Lahjapeitto mummineliöistä

Jostain se ajatus sitten lähti, että haluan virkata virkata virkata virkata kunnes nallevahvuiset langat loppuvat. Osa oli ohuempia, osa vähän paksumpia, osa omia, osa muualta. Koko kesän oli koukku kädessä. Pyrin tekemään kolmioviivoittimen kokoisia, josko sitten asettuisivat. 10 palaa vaakaan, 17 pystyyn. Tuli aika pitkä, suhde olisi saanut olla eri. Kolmosen koukku. 

Sommittelin roiskimalla. En edes yrittänyt saada mätsäämään mitään. Päättelemistä oli aikas paljon. Kiinnitin ompelemalla. Reunustin vielä ympäri kiinteillä silmukoilla. Nakkasin pyykkikoneeseen, missä tapahtui jokakertainen siistiytymisen ihme. 

Tuli aikas ihana. Lämmin, värikäs, joustava. Ihan kuin käyttäjänsäkin. 

Ennen-kuva.

Harmaa mummelipeitto

Kauan, kauan sitten aloitin harmaasävyisen isoäidinneliöpeiton virkkaamisen. Oli mukavaa tehdä aivotonta kässää juuri silloin kun siltä tuntui. Monet luennot koukuttelin läpi. Ajatus juoksi samaan tahtiin langan kanssa.

4,5 mm koukku, 7 veljestä, 16 kerrosta. 5 x 3 ruutua. Ommeltu seiskaveikalla palat kiinni, virkattu kerros kiinteitä silmukoita koko peiton ympäri.

Olkoon tänä sähkönsäästötalvena peitosta iloa ja lämpöä. 

Muistiin ohje virkattuihin sukkiin

Joku Kotivinkki.

Näemmä itse tuotteen kuva unohtui jonnekin.

Kesäkassi virkaten

Oma koppa innoitti jälleen virkkauspuuhiin. Olipa rentouttavaa tehdä helppoa ja aikataulutonta käsityötä kesälomaa odotellessa.

Kappas, täällä olisi ollut ohje vielä kivempaan malliin:
http://omakoppa.blogspot.com/2012/02/virkatut-kassit-ohje.html.

Virkattu kori

... vai onko näin pieni vielä kori? Pussukka. Hässäkkä. Paikka, jossa säilyy vanulaput käden ulottuvilla.

Olipa kiva pieni iltapuhde. Puuvillalangoille ei meinaa löytyä käyttöä, mutta näitä voisin tehtailla enemmänkin.

Aika ihana villatakki

Mistä sanonnat saavat alkunsa? "Aika kiva, vaikka itse sanonkin." Miksen sanoisi? Miksi ylipäätään tekisin jotain mielestäni tosi rumaa? Kieltämättä joskus niinkin käy, mutta enimmäkseen tykkään tekosistani. Hyvä minä, hyvin mä vedän!

Jämälankoja. Liian suloisia värejä omaan makuun. Isoäidinneliöt on aina kivoja. Nalle-lanka, kolmosen koukku. Karvanopat omaan autoon? Liian isot, ei näe ikkunasta ulos. Pitää hankkia isompi auto tai keksiä neliöille muuta käyttöä. Virkkasin pari neliötä lisää. Muutaman vielä. Mallailin 140 cm peruspaitaan. Tasan menee, hyvä hyvä. Pari isompaa neliötä vielä. Pylväitä isojen reunaan. Ommellen yhteen. Pylväillä ympäri ympäri.

Nepit eteen.

Tueksi kanttinauhaa.

Takana alhaalla neljä rinnan, ylhäällä kolme.

Kainalossa pieni lisäkolmio kahta puolen. Muut muokkaukset hoitui venyttämällä kosteana mittoihin ja muotoihin. Kaikki palat ovat neliöitä, mutta olalla tein lisäpylväät.

Aamulla sain halauksen, kiitoksen ja onnellisen hymyn. Kiitos niistä <3 

Puppeli

Kun päässä on vähemmän tapahtumia, mahtuu sinne kivoja ja täysin hyödyttömiä ajatuksia.

Kun silmissä on vähemmän univelkaa, jaksaa katsoa satukirjan kuvitusta lukemisen lomassa.

Virkkaaminen sattuu sormeen yhtä paljon kuin ennenkin, mutta on ihanan vapaata. Aijettä tykkään. 

Ai mihin se satukirja liittyy? No tähän: 

Siitä se ajatus sitten lähti. 

Villatakin pitsipaikat

Mihin voi enää luottaa? Vasta 15 vuotta sitten halvalla ostin ja jo on reikä kyynärpäässä.  

Ehjäsin.

Pitsiä heppamekon selässä

Trikoo Pehemiältä alkujaan, kaava vanhasta topista levennettynä ja pidennettynä. Pitsi omasta päästä, ajatus Oma kopasta.

Ihan kiva, mutta helmassa on jotain vikaa. Kuminauhapussitus? Kavennus? Jotain vaatii. Musta pitsiliina??? Pitääpä testata.

Loppuun vielä samikset :) Pinkki versio löytyy täältä.

Sateesta ja tuiskusta pääsin takaisin viime viikon kesätunnelmiin näiden isoveljen ottamien kuvien myötä. Voi noita meidän pieniä. 

Virkattu villamekko VMS:n jäljillä

Kässäintoani on pitänyt yllä vuosikausia VMSomA KOPPA. Blogin epäohjeiden avulla uskalsin tarttua koukkuun ilman tietoa silmukkamääristä, kavennuksista ja muista tylsyyksistä. Ostin Novitan 7 Veljestä -lankaa läjän ja loin aloitussilmukan. Koukkukoko oli 5,5 eli reilusti suositusta isompi. Virkkasin kukkaympyrästä neliön. Mittailin koon vanhan paidan selän leveydestä.

Jaoin mitat puolikkaiksi ja tein neljä pienempää neliötä etukappaleelle. Lumouduin ja sain apua täällä.

Etukappaleen olalle tein kai kolme pylväskerrosta muotoa antamaan. Kainaloon lisäsin sivusauman kohtaan parit pylväät myös ja kiinnitin etu- ja takakappaleet toisiinsa.

Jo olikin aika aloittaa aivoton meditaatiovirkkaus. Spiraalina ympäri ämpäri ympäri ämpäri. Pitkiä pylväitä raidoiksi, etten ihan vaipunut koomaan. Nopeaa, helppoa, aivotonta, rentouttavaa. Sovitin välillä ja lisäilin lantiolla silmukoita sinne tänne.

Helma tuli vastaan ihan liian äkkiä. Tätä olisin voinut tehdä vielä piiiiitkään. 

Oli hihojen vuoro. Pyöriön muoto syntyi lisäyksillä. Mainioita ohjeita on jälleen idoliblogissa. Hihoista etenkin huomaa, että pitäisi kostuttaa ja siloitella työ. Kuka sellaista malttaa tehdä??

Vähän erilainen kukka toisessa hihassa.

Jee, valmista tuli!

 

 

(Kuvat: Katja Räsänen. Kiitos! Supertaidokkaasta kuvankäsittelystä vastaa allekirjoittanut.)

Lahjapussi, pussilahja

Kappas vaan, pitsi sekä villa, kahdestaan ompi hippasilla.

Kaavoihin kangistunut? Sama kaava kuin aina. Sama väri kuin viimeksi.

Tissiksen kaavalla leikkasin niin perusliivimekon, ettei tylsempää olla voi. Kangas on ihanan väristä joustavaa villafleeceä Kestovaippakaupasta ja se ansaitsi parempaa. Monen kuukauden pölyttymisen jälkeen nappasin kaariviivottimen ja sakset käteen.

Poikki ja pinoon etu- ja takakappaleiden keskeltä. Sama linja pääntielle.

Pään- ja kädenteille sekä helmaan leikkasin parin sentin levyistä kaitaletta ja surautin suoralla senkin kiinni. Repsahduksen pelossa kiristin yläosassa kaitaleita lähes resorityyppisesti, mutta helman tein samanmittaisena kuin alkuperäinen.

Lumihiutaleen ohje on Kotivinkistä. Muita virkkuuohjeita googlettelin vaikka mistä enkä muista tarkempia koordinaatteja enää. Vielä en ommellut kukkeroita paikalleen, koska melkein jo luovuin niistä. Sitten huomasin kuitenkin takana keskellä likaläntin kankaassa ja pakkohan se on jollain peittää. Vielä mietin, että käytänkö nurjaa vai oikeaa puolta kankaan päällipuolena ja päädyin tähän likaläikkäiseen. Hyvä mina.

Mikä siinä on, että silitysrauta on melkein yhtä vaivalloinen ottaa esille kuin hammaslanka? 

***
Vielä lopuksi iloitsen väreistä ja etenkin valosta, joka saa ne loistamaan. Mieliala kohenee samaa vauhtia auringon kanssa. Kiitos kevät, kun tulit jo nyt! En olisi jaksanut harmautta enää yhtään.

Tyynyliinakangas Eurokankaasta ja napit mistä lie. Jaksoin tehdä napinläpiä!! Lokakuun pimeydessä en olisi kyennyt urotekoon.