloin kun ei ehdi antaa sille huomiotaan. Tällaiset listat alkavat helposti vain ahdistaa ja syömään siivua ajatuksista silloinkin kun ne pitäisi saada vaiennettua olennaisempien asioiden tieltä. Tunnistatteko fiiliksen, kun sen sijaan, että ottaisi asian kerrallaan, päästääkin itsensä tilaan, jossa ei osaa tarttua mihinkään ja epämääräinen tekemättömien asioiden olo vain alkaa velloa. 
Välillä asiat vain kasaantuvat erilaisista syistä, ja se on inhimillistä, mutta mitä silloin pitäisi tehdä. Katsoa asiaa vähän laajempaa. Noissa hetkissä pienetkin tekemättömät asiat kuitenkin tuntuvat leijuvan samalla viivalla isojen kanssa. En osaa antaa vinkkejä teille tai itsellenikään miten kaikki asiat hoidetaan kerralla tai varsinkaan yhtä aikaa, mutta sen sijaan edelleen yritän opetella, että mitäpä jos aloittaa yhdestä asiasta vatvomisen sijaan.

Huolimatta siitä, että en itsekään näitä vinkkejäni aina osaa noudattaa, taisin alussa mennä lupaamaan vinkkejä arkistressin taltuttamiseen. 

Ensimmäinen vinkki on yksinkertaisesti rennompi asenne.
Lopulta elämän hallinnan tunne ei tule siitä, onko kodinhoitohuone järjestyksessä vai ei. 
Elämän ei ruuhkavuosienkaan äärellä pitäisi olla vain asioiden hoitamista, vaan sellaista, että myös impulsiivisille hetkille ja kodista nauttimiselle olisi tilaa. Täytyyhän ne kotityötkin toki hoitaa, mutta  mitä tehdä pyykkivuoresta ärsyyntymisen sijaan? Toinen vinkkini onkin se, että tee työstä itsellesi kivaa, ja  kuuntele samalla vaikka hyvää kirjaa tai podcastia. 

En siis todellakaan esitä, että meidän kodinhoitohuone näyttäisi aina tältä. Kuten sanoin näiden kuvien ottamiseen meni "vain" vajaat kolme vuotta. Ajattelin, että en ehkä saa näytettyä tätä tilaa teille koskaan, sillä miksi esittelisin teille kurahaalareita ja pyykkivuoria, tai toisaalta miksi siistiä kodinhoitohuonettakaan, kun eihän se sellainen usein miten ole. Mutta niin vain kävi, että tässä se nyt on kodinhoitohuonepostaus, toki aika erilaisena kuin olin ajatellut.

Huvittavaa on myös se, että esteetikolle motivaatio siivota kodinhoitohuone, ei tullut vielä siitä, että puhtaat sukat loppuvat, vaan tosiaankin noista kolmesta Tukholman tuliaisena tuodusta kauniista purkista. Eli kolmas vinkkini on: Motivoi itseäsi kauniilla asioilla. Kun olet laittanut tilan kivan näköiseksi, haluat luultavasti myös, että se pysyy sellaisena. Odotukseni kolmea pulloa kohtaan ovat siis melko korkealla. Nähtäväksi jää motivoiko nuo kolme purkkia myös perheen miesväkeä. No eihän sitä koskaan tiedä. ;)

Täytyy siis myöntää, että vaikka esimerkiksi ritilä pyyykiteline on meillä jo edellisessä kodissa hyväksi todettu ratkaisu, kodinhoitohuoneessa ihan kaikkein parasta on kuitenkin se, että oven saa tarvittaessa kiinni. Neljäs vinkki on siis se, että joskus poissa silmista, poissa mielestä -metodi on se kaikkein paras.

Arki vastaan minä -taistelussa voittaa aina, kun ottaa asiat huumorilla.

Halusinkin ehkä vain sanoa, että kuullakseen itseään arkihulinassa, on välillä tosi ok vetäytyä yksin pyykkejä viikkaamaan, jos pieni puuhastelu on sinulle sopiva tapa vetää henkeä arjessa. Ihan yhtä hyvä on myös jättää koko kaaos odottamaan parempaa motivaatiota ja hetkeä, ja mennä vaikka kylpyyn (jos omaa aikaa on tarjolla) tai mennä laskemaan mäkeä lasten kanssa, niin kuin minä tänään valitsin. Kaaos uhkaa siis jo taas meidän kodinhoitohuonetta, mutta todistettavasti maailma ei kaadu pyykkipussin mukana, ja kaiken puuhan keskelläkin me äidit, jopa välillä ajattelemme jotain.

Ennen näkemättömiä kuvia meidän joulukotikuvauksista

Kuvat: Krista Keltanen

Ajastin teille tähän jouluun vielä yhden joulupostauksen.

 Sain nimittäin meidän kodista tehdyn joulujutun kuvanneelta Krista Keltaselta paljon enemmänkin kuvia kuin mitä itse Glorian koti 11/2018 lehtijutussa julkaistiin, ja jotka joulujutusta teille aiemmin tällä viikolla julkaisin. Nämä kuvat ovat ennen näkemättömiä otoksia, jotka eivät siis päätyneet julkaistuun juttuun. Voin kertoa, että kun sain kaikki kuvat meinasi tulla liikutuksesta ja ihastuksesta itku.

Miten kauniisti hän on osannut tallettaa meidän kodin ja perheen joulun. Tässä ei vieläkään ole ihan kaikki kuvat, mutta ne ihan kaikkein henkilökohtaisimmat otokset meidän pojista jätän omiin arkistoihin. Halusin kuitenkin jakaa vielä muutamia näistä ennen julkaisemattomista kuvista teillekin ja tallettaa ne myös tänne blogiin muistoksi itsellenikin.

En edes yritä kuvailla sanoilla näitä kuvia sen enempää, vaan kuvat saavat kertoa omaa joulutarinaansa.

Jos siltä tuntuu saattaa instagram päivittyä tässä joululomallakin, mutta blogi jää nyt hetkeksi joululomalle ja nähdään ensi vuonna!

 Tunnelmallista joulua!