-->
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paitoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paitoja. Näytä kaikki tekstit

Not so faded So Faded Pint Sized

21:14
Malli: So Faded Pint Sized
Lanka: Leizu Fingering, väri Bielefeld
Puikot: 3 sekä 3,5

Heti kun bongasin viime keväänä lasten version Andrea Mowryn So Faded-paidasta tiesin, että se on paita mun pienelle pojalleni. Lankakin löytyi valmiina, osaksi tosin keskeneräisenä työnä, mutta sehän ratkesi nopeasti purkamalla pitkään koskemattomana seissyt työ. Lanka on Julie Asselinin Leizua, jonka Liina antoi mulle syntymäpäivälahjaksi eräänä menneenä merkkipäivänä.



Pääsin alkuun reippaasti, tein paidan hihoja vaille valmiiksi ja sitten hukkasin sen. Juu, hukkasin. Vaihdoimme kotona huonejärjestystä perheenlisäyksen johdosta ja siinä rytäkässä siivosin yhden kutimointikassin johonkin. Kun syksyllä löysin kadonneen kassin, tai talvella - en muista, pääsin tikuttamaan hihat valmiiksi ja purkamaan helman koska saaja meni ja kasvoi tässä välissä. Noudatin ohjetta kiltisti lukuunottamatta helman, hihojen ja kauluksen joustinneuletta, jonka tein yksi kertaa yksi-joustimena ohjeen 2o2n-joustimen sijaan. Näin lopputulos on musta sopivampi tälle langalle ja natsaa myös paidan olkapäihin paremmin.


Paita oli kiva neulottava, vaikken kyllä tiedä olisinko jaksanut liukuvärin vaatimaa värien häivytystä ja raidoittamista jos siihen hommaan olisin lähtenyt. Nyt en raidoittanut kuin helmassa muutaman rivin verran, koska kahden vyyhdin välillä oli silminnähtävä sävyero. Olkapäiden yksityiskohdat toi hommaan sopivaa vaihtelua ja helman taas pystyi neulomaan kokouksissa, työmatkoilla ja leikkipuistoissa. Aikuisten kokoinen paita houkuttelisi myös, vaikka olen aika vakuuttunut, ettei malli oikein sovi mulle. Ja ehkä tekisin väriin liukuman harmaasta..harmaaseen?

Senni

5 comments ,

2 X Little Boxy

14:16


Pari kuukautta sitten me päätettiin Liinan kanssa neuloa tyttärille Jojin Little Boxyt. Väreiksi valikoitui pinkki persikkaisin ja lilahtavin vivahtein ja pinkki oranssiin taittavana.

Ohje oli odotettavasti selkeä ja malli tosi helppo neuloa. Me neulottiin kumpikin paidat pyörönä, joten helma neuloi itse itsensä, mun tapauksessa busseissa, kokouksissa ja koulutuksissa. Sen kun vaan posotti oikeata kunnes oli aika erottaa etu- ja takaosa. Hartiat muotoiltiin lyhyillä riveillä, mikä on mun mieleen. Sopivan yksinkertaista muttei puuduttavaa. Paitsi jotkut meistä epäluki ohjetta ja pieni mitätön sana "to" kahden mainitun koon välissä muuttui pilkuksi (koska olihan niin edellisessä lauseessakin) ja ensimmäisessä hartiapalikassa piti vähän peruuttaa.* Muita ongelmia ei kumpikaan tainnut kohdata. Tähän väliin Liina vähän narisee siitä, ettei wrap-and-turneja käsitelty kunnolla, eli nostettu tai neulottu yhteen. Käännöskohdat näkyy sen mielestä turhan twist-and-shoutisti paidasta, mistä lähiotos tuonnempana. Minä taasen olin tähänkin tyytyväinen.


Lopputulos on joka tapauksessa todellinen käyttövaate, mitä minä arvostan tosi paljon kun neulon lapselle. Eikä siinä vielä kaikki! Skiditkin diggaa näistä. Vähän ehti jännittää, että saadaanko näistä blogikuvat ilman mustikkakeittoa ja tussitahroja vai niiden kanssa kun uudet paidat piti saada heti käyttöön.


Koska neulominen on kaikkein kivointa kun muutkin neuloo pistimme paitoja aloitellessa pystyyn pikkuruisen KALin. KALiin osallistuneiden - tai osallistuvien, emme laittaneet hommalle päättymispäivää - kuvia voi tsekkailla instagramista hashtagilla #littlelittleboxykal. Siellä on vaikka mitä ihanaa!


Malli: Little Boxy
Lanka: Walk Collection Cozy Merino (Summer Sorbet 174 g)
Koko: 6
Puikot: 3,5 mm
Erityishuomiona lyhyet kerrokset. Ei olisi pitänyt kuunnella ohjetta.
Malli: Little Boxy (jos mietitte, että kuka täällä toistaa itseään, niin se on Liina)
Koko: 6
Lanka: Malabrigo Sock (Light of Love, 154 g)
Puikot: 3 ja 3,5 mm

- Senni (Liinan välihuuteluilla)

* Onneksi MINÄ kuitenkin osaan lukea, kuten aiemmin todistin. T. Liina


11 comments , ,

Little Little Boxy KAL

10:28

Ostin keväällä 2015 pari vyyhtiä ihanan eläväisen karamellista pinkkiä lankaa. Ajattelin tehdä niistä lapselle jonkin paidan tai neuletakin, mutta näin 2 vuotta myöhemmin langat odottelivat yhä valmiiksi kerittyinä palloina. Sitten bongasin instagramista Jojin Little Boxyn ja se näytti kyllä heti aivan oikealta. Monesti lasten neulemallit on kuorrutettu vähän sillä ja tällä mutta ainakin minä kaipaisin niihin mieluummin samanlaista simppleliä kuin aikuisten neuleisiin.

Liina oli myös tahollaan ihastunut lasten versioon Boxystä (Liinalla on itsellään aikuisversio) ja näin syntyi pieni KAL - littlelittleboxykal. Minä neulon omani Malabrigo Sockista, joka on aina vaan yksi mun lempparilangoista. Väri on herkullinen light of love. Liinan Little Boxy syntyy saman henkisistä, mutta vähän ärtsymmistä, oranssilla terästetyistä pinkeistä Walkcollectionin Cosy Merino vyyhdeistä värissä summer sorbet.


Tällä hetkellä meitä on kimppaneulomassa kaksi, mutta me halutaan teidät kaikki mukaan! Tämä on rento KAL. Meillä ei ole tiukkaa aikataulua, mutta meillä on hashtag #littlelittleboxykal ja olisi kiva nähdä mukaan lähtijöiden kuvia instagramissa.

Kuka on mukana?

-Senni
4 comments , , ,

Mae

19:30
Tekaisin tuossa ohimennen Andrea Mowryn suunnitteleman Mae-tunikan, koska se puhutteli mua voimallisesti.


"Liina", se sanoi, "tarvitset paksun, villaisen, mutta lyhythihaisen tunikan, jolle et keksi mitään käyttötapaa, ja johon sinulla ei ole lankaa."

Minä kuuntelin.

Tilasin Pohjan akkaa Titityystä ja pistin puikoille.

Oli valaisevaa neuloa näin paksua lankaa. Työ valmistui käden käänteessä, tai ehkä viidessä, mutta kuitenkin ihan kauheaa vauhtia. Aloin ymmärtää paksusta langasta neulomisen viehätystä. Sitä paitsi Pohjan akka on aika ihanaa neulottavaa.


Vaan entä lopputulos?

No, se on vähän sinne päin, jos aivan rehellinen olen. En välitä vatsanseudun tiikeriraidoituksesta, joka on neulettarien rangaistus heille, jotka eivät raidoita kahdelta kerältä, enkä välitä siitäkään, että tunika on liian lyhyt.

Malli: Mae
Lanka: Pohjan akka (360 g, väri Muste)
Puikot: 7 mm, 6 mm

Lyhyydestäkin saan syyttää vain itseäni, mutta vähän vinosti vilkaisen myös ohjetta, joka kehottaa kahden koon väliin jääviä valkkaamaan sen pienemmän (ettei kaula-aukko olisi aivan niin antava), mutta ei sitten kuitenkaan muistuta, että pituus kandee ehkä katsoa siitä omasta koosta. Tai jos muistuttaa, ei muistuta niin, että minä olisin sen huomannut. Eli punaisella, vilkkuvalla tekstillä keskellä jokaista sivua.

Mutta toisaalta se on niin kiva! Ajattelin tietysti oitis tehdä toisen. Ehkä vähän ohuemmasta langasta kyllä, koska jos rupeaa virittämään, voi saman tien virittää kunnolla.

Ja kerran olen jo löytänyt tälle käyttöäkin. Ei vähä mitään.

-Liina 
3 comments

Piece of Silver

19:34
Joko hommasitte Laine Magazinen? Jos ette, suosittelen juoksemaan kauppaan vähintäänkin ravia, vaikka väitän, ettei kiitolaukkakaan ole aivan huono idea.


En ole mikään neulelehtien suurkuluttaja - Ravelry enimmäkseen kattaa ne tarpeet - mutta Laine kyllä hemmottelee ihmistä. Lehdestä löytyy iso setti malleja, jotka todellakin aion toteuttaa.

Ensimmäisen mallin Lainen sivuilta tein nohevasti jo etukäteen, kun pääsin testaamaan Veera Välimäen Piece of Silver -paidan.

Piece of Silver on aika rento, vailla vyötärömuotoiluja, ja täydellinen paita just vaikka mekon päälle kiskaistavaksi. Savupiippukaulus vähän alkuun jännitti, mutta hyväksi on sekin käytössä osoittautunut.

Tämä taisi olla ensimmäinen paita, jonka olen tehnyt merinosinkusta. Valkkasin langaksi Ilun värjäämän kauniin, ihan inan verran punaiseen taittavan harmaan ja tein hihohin väriblokit ... harmaammasta (ja vähän tummemmastakin) harmaasta. Nämä Ilun värjäämät harmaat ovat niin käsittämättömän hienoja, että vaikea edes kuvata - olen tosi iloinen, että tulivat lopulta käyttöön ja näin hyvään käyttöön vieläpä. Tällaista lankaa hilloaa helposti vuosia.

Paita tehdään ylhäältä alas; se oli tässä tapauksessa paras mahdollinen suunta, sillä langan riittävyys vähän jännitti. Päädyin lopulta tekemään paitaa kolmelta rintamalta. Alkuun kaavailin väriblokkia helmaankin, mutta lopulta olen tosi onnellinen, etten sitä sinne tehnyt. Lopputulos olisi voinut olla pöljä.

Malli: Piece of Silver
Lanka: Ilun Sinkku
Puikot: 3,75 mm, 3 mm (kaulus)

Semmosta. Olen hurjan tyytyväinen.

Piece of Silverin jälkeen haluaisin neuloa Lainesta Lanes-villatakin, mutta koska stashissa ei ole siihen lankaa, enkä ole joulukuussa päässyt ansaitsemaan langanosto-optioita, taidankin valkata seuraavaksi Laine-ohjeeksi portviini-tonicin, jonka nautin uudenvuodenaattona vaatehuonetta siivotessani.

-Liina

8 comments ,

Channa

09:35
Tässä bloggaamisessa ja neulomisessa on nyt joku epäsuhta. Neulon kuin hullu, mutta blogitontut eivät vain hoida hommiaan. Tästä on ennenkin puhuttu.

No, nyt seuraa jotain, jota rakastan ja joka on pitänyt esitellä jo pitkään: Channa, jonka fluff and hustlen Liisa suunnitteli Twist Collectivelle, ja joka syystäkin sai paljon myönteisiä kommentteja.


Twistin julkaisema versio oli neulottu aika paksusta langasta, mutta koska sain kuulla, että alkuperäinen suunnitelma oli fingeringille en toki antanut minkään ohjepaksuuden hidastaa, vaan kaivoin stashistani BC Garnin Tussah tweedia. Sitä ei ollut tarpeeksi, mutta mallitilkkua vääntäessäni mumisin sellaisia sanoja kuin "kahdelta kerältä" ja "raidoitus" ja "webikaupat".


(Sittemmin kävi ilmi, että englantilaisesta webikaupasta tilaamaani jatkovyyhdit olivat täsmälleen samaa värierää kuin Snurresta taannoin ostamani. Go figure.)

Malli: Channa
Lanka: BC Garn Tussah tweed (väri 35 Tt, 210 g)
Puikot: 4 mm, 3,5 mm

Koko hommassa oli vain yksi ongelma, ja se on se, että yönsininen väri on mahdoton kuvattava. Kaunis, mutta mahdoton. Muutoin Channa oli yksi universumin helpoimpia neuleprojekteja. Ja palkitsevimpia kanssa.

Koska silkkitweed ei millään muotoa ole vanhenevien luideni mielestä enää talvikäyttöinen lanka, olen harkinnut tekeväni tämän uusiksi ohjelangasta - ajatus ei ole ollenkaan epämiellyttävä, kun ohjeen lanka on Fibre Companyn Acadia.

Vahva suositus joka tapauksessa.

- Liina

14 comments

Paperia

20:27
Tästä paidasta voisi kertoa vaikka mitä, alkaen siitä, miten äidin kanssa metsästimme lankakauppaa Kiotossa ja päättyen siihen, miten sain antaa paidan speksit Ravelryssa jollekin ja olla loppupäivviikon ihan polleana, mutta ... pitäydytäänpä muodossa, ja langassa.


Siis: ostin reissuiltani Habun ihanaa, litteää, paperinaruisaa, rouheaa Silk Wrapped paper -lankaa. Lanka ei ihan oikeasti ole paperia vaan pellavaa, mutta silkkilanka sen ympärillä on ihan oikeasti silkkiä.

Samalla reissuilla vaklasin kaupassa paitaa, jossa oli kiva malli. Piirsin sen kännykkääni. Sitten kävin ostamassakin sen paidan koska kerrankos sitä Japanissa ollaan, mutta saattaa olla, että piirros olisi piisannut. Olen nimittäin käyttänyt omaa neulettani kaupan versiota enemmän.

Kotiin päästyäni pistin langan puikoille. Testailin erilaisia tekstuureja ja otin vähän mittoja, ja sitten aloin neuloa.

Olin ajatellut tehdä nurjaa pintaa, mutta oikeaa neuloen - suunnitelma kariutui tietenkin jo helmaresorissa jossa tein kierretyt silmukat sillä lailla näppärästi, että sain neuloa paidallisen nurjia silmukoita.


Arvatkaa harmittko? Eipä juuri. Ja kun siirryin neulomaan etu- ja takakappaletta erikseen huomasin, että jostain hiton syystä lanka taipui paremmin nurjaksi kuin oikeaksi silmukaksi. Väitän, että se oli se litteys.

Lopputulos oli juuri sellainen kuin toivoin. Rouhea, rapea, kuin kirjoitusta paperilla. Kevyt ja kätevä muiden vaatteiden päällä.

Tylsää oli vain se, että lanka ei jousta juurikaan, joten turhan kireäksi jäänyt luontireuna napsahti ensimmäisessä sovituksessa rikki. Korjasin, miten pystyin, enkä itse löydä ongelmakohtia enää.

Malli: improttu
Lanka: Habu Silk wrapped Paper, 63 g
Puikot: 4 mm

Niin, huomasitte varmaan muuten, etten ole saanut otatettua tästä sellaisia "kyllä tätä oikeasti voi käyttääkin" -kuvia. Siinä syy, miksi useampikin postaus jonottaa - mutta jospa sitä tässä ryhdistäytyisi. Testineuleita varten on ainakin syytä, joten miksei sitten saman tien kuvaisi ne loputkin.

- Liina

19 comments ,

Wigeon

18:19
Ystäväni Katrine on neulonut vissiin kai aina.

Kerran (vuosia sitten, lapset) korkeakoululla kysyin, mistä hän oli hommannut poolopuseronsa. Se oli nimittäin täydellinen ihan joka tavalla: yksinkertainen, laadukkaan oloinen ja ... no, harmaa. Vastaus lannisti kaltaistani silloista lapastehtailijaa - hän oli tehnyt sen itse.

Edistystä on tapahtunut, täällä päässä, sillä sain testineuloa Katrinen uuden mallin, Wigeon-paidan.

Malli: Wigeon
Lanka: Malabrigo Lace, 150 g
Puikot: 3,5 mm
Paita on just sellainen, mistä tykkään: kevyt, laatikkomallinen ja ainakin osaksi harmaa. (Tuosta keltaisesta olen myös ihan pähkinöinä, se on lähes huumaava väri.)

Keveys syntyy siitä, että lankana oli Malabrigo Lace, eikä sitä paitaani kulunutkaan kuin 150 g. Vähemmänkin olisi mennyt, ellen olisi kerinyt lankaa solmuille - temppu, jota en suosittele kotioloissa kokeiltavaksi. Vaikka lanka oli ohutta, neule syntyi yllättävän nopeasti. Tai no, kalenteriaikaa kului, koska tein välissä kaikkea muutakin, mutta kun neulomaan ryhtyi, kappaleet suihkivat itsensä kasaan reipasta vauhtia.

Niin, ne kappaleet ... saumoja karttavien malli tämä ei ole, mutta lopputulos palkitsee kyllä tekijänsä.

Jotkut meistä ei vaan oikein osaa poseerata.


- Liina

17 comments ,

Pikku kyyhkynen

19:25


Tiukoista vastusteluistani huolimatta jalkani kuljettivat minut syksyllä Eiran Lankojen myymälän loppuunmyyntiin. Ostin muun muassa reilut neljä kilometriä vaaleansinistä tweediä (!) ja kaikenlaista muuta, mutta yksi ostos oli täysin harkittu. Nimittäin kevyesti kimalteleva, Louisa Harding Yarnsin Orielle. Kannoin sitä kotiin neljä 50 gramman vyyhtiä ihanassa kyyhkyn harmaassa tai hennon laventelisessa värissä. Napakkakierteinen Orielle oli ihanaa neulottavaa. Se on täyttä baby alpakkaa lukuunottamatta ohutta hopeanhohtoista polyamidisäiettä, joka sai nelivuotiaan tyttäreni huokailemaan.


Malli: Oma
Lanka: Louisa Harding Yarns, Orielle, väri ice, 191g / 420m 
Langat riitti juuri lapsen kokoiseen improvisaatiovillapaitaan. Tämän neulominen oli uskomattoman rentouttavaa puuhaa ja työ syntyi nopeasti. Langan vyötteessä suositeltiin puikkokooksi 3.75-4 mm puikkoja, mutta mä käytin 3 millistä pyöröpuikkoa ja neulepinnasta tuli sillä oikein hyvä. Jotenkin sain arvattua silmukkamäärät kerralla oikein ja kaikki meni nappiin. Tein jopa vähän muistiinpanoja, joten tästä ehkä syntyy simppelin lapsenneuleen ohje.

Tein paidan ylhäältä alas ja raglanhihaisena. Kaula-aukon takaosassa on muutama ekstrarivi saksalaisilla lyhennetyillä samoin kuin helman etu- ja takaosaa erottamassa. Mulla oli aluksi mielessä kierretyllä joustimella tehdyt yksityiskohdat, mutta totesin, että tällä langalla parhaalta näytti mahdollisimman simppeli pinta. Niinpä helma ja hihansuut on suorat, sileet ja i-cordilla päätellyt ettei ne kipristy liikaa. I-cord on kyllä mun lempijuttuja neuleen reunojen suhteen ja voisin tehdä sellaisen melkein kaikkeen. 



Vuoden alku on ollut jotenkin niin stressaava, että neuloskelufiilis on ollut hukassa ja illat on monesti menneet työhommissa kutimointihommien sijaan, mutta tämä neule saa nyt aloittaa uuden ajan! Monet puikoille pääsyä odottavat langat on lisäksi muuttuneet suunnitelmissani villatakeista yhtenä kappaleena neulottavaksi paidaksi, koska ainaoikea pyörönä - oh bliss!



Senni
19 comments , ,

Kuinka lakkasin huolehtimasta ja opin rakastamaan puuvillaa

20:27
En juuri välitä puuvillasta.

Se on ikävää ja kovaa.

Näiden periaatteiden mukaan elin varsin tyytyväisenä, kunnes äiti kävi Kerässä ja soitti ostaneensa Isagerin Japansk bomuldia. Kuvauksen perusteella googlasin vimmalla ja mietin, onko perusteltua ostaa itsekin hieman Japansk bomuldia, ja mitä siitä ylipäänsä tekisin, ja eikö minulla toisaalta ole aika paljon lankaa jo?

Malli: oma
Lanka: Isagerin Japansk bomuld
Puikot: 3,5 mm

Sitten äiti, jonkinlaisen mielenhäiriön vallassa, antoi Japansk bomuldinsa minulle - sillä ehdolla, että tekisin niistä jotain. Heti. Tuntee tyttärensä tavat. (Huoli pois, mittasin toki hänen kuumeensa ennen kuin sanoin "kyllä".)

Mikä ihana lanka! Nauhamainen ja rouhea, ei yhtään sellainen ikävä, kova ja joustamaton, jollaisena puuvillamme tunnemme.

Kyllä voi olla iloinen paidasta.
Tai ainakin siitä, että kuvaaja kieltää näyttämästä hamsterilta.

Vailla suurempia suunnitelmia - mutta ottaen huomioon pääsponsorini ehdotuksen ainaoikein-pinnasta - tein mallitilkun ja improsin paidan. Ajattelin jotain, jossa on venepääntie, kevyesti viisto olkalinja ja 3/4-mittaiset kapeat hihat. Ja sellainen siitä tuli! (Hihoista tuli sitten lopulta kuitenkin vähän liian lyhyet, äiti oli taas oikeassa, mutta toisaalta ne ovat käytössä aika hyvän mittaiset.)

Paidasta tuli kerrassaan hyvä! Yksinkertainen ja käyttökelpoinen, mukava päällä, sellainen jossa on rento olla. Valmis pinta on suorastaan rapea, hieman paperinen - se ei ollenkaan lötkähtänyt esim. liotuksessa.

Olen kameran edessä luonteva kuin lumiukko biitsillä.

No nyt siinä on joku roska sitten.
Suosittelen ihan tosi lämpimästi Japansk bomuldia kaikille, jotka haluavat vähän flirttailla puuvillan kanssa. Piristää elämää kummasti.

Kuvista superkiitos Sennille!

-Liina

P. S. Tiedän, muutin otsikkoa hieman. Se tuntui paremmalta vähän napakampana. Mutta ei se haittaa, kun muutenkin valehtelen: en ole ollenkaan lakannut huolehtimasta.

20 comments ,

Copyright kutimointia. Designed by BloggerTemplate