Sukkia ja lapasia

Vanhalla miltei-kaavalla surauttelin lahjalapaset kirppispöksyistä (Paratiisin puutarhaa joustofroteena) ja vuoreksi meni risan villatakin ehjiä kohtia. Uskon saajan arvostavan uusiokäyttöä.

Pitkästä aikaa intouduin neulomaan lapasia ylipäätään ja vieläpä huopuvasta langasta. Oi kuinka olenkaan ollut kiltti tehdessäni ohjeen. Taitoin resorin ja ompelin kiinni sisäreunasta. Kelpaa teineille. Seiskaveikka varressa, Huopanen muualla.

 

Ja toiset vielä hempeämmät. Onpa hyvä saada Huopasia liikkeelle, kun ovat lojuneet vuosikymmenen laatikossaan.

Perussukat naiselle. Seiskaveikka 44 silmukkaa, kolmepuoli puikot.

Isommat, ehkä nelikolmoset, 48 silmukkaa. Muuten perus, mutta osittainen joustin jatkuu. Housen seiskaveikkavahvuista lankaa.

Vinoraitapaita

Marimekon pussilakanasta riittää, vaikka reunat jo rispaa. Suuri Käsityö 4/2020, lepakkohihainen pusero. Madalsin pääntietä edestä. Pidensin helmaa 5 cm, vähempikin olisi riittänyt. 

Oho. 

Osui.

Ja taas.

Vanhalle ompelukonepöydälle seerumia

 Mun oma mummonurkkaus. Ai jai jai. Ai ja jai jai. 

Kierrätyskeskuksesta löysin ainaisesti kaipaamani vanhan ompelukoneen. 23 euroa ja kiitos kaupoista. Pinta oli päässyt himppasen kuivahtamaan. Tutkailin ja mietiskelin. Antaisiko patinan näkyä vai tekisikö tälle jotain? Entä jos menee ylikuntoon? Jos lähtee fiilis? 

No hitsi, kokeillaan. Uusi paras kaverini, heti ruuvinvääntimen jälkeen, on hiomakone. Surrur vaan ja vanhat lakat poistui pölynä ilmaan. Kaapista löytyi ikivanhaa petsilakkaa (mitä lie sekin). "Ohenna lakkabensiinillä." Ei oo, laitan raakana. Vähän siirappimaista mutta olkoon. 

Oi!!!! Kertakäsittely teki jo superhienon. Yleensä en pidä kiiltävästä, mutta tähän kaunottareen se sopii kuin inkivääri ihan mihin tahansa.

Tunteeko joku Leskisen Vaajakoskelta? 

Uudenkarhea.

Oho, valahti tokalla kerroksella löröjä. Huomio tästä: ohennettuna leviää ihanan helposti, mutta valuu helpommin. Ylläri.  

Ilta-auringossa punoittavat pöytä ja tuunaajan posket. 

Heh. Pakko oli.

Projekti jatkuu vielä myöhemmin. Pitää keksiä millä hiivatilla klaffipöydän saa kauemmas, jotta tukikepakko mahtuu paikalleen. 

Rottinkituolin tekohengitys

Mökin mukana tuli rottinkituoli. Pilkkuja, rikkinäisiä pienoja, silti ja juuri siksi just hyvä. Mukava istua. Erinomainen projekti tekohengittämiselle siis.

Tuunausprojekteissa hauskinta on se, ettei ole hajuakaan, miten kuuluisi tehdä. Siksi voi tehdä juuri niin kuin itseä huvittaa, ja mitä sattuu käteen osumaan. Ihoteippiä, narua, lisää ihoteippiä. (Ei muuten kestänyt teippi istumista, muuten hyvä.)

Kaapista löytyi Otex-tartuntapohjamaalia. Sutisuti. Ärsyttävää hommaa. Onneksi oli tovin apuri.

Pohjamaalin jäljiltä.

Pullollinen Motonetin halpaa antiikkivalkoista spraymaalia. Mooonta kerrosta. 

Huomio huomio, täälläkin on virhe! Piena on edelleen katki ja maaliakin valui! Käsi pystyyn virheen merkiksi.

Huopatassut pohjaan, talja päälle ja nautiskelemaan sisäkelpoisesta lukutuolista!

Koiran toppatakki

Lapsen repaleinen toppatakki sai uuden elämän koiran loimena. Käyttäjä hihkuu innosta.

Kahdesta mekosta puolitoista

Euron kirppismekko puristi ylhäältä. 

Euron kirppismekko purkautui ja repeytyi poimutuksesta. Leikkasin pois.

Aikuiselle pieni on lapselle hyvä. 

Jäi aikuisellekin vielä kesähame. Loppui se puristaminen.

Pellavaa ja pitsiä tyynyliinoissa

 

'

Retrolakanoista vaatetta

Joku siinä vaan on, että kesä kun tulee niin kukkalakanat hyppäävät kangaskaapista lattialle. Monenmoista olen niistä tehnyt ja paljon tykännyt. Vanhaksi en myönnä tulleeni, mutta kukkakuosi näyttää nykyään aika kivalta.

Hippihame alkoi kiinnostaa. Hulmuhelma, soiroja miten sattuu. Ei ollut kaavaa. Alhaalta leveämpiä, ylhäältä kapeampia. Lopetetaan soirojen leikkaaminen, kun alkaa mahtua päälle muttei tipu. Vetskari, vinonauha, neppi. Monta kertaa ehtinyt jo päälle näillä helteillä.

Sitten tein kesäpöksyt vaikka pyjamaksi jos ei muuten tule pidettyä. Koko on jotain 146 cm paikkeilla, pidennetty shortsikaavasta.

Reilun kokoiset Saimit (140 cm, Ottobre Design 1/2009, herranen aika miten vanha vaikka vastahan se oli!), jotta mahtuu joustamattomanakin päälle. Näyttää hassun pitkältä, katsotaan millaiset on jalassa. 

Itselleni meinasin tehdä kesälökäcaprit. Kaavan tyyppisenä lökärihousukaava reiluilla saumanvaroilla. Eipä nekään riittänyt, kun ompelin sitten etukappaleista toisen lahkeen ja takakappaleista toisen. Ei näin. Leikkasin saumat irti ja totesin ahtaaksi jätskireisille. Pienensin vähän lisää ja tein tyttärelle uudet lempparit.

Aika paljon kivempaa tehdä tällaisia kesäkäsitöitä kuin esim. villamekkoa. Joskus on niinkin käynyt kesähelteillä.