Kirjalista 2025

Miten paljon voikaan mahtua ihania kirjoja maailmaan? Luulisi, että kaikki sanat olisi jo kirjoitettu eri tavoin peräkkäin, mutta aina uudelleen saan yllättyä. 

Aiemmat vuodet: 2024, 2023 ja 2022

Tästä lähtee taas.

1. Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista. Oi kuinka viihdyttävä hän olikaan, ja erilainen kuin pitkään aikaan mikään. Olisin nauttinut juonesta myös eri tavalla kehiteltynä, mutta hyväksyn tämänkin. Mainio alku uudelle kirjavuodelle.
2. César Aira: Tohtori Aira, ihmeparantaja | Lehmus. Kummalliset kaksi pienoisromaania. Vaatii lomamoodin, ettei nukahda jatkuvasti kesken. Jotain kivaakin, ja ainakin erilaista, ei ainakaan tyypillistä juonenkulkua. Kiva viimeinen lause.
3. Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta II. Pidin ykkösosasta paljon, tästä vielä enemmän. Kuinka irrallisen ja ainutlaatuisen ihmiskohtalon hetken sainkaan lukea. En malta odottaa, että kolmas osa saapuu kirjastoon. Kuinka aikaluuppi voikaan olla näin kiinnostava ja haikea. Olisi helpompaa lukijalle, jos kaikki 7 osaa olisivat yhtenä kirjana, mutta nyt voi pitää hullua pidempään jännityksessä.
4. Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta III. Tunneskaala laajenee entisestään. En koe lukevani fantasiakirjallisuutta, vaikka tuntemani todellisuuden rajoja venytetään. Voi kuinka pidänkään lukemisesta silloin, kun se on näin antoisaa. Nyt loppui tehdyt osat, pakko odotella kirjailijan tekosia. 
5. Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin. Ahdistavaa, kaunista, inhimillistä, rumaa, pientä ja siksi niin suurta. Ihanaa kun asiat vaan on, eikä tarvitse selittää puhki. Miten kirjailija voi osata upota keksimäänsä maailmaan tällä tavalla, että lukijana unohtaa lukevansa?
6. Anne Tyler: Kellotanssi. Hyväntuulinen tavallisten ihmisten kirja. Ajatuksia heräsi aikuisten lasten vanhempana olemisesta. Ihan kohta se koittaa. Sitä vain ihmettelen, että mistä yhä riittää naisia, joiden perustehtävä on olla naimisissa.
7. Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää - Taito tehdä kuolinsiivous. Tykkään järjestämisestä ja raivaamisesta. Tykkään tästä kirjoitustyylistä. Tykkään ajatuksesta, että kuolinsiivousta kannattaa tehdä kaiken ikäisenä ja kuolema kannattaa pitää mielessä myös ja etenkin elon hetkinä. Hyvä jos ihmiset käyvät omat muistonsa ja tavaransa läpi jo eläessään, jolloin niistä on paljon enemmän iloa kuin sitten liian myöhään. 
8. Margareta Magnusson: Vanhene kuin ruotsalainen. Ihan kiva jatko edelliselle. 
9. Silja Kejonen: Lähetä minulle ympyrä. En tajunnut mitään näistä runoista. Harvoinpa olen näin pihalla.
10. Christy Lefteri: Laululinnut. Tosi kauniisti kirjoitettu ja kamala tarina kotiapulaisten elämästä Kyproksella. Ihmisen arvo riippuu asioista, joista se ei totisesti saisi riippua. Miten tällaista voi olla vielä nykyaikana, ihan lähellä?
11. Mikko Sjögren ja Ilkka Hikipää: Vaurastumisen reseptit, oma talous haltuun. Pieni kiinnostava kirja sijoittamisen eri muodoista. Nynnykin uskaltaa kokeilla näillä vinkeillä.
12. Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Olipas se. Ahdisti. Isoja teemoja, eläinkokeita, aktivismia, ihmisyyden luovuttamista teknologian vietäväksi. 
13. Fumio Sasaki: Hyvästit tavaroille - Vapauttava minimalismi. Kovin tuttua asiaa, askeettisemmin kuin monissa muissa kirjoissa. Aina on hyvä pysähtyä ajattelemaan hankintojen ja säilyttäminen järkevyyttä.
14. Samuli Putro: Elämäni miehet. Ääni, joka imeytyy selkäytimeeni. Kiinnostava tapa kirjoittaa oman elämän tapahtumista. Vähän liikaa musajuttuja, toisaalta musan kauttahan hänestä välitän. Korvamatona soi biisit vuosien varrelta.  

Kirjalista 2024

Ihania kirjoja olen saanut lukea muina vuosina ja sama putki jatkukoon. En aseta määrätavoitteita vaan aion edelleenkin nautiskella rauhassa ja jättää huonoja kirjoja kesken. 

1. Leo Stranius: Tehokkuuden taika. Luulin tämän hepun olevan ihan kaheli megasuoritushypermultitaskaaja, mutta hän lieneekin elämää arvostava itsensä tunteva tavallinen ihminen, joka tekee eikä voivottele. Muutosta ei tapahdu jos sitä ei tee. Mitä jäi käteen? Yhden post-itin verran muistiinpanoja luentotehtäväksi opiskelijaryhmälle sekä se, että kannattaa ennemmin kokeilla ja tehdä kuin suunnitella ja analysoida liikaa etukäteen. Erinomaista matskua uudenvuoden lupauksia ajatellen.
2. Minna Miao: Prokrastinaatio. Lainasin uudestaan maksimikerrat, palautin eräpäivänä. Elämän ironiaa? Pyrin auttamaan vetkuttelijoita ja tämä kirja antoi kyllä ajattelemisen aihetta. Ei kukaan halua vitkuttaa, mutta pintapuolinen tarkastelu harvoin riittää asianhaaran ratkaisemiseen ja käytöksen muuttamiseen. Hyvä kirja, ihan jokaiselle. Mitä jäi mieleen? Pilko, sanoita, pilko lisää, tee mössöstä selkeitä paloja.  
3. Keskusteluja Jarkko Martikaisen kanssa, podcast Areenassa. Ei oo kirja ei, mutta pakkohan tämä on mainita, koska miehen puhe on parempaa kuin mikään painettu kirja. Paljon jäi mieleen ja paljon unohtuu, mutta tämän muistan ikuisesti. Rakkauden vastakohta? Välinpitämättömyys. Vai pelko? Välinpitämättömyyshän on rakkauden puutetta, sitä ettei välitä. Pelko taas kuvaa monitasoisesti sitä, mitä rakkaus ei ole. Tai miltä tuntuu rakkauden menettäminen. Hieno, hieno sarja. 
4. Marie Kondo: Kurashi, iloa säkenöivä elämä. Kaunista ja hengittävää, kaikki järjestyksessä ja suloisesti sopusoinnussa. Kyllähän tästä saa ihanaa inspiraatiota kauneuden lisäämiseen omaan arkiseen ympyrään. Mutta haloo nyt oikeasti: kuka taittelee origameja lattialla lapsensa kanssa, tukka ojennuksessa, hymy huulilla, origamin väri mätsäten mattoon ja omaan kimonoon?  
5. Ilana Aalto: Vartin voima. 365 nopeaa konstia kodin järjestämiseksi. Marien ja Ilanan yhdistelmä on mainio. Ilana tuuttaa menemään kaappi ja ajatusvinouma kerrallaan, aiheuttaen vastustamattomia järjestämiskohtauksia lukijalle. Luulin olevani aika pitkällä tämän aiheen parissa, mutta vielä löytyi kaikkea näppärää arjen sujuvoittajaa. Virtaavuus on lempiperiaatteeni pilateksessa, ja nyt hoksasin sen toimivan myös elämän tavoitteena. 
6. Roope Lipasti: Jälkikasvukausi. Ihan osuvia ja hassuja, joskin kuluneita tuntemuksia teinien kanssa elämisestä. 
7. Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa. Kiva kepeä kirja ihan erilaisesta aiheesta kuin mitä itsekseni olisin löytänyt. Keittiökemiaa, kaiken voittavaa rakkautta, koirankoulutusta, lapsenkin siinä sivussa sekä naisen asemaa työelämässä. Onni on kirjavinkkaajakaverit, joilla on joko prikulleen täsmämaku tai siivun sivuun. 
8. Mooses Mentula: Isän kanssa kahden. Kuinka mainio erilainen kirja Lapissa asumisesta ja elämisestä. Lapsen näkökulma on koskettava ja tarkkanäköinen. Löytyköön jokaiselle poropojan suojapuku, jonka turvin saa aidot ajatuksensa kerrottua ääneen. Kaikkea ei voi muuttaa, mutta olo on silti parempi puhumisen jälkeen. Kirjaston vaihtopisteestä tämä taisi tarttua mukaan ja sinne sen palautinkin. Lukuiloa seuraavalle sattuman uhrille! 
9. Katarina Wilk: Perimenopower. Puolet maapallon väestöstä kokee aiheen omakseen ja silti siitä puhutaan vain kuiskaillen. Muuttukoon tämä ja mielellään pian. Onkohan tämä samaa osastoa, että jos miehet synnyttäisivät niin siihen olisi keksitty näppärämpi tapa jo ajat sitten? 
10. Satu Rämö: Jakob. Olipa mukava palata Islantiin kolmososan mukana. Liekö mieliala vai kerronta parempaa, mutta tykkäsin enemmän kuin edellisestä. Vähemmän faktojen pudottelua, enemmän ihmisen monimutkaisuutta. Harva meistä on yksioikoinen hyvyydessään tai pahuudessaan. 
11. Valérie Perrin: Vettä kukille. Oi kuinka ihana kirja! Vuokko Hovatan ääni vei Ranskaan rauhalliselle hautausmaalle, mutkikkaisiin ihmissuhteisiin ja suureen tragediaan. Monesti hyrähdin hyvänmielisesti. Mieleen jäi kaksi vaatekaappia, kesä ja talvi: kesän värikkäät keveät asut niihin hetkiin kuin on yksin, päälle talvi eli synkän väriset paksummat materiaalit kun muut näkevät. Tunsin kankaiden liikkeen sormissani. Kunpa osaisin ranskaa niin, että voisin lukea alkuperäiskielellä.
12. Saku Tuominen: Ettekö te tiedä kuka minä olen. Hänestä minä pidän. Kaikissa kirjoissa kuuluu hänen äänensä, vaikka mistä minä tietäisin miten hän oikeasti puhuu. Armoa, innostusta, ymmärrystä, halua ymmärtää. Suuria viisauksia pienistä kokemuksista. Hän kertoi lopettaneensa muistiinpanojen kirjoittamisen. Olin siihen mennessä liimaillut kymmenen post-ittiä kirjan sivuille. Luin ne kerran, revin ja laitoin roskikseen. Päätin jo lakata kirjalistaamisenkin. Helpotuin. Sitten suruunnuin, koska tämähän on vain kivaa.
13. Hanna Kivisalo: Jonain päivänä ymmärrät. Luin tämän joskus monta vuotta sitten ja muistan saaneeni siitä suurta lohtua. Yhtään en muista mihin, enkä nyt saanut irti muuta kuin jonkun parisuhdetekstin. Jotain viisasta se oli rakkaudesta. Tämänkin takia lukeminen on niin ihmeellistä. Huomenna hieno voi olla tänään huono. 
14. Kari Hotakainen: Ihmisen osa. Jos Ritva Valkama lukee kirjaa niin minähän kuuntelen. Koskaan ennen en muista Hotakaista lukeneeni, mutta onhan hän taidokas. Lakonista ja arkista, mutta samalla jotain paljon kiinnostavampaa kuin arki, joka vain rullaa huomaamatta eteenpäin ellei pysähdy kuulolle. 
15. Richard Powers: Muistin kaiku. Ikipuut oli huikea, ja nyt lomalla ehdin tarttua hänen toiseen aika paksuun kirjaansa. Nautin, kun tekstille annetaan aikaa ja sivuja. Ei ole kiire siirtyä asiassa eteenpäin siinä pelossa, ettei vain lukija vaihtaisi toiselle kanavalle. Hieno aihe. Muistinmenetyksestä olen lukenut muutakin, mutta tässä oli jotain sen verran vinksahtanutta, että olin myyty.
16. Bella Mackie: Jog on. How running saved my life. Onpa suora ja henkilökohtainen kuvaus siitä, miten juoksuaskel, toinen ja kolmas voi nostaa kuopasta silloin kun mikään muu ei tunnu auttavan. Mukana on kiinnostavaa faktaa mielen sairauksista ja niiden ilmenemismuodoista. Tiedän, että juoksu tekee hyvää ihan kaikille elämän kerroksille, mutta onhan tämä nyt melkoinen todiste sen vahvuudesta. 
17. Arden Moore: Koirien elekieli: ohjaa koiran käytöstä. Tarpeellinen muistutus siitä, miten suuren vastuun olen ottanut ja kuinka tahdon kantaa tuon vastuun ilolla ja ajatuksella.
18. Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet, Nissilä & Sarlin (toim.) Olipas mielenkiintoista taas ymmärtää enemmän siitä, miten opiskelukielitaidon puutteet ja erilaiset taustat vaikuttavat oppimisvaikeuksien määrittämiseen. 
19. Aslak Nore: Meren hautausmaa. Johan pomppi rauhanturvaamisesta Norjan rannikolle, nykyaikaan ja historiaan, sutinaan ja sotimiseen. Pitikö tämän olla jännittävä? Vai koukuttava? No ei kyllä ollut.
20. Ágota Kristóf: Iso vihko
21. Ágota Kristóf: Todiste
22. Ágota Kristóf: Kolmas valhe. Kuinka ihmeellisen trilogian sainkaan lukea! Oliko mikään totta? Vai kaikki? Kuinka toteavaa ja uppoavaa tekstiä voi saada aikaan lähes pelkillä päälauseilla. Äänikirjojen lukijan ääni on kuin Mikko Mallikkaassa, mikä sai raskaat vaiheet keveämmäksi. Pieniä täysiä kirjoja kaikki kolme. Onneksi kuuntelin ne peräkanaa ja ajatuksella, koska nyt jäin vain vähän kuutamolle. Ykköskirja oli suosikkini, koska pojat olivat niin ihania yhdessä. 
23. Gabrielle Zevin: Huomenna, huomenna ja huomenna. Oijoi. Kyllä vaan oli taas että oijoi. Tätä lukiessa nautiskelin antaumuksella siitä, millaisiin maailmoihin kirjojen kautta voi päästä. Nyt ymmärrän taas pienen pykälän verran enemmän heitä, joita tapaan jatkuvasti ja jotka tekevät ihan erilaisia asioita kuin minä. Vaikka en pelaa mitään, tykkäsin ihan hupsuna tästä peleihin ja pelisuunnitteluun uppoavasta kirjasta. 
24. Mohsin Hamid: Exit west. Aikamoinen tämäkin. Kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun olen saanut elää tähänastisen elämäni valitsemassani paikassa, turvassa, joutumatta pakenemaan sotaa tai muitakaan hirveyksiä. Kirjassa kuvattiin tosi hienosti ovien kautta kulkien pakolaisen matkoja, kertomatta juuri mitään matkoista. 
25. Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille. Nyt puhutaan asiaa. Jumankauta että teki mieli huutaa jokaisen sivun kohdalla. Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin. Voisiko loppua se loppumaton tarve olla aina jotain muuta kuin mitä just nyt on? Koskaan ei voi olla tyytyväinen tai valmis, koska aina voisi olla jotain muuta. Kuinka jonninjoutavaa ajankäyttöä sellaisten jauhaminen onkaan, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Nyt saa luvan riittää. Nyt saan luvan riittää. 
26. Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus. Hirvittävän hyvä. Jatkoa eikun alkua mainion mainiolle Baltimoren sukuhaaran tragedialle. Ihanaa kun tarinalle annetaan paljon sivuja eikä ole kiire eteenpäin. Poissa on tiktok-tahtinen elämä. 
27. Shelley Read: Minne virta kuljettaa. Jösses miten helpolla minä olen äitinä päässytkään. Maailma on typerä, ennakkoluuloinen, ahdas. Erinomainen kirja oli tämäkin. 
28. Heini Harve-Rytsälä: Helikopterilääkäri. Ihan mielenkiintoinen. Tai siis tosi mielenkiintoinen työnkuva, mutta vähän liikaa toistoa mun makuun. Tunteita tulee ja menee joka työssä, ja se on itselle kovin tuttua. Ehkä lääkärinä ei saisi sanoa sitä ääneen?
29. Ujuni Ahmed, Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin. On tämä maailma vaan kummallinen ja vaarallinen paikka. Mikä hitti siinä on, ettei voida ihan vaan olla rauhassa, loukkaamatta, satuttamatta muita? Onko se ihan liikaa vaadittu? 
30. Johanna Frondelius: Feminismiä ihan kaikille. Olipas kiinnostava tämäkin. En ole tiennytkään, että feminismiksi kutsutaan myös kaikkien vähemmistöjen puolustamista. Tämä täti on selkeästi kaukana nykyisestä feminismiaallosta, mutta oppii siitä mielellään lisää. Ei ole maailma valmis ei.
31. Jaana Suorsa: Rillit, tarina synestesiasta. Ihanko kaiken kaiken voi nähdä väreinä? Minä näen kivun tai kosketuksen, lämpötilan ja tunnelman värinä, mutten ehkä muuta. Olipa kaunis kirja. Jotain tosi samaa kuin kässämuseossa esillä olleissa sarjakuvissa, jotka oli tehty langalla kirjomalla.  
32. Benedict Wells: Hard land. Mitään en muista aiemmasta Yksinäisyyden jälkeen -kirjastaan, paitsi että oli sydämeenkäyvä kasvutarina. Niin oli tämäkin. Kuinka paljon voikaan yksi kesä merkitä nuorelle ihmiselle. Hieno kuvaus vanhempien ja lasten suhteesta, rohkeudesta, ystävyydestä ja runoista. Hintelä tyyppi löytää tukitolppansa.
33. Emma Hamberg: Je m'appelle Agneta. Kepeä ja helppo kirja, joka ei ollut silti rantakahvila ja lankakauppa, joiden lopun tietää jo aloittaessaan. Vuokko Hovatan ääni on korvilleni sopiva. Näköjään tämän kesän kirjojen teemana on rohkeus, koska tässäkin Agneta uskalsi etsiä ja löytää. 
34. Chad Harbach: Pelin henki. Poistopisteen kirja päätyi uudelleen luettavaksi ja hyvä niin. Taas oli pääosassa hintelä hemmo, joka tällä kertaa kehittyi ihmisenä ja pelaajana. Kiinnostava tarina ystävyydestä ja rimakauhusta.
35. Anna-Mari Raaska: Belizessä kaikki on paremmin. Ihmeellisiä kirjoja sitä päätyykin kirjaston poistohyllyyn. Yleensä siellä on dekkareita, uskonnollisia lehtiä sekä vanhoja matkakirjoja. Nyt sain lukea suomalaisen perheen tarinan, jonka aikana he muuttivat Belizeen asumaan. Onpas oma elämä helppoa kun on fasiliteetit kohdallaan. Ei juuri haittaa parit itikat Suomen suvessa. Jotkut toiset ne vaan uskaltaa repäistä vähän pidemmälle kuin Prismaan.
36. Robert Galbraith: Käen kutsu. Hienon värinen kansi. Potterin kirjoittajan eka dekkari salanimellä. Jäätävää oli vain jonninjoutavuus. Ihan sama, kuka kuoli ja kuka tappoi.
37. Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy. Suloinen kirja. Pieniä ihmiskohtaloita, joita pääsi kurkistamaan menneisyyteen ja vähän tulevaankin. Kivaa lukea eri maalaisten kirjailijoiden tekstiä. Jotain erilaista tässä oli kuin normilukemistossani, mutta silti ihan helppoa.
38.  Jaana Suorsa: Huvipuisto epäkunnossa. Suloinen pieni sarjakuvakirja lapsuudesta ja kasvamisesta. Niinpä, huvipuistokin menee epäkuntoon kun itse joko kasvaa oikeasti tai luulee kasvavansa siitä yli.
39. Katri Tapola, Selja Raudas: Uusi. Kiitos, kiitos, kiitos tästä matkasta naisen elämään ja sen etenemiseen. Vaikuttavin minulle oli harmaa sivu ja sen vierellä ollut lause. Oliko tämä runoutta vai jotain muuta? Eipä kai tarvitse määritellä.
40. Miska Valos: Sisäsiisti. Kiinnostavasti kirjoitettu tarina taidelukiolaisten nuoruuden tuokioista. Sopivasti ahdistusta ja kasvua. Onneksi ei tarvitse olla tuon ikäinen. Onni on saada seurata tuota ikää sivusta livenä ja kirjan sivuilta. 
41. Sissi Penttilä ja Aku Varamäki: Planetaarinen vaatekaappi. Ihan kuin olisin lukenut tämän ennenkin, mutta en ole. Uutta tämän skenen kirjaksi oli napakka lukumäärä siitä, että planeetta kestää 7 uutta vaatetta tai kenkäparia vuodessa per nenä. Keskivertosuomalainen ostaa niitä 38. Ihan jäätävä määrä. Missä kuplassa oikein elän, kun en tiedä ketään tällaista shoppailijaa? Moniko ylittää tuon lukeman monin kerroin, koska niin moni alittaa sen? Tsiisus. Hyvin kirjoitettu oli tämä kirja. Selkeitä laskelmia ja armollisia tipsejä siihen, miten vaatteista voi saada entistä enemmän iloa vähemmällä tuhoamisella.
42. Claire Powell: Yhdessä pöydässä. Ei tapahtunut juuri mitään, mutta samalla tapahtui juuri sitä mitä elämässä on tapana. Tykkäsin kyl. Taas taisi olla suositus Kodin Kuvalehdestä Anna Pihlajaniemeltä, kuten niin usein muulloinkin. Perhedynamiikka voi tuntua erilaiselta eri elämän vaiheissa ja eri perheenjäsenten kokemina. Hauska huomata taas jatkumo: tässä pelattiin marry-fuck-kill -peliä, kuten Sisäsiistissäkin. Ehkä kirjoissa vaan toistuu samat jutut kuplani vuoksi, tai sitten meitä marionetteja ohjaillaan etäältä.
43. Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Kuinka ihanaa onkaan unohtaminen! Muistin vuosien takaa, että olin rakastanut tätä kirjaa, ja nyt en onneksi muistanut enää mitään kun luin sen uudelleen. Voiko näin sydämeenkäyvää ja aitoa olla mikään? Ihana, surullinen Eleanor. Hänelle tahtoo ihan pelkkää hyvää.
44. Alena Mornštajnová: Hana. Ihanasti kirjoitettu inhimillinen suvun tragedia aivan kamalista ja aivan liian tosista asioista. Paska sota. En ole lukenut sattuneesta syystä mitään sotaan liittyvää toviin, mutta tähän pystyin. Kamaluudet kerrottiin lyhyesti ja pystyin loikkimaan katseella. Korvilla olisi ollut ehkä liian karu. Tosi hieno kirja.
45. J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi. Oi mitä seikkailuja ja jännittäviä tilanteita, ja kuinka ihanaa niiden päättyvän lopulta hyvin. Uskaltaa nynnykin lukea.
46. Emma Hamberg: Au revoir ja näkemiin, Agneta. Toinen osa Agnetan seikkailuja sisälsi sopivassa suhteessa vapautumista näkymättömyydestä ja kiinnostavaksi tulemista. Pitää sanoa ääneen. Vaikkei moni kuuntelisi, onpahan tullut sanottua. Tärkeät kuuntelevat. Muuten jää näkymättömäksi. Löytyköön jokaiselle sisäinen ja vaikka ulkoinenkin supervoima. Nautitaan juustosta, hyvistä ihmisistä ja omasta itsestä.
47. Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa. Olipas erilainen ja kiinnostava. Pieni tarina, jonka loppua en osannut yhtään arvata. Päähenkilöt olivat tosi kivoja ja fiksuja.
48. Hayley Campbell: Kaikki elävät ja kuolleet. Erittäin kiinnostavia kohtaamisia kuoleman lähellä olevista ihmisistä. Hautausurakoitsija, kuolinsyyntutkija, teloitettaja, ... Ei tirkistelyä vaan tarkastelua. Ei jos vaan kun jokainen meistä kuolee, ja silloin ketju lähtee liikkeelle. Mitä enemmän ajattelee kuolemaa, sitä enemmän arvostaa elämää.
49. Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo. Olipahan tarina. Veti hiljaiseksi. Kertalaakista kaaliin. Tämän takia kannattaa kaataa puita ja tehdä niistä paperia. Onneksi luin enkä kuunnellut, koska teksti oli niin väärin. Pitää osata upeasti oikein, jotta osaa upeasti väärin. Tai kuka senkin on päättänyt, mikä on oikein. Joku tärpästikkeli.
50. Claire Keegan: Kasvatti. Olipa lyhyt kirja. Kuin pitkä novelli, 50 sivua. Kiinnostava ja hyväkin, mutta en ehtinyt ihan mukaan. Oli ihmiskohtaloita tuokion ajan.
51. Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Sama homma. Lyhytelokuvaksi sopiva tarina, alkaa keskeltä ja päättyy kesken.
52. Terhi Tarkiainen: Pure mua. No olipahan erilainen kuin mikään. Ihme sekoitus viihdettä, historiaa, vampyriaa ja moraalista pohdintaa. Kuka voi omistaa kenet, vai voiko? Meiju Suvas korvamatona.
53. Antti Helin: Kerran elämässä Suomi: 321 kohdetta kotimaassa. Erinomainen pläjäys kautta maan pieniä ja isompia reissukohteita. Sopivan tiiviisti ja kuvaavasti kerrottu.
54. Emily St. John Mandel: Asema 11. Suloinen, haikea, monitasoinen, taitava tarina siitä, kun tappava tauti pyyhkäisee kaiken yli. Ei apinoita häkissä ja karanneita viruksia vaan tuulenpuuska, joka vie miltei kaiken. Selviytyminen ei todellakaan riitä. Tarvitaan lisäksi syvää yhteyttä, kauneutta, kulttuuria, hetken pakoa todesta todellisuudesta. 
55. Claire Daverley: Öisiä keskusteluja. Yhden yön se vei, kertaheitolla, upposin. Sopivan epätäydellisiä ihmisiä, siksi täydellisiä toisilleen, vuodesta ja tilanteesta toiseen. Miksi joskus kulunut aihe onkin kuin uusi? Kaksoset toistuvat näemmä tämän vuoden kirjoissa, koska janakippo kertoo myös kaksosuudestaan. Sekin lienee yksi niistä ihmeellisyyksistä, joita ei voi kuvitella ellei voi kokea.
56. Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen. Vitsit miten hyvä tämä kakkososakin on. Toteavaa, ankeaa, hauskaa, häpeämätöntä. Shit happens ja sådant är livet. Kerronta sujuu, henkilöhahmot ovat kaikkea muuta kuin sokerisia, huumori hyrisee rivien välissä. Hyvä janakippo, jaksa pitää puoliasi vielä yhden kirjan ajan!
57. Merja Toppi: Aekusen naesen iholla. Savolainen helilaaksonen, höröttäviä rempsakoita herkkiä runoja nelikymppisen naisen kehosta ja mielestä. Aitoutta ja armoa. Parinkymmenen vuoden kielikoulu auttaa kielen ymmärtämisessä.
58. Jan Sundell: Hidasta vanhenemista. Syö puuroa, käy salilla, valtimot lihakset iho, käy salilla, käy uudestaan salilla. Blaa blaa, tiedetään. Ärsyttävä kirja. 
59. Iida Turpeinen: Elolliset. Voi ihminen hyvä tai siis paha. Voisitko mitenkään jättää tuhoamatta kaiken kauniin ja elävän ympärilläsi?
60. Aino Louhi: Tähtienvälinen avaruus. Kaunis arkinen sarjakuva erään ihmisen suhteista muihin ja itseen. Jotain lastenkirjamaisuutta kuvituksessa.
61. Elena Ferrante: Amalian rakkaus. Kamalaa sovinistitouhua, nainen on vain objekti. Ällöjä limaäijiä. Hyvä kirja sinänsä. Kiinnostavaa lukea vaihteeksi Italiaan sijoittuvaa tekstiä, joka on ihan eri maata kuin vaikka japanilainen.
62. Jonas Johansson: Lukutaidoton, joka osasi laskea. Satavuotiaan ikkunastakarkaajan ajatuksella yllättäviä tapahtumia. Ihan nokkela, mutta hyvällä tavalla jonninjoutava.
63. Tittamari Marttinen: Tunturit takapihalla - Kun lähdin Lappiin. Päiväkirjamaisia merkintöjä ja havaintoja Lapin luonnosta ja vaikutuksesta elämiseen. Rauhoittavaa tekstiä.
64. Colleen Hoover: Se päättyy meihin. Viihdyttävää tekstiä, joka tykkäsin kuunnella. Voiko noin sanoa, kun aiheena on lähisuhdeväkivalta? Rumuus antoi särmää, koska muuten olisi ollut lälly rakkausromaani. Aloitin kakkososan heti perään.
65. Colleen Hoover: Se alkaa meistä. No nyt oli lälly. Ei kukaan voi olla noin rikas, rakas ja komea.
66. Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös. Auts. Olipas sujuva, armoton ja kiinnostava kurkistus äitiyteen monelta kantilta. Luontaiseen, tasapainoiseen käytökseen voi oppia, mutta tullaan pitkältä takamatkalta kun oppi alkaa vasta aikuisena. Lyhyt kirja, iso pieni tarina. 
67. Noora Koponen: Jos mä oon oikee - Nuutin tarina. Autistisen lapsen äidin kaunis kuvaus siitä, miten puhumaton puhuu apuvälineiden lisäksi kaikilla aisteillaan. 
68. Ann Napolitano: Kaunokaisia. Tykkäsin lukea tämän. Jotenkin naiivi ja vanhahtava, kuin Pikku naisia, johon kirjan siskokset itsekin viittasivat. Isän näkevä asenne tyttöjään kohtaan kiinnosti eniten. Taas oli mukana hylkäävä äitihahmo. Mietin läpi kirjan sitä, suhtautuisinko tekstiin eri tavalla, jos olisin kasvanut sisaruksen kanssa. Jos kokisin olevani yhtä jonkun toisen elävän olennon kanssa. 
69. David Nicholls: Melkein perillä. Aika ihana. Ihan erilainen vaelluskirja. Toisaalta ihan tavallinen ihmiskirja, mutta toisaalta ei. Tykkäsin hahmoista ja tykkäsin sujuvasta tekstistä. Rikkinäisistä ihmisistä saa otteen, koska pinta on säröillä.
70. Mikko Kuustonen: Omaelämäkerta. Harvoin luen tällaisia, mutta oli ihan mielekäs lajinsa edustaja. Kuunneltuna olisi ollut epäilemättä parempi, koska mukana oli biisejä.
71. Anu Holopainen: Salome. Olipas viihdyttävä ja ajatuksia herättävä romaani tekoälypersoonasta puolisona. Kaikkea sitä. Ja kaikkea sitä ihmiset paheksuukin eri maailman aikoina. Ehkä jotain pitääkin paheksua, ja ehkä tämä on sitä osastoa. Mikäpä minä olen arvioimaan ja arvostelemaan muiden tekemisiä.
72. Elsa Hietanen: Tyylipuhetta. Löysin samannimisen podcastin äärelle, ja näemmä kirja ja ääni ovat ihan samaa asiaa. Jotain uusia vieraita löytyi kirjasta. Inspiroiduin ja löysin uutta ajateltavaa. Pukeutuminen on jotain paljon enemmän kuin vain vaatteita, pintaa.
73. Satu Rämö: Rakel. Olipas tuttua ja mukavaa. Ei tarvitse jännittää, viihtyminen riittää. 
74. Sanaka Hiiragi: Unohdettujen muistojen valokuvaamo. Aika ihana. Jotain samanlaista tunnelmaa kuin aiemmin luetuissa japanilaisissa kirjoissa. Kirjassa valitaan yksi valokuva jokaiselta elinvuodelta, mikä sai tosielämässä karsimaan kaikki oman elämän paperikuvat niin, että jäljelle jäi vain ne tärkeät. 
75. Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta I. Aikahypyt ja etenkin -jumit ovat ärsyttäviä, ja niin on tämäkin, mutta kirja itsessään on hieno kuvaus rakkaudesta ja menetyksestä. Etäisyyden ja läheisyyden tunteesta. Rutiinien turvasta. Innolla odotan sarjan kuutta muuta osaa.
76. Claire Keegan: So late in the day. Kolme novellia, tuokioista tehtyjä, tukalaan hetkeen päätyneitä. Hän osaa kirjoittaa.
77. Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen koti. Toisella lukemiskerralla kiinnitin eri asioihin huomiota. Ensimmäisellä ihastelin kauniita kuvia, toisella intouduin tekemään kotiin pienen omahkon nurkkaukseen. 
78. Laura Pörsti: Viimeinen vuosi. Yleensä en nauti suuremmin päiväkirjamaisesta pohdiskelusta, koska se tuntuu tirkistelyä, mutta tässä oli jotain tosi kivaa. Pariisia, vanhuutta, kuolemaa, Suomea, teollisuutta, historiaa, ja kaikki vaatteiden kautta tarkastieltuna kokonaisena elämänä.
79. Heli Laaksonen: Luonnos. Olipas erilainen kuin Helin yleensä, koska oli yleiskieleksi. Aika paljon vaan lueskelin, mutta myös monesti hihittelin. Aika ihania ajatushyppyjä ja -yhdistelmiä. Jos elämä on hankalaa niin Helin tekstit helpottaa.
80. Nathan Hill: Wellness. Oijoi ja namnam. Onpas ihanaa vaan lukea kun joku toinen on kirjoittanut ihan minua varten. Viihdyttävää, sujuvaa, opettavaa ja oivalluttavaa. Saatan muistaa tämän vielä pitkään. Ihanaa kun tarinalla ja ihmisillä on tilaa kasvaa, ja tila käytetään hyödyksi. Meinasin nostaa vuoden parhaaksi, mutta on ollut niin mainioita muitakin, että jääköön järjestämättä. Tähän on erinomaista lopettaa kirjavuosi 2024. Kiitos!!

Kesken mm. nämä:

1. Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja
2. Kikuko Tsumura: Unelma helposta työstä
3. J.K. Rowling: Salaisuuksien kammio. Kovin tuttua tekstiä. Odottelen seuraavia osia, josko ne veisi enemmän mukanaan

Kirjalista 2023

Luetut 2023

Tänäkin vuonna olen hämmästynyt jo monta kertaa sitä, miten sama pieni tai iso teema toistuu kirjasta, elokuvasta tai sarjasta toiseen. Taas mietin, onko kyseessä kupla, sattuma tai piiloviesti maailmankaikkeudelta. Samapa tuo. Hyvä vaan, että havahdun huomaamaan ja pysähtymään. 

1. Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää. Tosi samanlainen kuin Rouva C. Aina pitää kirjoittaa naisten oikeuksista, mutta tässä ei ollut mitään uutta. 
2. Elina Järvi, Tiina Hotti, Olga Poppius: Error - Mielen häiriöitä. Mielenkiintoisia ja henkilökohtaisia tarinoita siitä, mikä voi tapahtua kelle tahansa, ja tapahtuukin noin joka toiselle jossain elämänsä vaiheessa. Rauhallista, toteavaa ja luonnollista kerrontaa. Taas ymmärrän enemmän. 
3. Anniina Nurmi: Rakastan ja vihaan vaatteita. Ahdistavaa ja realistista asiaa vaatetusteollisuuden ympäristövaikutuksista, viherpesusta ja vaikeista valinnoista. Tämän muistan pitkään: Annetaanko aplodit sille, joka sammuttaa sytyttämänsä tulipalon?
4. Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia. Ihana, pitkä, upottava, koskettava. Kuinka mukavaa on antautua rauhassa ihmisten muistoihin, tutustua heihin ja tuntea korvissaan heidän tunteensa. Ja kuinka lopulta kateus, raha ja inhimilliset erehdykset taistelevat ylevämpiä periaatteita vastaan. Oijoi kuinka nautin!
5. Aurora Airaskorpi: Riittävän hyvä - Selviytymisopas työelämään. Luulin lukeneeni ja hoksanneeni jo paljon tästä teemasta, mutta auts miten kolahti. Tuttua asiaa, mutta silti on aina tärkeää muistuttaa näistä asioista, joiden pyörteisiin osaan itseni solmia kerta kerran jälkeen. 
6. (kesken)... josta voi siirtyä suoraan tunnelukkoihin. Kimmo Takanen: Tunne lukkosi, vapaudu tunteiden vallasta. Taas luulin olevani jo aika kartalla itsestäni ja ihmisen toiminnasta ylipäätään, mutta niin vaan sain onnellisesti oppia lisää. On hienoa saada itsensä kiinni roikkumasta kulisseissa, joita ei ymmärtänyt olevan olemassakaan. Ihmekö tuo jos ei muutosta tapahdu, jos yrittää väkisin muuttaa väärää asiaa.
7. Claire Alexander: Meredith, yksin. Ihana kirja ystävyydestä, yksinäisyydestä, traumoista ja rutiinien turvasta. Kuinkahan monta tunnelukkoa Meredithin uloslähtöä esti kolmen vuoden ajan? Aika monta. Helppoa luettavaa, syvää asiaa.
8. Emmy Abrahamsson: Kuinka rakastua mieheen joka tuli puskista. Eteni epäilyttävän suoraviivaisesti, mutta oli hauskan erilainen ja kiinnostava koska tosi rakkaustarina. Loppu oli vähän yllättävä, mutta eipä tässä lajityypissä järkyttymään pääse. Samoihin aikoihin katsoin ihanaa Trying-sarjaa, jossa myös ollaan töissä Berlitzin kielikoulussa. 
9. Clare Pooley: Joka päivä laiturilla 5. Mukava hyvän mielen kirja. Helppoa kuunneltavaa olematta liian kevyttä. Junaystävien tapahtumia oli mielenkiintoista seurata sivusta. Joskus kannattaa puuttua, ja kysyä vähän vieraammiltakin kuulumisia. Aina olen ollut sitä mieltä, että small talk on uuvuttavaa, big talk on parasta. 
10. Elina Viinamäki: Vaimoni. Läjä novelleja, jotka saivat välillä naurahtamaan, välillä ajattelemaan lämmöllä meitä pieniä ihmisiä, jotka pyörimme omien ajatustemme kehällä. Just sellaista pientä ja vinksahtanutta ihmisten elämää, jota mielelläni salakuuntelen. Olisi ollut parempi paperilla kuin äänenä, jotta olisin pysähtynyt jokaisen tarinan jälkeen. Nyt en malttanut.
11. Vuokko Nissinen: Luonnonvesien lumo, opas avovesiuintiin. Helposti innostuvan ei kannattaisi lukea tällaisia nopeita kirjoja, koska jalat alkaa ruopia samantien. Tai siis kannattaa, koska nyt aion toteuttaa jälleen yhden haaveen. Uskallan, tai itken ja uskallan.
12. Matt Haig: Keskiyön kirjasto. Mainio, helppolukuinen ja monia ajatuksia herättävä romaani  vaihtoehtoisista todellisuuksista ja onnellisuuden rakennuspilareista. Oppia voin vain elämällä. Vaihtoehtoiset haaveet eivät koskaan vastaa todellisuutta, vaan ovat vain suppea näkökulma tiettyihin elämän osiin. 
13. Herra Ylppö: 101 elämänohjetta. Tunnustan, olen puolueellinen. Kuuntelisin Ylpön lukemana vaikka puhelinluetteloa. Olipa ihana pieni kirja, hitaaseen ajatteluun. Tavallisia pieniä juttuja, jotka juuri siksi ovat niitä kaikkein isoimpia. Kaunis taitto, kaunis ääni, kauniita ja hupsujakin ajatuksia. 
14. Helena Waris: Nuorgamin vettä. Hupsuja suomalaisia minikaivureiden ja vaikka nyt vesiämpärin kanssa. Kiva kirja, hyvä löytö kirjastonväen suositushyllystä. Aidonoloinen, kevyttä viihdettä olematta typerää. 
15. Kaisa Jaakkola: Palaudu ja vahvistu. Kaiken tiedän, kaiken unohdan juuri silloin kun olisi tarve muistaa. Vallan kattava katsaus juurikin palautumiseen eikä kaikkeen muuhunkin hyvinvointiin. Hienosäätö ja hyvän lisääminen ei auta jos palautuminen sakkaa.  
16. Juha Kauppinen: Monimuotoisuus - Lyhyt oppimäärä. Suoraa puhetta siitä, mitä luonnon monimuotoisuus on ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Mieleen jäi ihmisen pienuus lajien mittakaavassa, mutta suuruus niiden tuhoamisessa. Koska en voi tietää, mikä merkitys on teoillani tai tekemättä jättämisellä, toimin mieluummin varman päälle ja ennakoiden. Saa ahdistua, jos se aiheuttaa toimenpiteitä. Nuorille suunnattu, sopii kaikille. Altistu mikrobikylvylle - voisiko toimia metaforana muullekin altistumiselle? Tutustu myös vastapuolen vaaliteemoihin, altistu toisin ajatteleville, mieti syitä mielipiteiden taustalla. Kirotut olosuhteet - ekosysteemissä pärjäävät olosuhteisiin sopivat, eivät vahvimmat. Diversiteetillä on itseisarvo - ei tarvitse tietää mitä hyötyä siitä on, vaan siitä nyt vaan on. 
17. Chris Cleave: The other hand. Hui miten kaunis, ruma, kamala ja ihana tarina. Olisi helpompaa sulkea silmät, mutta parempi kuitenkin avata ne. Onneksi satuin lukemaan enkuksi tämän, koska kieli oli merkityksellinen osa tarinaa. Tosi vaikuttava, monin eri tavoin.
18. Pilvi Hämäläinen: Cinderella. Kiitos Riku Rantalan kolumnille, kun vinkkasi tästä. Keveää ja riipivää samalla kertaa. Pilvin lukemana toimi. Tykkään kun kirjailija itse lukee, näemmä. Naurahdin ääneenkin välillä. Jopas.
19. Oona Laine: Aurin siivousrakkauskirja. Pakkohan tämä oli imuroida kerralla. Siistiä, miten Auri on tehnyt omista intohimoista menestystarinan. (En jaksa keksiä enää siivousteemaisia sanoja.) Juteltiin porukalla Auri-ilmiöstä ja tuli todettua, miten hän on nostanut arjen arvoa ja saanut siivoukseen hohtoa kuten aikanaan ruoanlaittoon tuli nostetta Master Chefien sun muiden myötä. Elämänhallinta, mielenterveys, sosiaaliset suhteet - siivouksella tai sotkulla voi olla yllättävän suuria vaikutuksia. Hyvä Auri! 
20. Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys. Lumoava. Ihana. Kummallinen, rakastettava, tavallinen. Peijooni takapenkillä nauratti, vaikken tiedä miksi. 
21. Teemu Kunto: Minimalismi. Jotain samanlaista kuin Herra Ylpön ohjeissa, toki kun ovat saman tyylisuunnan kannattajia ainakin tämän teeman osalta. Ihan hyvä kirja, vaikkei mitään uutta tuonutkaan. Aina on hyvä muistutella olennaiseen keskittymisen tärkeydestä. Ihan mielenkiintoisia ajatuksia myös parisuhteista.
22. Karin Erlandsson: Yöjuna. Oi kuinka mainio, jännittävä, kummallinen, ajatuksia vinksauttava ja lämmin kirja kadonneista rakkaista ihmisistä. Juu lapsillehan tämä on suunnattu, mutta hyvän kirjan tunnistaa siitä miten se sopii kaikille.
23. Karin Erlandsson: Sininen lanka. No tuota noinniin. Jos edellinen sykähdytti niin tämä ei. Kertoihan tämä neulomisesta, mutta mieluummin neulon itse kuin luen siitä. 
24. Frida Ramstedt: Tyylikäs koti - Sisustamisen käsikirja. Hupsua kuunnella kuvituksiin ja visuaalisuuteen keskittyvää kirjaa. Toisaalta juuri siksi siitä sai hyvin irti. Osan olisin hyppinyt eli, esim. eri vuosikymmenien tyypilliset materiaalivalinnat, mutta eipä haitannut oppia niistäkin lisää. Koti on kyllä kumma juttu. Paljon vaatimuksia ja toiveita niin toimivuuden, kauneuden, tuoksun, tunnun ja vaikka minkä kannalta. Ja tämän kun kertoo useammalla ihmisellä ja koiralla, niin onko nyt ihme jos ei aina ihan mene nappiin. 
25. Satu Rämö: Rósa ja Björk. En tiedä miksi tämä ei ollut vienyt niin mukanaan kuin Hildur. Islanti-faktojen tiputtelu tuntui teennäiseltä ja kieli oli vähän kökköä. Tai ei ehkä kökköä mutta jotenkin kovin toteavaa. Toki luen silti kolmososankin ja kiva kun sellainen on tulossa. 
26. Linn Ullmann: Aarteemme kallis. Kirjaston vaihtopisteeltä nappasin matkaan mukaan random-kirjan. Ei mitään järisyttävää, mutta ihan kiinnostavia ihmiskohtaloita. Sellainen peruskirja.
27. Marika Rosenborg: Te selviätte kyllä - Mahdollisuuksien parisuhde. Olipahan napakka, monipuolinen ja konkreettinen kirja. Ammattilaisen kokemukset ja käytännönläheinen suhtautuminen parisuhteisiin puhutteli. Useaan kertaan sanoin ääneen että AUUUTS. Ei olisi pahitteeksi lukea tämä joka vuosi uudelleen - tuppaa nimittäin unohtumaan kaikki viisaus säännöllisesti. 
28. TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä. Kirjaston henkilökunnan suositteluhylly on ihan paras. Ei tarvitse lukea takakansia, sen kun nappaa vaan ja alkaa lukea. Olipas erilaista kuin mitä olin toviin lukenut. Jotain potteria, jotain selfhelppiä, jotain lastenkirjaa. Aikuisille tämä ilmeisesti oli kuitenkin suunnattu, mutta taidan suositella esiteinille. Turhan alleviivaavaa oli etenkin alussa erilaisuuden hyväksymisen toive, mutta lopussa jo nautiskelin. Helppoa ja kuitenkin koskettavaa. Jokaiselle ohjaus- ja opetustyötä tekevälle (ja vanhemmalle) voisi löytyä ajateltavaa.
29.  Martti Lintunen: Karttapallolla pyörien. Kesällä lukemiset koostuu isolta osin kirjaston vaihtopisteen sisällöstä. Tämä oli jotenkin hupsu kirja. Kuvatekstit olivat liikuttavan samanlaisia kuin lapsuusajan valokuva-albumeissa. Kyllä opinkin jotain, mm. että Japanissa talonnumerot annetaan siinä järjestyksessä kuin ne rakennetaan eikä peräkanaa kadun vartta seuraten. Vai Kiinassa? Unohdin jo.
30. Sofia Lundberg: Tapaa minut tammen alla. Saman tyypin Punaisen osoitekirjan taisin lukea muutama vuosi sitten ja se oli mukavaa pehmeää tarinointia. Sama homma tässä. Vaikka teema oli avioeroa, ikävää, surua ja murhetta, kaikki kiedottiin iloon ja posiin. Aikuisten satu. Jotain samaa tässä oli kuin ihanaihanaihanan After life -sarjan hautuumaan penkillä istujissa, ja siksi sydämessä läikähti. 
31. Jonna Kivilahti & Krista Keltanen: 12 x koti sekä samojen tyyppien Happy Homes -sarjan Hideaways, White walls ja Creative. Kyllä osaa olla ihmisillä nättejä koteja ja mökkejä. Lopulta vaan alkavat näyttää kovin samalta. Mustavalkoisuus, harmaa, luonnonmateriaalit, uuden ja vanhan yhdistäminen, ... Eikö kellään ole rumia piuhoja, sähkötötteröitä, ahdasta, pyykkitelineitä ja nukkavieruja lasikuitutapetteja? Home sweet home, täältä niitä kyllä löytyy jos kaivataan tosielämän makuista kuvausmatskua.
32. Nuppunen-kaavakirjat: Kolmosessa on ihanat Kuovi-housut. Olenkohan tehnyt niillä pinkit collarit? Painapa mieleen, jos joskus tulee housukaavan tarvetta. Vitosessa on treenitrikoiden hyvänoloinen kaava, ja sivusaumataskuun ohje. Kutosesta oli kiva lukea zero waste -tarinaa. En jaksa mittailla ja asetella just nyt yhtään mitään, mutta nättejä malleja oli kyllä. 
33. Petri Saraste: Kirjeenvaihtaja. Kaikkea sitä yksi ihminen voikin eläissään kokea. Ja kaikkea kuraa voi maailman ihmiset tehdä toisilleen. Eikö riitä, että luonto myllertää?
34. Nicholas Evans: Hevoskuiskaaja. 25 vuotta sitten kosketti enemmän hevosen kohtalo, nyt ehkä ihmisten. En muistanutkaan aikuisten surullista rakkaustarinaa. Jotain kovin samaa tässä on kuin Hiljaisissa silloissa. Mikä siinä on, että heppakirjat osuvat johonkin tunneytimeen, vaikken ole koskaan ollut hevosen selässä? 
35. Anna-Kaisa Melvas: Kodiksi tehty. Maalien värikoodeja, joista voisi olla hyötyä tulevissa remonteissa. Kaikissa kirjan kohteissa oli rottinkia ja greigeä. Kaunista ehdottomasti, mutta ehkä liian ... kallista? Toistuvaa? Persoonallisesta tuleekin samanlaista. 
36. Olga Palo: Aion kertoa nyt kaiken. Anteeksi te, jotka ette saaneet kirjaa vahingossa käsiinne, koska pidin sitä kuukausitolkulla hyllyssä. Novellit olivat niin erilaisia, että tarvitsin taukoja niiden väliin. Alkupäästä luin yhden tarinan kolmeen kertaan. Keskeltä pompin rivejä yli. Välillä palasin taaksepäin. Lopussa nautin tajunnanvirrasta. En yleensä välitä, kun kirjailija kirjoittaa kirjoittamisesta, mutta nyt siedin. Välillä jopa pidin. Kiitos Olga, kun kirjoitit tämän. Ja hei, näytät huikealta takaliepeen kuvassa.
37. Katleena Kortesuo: Karisman käsikirja. Nappasin kirjastosta, koska karisma ja Katleena sopivat hyvin samaan lauseeseen. Nopeasti luettu pikkukirja, jotain ajatuksiakin heräsi. Kiva taitto. Katleenan ääni kuului tekstissä. 
38. Sally Salminen: Katrina. Kodin Kuvalehden Anna Pihlajaniemi vinkkaa yleensä erinomaisia kirjoja, minkä vuoksi tartuin tähän 1936 kirjoitettuun ilmeisesti aikanaan kovaan hittiin. Juha Hurmeen suomennos kiinnosti myös, koska en ole häneltä mitään omaa vielä lukenut. Nopsaan edettiin syntymästä kuolemaan, lähdöstä paluuseen ja taas lähtöön. Kyllä on nykyihmisen elämä Suomessa helppoa. Helpompaa kuin helppo itse. Myrskyluodon Maija tuli tästä mieleen monella tavalla, paitsi ettei loistava soundtrack soinut päässä lukiessa. 
39. Hanna Olvenmark: Annos eurolla. Voiko keittokirjaa laskea kirjalistalle? Voi, koska päätän niin. Post-it-lappujen määrä oli yli kymmenen, kun merkitsin kiinnostavat ohjeet. Toteutinkin lähes kaikki. Juuri sellaisia maistuvia kasvispöperöitä, mihin riittää energia, aika ja kuivakaapin sisältö lähes aina. Perheellekin maistui. 
40. Deborah Feldman: Unorthodox. Taisin pari jaksoa katsoa tätä Netflixistä ja sitten se jäi. Onneksi törmäsin kirjaan. Se vei syvälle käsittämättömiin, kummallisiin, ahdistaviin ja rajoittaviin sääntöihin, joita hasidijuutalaisen naisen elämässä on. Jotain samaa kuin Handmaid's talessa, mutta ilmeisen totta. Maailma on kummallinen paikka. Miksi pitää sitoa ja rajata niin turkaisesti? Mielessä pyörii niin Afganistan kuin Barbie-elokuva. 
41. Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki. Kuinka ihana kirja olikaan tämä! Ompelemista, teatteria, naisen roolin laajentamista, juhlia, seksuaalisuudesta nauttimista, ystävyyttä, mokia ja niistä selviämistä. Joskus kirjemuotoinen teksti on ärsyttävää, mutta tässä vanhan naisen kertomus nuorelle naiselle toimi kiinnostavana lankana. 
42. Stephenie Land: Palveluksessanne - Duunariäidin selviytymistarina. Ei käy kateeksi. Oma elämä on niin kovin helppoa, että melkein hävettää. Kovan työn, kipujen ja jatkuvan huolen ja epävarmuuden kombo on liikaa yhdelle ihmiselle, mutta mikäs teet jos ei jakajia löydy. 
43. Torgny Lindgren: Muistissa. Kiinnostavia muistelmia, pätkiä ihmiselämän varrelta. Ajatuksia tapahtumista ja ehkä tapahtumattomuuksista. Mistä voi tietää, onko jokin asia totta vai muistojen harhaa? Tartuin lauseeseen: "Mikään ei ole ihmisen äänelle yhtä vahingollista kuin turhamaisuus. Se laskeutuu äänijänteille kuin tahmea puuro." Vielä vahingollisempaa on mielestäni ylimielisyys. Se on kuin männävuotinen puuro. 
44. Marika Riikonen: Yksin, kiitos. Oijoijoi. Miten joku osaakin kirjoittaa tekstiksi sen, mitä niin usein koen ja tuskailen. Rakkaat ovat rakkaita ja tärkeitä, mutta tarvitsen henkistä ja fyysistä tilaa itsellenikin. Siinä se taas nähtiin, että kaikki tunteet ovat yleisiä ja inhimillisiä. 
45. Veera Kinnunen: Bokashi. Olipas kiva tietokirja bokashi-kompostoinnin ihanuudesta, monella eri tasolla. Kierrätys, kiertotalous, vastuu, nautinto siitä ettei jätettä tarvitse kuljettaa ensin kaupasta kotiin ja sitten roska-autolla käsittelylaitokseen. Onnellisuutta lisää tunnetusti se, että saa tehdä omien arvojen mukaisia valintoja ja konkreettisia tekoja, itselle sopivassa mittakaavassa.
46. Are Kalvo: Helvetillinen vaelluskirja. Aloin kuunnella tätä Lapin-reissulla ja siksi se ehkä jaksoikin naurattaa tovin. Liikaa taskuja housuissa, ihmisten ilmoilla kalsaripaidassa, vaellusmatkan pituuden ja vaativuuden vähättelyä ja vertailua, sää on pukeutumiskysymys, aina on hyvä keli olla pihalla, ruoka maistuu paremmalta ulkoilun jälkeen, ... näitä hupsuja kliseitä riittää. Kirja oli sinällään ihan viihdyttävä, mutta toistoa oli satamäärin liikaa. 
47. Taylor Jenkins Reid: Seven Husbands of Evelyn Hugo. Oijoi miten kiinnostava erilainen ihana kirja. Nautin siitä, miten päähenkilö tunnisti ja tunnusti omat virheensä ja heikkoutensa. Pääsin punaiselle matolle ja elokuvien kuvaustauoille vain sivuja kääntämällä. Jotain samaa tässä oli kuin Tyttöjen kaupungissa, jossa myös vanha nainen kertoo tarinaansa nuoremmalle, mutta silti tuntui tarpeeksi erilaiselta eikä sekoittunut mielessä. 
48. Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six. Parissa päivässä vetäisin tämän tosi erilaisen kirjan kuin mitä yleensä luen. Jotain ihan muuta kuin Evelyn Hugo. Ihanaa kun voi lukea peräkanaa saman kirjailijan teoksia eikä yhtään mössäänny. Miten tarina soljuikaan eteenpäin, eri ihmisten muistelemana, eri näkökulmista katsoen, eri tunnetiloissa eläen. En ollut kuullut tästä bändistä aiemmin, mutta olipa kiinnostavaa lukea sen syntytarinaa ja kuunnella samalla heidän musiikkiaan. Monesti harmittaa kun kiinnostavat kirjat ja bändit ovatkin fiktiota, mutta tämä ei ole.
49. Roope Lipasti: Aviotärähdys. Kolumneja olen häneltä lueskellut ja tämä oli eka kirja. Tykkäsin kun tavallisuuden keskelle tärähti vinksahtanutta synkkyyttä. Jos miettii, että voiko tälle nauraa, niin silloin pitää nauraa, tai ainakin hymähtää. Sitä kai kutsutaan elämäksi. Sitä että eletään vaan vaikkei olekaan sellaista kuin joskus kuvitteli. Että löydetään oma ilo pienestä. 
50. Kishwar Desai: Postimyyntilapset. Ihmisen keho on kauppatavaraa. Tai oikeastaan koko ihminen voi olla kaupan jo ennen syntymäänsä, kun lapsi tuotetaan sijaissynnyttäjän kohdussa. Mielenkiintoinen aihe ja ihan ok kirjana. Jotenkin dekkarimainen ote muttei kuitenkaan.   
51. Aura Koivisto, Risto Sauso: Olipa kerran saari. Muistoja Viron Vormsilta. Syke laski, mieli rauhoittui. Ei tarvitse olla sievää maalaisromanttista tai tanskalaista designia. Voi myös olla ihan tavallisia kuvia ja muistoja rauhaisasta elämästä Viron saarella.
52. Richard Powers: Ikipuut. Ihana, suuri, puun tuoksua täynnä. Monisyinen, haarautuva, vankkaoksainen. Tämän luettuani vihaan ihmisen ahneutta, lyhytnäköisyyttä, voitontavoittelua ja typeryyttä. Jääkö tästä pallosta oikeasti yhtään mitään jäljelle kun isot koneet ja rahanhinku päästetään riehumaan? Yritän taas hetken olla edes vähän parempi asukas tällä ainutlaatuisella planeetalla.
53. Jose Ahonen: Yli luonnollisen. Oi kuinka olikin kiinnostava ihan erilainen lukuvinkki tämä. Mentalisti tutustui Suomessa toimiviin ei-niin-perinteisiin toimijoihin. Hauskaa oli, ettei hän pyrkinyt jallittamaan ja ratkaisemaan, vaan hän halusi kokea itse. Meedio, hypnotisoija, hengittäjä, energiahoitaja, ... monen luona hän kävi tai haastatteli jotain muuta kävijää, ja osan vaikutus oli suurta. Etenkin hengityksen voima jäi kiinnostamaan.
54. Laura Hannola, Julia Isoniemi, Johanna Kalliomäki, Linda Rautanen, Laura Rönnholm, Riina Salmivalli: Ruuhkavuosiopas. Self-helppien saturaatiopiste on saavutettu, kun asiantuntijaporukan vinkeissä ei ole mitään uutta. Tiedetään, on kuultu, on kokeiltu, on unohdettu ja sivuutettu arjessa. Valmis on parempi kuin täydellinen. Jääköön tuo tämän kirjan anniksi.
55. Katri Ylinen, Tiina Svensk: Ehkä kaikki on hyvin. No ei oo kirja kun on podcast, mutta listaanpa silti muistiin. Jotenkin sopii tosi hyvin omaan korvaan. Kaikenmoista muutakin on tullut kuunneltua, mutta tähän oikein odotan uusia jaksoja. 
56. Johanna Korhonen: Aikuislapset. Hah, taas podcast. Tosi hyvä, inhimillinen, osuva, välillä omaan nilkkaankin.
57. Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Olen liian nuori tai erilaisista asioista traumani kasannut kuin tämän kirjan kovin kohderyhmä. Tykkäsin kauniista suomen kielestä ja uurnien eli muistoesineiden ajatuksesta.
58. Banksy, a visual protest. Jäi käymättä Mäntässä kun hänen taidettaan siellä oli, höh. Kirja oli kiinnostava paketti anonyymin taiteilijan ajatuksista, teoista ja teoksista. Tähän on erittäin hyvä lopettaa lukuvuosi ja painua petiin ällörakettien paukkeessa.

Kesken:

Merja Mäki: Ennen lintuja. Hyvin kirjoitettu, hyvin etenee. Nyt en vaan jaksa sotaa yhtään enempää kuin on pakko. 

Heath Fogg Davis: Beyond Trans - Does Gender Matter? Jokaisen tulisi lukea tämä. Minäkin luulin olevani ajatteleva, ymmärtävä ja järkevä, mutta luulin väärin. Kuinka monessa paikassa sukupuolelle annetaan määritelmä, arvo ja merkitys, vaikka sillä ei tulisi olla niistä mitään. Kenellä on oikeus määritellä? Kenellä on velvollisuus jaotella?  Kuka määritellä jaottelut? Kuka puuttuu asioihin joihin ei tarvitsisi puuttua? 

Laura Kolbe: Keho. Alkoi kiinnostavasti, mutta lässähti yhden ihmisen turinoinniksi. Jotain samaa kuin Ainoa kotini -kirjassa, josta myöskään en jaksanut innostua. Taidan jättää pysyvästi kesken. Äänikirjoissa on sama vika kuin musiikin suoratoistossa. Pomppiminen on liian helppoa. Vai onko se vain hyvää ajankäyttöä ja elämästä nauttimista? 

Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta. Miksi tässä on vain tähtitiedettä? Alkaa nukuttaa.

Juha Hurme: Tiu tau tilhi. Jatka! 

Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus. Jotain tylsää tässä on. Ehkä palaan, kunhan aikaa on reippahasti enemmän. 

Mirjami Haimelin ja Satu Rämö: Kynä - kaikki tärkeä kirjoittamisesta. Ehkä sopii paremmin ihmiselle, joka oikeasti meinaa kirjoittaakirjoittaa, mutta innostaa myös kaltaistani, joka pitää kirjoittamisesta, tietää sen helpottavan vaikutuksen, tahtoisi kirjoittaa enemmän, muttei löydä aikaa. Oivallus: Voin ajatella pitäväni kirjoittamisesta, oli muoto mikä hyvänsä. Voisiko ahdistava inbox olla vähemmän ahdistava jatkossa? Sehän on vain virtuaalinen laatikko täynnä kirjekavereiden vastaamattomia kirjeitä. 

Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani. Menee sekaisin aiheen takia Ikipuiden kanssa, eikä ole niin hyvä. Ehkä jatkan toiste sammaltutkija-Alman tarinaa. Ei jotenkaan innosta kuten saman tekijän Tyttöjen kaupunki.

Minna Miao: Prokrastinaatio. Heh, kesken. 

Wilhelm Schmid: Tyyneys. Heh, tämäkin kesken. 

 

Kirjalista 2022

Miksi listata kirjoja? Miksi listata ylipäätään mitään? Miksi käyttää aikaa muuhun kuin harrastuksen varsinaiseen tekemiseen? Siksi, että asiat unohtuvat jos niitä ei kirjaa mihinkään. Siksi, että jokainen hyvä kirja/käsityö/liikunta ansaitsee reflektion ja pysähtymisen asian äärelle. 

Kokeillaanpa. Järjestys on sekalainen, koska elämäkin on. Hämmennyin monta kertaa siitä, miten sama teema toistui peräkkäisissä kirjoissa. Johtuuko omasta kuplastani vai sattumasta? 

Kesälomalla meni monta kirjaa viikossa. Syksyllä hyvä jos saa kuukaudessa yhden luettua. Armoa sisko, armoa. Nautitaan siitä mitä on.

1. Arno Kotro ja Jenni Pääskysaari: Elämän a ja ö
• Kaunis mustavalkoinen aakkosiin perustuva kuvitus. Nuorille ehkä suunnattu, iski keski-ikäiseenkin. Monta hyvää ajatusta.
2. Erling Kagge: Kaikki paitsi käveleminen on turhaa
• Elämänrauhaa, liikkeen parantavaa voimaa, meditaatiota arjen keskellä.
3. Monica Peez: Tiistaisiskot
• Kevyt pyhiinvaellustarina ja ystävyyden kuvaus. Ruma ysärikansi. Hyvät maisemakuvaukset. Hyvää jatkoa Kaggen kävelemiskirjalle.
4. Linda Olsson: Sisko talossani
• Pieni kirja kauniista maisemista, rakkaudesta ja vaikeista perhesuhteista.
5. Ronnie Grandell: Itsemyötätunto
• Sitä itseään. Armoa, kannattelua.
6. Sanna Vehviläinen: Ohjaustyön opas
• Tähän palaan aina uudelleen. Tänä vuonna näin Sannan ensi kertaa ja yllätyin iloisesti vilkkaasta persoonasta ja reippaasta esiintymisestä.
7. Sanna Vehviläinen: Pienryhmäohjaajan opas
• Uudempi tuttavuus. Joka sana on varmasti totta ja kaikesta on hyötyä. 
8. Leena Ståhlberg ja Marjaana Herveli: Omannäköinen elämä
• Mainioita käytännönläheisiä harjoituksia ja tehtäviä kelle tahansa elämässään uutta suuntaa etsivälle. Päätöksentekoa, arvoja, itsetuntemusta - omannäköistä elämää konkretian keinoin. 
9. Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt 
• Realistinen kuvaus suorittavasta ja uupuvasta sukupolvesta.
10. Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
• Huima tarina ihmisten ja eläinten siirtymisestä paikasta ja elämänvaiheesta toiseen. Todella vaikuttava ja koskettava.
11. Delia Owens: Suon villi laulu
• Ei tarvita sanoja. Tai oikeastaan tarvitaan kaikki ylistävät sanat, mutta eivät ne kuitenkaan kuvaa kaikkea, mitä tästä kirjasta ajattelen. Elokuva kosketti myös sydänjuuria myöten. 
12. Clare Macintosh: Annoin sinun mennä, Anna minun olla, Minä näen sinut, Panttivanki (puoliksi)
• Viihdyttäviä kirjoja, hyi kuinka hyviä, aidosti yllättäviä juonenkäänteitä, mielenkiintoista jännitystä. Liikaa on liikaa ja alkoi maistua samalta. 
13. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
• Kuinka kaunista, kamalaa, ihanaa ja erilaista voi lukemalla kokea. 
14. Antti Heikkinen: Pihkatappi
• Sujuvasti kerrottua elämäntarinaa savoksi.
15. Petri Tamminen: Se sano. 
• Varo mitä sanot, koska ihminen voi muistaa sen elämänsä loppuun asti.
16. Vuokko Hurme: Kiepaus, Kaipaus ja Keikaus
• Tosi mielenkiintoinen kirjasarja, joka keikautti suunnat ja ajatukset nykymaailman menosta. Nuorille tämä on suunnattu, mutta toimii aikuisellekin.
17. Päivi Storgård: Keinulaudalla
• Avoin ja ymmärrystä lisäävä kuvaus kaksisuuntaisen mielialahäiriön heilahteluista tavallisen ihmisen arjessa.
18. Arja Ahtaanluoma: Puolinainen
• Arkinen ja sinnikäs tositarina neliraaja-amputaatiosta. Kaikkeen sitä ihminen venyykin kun on pakko.
19. Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti
• Onnellisuuden KonMari. Lisää sitä, mikä tuo iloa elämään, vähennä sitä mikä vie energiaa. Hyviä konkreettisia toimia lapsiperheen äidin onnelllisuustuunaukseen. 
20. Elina Jokinen: Päivä jona Stella Julmala tuli hulluksi
• Kuka tahansa meistä voi tulla hulluksi. Mitä hulluksi tuleminen oikeastaan on? Voiko sen estää itse, tai joku toinen? Miksen saanut luettua rinnakkaiskirjaa Säröjen kauneus? Ehkä joskus vielä. 
21. Hanna Brotherus: Ainoa kotini
• Mikä kirjan tarkoitus on? Kirjailijan itseterapointi? Ei kai sekään väärin ole. Miksi silti en kiinnostunut yhtään? Onneksi ei tarvitse, vaikka niin moni muu tykkää. 
22. Eerika Rantasen tähänastinen elämä
• Kun tekee itse listansa, saa myös päättää itse säännöt. Tämäpä on radiokuunnelma eikä kirja. Tosi mainio kuvaus nuoren naisen kasvusta oman elämänsä omistajaksi.
23. Susanna Vainiola: Kissankehto
• Hah, entäs sitten tämä radio-ohjelma! Ei ole kirjaa nähnytkään. Listaan silti, etten vain unohtaisi. Ihanaa sunnuntaimusiikkia, aina yllättäviä valintoja. 
24. Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
• Kuinka ihminen voi vaatia toista luopumaan minuudestaan? Parisuhteen voima ja kauheus. Kerran luvattu, ikuisesti vaadittu.
25. Sari Malkamäki: Viisas vaimo ja muita avioliittotarinoita
• Mielenkiintoisia kuvauksia erilaisista parisuhteista. Pitkästä aikaa kiva lukea novelleja.
26. Richard Osman: Torstain murhakerho
• Virkeitä vanhuksia on ollut ennenkin kirjoissa, mutta tässä oli yllättäviäkin käänteitä. Viihdyttävää settiä.
27. Nita Prose: Huonesiivooja
• Ihan hauska. Olisi voinut mennä syvemmälle autismin syövereihin. 
28. Marianne Kiskola: Toiskan filosofia - Hyvän elämän avaimia etsimässä
• Ihanaa asiaa lastensuojelusta ja perhekodin arjesta. Ollapa tuolla töissä, oppimassa joka päivä uutta itsestä ja ihmisestä. 
29. Leah Mercer: Kun kerran kohtasimme
• Erilainen rakkaustarina epävarmalla lopulla. Kannatti lukea.
30. Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen koti
• Koti on paljon muutakin kuin sohvatyynyjen väri ja määrä. Tyyli-ikonillani on hyvää sanottavaa.
31. Miika Nousiainen: Pintaremontti
• Helppo, hyvä kirja. En muista muuta.
32. Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään
• Ihana, kaunis, surullinen. Fyysinen taikaominaisuus yhdistää tätä ja seuraavaa kirjaa. Luin niitä sattumalta rinnakkain ja tuntui kuin aiheet olisivat sekoittuneet. Onko rakkaus toiseen ihmiseen aina tärkeintä? 
33. Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi
• Fantasiaa, arkea, ankeutta ja ihanuutta. Surullinen ja kaunis tarina. Tosi erikoinen aihe lukemistooni. Hieno erikoinen satu. Oliko lasiksi muuttuminen syöpää? 
34. Jean Giono: Mies joka istutti puita
• Pieni kaunis vanha kirja. Kuinka sopiva juuri tähän hetkeen, kun maailma on ihan sekaisin. Heti piti mennä siirtämään muutama puu parempaan paikkaan ja istuttaa uusia taimia. Jokainen voi pelastaa pienen siivun tästä pallosta.
35. Jantso Jokelin ja Touko Hujanen: Joutoretki
• Ihanan  kajahtanut matkakirja Suomen älyttömistä reissukohteista. Hassu, rupinen, inhimillinen, pieni. Erinomaista riippumattolukemista. 
36. Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot
• Olisi ollut kiva kokea äänenä, mutta oli mainio tekstinäkin. Toisti tuttuja teemoja, maistui silti tuoreelta. Yöllinen kahden ihmisen dialogi, johon pääsi salaa mukaan. Kivaa kun loppui kuten loppui.
37. Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen
• Ihana autisti, kalojen tuntija, yksityiskohtiin paneutuja. Luonnon monimuotoisuuden kuvausta tehosyötöllä. 
38. Barbara Kingsolver: Täyttymysten kesä
• Ihana tarina. Tai siis kolme tarinaa. Luonto voittaa lopulta, vaikka ihminen kuinka vahingossa tai tahallaan pyrkii tuhoamaan kaiken. Jälleen luonnon monimuotoisuus ja ennallistaminen nousee esiin.
39. Robert James Waller: Hiljaiset sillat
• En muistanutkaan, kuinka ihana rakkaustarina tämä on. Voiko mikään muu kuin lyhyt alku tuntua noin lopulliselta? Jos alku jatkuu pidempään, muuttuuko se väistämättä vähemmän taianomaiseksi?
40. Eeva Tikka: Hidas intohimo
• Ihania oivaltavia rauhallisia novelleja ihmisten suhteista ja ajatuksista.
41. Benedict Wells: Yksinäisyyden jälkeen
• Ihana surullinen rakastettava kirja. Omituista taas, miten teemat toistuvat peräkkäisissä kirjoissa. Tässä on pimiö, kuten Kuinka rakastua mieheen joka tuli puskista. Ja isä, joka valokuvasi innolla ja sitten haalistui pois, kuten Eeva Tikassa (muistaakseni).
42. Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla
• Jotain samaa kuin Suon villissä laulussa: marskimaat, yksinäinen villi tyttö, nuoruuden rakkaus. Ihana luonnon armottomuuden kuvaus, kovat kohtalot.
43. Aleksi Lumme: Metsästä - Pyyntionnea ja mielenrauhaa. 
• Mielenkiintoista ja samaistuttavaa tekstiä aiheesta, josta en tiedä mitään, mutta josta mielelläni oppisin enemmän. Metsä tuntuu kehossa ja mielessä hyvältä ja eettinen ruoka kiinnostaa, joten ollaan jo pitkällä samoissa arvoissa. Kiva kun metsästäjien tarinoiden mukana oli filosofin ja aivotutkijan ajatuksia. Rauhoittava ja ajatuksia herättävä kombo.
44. Maria Turtschaninoff: Suomaa. 
• Teemojen jatkumo jatkui taas. Kirjat ja elämäni kulkevat salaa samoja polkuja, vai onko kyseessä hyvin niukka kupla? Tällä kertaa sain tutustua vuosisatojen ajan suvun vaiheisiin Pohjanmaalla. Luonnon monimuotoisuuden aiheissa ja metsän vaikutuksissa mentiin jälleen. Sodan kauhut eivät ole valitettavasti vain historiaa. Kovasti pidin siitä, miten kerronnan tyyli vaihteli luvusta toiseen ja sukupolvi kerrallaan siirryttiin kohti nykyaikaa. Onneksi sain lukea juuri tämän kirjan muutamassa päivässä, jotta pysyin kärryillä henkilöistä. Toisaalta vaikka en olisi pysynyt, olisin nauttinut pienoistarinoista joka tapauksessa. Ihanaa, ihanaa tekstiä. Kiitos Maria, kun olet tämän maagisen ja arkisen kirjan luonut. Kiitos Kirsi, kun tästäkin vinkkasit.
45. Anna Karhunen: Jos
• Kaverin puolesta podcast on ollut hervoton suosikkini jo kauan. Sopivaa niihin hetkiin, kun jaksaa nauraa tai tahtoisi jaksaa nauraa. KPK-lyhenteellä on sitäkin vanhempi ja tärkeämpi merkitys elämässäni ja kaikkien matkapuhelinteni yhteystiedoissa. 
• Mutta asiaan. Yleensä en tykkää kirjoista, joissa esitellään vaihtoehtoisia kulkuja ja jossitteluja. Tässä siedin sitä ja tähän se sopi. Ihminen on julma toiselle ja myös itselleen. Onni ja rauha löytyy lopulta sisältä, ei edes muista ihmisistä tai ainakaan maksullisista lisäosista. Yllättävän vakavaa KPK-tyypiltä.
46. Tiia Rantanen: Suurin piirtein
• KPK:n toisen osapuolen esikoiskirja vastasi enemmmän odotuksia. Alussa jopa ärsytti, kuinka dille ja laiska tyyppi Tiia kertoo olevansa, mutta kirjan edetessä aloin nauttia itsemyötätunnosta, armollisuudesta, rentoudesta, elämänilosta sekä tunnistettavasta tunnevaihtelusta nuorena ja aikuisena. Kirjoitin muistiinpanoja lukiessani! Sitä ei tapahdu läheskään aina edes opintokirjojen kanssa, joten täh sanon minä. Tiia kirjoittaa siitä, miten äitiys tai huoli lapsista kouraisee sydäntä. Sydämeni on lyönyt ehkä kolme kertaa normaalisti äitinä ollessani, muuten vaan kouraissut kerta toisensa perään. Tiia vihaa harjoittelua. Oikein! Taidon treenaaminen on ihan tyhmää. Innostuksesta seuraa kokeilu, josta seuraa joko tarpeeksi onnistumista ja jatkaminen tai tarve treenata eli lopettaminen. Hyvä elämä on hauskaa. Hauska elämä on hyvää. Loppuun vitsi: Missä Rauni on? Meinasin tikahtua nauruun. Hölmöllä on halvat huvit.
47. Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
• Kirjaston hyllystä käteen kohosi eroperheen arjesta ja tunteista koostuva kirja. Miten joku osaakin kuvata ja avata sanallisesti möykkyjä, epätietoisuuksia, sotkuja. Sitä miten vanhemmuus on välillä ihan shittiä ja samalla silti aina ihan parasta. Sitä miten elämäntilanteita imitoi puhuessaan niistä tilanteen ulkopuolisille. Taidanpa lainata muitakin Riikan kirjoja.
48. Oliver Burkeman: Neljätuhatta viikkoa
• Aikamoista. Neljätuhatta viikkoa keskimäärin on ihmisen elämän mitta. Mihin tuon ajan tahdon käyttää? Mihin en todellakaan aio sitä tuhlata? Mikä on tuhlausta, mikä arvokasta, mikä varattu minulle, entä muille? Neljätuhatta on paljon, mutta samalla hirvittävän vähän, kun alkaa laskea paljonko siitä on kulunut mm. työnantajalle. Tämän kirjan äärelle halusin pysähtyä ja käyttää osan 4000 viikostani, jotta jäljelläolevat sujuisi minunnäköisemmin. 
49. Laura Honkasalo: Keski-ikäinen elämäni
• Kuvittelenko vain, vai olenko lukenut vastaavat teemat jo sataan kertaan lehdistä ja muista kirjoista? Rehellistä kerrontaa keski-ikäisen naisen tuntemuksista ja kokemuksista sinällään. 
50. Rouva C. Tykkäsin naiseuden ja opettajuuden kuvauksesta.
51. Celeste Ng: Tulenarkoja asioita. Mainiosti etenevä lukuromaani kulisseista ja niiden murtumisesta, sekä ihmisyydestä jälleen kerran.
52. Mikko Lamminpää (toim.): Maastopyöräily. Muutamat hyvät niksit aloittelevalle urvelolle. Tällaisten kirjojen paras anti on toimia kannustajana laajentamaan reviiriä.

Kesken, syystä tai toisesta, hetken tai iäksi:

1. Kristin Hannah: Satakieli
2. Neil deGrasse Tyson: Tähtitiedettä kiireisille
3. Heli Laaksonen: Lähtisiks föli?
4. Metsästäjän opas
5. Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet? 
6. Sally Rooney: Kekusteluja ystävien kesken
7. Matt Haig: Keskiyön kirjasto
8. Yuval Noel Harari: Sapiens
9. Mhairi McFarlane: Muuten siitä viime kerrasta
10. Michelle Obama: Minun tarinani
11. Minna Salami: Aistien viisaus
12. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1
13. Juha T. Hakala: Kasvatus ajan kanssa
14. Björn Natthiko Lindeblad: Saatan olla väärässä
15. Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
16. Meiju Niskala: Sata kirjettä kuolleelle äidille
17. Eve Hietamies: Numeroruuhka
18. Meri Valkama: Sinun, Margot
19. Stine Pilgaard: Metriä sekunnissa
20. Matthew Walker: Miksi nukumme - unen voima
21. Lucinda Riley: Oliivipuu
22. Oskari Saari: Aki Hintsa, tänään olen elossa
23. Clare Pooley: Totuushaaste
24. Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
25. Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin
26. Emmy Abrahamsson: Kuinka rakastua mieheen joka tuli puskista
• Etenee epäilyttävän suoraviivaisesti, mutta hauskan erilainen ja tosi rakkaustarina.
27. Brianna Wiest: 101 essays that will change the way you think
28. Aino Kivi: Joutonainen. Ahdistavaa lukea asunnottoman ja paikattoman naisen haahuiluja. Ehkä juuri siksi sitä pitäisi lukea. 

Kesäkirjoja

"Äiti, miksi sä luet sitä kirjaa aina?" 

"Tämän kansi on niin ihana." Eiku olihan siinä hyvä tarinakin. Miksi tehdä juoksemisesta, maailman yksinkertaisimmasta asiasta, vaikeampaa ja teknisempää. 

Kivoja pikkuhavaintoja. Osa jäi mieleen pidemmäksikin aikaa.

Tsihihii! Varoitus: ei keuhkokuumetoipilaille. Aiheuttaa suunnattomia nauru- eli yskänpuuskia.

Ompelujumista eroon kertaheitolla

Luin KonMarin ja päätin olla hamstraamatta kankaitani yhtään tämän enempää. Tuottaako ihana Pehemiän maatuskamerinovilla iloa enemmän tekemättömänä työnä kangaslaatikossa vai valmiina huivina? Vastausta ei tarvitse kauaa miettiä.

Check. Sitten pikkupikku tilaustyön pariin. Yksi tuttinauha ja neuvolakorttikannet. Oho. Lapasesta lähti, mutta check.

Tässä osa 1 lähempää, jos joku vaikka sattuisi tarvitsemaan. Saa kysellä.

Ja tässä osa 2.

Kannet meni jo.

Jemmaaja hyökkäsi saksineen myös pilkkujen kimppuun. Pitsinauhainen meni käyttöön, toinen on pieni. Se joutaa jonkun muun päähän (n. 50 cm). Kerrankin sai tytär jotain söpöä päiväkotiin.

Heppatrikoota jäi soiro (ks. tunika alla), josta sai pipon ja pannan. 

Toisesta soirosta tein tuubin. On kuulemma huono eikä jätkä aio käyttää ikinä. Tänks.

Tälle tyypille onneksi kelpaa vielä ompelukset. Kaava on SK 8/2009, koko 122 cm. Kavensin vähän etuhelman yläosaa ja hyvin riittää silti poimut. On aika nafti koko, koska typy on alle 115 cm pitkä ja on just hyvä jo nyt. 

Pehemiän Jääkukka-joustofroteeta jäi juuri liivimekon kokoiset palat omasta paidasta. Kaava vanhasta mekosta, pitsiä pääntielle ja nappeja myös.

Viime kesästä marinoitunut Jyväskylän kangaskaupan viskoositrikoo ja SK 2/2013 kohtasivat. Kauluksesta tuli surkean pieni, koska unohdin leikata sen ajoissa ja ehdin jo pidentää hihoja liikaakin eikä kangasta enää riittänyt. Koskaan en ole ommellut.

Mutta juu, mielettömän ihana on kangas laadultaan ja väriltään. Superhelppoa ommella, jämäkkää ja laskeutuvaa, pehmeää ja viileää. Keskiyön kuvat eivät tee oikeutta, mutta onpahan joku muistijälki tästäkin. Tein koon 38 eli pari kokoa pienemmän kuin normaalisti. Hyvin riitti näinkin ja taisin kaventaa siitäkin sivusaumoista. Kuminauhasaumaa laskin kolmisen senttiä alaspäin.

Lopuksi kokeilin kaavaa (SK 11-12/2013), jota olen katsellut moneen kertaan. Omituinen kulma tulee eteen ja omituiselta se näyttikin päällä. Pienensin sitä monta senttiä ja pyöristin kulmaa. Kangas saisi olla laskeutuvampaa, ettei jäisi töröttämään. No, tulipahan testattua ja laitettua sitten lehti kiertoon.

Ai niin, tulihan tilaus myös nallelta. Kovilla pakkasilla tarvitaan kuulemma pihalla haalaria.

Nalle sai myös housut. Ne on nuo pienet. Toiset on Saimit, OB 1/09, 122 cm. Kankaana paksu joustofrotee.

Huono äiti ei leiki, vaan tekee koruja lapsensa kanssa. Turkoosi on itselle, musta lahjaksi. Tykkään kuminauhasta puuhelmien kanssa kovasti kyl.

Ihan ihan lopuksi vielä kirjapäivitykset. "Missä olet Bernadette?" houkutteli kansikuvansa väreillä. Luin sen niin yhtä soittoa kuin perheen kera on mahdollista. Erilainen, mielenkiintoinen, hauska, suosittelen.

Yritän innostua säännöllisestä liikunnasta. Ajatuksen tasolla olen hyvin liikunnallinen ja toimelias ihminen, mutta käytäntö tuppaa olemaan toinen. Lainasin kasan urheilukirjoja ja ainakin tämä ensimmäinen sai aikaan olon, että lenkille oli lähdettävä. Kaikenmaailman hulluja sitä onkin. Tyyppi juoksee 320 km ja sen päälle maratonin. Jep jep. Tossua toisen eteen vaan, sanoi mummo lumessa.

Kirjan viemää

Elämä on liian lyhyt raskaiden kirjojen lukemiseen. Kevyissäkin on ollut viime aikoina juuri sitä iloa ja ajatusta, jota olen kaivannut arjen keskelle. 

Ensin luin Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta. Alku oli ihan hömppää, mutta sitten päästiin asiaan. Yksinäisyys, naiseus, vaikka mikä. Hyvä yhdistelmä Anna-Leena Härköstä ja Bridget Jonesia. Pilates-luvussa hytkyin pidätetystä naurusta niin, että vieruskaveri meinasi tipahtaa bussinpenkiltä. Sori siitä. (Kukahan muuten aloitti pilateksen joulun jälkeen?? Osui ja upposi.)

Sitten luin Bea Uusman Naparetken. Olipahan matka. Nappaskengissä napajäätikölle. Onneksi oli sentään hakuteokset ja muut tarvittavat välineet mukana! Mielenkiintoista oli lukea siitä, miten joku on niin sisällä niin vanhassa tapahtumassa. Kaikkea sitä.

 

Tämän jälkeen palasin taas hihittelyn äärelle. Ikisuosikkini Heli Laaksosen uusin kirja Lähtisiks föli? on ihanaa luettavaa. Vedet silmissä nauroin ääneen moooonessa kohdassa. Mainio tunnelma, hyvä mieli, rento olo. Tavallinen elämä on parasta, arjen kauneudesta kannattaa nauttia, monesta hetkestä voi saada iloa.

Tämä ei ole silti vitsikirja. Hyvään mieleen ei tarvita aina naurua. 

Voih. On se taitava. Kysypä seuraksi, jos huomaat Helin tulevan keikalle lähimaastoon! Veska on jo pakattuna eteisessä.

Ai niin. Luin Kuutamollankin. (Miten nämä sanat taivutetaan??) Leffasta tykkäsin silloin joskus puoli elämää sitten tosi paljon ja muistan yhä vuorosanat ulkoa. Kirja oli myös hyvä, mutta lempikohtaukset oli tietysti tehty väärin. Onkohan mikään ikinä toiminut kirjana ja elokuvana yhtä hyvin? No, kirjassa oli onneksi monta uuttakin kohtausta.  

Nyt on yöpöydällä kesken pari vuotta vanha Me Naiset. Saa nähdä, miten viiltävää analyysia siitä irtoaa. Heheh.

Onnellinen ompelija?

Kaunis kirja, kivoja malleja, hyvää inspiraatiota. Nyt en silti keksi mitään pakko-tehdä-tätä, joten otan tänne muutaman kuvan talteen muistutukseksi.