Tiptap-herkkuja

Helppoja ja rumia. Jopa minä osasin. 

Vielä helpompia herkkuja. Suklaalevy, A4-paperi, vesiväriin pyörimään pieni etusormi.

Kun ei ehdi mitään eikä oikein sitäkään

Mitään en saa aikaiseksi enkä ehdi enkä ainakaan osaa tai jaksa. 

Juuri siksi on tarpeen kuvata ja kirjata omia juttujaan muistiin. Toinen (vielä tärkeämpi) syy on laittaa silmukkamäärät, koot, kaavanimet ja lehtien numerot tänne päiväkirjaan. Niille on ihmeesti käyttöä vuosienkin päästä eikä erkkikään muista ulkoa.

Kiireisenäkin syksynä jaksaa näemmä jotain pientä. Ja jos ei tekisi, ei jaksaisi mitään. 

Vetoketjukorjaus laiskaan tapaan:

Eskarilaisen eka neuletyö. Liikutun. 

Piimätöpöttelyä joulua odotellessa.

Geenit

Ysivee teki hernepussin, viisvee ompeli merkin kiinni. Omppu on taas lähellä puuta.

Joulupallot ja Dymo <:)

Syksyn ja talven teemana on ollut harvahkolukuisissa käsitöissä aivottomuus. Ei uusia malleja, tekniikoita tai ajatuksia. Ommm, zennn. 

Tehtiin muksujen kanssa neulahuovuttamalla (ja koneessa tiivistämällä) joulukoristeita omaan ja naapurin kuuseen. Tähänkin voisi jäädä koukkuun.

Sain itseltäni joululahjaksi Dymon. Rakkautta ensi painalluksella.

Hesarin ohje. Kannattaa tehdä alkuun kuusinkertaisena ja sitten vielä tuplata, jotta riittää lahjaksi asti.

Mentaaliapua

Sur. Päänsisäinen pakko ommella välillä, vaikka pitäisi tehdä muuta.

Toive lastenhuoneesta. Kaavapohjana 128-senttiseksi kasvatettu Me&I-tunika. Pitänee joskus piirtää sopivia kaavojakin, mutta nyt mennään näppituntumalla.

Lahjakassi. Pilkut on vaan niin ihania.

Lahjapöksyt. Joka suuntaan kasvatetut Ropinat (OB 6/2012), alkujaan 128 cm.

Lahjahame. Kellottava soiro trikoota, pätkä resoria.

Trikootyyny tytölle ja virkattu takki nallelle.

Pipohan tuo.

Ja toinen. 

Kolmas. Eiku se onkin tuubi.

Havaittavissa ideointiajan ja unen puutetta. Tarve on silti saada jotain valmiiksi. Näillä mennään.

Viisivuotias haikaili leluosastolla ompelukoneiden perään. En ostanut. Kaasupoljin kuuluu vielä minulle, mutta muun saa hoitaa itse.

Massakoruja

Kermit? Ei, se on se Muppet-show'n sammakko. Cernit? Olikohan massa sen nimistä... Joka tapauksessa muovailtiin nelivuotiaan kanssa koruja vuosia vanhoista massoista. Kovaa oli ja hauis kasvoi. 

Pallo, kaulin, kädellä taputtelu, virkattu perhonen päälle ja kevyt kaulinta. Reikä sukkapuikolla ja mitalit uuniin muhimaan. 

Typy teki tuijottavan plektran itselleen. 

Kokkipuuhia

Ruuanlaitto ja leipominen ovat kotoilua, eivät kotitöitä. Kotoilu on harrastus. Lasten kanssa voi harrastaa kotoilua eikä jokapäiväinen keittiöarki ole pahasta.

Psyykkaan itseäni tähän ajatusmalliin. Pakkopullasta kohti vapauden tunnetta.

Tehtiin aika hyviä sämpylöitä. Pakastimesta löytyi myskikurpitsasosetta purkillinen, jäänne risotosta. Ihme lierua oli, mutta leipätaikinaan teki hauskan värin ja hyvän maun.

Tokaluokkalainen on innostunut kovasti keittiöpuuhista. Huraa! Eräänä iltana syntyi suomalaisen perinneruoan mukaelma: kinkku-ananas-aurajuusto-pannari. Pellillinen hävisi suitsait. Kuulemma isoveljen kokkailut maistuu paremmalta kuin äidin. Kiitti.

Tekstit alkavat näemmä muuttua kässäilystä kotoiluksi. Muuttukoon. Loisteputkivalotetut ruokakuvat vaan ovat niin sysirumia, että niitä ei kukaan halua nähdä.

Arkiompeluita

Tai eihän tämä mitään ompelua ole. Kerronpa vain niksini Kuomien merkitsemiseen. KAM-neppi pihdeillä kiinni ja valmista tuli. Nimi toki on vielä sisäpuolella, mutta kuka niitä ehtii katsella koulun eteisessä??

Sama tyyppi pyysi tästä kankaasta pipon. Sovitti ja totesi jotenkin ärsyttäväksi. Ehkä koki myös ompelijana toimineen äitinsä samanlaiseksi. Laitoinpa pipon omaan kaappiin. Ei ärsytä yhtään. (Yllättävästi pystysuuntaan joustava college: JKL:n kangaskauppa)

Saman puodin tilkuista tein vielä Erkille tyynyn. On kuulemma nukkunut nyt paremmin.

Syksy ja flunssa, käsi kädessä

Vähän sairaiden lasten kanssa oli ihan kivaa olla pitkästä aikaa sisällä ihan rauhassa.

Tehtiin helmihommia. Isompi toipilas väänsi korvikset ja minä rannekorun. Pienempi teki vaikka mitä, mutta purki yhtä monta. 

Silityshelmet kokivat jälleen uuden tulemisen. Siinä on kyllä mainio puuha. Aina löytyy lisää uusia malleja ja haastetta kaikenikäisille. Tokaluokkalainen poikani intoutui googlettamaan Kätyreitä ja Minecraftia. On sillä pitkä pinna näissä asioissa. Mistä lie perinyt?

Polvisukat elokuussa

Meditaationeulontaa. Oikein, oikein, oikein, oikein, oikein... Kaikki sujuu oikein, nyt ja aina. 48 silmukkaa alussa, 40 nilkassa ja terässä. 3,5 mm puikot ja perinteinen 7 veljestä lankana. Sopivat toivottavasti pieneen naisen jalkaan. Ennen pystyin sovittamaan lahjasukkia lapselle, mutta nyt on korsto kasvanut jo lähes samoihin mittoihin kanssani.

Tämän kesän sadepäivät pelasti sivusto, josta löytyy värityskuvia isoille, keskikokoisille ja pienille. Touhukas nelivuotiaskin rauhoittuu kummasti, kunhan minä väritän vieressä. Syke laskee, kiire jää. Myös kynien systemaattinen teroittaminen toimii samoin.

Opettajien kauppakassit

Jokaisena arkipäivänä he näkevät lapsiani hereillä enemmän kuin minä itse. Kuinka onnellinen olenkaan, kun kouluun ja päiväkotiin lähtee lähes aina iloinen ihmisenalku.

Kiitos.

Kiitos kuuluu myös hänelle, jolta sain vuosia sitten lahjaksi mainion kauppakassin. Se on käytössä joka viikko eikä loppua näy. Plagioin törkeästi ottamalla mitat ja mallin sentilleen. Mitäpä sitä pyörää keksimään uudelleen.

Tässä mitat (sis. saumanvarat) muistilappuna:

1 kpl 44 x 90 cm - se iso kappale etu- ja takapuolille
2 kpl 16,5 x 39 cm - sivupalaset, ommellaan ison kappaleen pitkälle sivulle
2 kpl 8 x 52 cm - kahvat, taitetaan saumanvarat sisään ja tikataan molemmat reunat
1 kpl 8 x 112 cm - saumuroidaan alareuna, ommellaan renkaaksi lyhyistä sivuista, ommellaan alavaraksi laukun yläreunaan, kahvat kiinnittyvät samalla