Juhannustunnelmaa omenankukkien keskellä

Juhannus ja keskikesä on ihan nurkan takana. Olen säästellyt näitä kuvia tähän hetkeen, sillä niissä on minusta niin juhannukseen sopiva tunnelma, vaikka omenankukat eivät enää kukikkaan.

Minähän kierrän kukkivien puiden perässä aina milloin missäkin. Tänne ihanaan omenapuutarhaan minut johdatti Erja (Visuelli), joka on ottanut myös nämä nostalgiaa henkivät kesäkuvat.

Olin kyllä aiemmin kuullut tästä Malminkartanossa sijaitsevasta omenatarhasta, ja haaveillut tässä upeassa paikassa vierailemisesta, mutta en sitten kuitenkaan ole tullut selvittäneeksi tarkkaa paikkaa ja vierailu on jäänyt. Nyt me otettiinkin sitten Erjan kanssa kaikki ilo irti minun ensivierailustani, ja ikuistettiin se näihin kuviin. 

Tänä vuonna olen saanut muuten ruksata kukkakohteista toisenkin sellaisen, jossa en aiemmin ole vieraillut. Haagan alppiruusupuiston sain myös kokea ensimmäisen kerran. Se on jostain syystä myös jäänyt aiempina vuosina näkemättä, mutta nyt kun sinne pääsin, niin olihan sekin aivan epätodellisen kaunis paikka.

Olimme sopineet jo talven sydämmessä tästä kukkaretkestä, ja kun pitkän odotuksen jälkeen tämä oikea odotettu hetki koitti, lähdimme kauniina kesäiltana innoissamme ihastelemaan ja ikuistamaan tätä omenapuutarhan loistoa. Kukkaretkemme reitillehän sattui myös täydessä kukassaan oleva kirsikkapuu, jonka ääreltä otettuja kuvia näittekin jo, kun intoilin niistä silloin heti Kukkivien puiden aikaan.

Näytin äidilleni näitä kuvia heti kun sain ne, ja hän sanoi, että ihan kuin jostain vanhasta elokuvasta.
Joku oli myös Erjan instagramissa julkaisemaan kuvaan kommentoinut jotain sen suuntaista että Kuin hän kävelisi Jane Austenin romaanissa. Siltä minustakin valkoisessa mekossa omenapuiden reunustamalla käytävällä kulkiessa tuntui. Erja onnistui tallettamaan näihin kuviin klassisen kauniin ja nostalgisen kesätunnelman.

Hento seppele tai oikeastaan kukkapanta on itse tekemäni. En tehnyt siitä täyttä ympyrää, vaan kaaren ja sidoin päihin silkkinauhat, joilla se sidotaan kiinni. Tällaisen voikin viedä vaikka juhannuslahjaksi, koska lahjan saaja voi sitoa sen sitten juuri itsellen sopivaksi. Tässä seppeleessä oli alunperin vain harsokukkaa ja vihreitä, mutta lisäsin siihen puutarhasta vielä pari omenan kukkaa. Näin keskikesän aikaan luonnonkukkia riittää ja niitä kannattaakin ehdottomasti hyödyntää. Seppeleen tekeminen ei ole ollenkaan vaikeaa, ja juhannusseppeleen tekemisestä on minullekin tullut perinne.

Ihania juhannushetkiä!
Heidi

Kesähetki uudella terassilla

Se on ensimmäinen lomaviikonloppu!

Näin parin ensimmäisen lomapäivän jälkeen siis selkeästikin vielä hahmotan viikonpäiviä. Tavoitteeksi täytyykin laittaa, että tämä asia korjaantuu mahdollisimman pian. Parasta lomassa nimittäin on humahtaa tilaan, jossa kaikki kesäpäivät ovat kuin yhtä pitkää viikonloppua. Perjantai tuntui nyt vielä ihan perjantailta, koska saatiin mieskin kotiin työmatkalta (kunnes seuraava taas koittaa ihan liian pian). Meillä on toki mennyt kolmistaan hyvin, ja on ollut hauskaa. Tiesin silti, että kun lomailen 5- ja 2-vuotiaan kanssa ja ehdoilla, niin kovin rauhallisia hetkiä ei tule ennen perjantaita. Pojat kasvavat, ja yksittäin ovat jo ihan helppoa seuraa, mutta yhdessä he ovat kyllä sellainen pari, että siinä sattuu ja tapahtuu. Siksipä taktisesti järjestin itselleni pienen loman aloitushetken, juuri ennen kuin hain pojatkin päiväkodista lomalle.

Otin hetken itselleni meidän uudella pyöreällä terassilla, joka on tässä kevään aikana valmistunut meidän takapihalle kallion syliin. Pihaprojekti on edennyt paljon tänä keväänä ja laajempi puutarhapostaus/postauksia on tässä työn alla. Terassi tehtiin aamiaispaikaksi, sillä vaikka talon etuterassille paistaa aurinko melkein koko päivän, niin aamulla se on varjossa. Nyt ollaan todettu, että tuohon kallion edustalle paistaa hyvin myös iltapäivällä, juuri tällaisia iltapäivän kahvihetkiä ajatellen. Ikeasta löysimme juuri sopivan kokoiset kahvilahenkiset kalusteet terassille.

 Olin hankkinut päiväkotiin ruusulimonadit kiitokseksi. Säästin yhden pullon itsellenikin tähän hetkeen, ja nautiskelin kesästä hetken puutarhalehtieni kanssa. Kahvini join sinisestä kesäkupistani, jonka löysin kirppikseltä viime viikolla. Lautasen löysin myös samalla tavalla viime kesänä. Sen hankin kokeillakseni onko innostus siniseen vain hetken huumaa. Talven lautanen odotti kaapissa, mutta nyt kesällä otin sen taas innoissani esiin.

Sininen on siis selkeästi kesävärini. Jos meillä olisi kesämökki, niin sen kaapit ainakin täyttäisin sinisillä tämän samanhenkisillä astioilla. Sekä kuppi että lautanen ovat englantilaista posliinia, mutta eri sarjaa, ja se onkin se juttu. Ajatukseni on kasvattaa sinisten astioiden sarjaani maltilla, astia kerrallaan, kun niitä tulee vastaan. Ne saavat olla erilaisia, tyyliltään vain yhteen sopivia.  Toivon siis, että teen löytöjä kesäretkiltä; kuppi sieltä ja toinen täältä, antiikkitoreilta ja kesäkirppiksiltä. Haaveilen edelleen myös niistä Royal Copenhagenin astioista, ja niitähän voi myös sitten yhdistellä rennosti näihin. Tiedä vaikka jos sitten joskus, kun täydellisen epätäydellinen sarjani on täynnä, olisi vaikka se mökkikin, johon ne viedä.

Ai niin ja pionit, miten pääsinkin melkein postuksen loppuun ennen kuin ne mainitsen. Nämä ovat kukkakaupasta, mutta omatkin ovat kukkineet. Niin, niidenhän en todellakaan uskonut vielä kukkivan, sillä istututin ne vasta tänä keväänä, mutta ilokseni niin vain kävi. Toki ne kukkivat aivan ihmeellisen aikaisin. Ainut selitys minkä tälle keksin on se, että hankin todella isot taimet, joissa oli jo valmiiksi paljon nuppuja. Olen kuullut, että ensimmäisiä kukkia voi joutua odottamaan viisikin vuotta, joten nautin aikaisista ensimmäisistä kukista sieluni kyllyydestä, jos vaikka muutamaan vuoteen ei kukkaloistoa tulisikaan.

Nyt nautitaan kesäviikonlopusta!

Kukkivien puiden aikaan

Tykkään monessa mielessä keväästä ja alkukesästä, mutta arvatenkin tämä kukkivien puiden aika on erityistä hemmottelua kalteiselleni kukkafiilistelijälle. Fiilistely on tietysti parasta, kun sen voi jakaa jonkun kanssa, ja niinpä me, yksi kukkahullu bloggaaja ja yksi kukkahullu valokuvaaja, teimme pienen kukkaretken. Olimme siis Erjan (Visuelli)  kanssa viime viikolla ikuistamassa tätä vuoden kauneinta aikaa, minä kameran edessä ja Erja kameran takana. Nyt saan jakaa näitä kukkatunnelmia teillekin, nimittäin uskon, että sieltä löytyy teitä muitakin, jotka ymmärrätte tämän intoilun.

Olimme oikeastaan matkassa ihan eri kukkivien puiden perässä, mutta reitillämme sattui olemaan täydessä loistossaan myös tämä upea kirsikkapuu. Ne toisetkin kuvat tulette kyllä näkemään, mutta nämä nyt ensin. Ihan vain nopeasti pois lähiessä ajattelimme siis ottaa muutaman otoksen myös tämän puun äärellä, mutta näistä tuli vähintäänkin yhtä ihania kuin niistä kuvista, joita varsinaisesti olimme ajattelleet ottaa.

Jos talvella intoilen aina kransseja, niin kesäisin minut valtaa seppelehuuma. Olimme Erjan kanssa sattumalta bonganneet kuvauspäivänä saman, Grani-päivän kunniaksi järjestyn kukkaseppeleworksopin. Näissä kuvissa minulla on Erjan tekemä upea, melkeinpä voisi sanoa, että muhkea seppele, jonka sävyt sopivat sattumalta kertakaikkisen upeasti kirsikankukkiin. Täytyy myöntää, että vaikka kukkahullu olenkin, niin ajattelin, että näin runsas seppele saattaa näyttä korkealla otsallani vain hassulle, mutta kun Erja asetteli sen päähäni, oli pakko todetta, että sehän sopii. Minun tekemä hennompi seppele pääsi sitten mukaan niihin toisiin kuviin. 

Tykkään niin Erjan valokuvaajan kädenjäljestä, hänen kameransa edessä on niin luonnollista olla. Minähän vasta julkaisin teille jo kevättalvella otettuja kuvia edellisistä yhteisistä kuvauksistamme  (Bloggaajaminan paluu). Esiintyminenhän toki on minulle tuttua työnpuolesta, mutta mallina en ole aiemmin ollut. Eikä nämä nyt onneksi mitään mallin hommia perinteisessä mielessä onneksi olekaan, mutta silti toisen kuvattavaksi asettuminen voisi olla todella jännittävää ja jopa vaivaannuttavaa.
 Rentous tulee varmasti siitä, että olemme yhdessä suunnitellet kuvauksia, innostumme samanlaisesta estetiikasta ja kuvaukset Erjan kanssa on niin hauskoja.
Toivottavasti teillekin välittyy kuviin talletettu alkukesän tunnelma näistä kuvista.
Mukavaa vapaa päivää, jota moni varmasti tänään viettää!

Kuvat: Visuelli 

Pääsiäisoksat höyhenkukilla

Pääsiäinen on tänä vuonna niin myöhään, että en oikein malttaisi odottaa. Palmusunnuntaikin vasta viikon päästä. Pääsiäinen on yksi vuoden kivoimmista juhlista monestakin syystä. Kevät ensinnäkin on mun lempi vuodenaika, ja pääsiäinen antaa mahdollisuuden pidennetylle viikonlopulle. Pääsiäiseen ei myöskään kohdistu niin suuria odotuksia kuin vaikka jouluun, mutta silti siinä on samanlaista juhlatunnelmaa.

Täällä on ollut aika leppoinen sunnuntai pihapuuhissa, ja laittelin tässä kevätinnostuksissani jo vähän pääsiäistä kotiinkin. Muutamat koristeet silti riittävät, ja ne ovat meillä itse asissa aikalailla samat joka vuosi. Laitan esille pääsisäismunia, kuten tuon kuvissa näkyvän kiiltävän hopeanvärisen munan. Pääsiäiseen kuuluu tietysi myös keväiset kukat, ruukkukukat erityisesti, kun niitä voi jo ainakin päivisin laittaa uloskin. Pääsiäisoksat ovat kuitenkin tämän postauksen varsinainen aihe. Niitä tietysti tekevät meillä lapset virpomista varten, mutta myös minä teen itselleeni omat sisustukseen sopivat.

Löysin tässä viime viikolla jotain, mitä olen etsinyt koristeeksi pääsiäisoksiin jo useampana vuonna, nimittäin nuo upeat höyhenkukat. Olen joskus kokeillut tehdä sellaisia itsekin, mutta se ei ollutkaan ihan niin simppeliä kuin ajattelin. Tekeminen ei sinänsä ole hankalaa, sen kun niputtaa höyheniä rautalangalla yhteen, mutta hankalaksi osoittautui löytää riittävän isoja ja silti kauniisti kaartuvia höyheniä. Mun kukkasista tuli aika pieniä.  Nämä valkoiset kukat löysin Isolta omenalta lahjatavaraliike Gidestä. Sinne ei monta pussia jäänyt, mutta googlaamalla varmasti saattaa löytää vastaavia nettikaupoistakin. Täysin en luovuttaisi DIY-kokeilujen kanssakaan, sillä vaikka itse en onnistunut kovin hyvin, niin katsokaapa näitä Diagnoosi sisustusmania -blogin höyhenkukkia. 

Lasten kanssa tehdään siis palmusunnuntaiksi perinteisempiä ja värikkäämpiä virpomisoksia, mutta nämä mun pääsisäisoksat saivat vähän modernimman twistin, sillä että valitsin oksiksi pajun sijasta kirsikkaa. Mietin, että onko hassua laittaa kukkiviin oksiin lisää kukkia, mutta mun mielestä höyhenien ja kirsikankukkien yhdistelmä näyttää tosi kauniilta. Näiden kuvien ottamisen jälkeen kukkia on auennut vielä paljon lisää. Noista höyhenkukista mulla tulee mieleen myös magnolian kukat, joiden kukkimisaikaa odotan ihan valtavasti. Tiedän, olen aika malttamatton kevään kanssa, ja takatalveakin vielä ennustavat. No aina se kevään paras vaihekin on tullut, kun puut kukkivat. Näillä oksilla on sitä hyvä harjoitella.

Olohuone kevättä odotellessa

Olen aina mieltänyt maaliskuun jo kevätkuukaudeksi, mutta ulos katsoessa ei ihan siltä näytä. Kaipaan kuitenkin jo keväistä kepeyttä sisustukseen. Kuten minulla usein, ajatus pieneen freesaukseen lähti kukista. Mielessäni on muhinut ajatus toteuttaa vähän vintagehenkinen asetelma jalalliseen maljakkoon, ja nyt päätin sen toteuttaa.

Toteutin asetelman kananverkkotekniikalla, joka on luova ja vapaa tapa tehdä kukka-asetelma. Kukat valitsin vaaleanpunaisen sävyissä; jaloleinikkiä, pari neilikkaa, muutama oksa helleborusta, anamone ja keveää vähän roikkuvaa lajiketta eukalyptuksesta. Asetelmasta tuli ehkä jopa romanttinen, mutta minusta se toi pehmeydessään ja runsaudessaan kivaa kontrastia moderniin ympäristöön.

  

Vaalenpunainen on tietysti keväinen väri, mutta minulle sen sävyt ovat usein osa väripalettiani muutenkin. Muistattekin ehkä, että vaaleanpunainen oli jopa joulusävyni. Vaalenpunaista tai nudea on kuitenkin kokonaisuudessa aina vain pieninä ripauksina, eikä toki aina ollenkaan.

Että kukat eivät tässä tilassa jääneet ihan yksittäiseksi vaalenapunaiseksi elementiksi, vaihtelin tyynyn päällisetkin samoihin sävyihin. Kaivoin kaapista pellavaiset keveämmät tyynynpääliset samettipäälisten sijaan, ja kuvaamisen jälkeen vaihdoin tuon tummanharmaan villaviltinkin vielä keveämpään puuvillaiseen.

 

Tämä pieni ilmeen kevennys syntyi siis varsin pienillä, tutuilla ja helpoilla elementeillä. Eipä siihen huoneen ilmeen päivittämiseen sen kummempia välttämättä tarvitakaan. Vastasiivottu koti, tuoreita kukkia, tyynynpäällisten vaihto ja pieni vilkaisu astelmiin ja kodin tunnelma on raikastunut. Heti kun tuli valmista, niin varsin keväinen aurinkokin alkoi antaa säteitään olohuoneeseen, jonka tulkitsin selkeänä lupauksena siitä, että kevätsäätkin ovat tuloillaan.