Gard Sveen
Suomentanut Arja Kantele
556 s.
2015
Bazar
Arvostelukappale
Raskaat varjot kiinnosti jo katalogissa, ja Lasiavain palkinnon 2014 voittanut kirja ei voi olla huono! Sitten kun sain kirjan käsiini, mieleen alkoi todella hiipiä: taidan pitää aarretta käsissäni.
Kirjassa kuljetaan kahdessa aikatasossa: vuonna 2003 Norjan vastarintaliikkeen veteraani Carl Oskar Krogh saa surmansa. Onko sattumaa, että samaan aikaan lähistöltä löydetään lapsen ja kahden aikuisen luurangot, jotka ovat olleet maan alla jo kauan, kauan aikaa? Yhteyttä näiden kahden asian välillä ryhtyy selvittämään rikostutkija Tommy Bergmann, jonka menneisyyteen lukija pääsee kurkkaamaan. Sieltäkin löytyy luurankoja.
Sitten on menneisyys: natsimiehityksen vuosina vastarintaliikkeeseen kuului myös Agnes Gerner, joka teki liikkeessä töitä vakoojana. Yksikin virheliike voi viedä Agnesin manan majoille, hän nimittäin kantaa jatkuvasti mukanaan syanidikapselia. Tutuksi kirjassa tulee myös muut vastarintaliikkeen jäsenet, kuten kapteeni Kaj Holt.
Lukiessani Raskaita varjoja en voinut olla useamman kerran miettimättä, miten kirja voi olla Sveenin esikoisteos. Niin kehittynyttä on kirjailijan kerronta ja juonen käsittely, että takana voisi kuvitella olevan jo pitkä liuta dekkareita. Niin kuintenkin on, Raskaat varjot on Sveenin debyytti, mutta hän todella näyttää paikkansa pohjoismaisessa rikoskirjallisuudessa.
Täytyy tunnustaa, että suhtauduin tähän kirjaan sellaisella kunnioittavalla jännityksellä. Ei ole varmasti helppo juttu yhdistää dekkaria ja natsimiehityksen aikaa, ja siitä voisi saada aikaan hyvinkin vaikeaselkoisen ja raskaan kirjan. Kumpaakaan tätä kirja ei todellakaan ole, sillä minä ainakin pääsin kirjan kyytiin nopeasti, ja pysyin mukana matkassa loppuun saakka. Vaikka aiheet ovatkin raskaita, niin käsittelytapa ei kuitenkaan ole liian raskas. Se ei uuvuta, vaan kantaa loppuun saakka, voimakkaasti.
Niin kuin monessa, monessa muussakin dekkarissa, on pääosaa näyttelevä Tommy Bergmann jälleen vähän reppana tyyppi. Kaapista löytyy luurankoja, joiden kanssa Tommy yrittää selvitä, vähän huonosti. Tupakkaakin kuluu ihan liikaa, vaikka pitäisi lopettaa. Eikä rakkauselämä oikein luonnistu. Mitenhän me Tommya autettaisi? Toivon, että Tommysta saataisiin lukea lisääkin, sillä vähän sellaisia viitteitä Raskaat varjot antaa, että luvassa voisi olla jatkoa. Minä ainakin todella toivon, että olisi!
Vielä eivät ihanat bloggariystäväni ole tarttuneet tähän kirjaan. Kannattaisi kyllä, sillä tässä kirjassa on toimivan dekkarijuonen lisäksi paljon muuta. Sukelletaan natsimiehityksen aikaiseen vastarintaliikkeeseen, josta minä ainakin sain tietää paljon uutta. En tiedä voisinko suositella tätä sellaiselle, joka ei ole dekkarien ystävä - mutta te, dekkarihullut! Tästä tulee hyvä lukuvinkki, yksi tämän vuoden parhaita.