Pipperskaakkupuku

Sain palasen ihanaa Paratiisin puutarha -joustofroteeta ja lapseni toivoi siitä yöpukua. Saamansa pitää. Kaavana on sama Suuri Käsityön (4/2013, 140 cm) jumpsuit kuin aiemminkin. Selkään olisi voinut laittaa lisää tilaa ja jättää lahkeet lyhemmiksi, mutta ihan hyvä on näinkin. Lyhyet hihat näyttää minusta vähän hassulta, mutta rakas asiakas on aina oikeassa.

Saumurin laulu

Tätä toivottiin pitkään. Ompelua seurasi ruskea silmäpari tiukasti vierestä. Langat jäi päättelemättä, kun jumpsuit oli jo päällä. Kuvankin ehdin ottaa monen pesun, vielä useamman pidon ja vesiväritahrojen jälkeen. (Suuri Käsityö, 4/2013, 140 cm) 

Ropina-leggarit (OB 6/2012), 110 cm pidennetyillä lahkeilla.

Pakettiin pikkupirpanalle

Lapsemme ei nukahda. Siitä syystä edellisestä postauksesta on kulunut ennennäkemätön yli kuukauden tauko. Tuntuu hermopäätteissä.

Silti juuri hän saa joululahjaksi norsuparin. Kaavan kopioin Karkeloilta ja tässä kiitän siitä. On kuulkaas ihastuttava blogi, aijai. Värejä, iloa, retroa, lämpöä. Ajaudun sinne usein näinä harmaina syyspäivinä bussimatkoilla.

Ja sama toisinpäin.

Äh, yhä tyyppi heilui hereillä ja näki norsukuvat. Joulupukilla saa luvan olla hyvät selitykset.

Joulukalenterin taskuilla paikkaan huonoa äitiyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Tällä kerralla laastarina toimivat nukenvaatteet.

Oho, tuli kalsarit.

Seis, olette pidätetty! Kädet seinää vasten!

Moi? Je ne parle pas finlandais.

Ai et usko. No, käännän takkini joka tapauksessa.

Sitten vielä toiveompelus. Työkaveri toi kasan kankaitaan ja tyttäreni bongasi niistä tämän. "Haluuuuun yöpuvun, sellaisen vauvojen!" Tein jumpsuitin, koska en ole koskaan sellaista tehnyt ja olipa hyvä sauma testata ilmaiskankaalla. Kaava on Suuri Käsityö -lehdestä 4/2013, koko 110 cm. Aika reilu on, muttei yletön.

Hupun ja taskun vuori on kierrätyspaidasta.

Vetskarin ratkoin risasta yöpuvusta. Lukko hajosi heti ekalla käytöllä, perskules. Kannattiko olla ekologinen, häh? Purin ja laitoin uuden, grr. Tulipa nätti, jes!