Kesäyön unelma

Viime keväänä ilmoittauduin testineulomaan mm.:

1. Kahden viinilasillisen jälkeen, ja unohtanut sitten koko homman, ja kolme viikkoa myöhemmin selannut hiki otsalla Instaa miettien, missä olen käynyt keulimassa.
2. Nähtyäni projektista ensimmäisen 10 pitkän pätkän sosiaalisessa mediassa. Siitä on pakko tulla mahtava!
3. Vartti sen jälkeen, kun vannoin, etten enää koskaan testineulo mitään.

Nyt käsittelemme kohtaa #2.

Tietenkin joskus, kuten tässä tapauksessa, on kerta kaikkiaan nerokasta ilmoittautua testineulomaan ensimmäisten 10 cm perusteella. Esimerkiksi, jos suunnittelijana on Suvi Simola, ja pääsee testineulomaan Midsummer-huivin.

Käsittelen projektin seuraavassa hampurilaismallin mukaisesti: hehkutan ensin mallia, sitten haukun langan ja lopuksi lopetan lopputuloksesta ilakoimalla.

Malli on just oikein. Siinä on täydellinen määrä yksityiskohtia, ja täydellinen määrä eleetöntä yksinkertaisuutta. Se on juuri oikean mallinen ja mittainen kaulalla ja se syö just sopivasti (eli lähes täsmälleen 2 vyyhtiä) lankaa. En ole ihan varma, voiko olla parempaa huivimallia. Luultavasti ei. 

Langaksi valitsin Hedgehog Fibresin sinkun värissä Bee's Knees. Väristä pidän vieläkin kuin hullu puurosta - sehän on kuin kesäinen auringonvalo päiväunilta herätessä - mutta siililangan sinkkupohja on vähintään yhtä visto kuin sukkalankapohja, eri tavalla vain. Se tuntui neuloessa kovalta ja puuvillaiselta, ja möykkyili ikävästi.

Neuloessa harmittelin useammin kuin kerran, että tein huivin tyhmästä siililangasta, kun malli olisi ansainnut jotain ... ehkä kashmiria ... mutta voi pojat, miten ihana valmis huivi joka tapauksessa on! Viittaan mallin täydellisyyteen. Oli ihan selvää, että Jyväskylän neulefestareille huitaistessani sonnustaudun juuri tähän huiviin, enkä muista, milloin olisi ollut huivia näin mukava käyttää.

Näen itseni neulomassa tätä uudestaan ja uudestaan - harmaana, väriblokeilla, kesälangoista, täydestä villasta. 

Niin, että vähänkö olin taas fiksu kun tuppasin testineulomaan heti kalkkiviivoilla. Auts. Meni olkapää sijoiltaan kun taputin itseäni selkään.

Malli: Midsummer Shawl
Lanka: Hedgehog Fibres Skinny Singles (Bee's Knees 198 g eli käytännössä tasan 2 vyyhtiä)
Puikot: 3,5 mm

-Liina

P. S. Wear your knits -kuvan allekirjoittaneesta voi nähdä, jos menee vilkaisemaan ystäväni Katrinen reportaasia neulefestareilta.

6 comments huiveja, testineulonta

Share:

Be my ----

Testasin joutessani sukat.

Tällä tarkoitan sitä, että tuossa talven taittuessa kevääksi - tai kun kaikki kuvittelimme, että talvi on taittumassa kevääksi vain huomataksemme olleemme väärässä - rohmusin testineuleita joka kädelle ja yhtä neuloin vielä hampaillani. Siitä haluan sanoa sen verran, että jos hammasväleihin pitää valita täytettä villan ja popcorninkuorten välillä, ota popparit.

Asiaan.

Testasin nämä Heli Rajavaaran suloistakin suloisemmat Be my ---- -sukat. Valkkasin langankin niin, että saisin ihastella jaloissani kauneimpia tuotoksia, jotka vaatekaappiani ovat kuunaan koristaneet.

Testin tulos on se, jonka jo ennalta tiesin: ihmiset eivät lue.

He saattava vilkaista tekstiä ja usein jopa kuvitella lukeneensa, mitä siinä sanottiin, mutta he eivät lue.

Esimerkiksi minä en lukenut sitä kohtaa, jossa ihan selvästi kerrottiin, minkä kokoinen sukka tulee hänelle, joka valitsee koon S.

Niinpä tytär sai mitä kauneimmat sukat ihanasta Lystig Yarnin -sukkiksesta.

Toisilla käy mäihä. Mutta äkkiäkös mä tämmöset itellenikin teen, sillä ohje oli sekä helppo että koukuttava JA mulla on vielä paljon kaunista sukkalankaa kaapissa.

Malli: Be My ----
Lanka: Lystig Yarn sukkis (Autumn Nude, 42 g)
Puikot: 2 mm

Suosittelen. Nää on ihanat, myös lapsen mielestä. Aikuisille M-koosta ylöspäin.

-Liina

8 comments lapselle, sukkia, testineulonta

Share:

Lighthouse

Mikään ei tunnu just nyt oikein valmistuvan, mutta se johtuu varmaan siitä, että kesken on ainakin kymmenen erilaista projektia.

Saatan liioitella, mutta en paljoa.

Vaan - erästä viisasta kanssabloggaajaa lainatakseni - vaikka tuotanto ehtyisi kokonaan, illuusiota neulomisesta voisi pitää yllä kuukausitolkulla. Kun kaikki aiemmin neulottu ei ole ehtinyt blogiin ollenkaan.

Kuten nyt vaikka tämä Janina Kallion Lighthouse-huivi, jonka testineuloin syksyllä. Se on aikas ihana! Simppeli, mutta silti siinä on jotain.

En oikein osaa selittää, miksi en saanut kirjoitettua siitä aiemmin. Tai no, ehkä osaan. Katsokaas kun:

1. Sain jonkun aivopierun testineulomuksen aikana. Lanka loppui kesken, ja otin siitä vähän turhia paineita - kehitin ne ihan itse, sillä testineulontahommien yksi tavoite on ymmärtää langanmenekkiä erilaisilla neulojilla. Oli vaikea kirjoittaa, koska koin epäonnistuneeni. Jälkikäteen on tietysti ollut vähän vaikea ymmärtää, miten kaheli olin, mutta syksy taisi olla jotenkin vähän hankala muutenkin.
2. Tämä on ihan maanisen, valtavan, iso. Pinta-alaltaan. Se on ihanaa! Huivin pitää olla iso. Mutta en saanut sitä asettumaan minkäänlaiseen valokuvaan asiallisesti. Kaulalle kyllä, mutta en valokuvaan.

Kaulalla tätä on kyllä pidettykin. Pidän yhä tosi paljon huiviin valkkaamastani langasta, jonka pöllin ystäväni Miian stashista. Tarkallen ottaen maksoin siitä sittemmin kyllä, ja jopa jätin Miialle yhden vyyhdin - vain palatakseni rikospaikalle kuukautta myöhemmin. Hedgehogin potluck-värejä kun on maailmassa rajallinen määrä, eikä se yksi vyyhti ihan riittänyt. (Jos tämän aiot neuloa, huoli pois: ohjetta on sittemmin päivitetty.)

Kontrastivärinä on DyeForWoolin tummansininen silkkivilla, joka oranssien pisteiden kanssa toimii minusta ihan kivasti. Ja on joissakin valaistusolosuhteissa jopa tunnistettavissa tummansiniseksi mustan sijaan.

Malli: Lighthouse
Lanka: Hedgehog Fibres Sock (potluck, 120g), Dye ForWool Fingering Merino/Silk (Nocturnal Meeting with a Black Mage, 57 g)
Puikot: 4 mm 

En ole ihan varma, tuleeko tämä huivi ikinä peittoamaan Janinan klassikkomalleja esim. Ravelryn projektimääriltään, mutta yksi omista suosikeistani se kyllä on.

-Liina

6 comments huiveja, testineulonta

Share:

Keveitä askelia

Loppusyksystä näin unia, jossa valitsin lankaa erääseen villatakkiin.

Sellaista elämäni joskus on.

Villatakki ei ollut unta: se oli Suvi Simolan uusi malli, jonka halusin testineuloa aivan kuollakseni. Ihmekös kai siis, että lankavalinnat mietityttivät päivin öin. Itseni ja lähipiirini kannalta oli siis ehkä onnekasta, että pääsin testineulontaposseen ja sain pistää takin heti puikoille.

(Haluan tarkentaa, että pääsyni testineulojien joukkoon ei johtunut siitä, että olisin mennyt vinkumaan Suville, että mielenterveys on koetuksella, jos mua ei huolita. En mene takuuseen, etteikö joku obsessointiani kuunnellut kaverini olisi vinkunut.)

Travel Light -villatakki on tämmönen vähän epäistuva, tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. En ole tyköistuvien vaatteiden perään, ja tämä on just oikeanlainen, jotenkin moderni, vähän huoleton, sopii meille, jotka toivomme keveyttä kevääseen.

Takissa neulottiin ensin selkäkaistale, jonka reunasta sitten poimiskeltiin silmukoita. Vanha nemesikseni, silmukoiden poiminta!

Vaan älä pelkää, jos sinulla on sama nemesis. Tästä oli maailman helpointa poimia silmukoita; mahdollisesti sen vuoksi, että raidallisesta reunasta erotti helposti kerrokset. Tulin jopa ajatelleeksi, että raita olisi paras tapa opetella neuleenlukutaitoa näiltä osin.

Selän keskelle jäi sauma, josta sain innolla eteenpäin puhistessani aikaan vähän ruman. Toverini M ehdotti, että virkkaisin siihen keskelle silmukkarivin ("no niitä jotain silmukoita, EI ketjusilmukoita, mutta niitä toisia perussilmukoita") ja se osoittautuikin paitsi hyväksi ideaksi myös käyttökelpoiseksi taidoksi.

Malli: Travel Light
Lanka: Martin's Lab Comfy Merino (Snow Illusion 203 g), Hedgehog Fibres Sock (Concrete, 135 g)
Puikot: 3,5 mm

Se prosessista. Sitten vähän vaatteesta. Se jotenkin lohduttaa siinä alakulossa, joka näinä talven kuukausina tuntuu olevan jokavuotinen kaverini. Vähän menin jopa liikuttumaan mallin nimestä, kun tuntui siltä, että suunnittelija on ajatellut kauniita asioita neulojille. Travel Light on kevyt päällä, mutta lämmittää, enkä halua muuta käyttääkään enää (paitsi sitä puuterinsävyistä samanlaista, josta haaveksin.)

Ja sitten eräänä aamuna, tämä villatakki ylläni, tein töitä kahvilasta käsin, kun Instagramista tuttu Riikka tuli moikkaamaan - hän oli tunnistanut takkini. Oli mitä ihaninta törmätä sillä tavalla neulojatoveriin. Puhisin koko päivän semmoista onnellisen kohtaamisen iloa. Villatakki, joka saa tämmöistä aikaan, on kyllä mahtava villatakki.

- Liina

18 comments testineulonta, villatakkeja

Share:

Piece of Silver

Joko hommasitte Laine Magazinen? Jos ette, suosittelen juoksemaan kauppaan vähintäänkin ravia, vaikka väitän, ettei kiitolaukkakaan ole aivan huono idea.

En ole mikään neulelehtien suurkuluttaja - Ravelry enimmäkseen kattaa ne tarpeet - mutta Laine kyllä hemmottelee ihmistä. Lehdestä löytyy iso setti malleja, jotka todellakin aion toteuttaa.

Ensimmäisen mallin Lainen sivuilta tein nohevasti jo etukäteen, kun pääsin testaamaan Veera Välimäen Piece of Silver -paidan.

Piece of Silver on aika rento, vailla vyötärömuotoiluja, ja täydellinen paita just vaikka mekon päälle kiskaistavaksi. Savupiippukaulus vähän alkuun jännitti, mutta hyväksi on sekin käytössä osoittautunut.

Tämä taisi olla ensimmäinen paita, jonka olen tehnyt merinosinkusta. Valkkasin langaksi Ilun värjäämän kauniin, ihan inan verran punaiseen taittavan harmaan ja tein hihohin väriblokit ... harmaammasta (ja vähän tummemmastakin) harmaasta. Nämä Ilun värjäämät harmaat ovat niin käsittämättömän hienoja, että vaikea edes kuvata - olen tosi iloinen, että tulivat lopulta käyttöön ja näin hyvään käyttöön vieläpä. Tällaista lankaa hilloaa helposti vuosia.

Paita tehdään ylhäältä alas; se oli tässä tapauksessa paras mahdollinen suunta, sillä langan riittävyys vähän jännitti. Päädyin lopulta tekemään paitaa kolmelta rintamalta. Alkuun kaavailin väriblokkia helmaankin, mutta lopulta olen tosi onnellinen, etten sitä sinne tehnyt. Lopputulos olisi voinut olla pöljä.

Malli: Piece of Silver
Lanka: Ilun Sinkku
Puikot: 3,75 mm, 3 mm (kaulus)

Semmosta. Olen hurjan tyytyväinen.

Piece of Silverin jälkeen haluaisin neuloa Lainesta Lanes-villatakin, mutta koska stashissa ei ole siihen lankaa, enkä ole joulukuussa päässyt ansaitsemaan langanosto-optioita, taidankin valkata seuraavaksi Laine-ohjeeksi portviini-tonicin, jonka nautin uudenvuodenaattona vaatehuonetta siivotessani.

-Liina

8 comments paitoja, testineulonta

Share:

Betua

Tässä käy aika usein näin: ihminen tulee koneelle vakaasti aikoen kirjoittaa briossilapasista, mutta harhautuu välittömästi toimittamaan joulupukkiasioita Internetissä. Sitten ihminen palaa takaisin sohvalle neulomaan ja miettii, että ihan on kuin ois jotain pitänyt tehdä.

NO NYT KYLLÄ.

Testineuloitsin toverini Katrinen suunnittelemat briossilapaset - niin käy ihmiselle, joka julistaa haluavansa tehdä jatkossa vain briossilapasia. Universumi vastaa.

Betua-lapaset (ja mätsäävä hattu, mutta sitä en tehnyt) olivat ihan supernopea ja kiva projekti. Tai siis nopea siinä mielessä, että aktiivista tekoaikaa näihin ei paljon kulunut. Kalenteriaikaa vähän hujahtaa, jos yrittää edistää kerralla noin kahdeksaa projektia.

Langaksi valkkasin BC Garnin Semillan, koska sitä oli, ja koska olen ottanut jaloksi tavoitteeksi tutustua stashiini vähintään yhtä usein kuin paikallisen tarjontaan. (Ja kun sanon paikallisen, ymmärrätte varmasti, etten viittaa lähipubiin.)

Semilla oli vähän ohjelankaa ohuempaa, mikä ei haitannut - allekirjoittaneella on tilastollisestikin katsottuna aika pieni räpylä - mutta yllättävästi lapasesta meinasi tulla vähän lyhyt. Onneksi sekin korjaantui reippaalla pingottamisella, kuten kaikki maailmassa.

Malli: Betua
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Semilla (tumma harmaa 15 g, valkoinen 28 g)

Ohje oli simppeli ja koukuttava, imaisi mukaansa. Jos siis itsekin kaipaat elämääsi briossilapaisia, tarkasta tämä, kuten nuorisolaiset sanoivat niin kauan sitten, että ovat jo vanhuslaisia. (Tsekkaa myös Marian todistus aiheesta! Oli hauskaa neuloskella näitä yhtä aikaa vähän sattumalta.)

Edit. Sitä piti muuten sanomani, että kuvausopeista suurkiitos Laine Magazinen voimanainen Jonnalle - ja ylipäänsä mainiolle Laine Weekendille. Super!

-Liina

7 comments lapasia, testineulonta

Share:

Moi, Airi

Se, miten tarkalleen ottaen päädyin saamaan Leenin suunnitteleman Airi-huivin testineulottavakseni on tarina, joka asettaa langanostokäyttäytymiseni jokseenkin kyseenalaiseen valoon, joten emme mene siihen nyt. Vain lopputuloksella on väliä: sain Airi-huivin testineulottavaksi.

Vaikein vaihe oli värien valinta. Valvoin öitä sopivaa komboa pohtien. No, tarkalleen ottaen valvoin muistaakseni yhtenä yönä, mutta kuitenkin.

Olin jo päätynyt kahden siililangan komboon kun tajusin, että 400-metrisille vyyhdeille suunniteltu Airi ja vanhan pohjan Hedgehog Sock eivät nyt kohtaa...

...mutta (ja nyt sivutaan sitä kyseenalaisessa valossa paistattelevaa käytöstä) yhtäkkiä keksin aloittaa uuden, korallinvärisen Sockin ja Leenin luotsaamaan LystigYarnsin sukkiksen vierekkäin. Siltä istumalta teki mieli rynnätä karkkikauppaan, mutta pistinkin huivin puikoille.

Hauskin vaihe oli tuo kuvissa vaalealla pohjalla oleva pinta ja sen neulominen. En ole varma, onko tämä virallinen termi, mutta ehkä sitä voisi kuvailla vaikka helmineulepatentiksi. Ohjeen termi taisi olla fluffy brioche, ja sitä se todella oli. Pinnasta tuli ihana - vaikka ei tuossa pitsissäkään moittimista ole.

Fluffy brioche, up close and personal

Kontrastiväriksi valkkasin jotain, mistä te ette tiedä mitään, sillä se ei tallennu kameralle missään olomuodossaan: Hedgehogia sekin, tummanvihertävää, sellaista koppakuoriaisen väristä lähes. Kuvissa sinistä. Valitan.

Malli: Airi
Lanka: Hedgehog Sock (Coral, Wish), LystigYarns sukkalanka (nimeämätön testierä, jota rakastan tulisesti)
Puikot: 4 mm

Langoista sen verran, että tuota LystigYarnsin yksilöä fanitan ehdoitta. Siinä ei ollut mitään liikaa. Hedgehogin Sock puolestaan yritti kiertyä alkukuituihinsa pienimmästäkin yllytyksestä, joten sille hieman varautuneempi suositus.

Lopputulos on ihana. Huivi, joka on ihan parhaimmillaan etenkin yhdistettynä luontaisen goottilaisiin väreihini - siis mustaan. Toki on todettava, että värien valinnalla tästä saa varmasti vaikka mitä muutakin.

- Liina

12 comments huiveja, lanka, testineulonta

Share:

Wigeon

Ystäväni Katrine on neulonut vissiin kai aina.

Kerran (vuosia sitten, lapset) korkeakoululla kysyin, mistä hän oli hommannut poolopuseronsa. Se oli nimittäin täydellinen ihan joka tavalla: yksinkertainen, laadukkaan oloinen ja ... no, harmaa. Vastaus lannisti kaltaistani silloista lapastehtailijaa - hän oli tehnyt sen itse.

Edistystä on tapahtunut, täällä päässä, sillä sain testineuloa Katrinen uuden mallin, Wigeon-paidan.

Malli: Wigeon
Lanka: Malabrigo Lace, 150 g
Puikot: 3,5 mm

Paita on just sellainen, mistä tykkään: kevyt, laatikkomallinen ja ainakin osaksi harmaa. (Tuosta keltaisesta olen myös ihan pähkinöinä, se on lähes huumaava väri.)

Keveys syntyy siitä, että lankana oli Malabrigo Lace, eikä sitä paitaani kulunutkaan kuin 150 g. Vähemmänkin olisi mennyt, ellen olisi kerinyt lankaa solmuille - temppu, jota en suosittele kotioloissa kokeiltavaksi. Vaikka lanka oli ohutta, neule syntyi yllättävän nopeasti. Tai no, kalenteriaikaa kului, koska tein välissä kaikkea muutakin, mutta kun neulomaan ryhtyi, kappaleet suihkivat itsensä kasaan reipasta vauhtia.

Niin, ne kappaleet ... saumoja karttavien malli tämä ei ole, mutta lopputulos palkitsee kyllä tekijänsä.

Jotkut meistä ei vaan oikein osaa poseerata.

- Liina

17 comments paitoja, testineulonta

Share:

Leap Year Cardigan

Meinasi vähän syke nousta, kun Suvi Simolan uuden testineuleen nimeä mietittiin Ravelryssä. Joku ehdotti Everyday Cardigania, ja mikäs siinä, kyllä tämä neule ihan jokapäiväiseksi villatakiksi käykin, mutta niin arkinen nimi tuntui silti väärältä takille, jossa on tämmöistä iloa ja leikkisyyttä. 

Onneksi karkausvuosi voitti.

Tuppasin taas testineuloksimaan, sillä ensimmäiset vilahdukset tuolloin vielä työnimellä long cardigan kulkeneesta villatakista näyttivät siltä, että sellainen pitäisi saada kevätlomalle. Toisaalta pieni matematiikan harjoitanta osoitti, etten mitenkään ehtisi neulaista sitä kevätlomalle jos odottelisin ohjeen julkaisua.

Jälkikäteen myönnän, että matikkani saattoi olla pielessä, mutta enhän minä vielä silloin tiennyt, että Leap Year neuloo jotakuinkin itse itsensä. Edes hihat eivät ärsyttäneet pituudellaan, kuten kaikkien aikaisempien neulomiskokemusten perusteella olisi sopinut. Eikä silti puhuta t-paidasta.

Tykkäsin tuosta olkalinjaan tulevasta silmukkaketjusta ihan hurjasti, onneksi kiltisti opettelin ohjeenmukaisen levennyksen.

Langat ostin Kerästä. Halusin testata Meriliniä, jota kaikki kehuvat - se oli muuten ihanaa neuloa - eikä omasta stäshistä vähän yllättäen löytynyt mitään ihan sopivaa.

Värien kanssa päätin ottaa lentävän loikan pois mukavuusalueelta, kuten huomaatte. Takkihan on päärynän värinen. (Aluksi ajattelin, että se olisi valkoinen päärynäisillä kontrasteilla, mutta sitten Senni kuuli suunnitelmasta ja toteutti intervention ja tässä sitä nyt ollaan, vihreässä villatakissa.)

Malli: Leap Year Cardigan
Lanka: Isager Merilin
Puikot: 4 mm

Tämä on vähän tylsä postaus. Kaikki meni niin justiinsa nappiin. Ohje oli mainio, ei ongelman hiventä, ja lanka oli ihanaa neulottavaa. Lopputuloskin on epägoottimaisine väreineen just sitä, mitä olen ilmeisesti aina tietämättäni halunnut.

-Liina

20 comments neuletakkeja, testineulonta, villatakkeja

Share:

Frozen Silver

Insta-aktiivina löydän usein itseni tilanteesta, jossa näen jotain iiiiihanaa ... ja sitten se on mikälie design in progress, ei löydy Ravelrystä, tulisilla hiilillä pitää istua viikkotolkulla, elämänhalu menee.

Olen keksinyt ongelmaan nohevan ratkaisun, ja se on se, että tuppaan itseni testineulontaryhmään. Tietenkin siinä on oma tulisten hiilien vaiheensa, kun odottaa tietoa siitä, tuliko valituksi, mutta kaikkineen vaihe on lyhyempi enkä ole vielä saanut yhtäkään selainta rikki refresh-namiskaa hakkaamalla.

Näin kävi Frozen Silverin kanssa: näin jotain todella hienoa tekeillä Instassa ja rynnistin testineulontakandiksi heti, kun siihen mahdollisuus tarjottiin.

Kun pääsin posseen, seuraavaksi piti hankkia lanka. Tietenkään omasta stashista ei löytynyt mitään likimainkaan kelvollista, joten oli siirryttävä palvelevaan lankaliikkeeseen, Snurreen.

Sieltä valkkasin mukaani pari vyyhtiä Madelinetoshin Sockia värissä Silver Fox ja aloin välittömästi hommiin.

Frozen Silver oli oikea jouluilo: paukutin sitä menemään kuusen kupeessa, sukulaisten kanssa turistessa. Huivissa on muutamaa erilaista tekstuuria, joiden neulominen oli erityisen mukavaa seurassa - kumpikaan pintaneule ei ollut kovin vaikea, mutta piti virkeänä ja lopputulos oli mainio. Ainaoikein-osiot pintaneuleiden välissä neuloivat itse itsensä.

Lankaa meni paria metriä vaille kaksi vyyhtiä. Sock on mainio lanka neuloa, siinä on kiva kierre.

Kaulalla Frozen Silver on ihana, iso ja lämmin. Olen tähän asti kuvitellut pukeutuvani muuten monokromaattisesti mutta hulluttelevani asusteissa - Frozen Silverin myötä olen tajunnut, että kyllä yksi vaaleanharmaa huivi on aivan välttämätön asuste. Etenkin, jos huijaa itseään siinä monokromaattisuusasiassa.

Malli: Frozen Silver
Lanka: Madelinetosh Sock (Silver Fox)
Puikot: 4 mm

Lopputulos on siis huivi, joka on niin ihana, että pääsi sille lyhyelle listalle neuleita, joita voisi neuloa toistekin. Ja nythän se siis myös löytyy Ravelrystä.

-Liina

20 comments huiveja, testineulonta

Share: