Liebster Award – kysymyksiä ja vastauksia

Sain Ripakinttu retrohuuruissa -blogin Riikalta Liebster Award -tunnustuksen. Kiitos kunniasta! Minua heitettiin myös haasteella. Leikin nimi on se, että vastailen ensin 11 esitettyyn kysymykseen ja tämän jälkeen keksin uudet kysymykset ja nakkaan haastetunnustuksen 5–11 bloggarille.

Näin LA:ta kuvaillaan: Liebster Award on lähtöisin Saksasta ja "liebster" tarkoittaa rakkain. Liebster Award -palkinnon idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen sekä pienempien blogien näkyvyyden lisääminen. Palkinto annetaan bloggaajalta toiselle.

Vastauspostauksen kuvituksena toimii kännykällä näpsästyt Instagram-kuvat. Hyvin ruokapainotteisella kuvavirralla mennään. 

1. Mikä on mielestäsi parhainta kirppistelyaikaa? Mikä vuodenaika ja mikä aika päivästä?

Paras kirppistelyaika on aina! Ei kai, varmaankin aamuisin olisi paras aika bongata kaikki tuoreet herkut, mutta itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka pääsevät liikkeelle myöhään. Jos en erikseen lähde jollekin massiiviselle kirppisrundille vaikka viikonloppuna, suuntaan kirpputorille yleensä vasta noin tuntia ennen sulkemisaikaa. Mielestäni ei ole eroa, onko kesä vai talvi. Ehkä juuri ennen joulua ja aivan tammikuun alussa on heikoiten kivaa kirppiskamaa liikkeellä. Kirppishommissa käyntien määrä on yleensä oleellinen. Jos käy todella harvoin kirpuilla, löytöjen bongauksen todennäköisyys laskee. Ja toisin päin. 

2. Mikä on tämän hetken polttavin materiaalinen haaveesi?

Hmmm...vaikea kysymys. Pitkään haaveilemani Kilta-marmeladipurkki löytyy nykyään hyllystäni ja tattikulhojakin on iso ja pieni. Juuri nyt ei ole mitään aivan polttavaa haavetta. Tuntuu, että olen taas hamstrannut paljon ja kaikkea...eli pienoinen tavaraähky on taas meneillään.


Tulevaisuudessa en tosin panisi pahitteeksi, jos vastaan kävelisi kohtuuhintainen emalinen sydänkulho, Kilta-kolmiokulhoja tai Ebba Masalinin opetustaulu. Vaatekaappini kaipaisi myös yönsinistä mokkanahkahametta. En myöskään kieltäytyisi Minna Parikan ja Swedish Hasbeensin kengistä tai vanhemmasta Marimekosta ja Vuokosta. Artekille on aina myös tilaa!

3. Kuinka paljon aikaa kulutat blogimaailmassa pyörimiseen (sekä omaa blogia kirjoittaen että muiden blogeja lukien)?

Paljon. En ole laskenut käytettyjä minuutteja, mutta ns. perstuntuma on se, että istun nenä kiinni läppärin näytössä ja puhelimen ruudulla välillä vähän liikaakin. Tietysti on myös päiviä, milloin vain vilkaisee blogijuttuja ja esimerkiksi mökillä en käytä laisinkaan konetta, älypuhelinta tai nettiä (vaikka verkko toimiikin). En ole nopea päivittäjä ja minulla menee helposti yhden postauksen tekemisiin tunteja, mutta en valita. Tykkään tästä blogiharrastuksesta paljon!

4. Onko joku toinen kirppistelijä joskus vienyt nenäsi edestä jonkun tavaran, jonka olisit ehdottomasti halunnut?

Ei ainakaan muistaakseni. Tai sitten olen pyyhkinyt tuon ikävän, kauhistuttavan ja veemäisen hetken mielestäni todella tehokkaasti. Kesällä Vaasassa minua ennen kassalla asioineella henkilöllä oli todella huokean hintainen Vegeta käsissään. Jos olisin itse himoinnut astiaa, olisi tuo hetki varmaankin hyvä kertomus vastaukseksi. Joskus mietin hieman harhaisesti kirppiksellä, että "mitäköhän näissä hyllyissä on juuri ollut ja mitä kaikkea ihanaa olen missannut". En laisinkaan pidä vainoharhaisesta spekuloinnista, mutta välillä tuollaiset ajatukset hiipivät mieleen.

5. Mikä on lemppari kirppiksesi?

En osaa oikeastaan nimetä lemppari paikkaa. Turussa monet Pelastusarmeijan kirpparit ovat erityisesti vaatteiden suhteen hyviä. Astiat tai muut tavarat löytyvät ehkä mukavimmin Kirppis-Center Manhattanilta, Kirppiskeskus Hassiselta tai Mimmin kirppikseltä. Hyviä kokemuksia Turun ulkopuolelta löytyy mm. Laitilan kirppikseltä, Porin Hyllymerestä, Vaasan Adam och Ewasta ja Helsingin Kaivarin kanuunasta.  

6. Mikä on uskomattomin hintapyyntö, johon olet kirppiksellä törmännyt?

Uskomattomia hintapyyntöjä näkee melkeinpä jokaisella kirppiskerralla. Tuntuu, että esimerkiksi puhkiruostuneesta vanhasta kahvipeltipurkista on ihan okei pyytää 10 euroa. Myös nukkaantuneet akryyliset ketjuliikkeen vaatteet vaikkapa 15 eurolla lämmittävät aina kummasti mieltä. Noot.

7. Oletko koskaan tavannut naamatusten ketään toista kirppistelijää, johon olet tutustunut netissä?

Tapasin juuri menneellä viikolla Instagramista tutun Kilta-keräilijän. Kunhan saan kuvattua ihanan marmeladipurkin, kerron tarkemmin vaihtajaisista ja tapaamisesta. En ole muita kirppistelijöitä tavannut, mutta olisi kiva joskus treffata esim. kanssabloggareita. Kuka ottaa haasteen vastaan?

8. Mikä on ykköskeräilykohteesi?

Tämä ei liene kamalan vaikeata arvata, mutta Kilta-astiat. Toki ostan suunnilleen kaiken käyttötavaran kirpparilta, eli ns. keräilen kaikkea hyödyllistä vaatteista viherkasveihin. Wärtsilän emalia on myös viimeisimpien vuosien aikana alkanut kerääntyä entistä enemmän. Ehkä pian pitää myöntää, että keräilen Fineliä.

9. Mitä tapaat tehdä ylimääräiselle ja turhalle tavaralle, josta haluat päästä eroon?

Myyn kirppiksellä ja jos tavara ei suunnilleen kolmen myyntiyrityksen jälkeen tee kauppaansa, laitan SPR:n keräykseen. Myös FB:n kirppisryhmissä tulee myytyä kamaa aika ajoin. Välillä tarjoilen tavaroitani myös ystävilleni. Aivan puhkikuluneet asiat heitän roskiin. Harvemmin laitan roskakoriin mitään, minkä voi vielä kierrättää.

10. Millainen olisi unelmiesi kirppisreissu?

Unelmien kirppisreissussa olisi vuorokaudessa tunteja enemmän kuin 24. Tuntuu, että kirppismatkoilla loppuu aina aika kesken. Viime kesänä tein parikin ihan huippukivaa kirppismatkaa. Toivottavasti ensi kesänä voin jatkaa taas kirppismatkailun perinnettä. Myös Tukholmassa ja esim. Köpenhaminassa haluaisin päästä taas pian kirppistelemään. Ulkomailla kirppuilu on aina yhtä kiehtovaa! 

11. Minkätyyppisiä blogeja tykkäät seurata?

Tykkään tietysti seurata kaikkia niitä blogeja, mitä sivupalkissani komeilee nelisenkymmentä kappaletta. Kirppislöydöt, sisustus, tuunailu, puutarhat ja matkustelu inspiroivat paljon. Seurailen myös satunnaista tyyliblogeja. Kivoja kulttuuri- ja taideblogeja haluaisin löytää enemmän. On ilo myös löytää uusia seurattavia blogeja. Tästä tulikin mieleen, että oman blogin matkaan on liittynyt uusia lukijoita. Kivaa. Tervetuloa mukaan! 

Haasteen heitän eteenpäin Aamukahvia ja iltateetä -blogille, Hyvän eukon tyttärelle, Ristirouvalle ja MS Ordinarylle. Olisi ihana lukea teidän ajatuksia bloggaamisesta ja kirppistelystä. 

Kysymyslista näyttää tältä:

1. Ikimuistoisin kirppislöytösi?

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

3. Rakkain huonekalusi?

4. Kuinka paljon aikaa kulutat blogiisi?

5. Kivoin kommentti, jonka olet blogissasi saanut?

6. Lempivärisi?

7. Mikä on ykköskeräilykohteesi?

8. Onko sinusta bloggaamisella varjopuolia?

9. Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?

10. Minkä tyyppisiä blogeja seuraat mieluiten?

11. Mikä bloggaamisessa on parasta?

Rentouttavaa sunnuntaita!

Yksityiskohtia

Tällä kertaa luvassa on hyvin kuvapainotteinen postaus. Nappasin nämä otokset huhtikuussa, kun kevätaurinko jo kurkisteli hetkittäin verhojen välistä. Kyllä vanhoissa taloissa, menneen ajan esineissä ja asioissa, on ihan oma henkensä! Puhukoot kuvat puolestaan.

Nyt viikonlopun viettoon! Sunnuntaina, jos taivaalta ei tipu ihan kissoja ja koiria, kerään taas kirppiskamani ja käyn myyntihommiin. Tällä kertaa luvassa sympaattinen Henrikin Pihakirppis klo 11–15 (Henrikin katu 8). 

Rehab

Nyt kun kuulutan täällä blogissa, että meneillään on rehab, pelkään että seuraavassa hetkessä ryntään kirpputorille. Ei kai. Tällä kertaa en ole täällä kertonut vielä, että yritän olla hankkimatta mitään kirppiksiltä elokuussa. Jos tarkkoja ollaan, kävin elokuun ekana viikonloppuna vielä yhdellä kotikirppiksellä, mutta sitähän ei lasketa. Se oli vielä loma-aikaa se!

Kesä on ihanaa kirppistelyaikaa, mutta on sillä varjopuolensakin. Löytöjä tulee tehtyä ihan liukuhihnalla ja lomailuni muodostui pitkälti kirppismatkojen ympärille. Viidennen peltipurkin kohdalla, en enää voi perustella ostoa sen tarpeellisuudella. Muutenkin ajatukset tavarapaljoudesta ja hamstraamisesta ovat pyörineet taas entistä enemmän mielessä.

Viime sunnuntain myyntimeininkiä.

Bloggaaminen konkretisoi myös kirppistelyn määrän. Varsinkin, kun minun tavoitteenani on todellakin postata kaikki ostokset. Ihan senkin takia, että tavarat konkretisoituvat ihan eri tavalla, kun ne joutuu saa kuvan muodon. Blogini on minulle myös arkisto, paikka, mistä näen mitä tavaroita on kodissani käynyt ja mitkä ovat jäänet paikoilleen.

Tiedän, että samasta kirppishulluuden tai -rakkauden oireista kärsii muutkin. Olen seurannut mm. Häivähdys purppuraa -blogin Konmari-metodista kirjoittelua ja Kirpparikeijun massiivista siivous- ja karsintaprojektia.

En kuitenkaan usko, että jo jonkin aikaa valloilla ollut ajatus siitä, että tavaraa vähentämällä olet onnellisempi ja jotenkin parempi ihminen, olisi kovinkaan kestävä ajatus sekään. Ei kaikkien tarvitse muuttaa kotiaan minimalismin tyyssisijaksi tai vähentää ihan vain sen takia, että niin vain pitää tehdä. Minulle kirpparit, vanhat tavarat ja kauniit esineet tuovat paljon iloa. Sydämeni suunnilleen pakahtuu, kun katselen vaikkapa Kilta-astioideni kokoelmaa, mutta jossain on mentävä myös raja, kuinka paljon keräily vie mennessään.

Olin viime sunnuntaina myymässä Turun Länsikeskuksen Prisman parkkipaikkakirppiskellä ja huh, päivä oli floppi. Väkeä ei ollut liikkeellä ja tavara ei todellakaan tehnyt kauppaansa. Onneksi en hairahtunut ostamaan myöskään mitään. Ensi lauantaina on Siivouspäivä. Aion kerätä kimpsuni ja kampsuni ja painua Helsinkiin myymään. Toivon, että pääsen edes osasta tavarasta eroon.

Millaisia ajatuksia rehab herättää?

Vaatteet + kirpputorit

Lupailin kommenttiboksissa jokin aika sitten kirjoittaa vaatteiden metsästyksestä kirpputoreilta. Hajanaiset ajatukseni, vinkkini ja tärppini tulevat viimeaikaisten vaatehankintojen kanssa kimpassa, koska löydöt sujahtavat kätevästi neljään kategoriaan: 1. menneet vuosikymmenet 2. perusvaatteet 3. laadukkaat materiaalit 4. random-sekoilu. Nämä osastot taitavat kuvailla vaatehankintojani kyllä muutenkin.

Illalla kuvaaminen on mahdotonta. Värisävyt näissä kuvissa ja tarkkuus ovat tällä kertaa mitä sattuu....

Vaatteiden metsästystä kirpparilta helpottaa omalla kohdallani se, että pidän lähtökohtaisesti vaatteista. Olen entinen tyyli- ja muotiblogien suurkuluttaja ja muodin historia kiehtoo minua kovasti. Haluaisin myös tietää vaatteista, aikakausista ja tyyleistä enemmän. Tykkään myös pukeutua ja fiilistellä vaatteita. Jos siis vaatteet tuntuvat lähtökohtaisesti yhdentekeviltä tai turhilta, en ehkä suosittele niiden etsimistä väkisin kirpputoreilta. Mutta. Myös ihan perusvaatteita ja vähänkäytettyjä sekä hyvinkin uusia yksilöitä löytää kierrätettynä, eli kirppisvaatteet eivät välttämättä tarkoita sitä, että pitäisi pukeutua esim. retroisaan tyyliin.

Kirppistelyni alkoi aikoinaan niin, että ostin vain tavaroita, kunnes varovasti siirryin myös vaatteisiin. Ensin taisin etsiä vain Marimekkoa ja sitten aloin laajentaa valikoimaa. Suosittelen siis aluksi ottamaan kiikariin vain yhden asian: jonkun värin, merkin, materiaalin tai vaatetyypin.

Näkymä vaatekaapistani villapaitahyllyltä. Kaikki kirppikseltä ja kaikki 100 % villaa.

Minulle on kehittynyt vuosien aikana aika hyvä materiaalisilmä, eli bongaan melko helposti villan, silkin ja viskoosin kaiken seasta. Toki, jos etsii jotain tiettyä, ei todennäköisesti löydä etsimäänsä, mutta joskus saattaa onni potkaista!

1. menneiden vuosikymmenten hienous

En etsi tarkoituksella vintagea kirppikseltä ja vaatekaappini ei rajaudu yhteen vuosikymmeneen tai tyyliin, mutta erityisesti 1970- ja 1980-luvut ovat suht hyvin edustettuina garderobissani. Yksi syy vanhojen vaatteiden fanitukseen on niiden laatu: paksu puuvilla, villaneuleet ilman tekokuitua, ompelujäljen laatu, räätälöinnin taito.

Muiden kuin nykyvaatteiden kanssa, kannattaa ennakkoluulottomasti kokeilla kaikenkokoisia vaatteita. Esimerkiksi 1970-luvun koko 42 ei ole sama kuin tänä päivänä, mutta kaikki vanhat vaatteet eivät myöskään ole automaattisesti aivan minikokoisia. Toki esimerkiksi todella monissa vanhemmissa vaatteissa vyötärönympärys on aivan eri standardeissa kuin nykyaikana, mutta muuten vaatteen leikkaus ja malli, antaa pelivaraa monissa vaatteissa. Vaatekaapissani on kaikkea välillä 32–46, vaikka nykyvaatteissa kokoni on 34–36. Otan siis rohkeasti sovitukseen vaatteen, vaikka kokolappu näyttäisikin jotain aivan ihmeellistä, jos rytkyssä on muuten potentiaalia.

Vuokon hame ja Kaarina-merkkinen pitkähihainen mekko ovat suomalaista designia 1970-luvulta.

Vuokko Nurmesniemen suunnittelemat vaatteet edustavat minulle suomalaista laatuvaatetta par excellence. Punamustaraidallinen hame on paksua tikattua puuvillaa. Se, mitä ei kannata tehdä ja mihin edelleen sorrun, on vaatehankinnat mitkä kaipaavat korjausta, tuunausta, kustomointia - jos siis et innokkaasti tartu neulaan ja lankaan tai ompelukoneeseen, ei kannata hankkia muokkausta vaativia asusteita.

En taida oppia virheistäni, koska tämä Lumppulasta ostettu Vuokon hame kuuluu juurikin tuohon kategoriaan: helmaa pitäisi lyhentää. Toinen saman kohtalon Vuokon-mekko on nyt maannut kaapissa yli vuoden samasta syystä. Katsotaan, koska oikeasti lyhennän nuo vaatteet...

2. perusvaatteet

Farkut, farkkuhame, neuletakit, lampaanvillaiset paidat, nahkahameet....Tällaisia vaatteita tulee käyttäneeksi yllättävän paljon. Myös näitä löytyy kirpputoreilta, onneksi. Vaikka lempivaatteet kulutetaan usein aika puhki, löytyy luottovaatteita kierrätettynä myös.

Farkkumainen puuvillakauluspaita ja mustat kapeat farkut ovat olleet käytössä ahkerasti ostohetkestä lähtien. Itse asiassa otin nuo Kappahlin housut jalastani, jotta saisin kuvattua ne...1,50 euron housuille on löytynyt ihan todella paljon käyttöä. Nämä molemmat yksilöt on laitettu kiertoon erittäin vähän käytettyinä.

3. laadukkaat materiaalit 

Materiaaleista olen vouhkannut jo aikaisemmin. Suosittelen materiaalilappujen tarkistamista aina. Akryylineule ei kestä aikaa. Akryylineuleesta ei saa nukkaa irti. Akryylineule kutittaa. Akryylineule sähköistyy. Akryylineule hiostaa. Toki tekokuitu on järkevä ja tarkoituksenmukainen esimerkiksi urheiluvaatteissa. Nykyvaatteissa tekokuidun lisääminen villasekoitteeseen, auttaa luonnonkuidun kestämisessä, eli en väitä, että tekokuitu olisi aina pahapaha.

Jos neuleseos on suurimmaksi osaksi muovia, ei se käyttäydy luonnonkuidun tai muuntokuitujen (esim. nerokas viskoosi) mukaisesti. Villoissa on myös eroa. Huonolaatuinen villa on lyhytkuituista ja se nukkaantuu helposti. Toki myös laadukas kashmir nukkaantuu, mutta nukka on helppo irrottaa käsin ja nukkaantuminen vähenee käytössä.

Silkki. Loputon rakkauteni kohde. Harmillista tosin, että silkkiä joutuu (tai siis täytyisi) silittämään ja tämä materiaali kuluu käytössä melko nopeasti. Silkki on myös kesällä aivan loistava materiaali: ohut ja viileä. Ja talvella puolestaan se lämmittää.

Tuo punainen kaistale edustaa silkkihousuja. Näitä aion käyttää tosin vasta kesällä.

Kuvan vihreä villapaita on jonkun itse neuloma pitkä ja kapea tapaus. Tuota villistä olen käyttänyt mekkona, vaikka alun perin se on varmasti tehty ns. tavalliseksi paidaksi. Vieressä osittain näkyvä villapaita edustaa minulle hyvin vaikeasti vastustettavaa kategoriaa: 100 % merinovillaa, Made in Finland.

4. random-sekoilu

Jotta kaikki ei menisi liian tietoiseksi ja järkeväksi, tarvitsee ainakin minun vaatekaappini aika ajoin myös hullujakin kokeiluja. Tämä on sellainen osasto, että välillä mennään metsään ja lujaa ja välillä taas ikisuosikit nousevat juurikin tästä kategoriasta.

Suosittelen siis kokeilemista, muiden ehdotusten kuuntelua tai ihan vain hassuttelua. Se on yllättävän kivaa! Heitä siis romukoppaan edellä listatut ohjeet. Joskus kannattaa antaa mahdollisuus tekokuidulle, villeille kuoseille, teemapukeutumiselle, menneille tyyleille jne.

Karkkipaperipaita kimaltaa hulluna, eli ainakin sen välkkeessä saa paistatella. Vanha Adidaksen takki saattaa muistuttaa hippiajoista, isän lenkkikuteista, liikaa 90-luvusta tai vaikka hipsterimeiningistä, mutta kyllä se vain nostattaa myös hymyn huulille.

Onnea vaatteiden metsästykseen!

Pohdintaa sisustuksesta eli vastaukset blogihaasteeseen

Sain Ripakinttu retrohuuruissa -blogin Riikalta sisustushaasteen. Ideana on siis vastata esitettyihin kysymyksiin ja haastaa leikkiin mukaan uusilla kysymyksillä muita bloggareita.

Rakas pinnatuoli, Valannin pöydät ja itämaiset matot.

Tässäpä kuitenkin ensin vastaukset haasteessa esitettyihin kysymyksiin:

Paasausvaroitus! + vastaukset taitavat joka kerta mennä vähän kysytyn ohi....Tajusin myös, että käsitän sisustuksen selvästi huonekaluja koskevana asiana, vaikka toki sisustukseen nyt liittyy paljon muutakin. Omat vastaukseni käsittelevät siis enemmänkin huonekaluja. Ehkä muiden sisustusjuttujen aika on siis myöhemmin!

1) Onko sisustusmakusi pysynyt pitkään samana vai vaihteleeko se usein?

Olen aika periaatteellinen ja mielestäni esim. sisustusta ei edes pidä vaihtaa kauhean usein. Ei ole ekologisesti kestävää esim. hankkia uusia huonekaluja vain sen takia, että jokin asia on pois muodista tai että sisustuksen pitäisi olla viimeisimpien trendien mukaista. Toki, esim. oma makuni on muuttunut vuosien varrella ja en asu samanlaisen sisutuksen keskellä kuin vaikka 15 vuotta sitten. Mutta. Uutta sohvaa ei tarvitse hankkia (varsinkaan uutena) joka toinen vuosi, kun edellinen malli on auttamattomasti vanhentuneen näköinen tai uusia koriste-esineitä ei (välttämättä) tarvitse himoita, vaikka ne juuri nyt näyttäisivät ihan älyttömän kivoilta. Ensi vuonna ne eivät ehkä enää näytä...

Lapsuudenkodissani ei sisustettu vanhoilla tai käytetyillä huonekaluilla, mutta yläasteikäisenä halusin huoneeseeni osto- ja myyntiliikkeestä bongaamani vanhan sängyn sekä kirjoituspöydän. Äitini kotitalosta sain huoneeseeni talonpoikaistyylisen seinäkaapin. Voisin edelleen ottaa nuo huonekalut kotiini, eli melko pitkään silmääni on viehättänyt menneiden vuosikymmenien tyyli.

Ensimmäisessä asunnossani kaikki huonekalut tosin olivat Ikeasta. Kaluja oli vain kourallinen: pieni pöytä, kolme tuolia, Lack-hylly, nojatuoli, sänky ja PS-lipasto. Asunto oli ihan tyylikkään minimalistinen ja tuosta vanhasta tyylistä on säilynyt esim. se, että nykyäänkään kodissani ei ole verhoja paitsi keittiössä (muualla on siis rullaverhot) ja  tietynlainen minimalismin kaipuu (minkä tosin hamsterimainen keräily vähän estää) ja viehtymys selkeisiin väreihin. Ainoastaan tuolit ja sänky ovat edelleen matkassani mukana. Voitte arvata, mitä Lack-hyllyille kävi.

Keittiön valaisin. Mallista ja valmistajasta ei ole tietoa, harmi sinänsä.

Olohuonetta koristaa tällainen messinginvärinen valaisin. 

2) Mikä on sisustuksesi punainen lanka? Onko sellaista ollenkaan?

Hui, vaikea kysymys! Tähän osaisi ehkä joku muu vastata paremmin. Taustalla taitaa olla ainakin sellainen ajatus, että käytetyistä huonekaluista ja tavaroista huokuu historia, elämä, tarinat - vanhat asiat ovat usein sielukkaampia kuin upouudet ja juuri tämän takia rakastan jo elämää nähneitä tavaroita.

Punainen lanka tai periaate taitaa olla myös se, että jos hankkii uutta, täytyy sen kestää aikaa. Minulle esim. Muuramen lipastot ovat tällaisia. Jonkinlainen juju sisustuksessa taitaa myös olla materiaalien tuntemus. Sen jälkeen, kun tajusin millaista höttöä Lack-hyllyt ovat, aloin kummasti arvostaa ihan oikeaa puuta. Leikkimielisyys, erilaisten materiaalien yhdistäminen sekä värikkyys, mutta myös mustavalkoisuus, kuvailevat varmasti myös sisustustyyliäni.

Tyynyröykkiö munakoison värisellä nahkasohvalla.

3) Haetko sisustukseen tarkoituksella inspiraatiota jostain vai tuleeko inspiraatio kuin itsestään?

En erityisesti selaile sisustusblogeja tai -lehtiä, mutta huomaan kyllä inspiroituvani monestakin asiasta. Nautin kauniista kuvista ja esimerkiksi Instagramissa näen päivittäin paljon aivan upeita sisustuskuvia. Väitän, että haluni String-hyllyjä kohtaan tai viehätykseni itämaisiin mattoihin kumpuaa juurikin samoista lähteistä. Ja...itämaisia mattojahan tuossa olohuoneen lattialla jo pötkötteleekin.

4) Minkätyyppisiä sisustustavaroita sinulta löytyy eniten (matot, kankaat, tuolit...)?

Hih, koriste-esineet! Ja toisena taitaa tulla huonekalut yleensä. Ja onhan noita valaisimiakin kertynyt ihan mukavasti. Verhoja minulla on tasan yhdet. Lapsuudenkodissani 1980-luvulla roikkuneet Vuokon punavalkoraidalliset verhot ovat seuranneet minua jo melkein kymmenen vuotta. Sisustustyynyjä on minulla ollut vasta joitakin vuosia ja mattoinhostani pääsin eroon vasta kymmenisen vuotta sitten.

Vuokon raidalliset Vako-verhot (1964) ovat päässet tiukan verhoseulani läpi...

5) Onko kodissanne jotain kohtaa, johon et ole tyytyväinen? Miksi et?

Itserakkaasti voisin sanoa, että kodissani on kaikki sisustuksellisesti oikein kohdillaan. Vuokra-asunnon lasikuitutapetit, keittiönkaapit tai kylpyhuoneen kiinteät kalusteet eivät miellytä kamalasti omaa silmääni, mutta näille asioille en voi mitään. Myös makuuhuoneessa nököttävä valtava Ikea-kaappi ei ole mieleeni, mutta sekin kuuluu tähän asuntoon. Kotitalomme on kyllä todella kaunis. 1920-lukulaisessa kivitalossa on viehätyksensä.

6) Kuka päättää kotinne sisustuksesta?

Kyllä se taidan olla loppujen lopuksi minä. Kanssa-asujan maku on kyllä (thank God!) oikein hyvä ja voisin asustella myös täysin T:n sisustamassa kodissa (jos siis saisin ripotella omia pikkulelujani jonnekin...). Harvemmin opiskelijaboksit aiheuttavat minussa innostuneisuutta, mutta kun aikoinaan näin T:n asunnon, olin vakuuttunut asunnon (ja hänen) hienoudestaan ihan kokonaisuudessaan.

Pidän todella paljon viherkasveista, vaikka välillä niiden hoitaminen hieman tökkii.

7) Mitkä ovat mieluisimmat sisustuselementtisi (mainitse muutama)?

Jo aikaisemmassa blogihaasteessa hehkutin Artekin ruokailuryhmää ja 1950-lukulaista metallista pinnatuolia. Täällä blogin puolella on myös vilahtanut useamman kerran keittiön hylly myös. Tässä kohtaa voisi siis nostaa esiin olohuoneen matot ja kaapin sekä makuuhuoneen kitsch-alttarin.

Artekin ruokailuryhmä on ikuinen (tai ainakin niin haluan uskoa).

Keittiön 60-lukulainen kokopuinen hylly ja sen astia-aarteet.

Olohuoneen kaappi on isäni suvusta. Tästäkään yksilöstä en hevillä luovu.

Loppuun vielä hassuttelunurkkaus: makuuhuoneesta löytyvä kitsch-osasto on monen vuoden keräilyn tulosta. Kaikki lähti siitä, että sain vuonna 2000 tuparilahjaksi kammottavan muovisen maisemataulun vitsinä(?) ystäviltäni ja tuo ihastuttava yksilö ei oikein löytänyt aluksi paikkaansa. Seuraavassa asunnossani oli sen verran hulppea kylpyammeellinen kylpyhuone, eli aloin kerätä tuonne kaikkea kultaista pikkutavaraa. Sittenhän homma lähti lapasesta ja seuraavassa asunnossa olikin jo koko eteinen tätä tyyliä ja nykyään yksi osa makuuhuoneesta on tämän näköinen.

Tämän nurkan hienoudet ovat lahjoja, löytöjä ja peruja 80-lukulaisesta lapsuudestani.

Kylläpä tuli monta pystykuvaa ja paljon punaisia asioita kuviin! Todellisuudessa esim. eteinen ja loppuosa makuuhuoneesta ovat mustavalkoisia, mutta niistä en näköjään ottanut kuvia.

Kuulisin mielelläni Häivähdys purppuraa -blogin Annan ja Oravanpesän Katin sisustusmietteitä! Toki muutkin saavat napata haasteen. Tässä vielä kysymykseni:

a) Lempitavarasi, joista et hevillä luovu
b) Millaista sisustustyyliä et mielellään ottaisi kotiisi?
c) Onko sisustusmakusi pysynyt pitkään samana?
d) Onko kodissasi jokin kohta, johon et ole tyytyväinen? Miksi et? 
e) Sisustusasia, mistä haaveilen?

Kiitos vielä Ripakinttu haasteesta! Tykkään vastailla tällaisiin haaste- ja kysymyspostauksiin, nämä tuovat mukavasti vaihtelua löytöpostausten virtaan.

Vuosi ilman upouusia vaatteita + asusteita

Päätin vuosi sitten kokeilla, millaista olisi viettää vuosi ilman täysin uusien vaatteiden ja asusteiden ostamista. Kirjoittelin viime helmikuussa Kierrätyskeijut-haasteesta ja tulin siinä samalla blogikaapista ulos, koska listasin blogivauvani esim. Facebookin Kierrätyskeijut-ryhmään.

Huomasin heti tammikuussa, että blogin myötä hinkuni käydä kirppiksillä miltei kasvoi. En tiedä, innostiko kirjoittelu kirppistelemään entistä aggressiivisemmin vai konkretisoituiko ostosten tekeminen vain paremmin, kun listasin löytöni tänne. Joka tapauksessa vuoden aikana tuli haalittua kirppiskamaa paljon, mutta myin myös tavaraa pois. Varsinkin Facebookin retroryhmien myötä sain kiertoon kivasti tavaraa. Loppuvuoden tavoite kirppisostosten ja myymisen tasapainosta onnistui, pääsin jopa plussalle.

Päätin, että uusien tavaroiden ostolakko ei olisi täysin ehdoton. Se olisi suorastaan hullua ja ajaisi minut ehkä vielä helpommin ostosten äärelle. Lopulta kävi niin, että kulutin esimerkiksi lempifarkkuni aivan riekaleiksi marraskuussa, enkä hankkinutkaan tilalle uusia, vaikka näin ajattelin. Sukkahousujen kanssa olin erityisen säästeliäs. Aika kamalan kuntoisia kaveruksia pidin jaloissani ja nyt minun todella täytyy ostaa uusia yksilöitä aivan hetimiten (mutta miksi tavarataloon meneminen tuntuu niin vastemieliseltä...?).

Koko vuoden upouusien ostosten saldoksi tuli lopulta kolme: Marimekon nilkkamittaiset puuvillahousut (joiden laatuun jouduin tosin pettymään ja nyt harkitsen housujen myymistä pois...), suomalaisen Muka va -merkin kesäturbaanin hankin Uuden muotoilun kevätmarketista ja lokakuussa Helsingissä merituulen ja vesisateen armoilla päädyin ostamaan punavuorelaisesta putiikista villapipon.

Ostossaldo pysyi mielestäni kohtuullisena. Toki esimerkiksi mökille ostin uusia peittoja, tyynyjä, petivaatteita ja pyyhkeitä, mutta en osaa oikein soimata itseäni mökkiostoksista, koska samalla myös pyykkäsin vanhoja tekstiilejä, enkä heittänyt käyttökelpoisia asioita turhaan pois.

Matkailu ei koitunut kohtalokseni, vaikka niin hieman epäilin. Tarinat Istanbulista voi lukea täältä, Virossa vierailin parikin kertaa ja Berliinissä juoksin vapunpäivänä ulkoilmakirpputorin perässä. Lyypekin ja Hampurin ostoskokemukset löytyvät tästä. Ainoastaan Istanbulista hankin jotain täysin uutta eli villamaton, mutta mielestäni matto menee hyväksyttävään käsityökategoriaan. Ulkomailla innostuin juurikin koluamaan kirppareita ja second hand -liikkeitä tai paikallisten suunnittelijoiden puoteja. Tätä tapaa aion jatkaa tulevaisuudessakin.

Luulen, että alkuvuonna tekemäni päätös siitä, että en edes huvikseni selaile nettikauppoja, oli täysin oikea. Poistin sähköpostistani kaikki nettikauppojen uutiskirjeet. Se oli hyvä teko, enkö aio enää palata moiseen. Nettiostaminen luonnistuu hieman liiankin helposti, kun kaikkea "kivaa" voi klikkailla kätevästi virtuaaliseen ostoskoriin. Verkkokaupat eivät myöskään melkeinpä koskaan edistä paikallisten pienyrittäjien toimintaa. Tänä vuonna aion suunnata hanakammin kivijalkaliikkeisiin, jos kaipaan jotain uutta. Kokeilin tätä jo ennen joulua, kun hankin osan joululahjoista näistä pikkuliikkeistä.

Viime vuonna tuli tehtyä muitakin lahjaostoksia ja hankin lahjaksi juurikin uusia asioita. En ihan kehtaa hankkia kaikille läheisilleni kirppislumppuja, luulen että he eivät arvostaisi ihan samalla tavalla aarteitani, mitä itse huumailen.

Entäs tänä vuonna? Koitan tietysti vähentää ostamista kokonaisuudessaan. Olen kuitenkin sen verran materialisti ja kirpputorielämään ihastunut, että en tiedä, onnistunko vähentämään. Aion kuitenkin harkita enemmän ja pohtia tavaroiden jatkokäyttöä tosissani. Toki minua myös ns. pelottaa tavarapaljous. En halua hukkua materiaan, mutta niin minulle taitaa käydä...

Täysin uusia vaatteita aion ostaa vain ns. pakon edessä. Kun ei ole kierrellyt ostoskeskuksissa ja ketjuliikkeissä, ei niihin edes kaipaa. Mitä enemmän tavaraa näkee ja hipelöi, sitä enemmän sitä myös haluaa (tämä pätee tietysti myös kirpputoreihin). Ketjuliikkeiden kohdalla minua tökkii yleensä myös liian tasapaksu valikoima, mutta toki mietin laadullisia aspekteja ja tuotantoon liittyvää etiikkaa. Täytyy myös myöntää, että kertakäyttökulttuuri ei innosta ja en halua omalta osaltani edistää sitä.

Loppuun vielä pari kuvaa joululahjoista. Olin kovin otettu, kun joulupukki muisti edellisvuonna aloittamani kultaisten Tsaikka-lasien keräilyn. Nyt Tsaikka-kiintiö alkaa olla täynnä: kultaisia löytyy yhdeksän ja pronssisia kolme. Kookkaampi keltainen Kilta-astia ja pronssinen Tsaikka löytyivät myös pukinkontista.

Kirppisrakkautta esittäytyy

Mitä? 

Kirppislöytöjen esittelyä, itse kirpputoreista puhumista Suomessa ja satunnaisesti ulkomailla, tarinoita tavaroiden takaa. Luvassa myös satunnaisten vintage- ja second hand -putiikkien antien esittelyä.

Miksi? 

Olen rampannut kirppiksillä aktiivisesti vähintään kuusi vuotta ja keräilijäluonteelleni on sopivaa, että kirjaan nyt myös vihdoin ylös löytöni. Tämä on henkilökohtainen arkistoni kirpputoriaarteistani. Osa tavarasta vain käy luonani ja osa lähtee takaisin kiertoon tasaisin väliajoin. Välillä on myös ihan hyvä kerrata, mitä kaikkea tavaraa nurkkiin on kerääntynyt ja mistä olen jo luopunut.

Missä? 

Kiertelen eniten turkulaisilla kirpputoreilla, mutta Turun lähialue ja hieman kaukaisemmatkin kolkat kuuluvat kirppisreviiriini. 

Miten? 

Tarkoituksenani on postata vähintään silloin, kun olen vieraillut kirppiksellä – ja todennäköisesti aihettakin juttuun löytyy, koska mukaan on tarttunut jotain. Valokuvaan löydöt muistutuksena siitä, mitä kaikkea hienoa nuo laitokset pitävät sisällään.

Ps. Kuvassa komeilee Esteri Tomulan (1920–1998) Arabialle suunnittelema Vegeta-emalikattila. Tämä kaunokainen on joululahja, eli ei ole oma kirppissaalis.  

Edit: Julkaisin tämän tekstin noin vuosi sitten ja nyt se pompsahti ensimmäiseksi eilen jostain syystä tänne. Ehkäpä tunnisteet, joita lisäsin kaikkiin kirjoituksiin, sekoitti Bloggerin pään...

#insideout

Tänään vietetään kansainvälistä Vaatevallankumous-päivää! Lyhyesti kerrottuna Vaatevallankumous kampanjoi läpinäkyvämmän ja oikeudenmukaisemman vaatetuotannon puolesta. Tänään on kulunut tasan vuosi tuhoisasta, yli 1000 ihmishenkeä vaatineesta onnettomuudesta bangladeshilaisessa Rana Plaza -tehtaassa.

Osallistuin Twitterin puolella #Insideout-haasteeseen ja kuvasin neuletakkini väärinpäin ja liitin mukaan kysymyksen siitä, kuka vaatteeni on tehnyt. En odota suoraa vastausta kysymykseeni, mutta toivon että tempaus laittaa ajatukset liikkeelle.

Tämän kampanjan myötä on korostunut ainakin se, että kuluttajana minun pitäisi hanakammin pyytää tietoa ostamistani tuotteista. Tällä hetkellä vietän Kierrätyskeiju-vuotta ja uusien vaatteiden ostaminen ei ole ajankohtaista, mutta jatkossa keskityn vielä enemmän tuotteiden alkuperään. On toden totta perin kummallista, jos (uusi) T-paita maksaa 4,99 euroa. Kaikki vaatteen tuotantoprosessissa ei vain voi olla kunnossa tuolla hinnalla.  

Loppuun linkkaan vielä mitä napakamman tekstin tästä aiheesta Laura de Lille -nimisestä blogista.

Vive la revolution!

Kierrätyskeiju

Kun alkuvuodesta törmäsin useammassa blogissa (esimerkiksi ihastuttavassa Hopeapeilissä ja Tyylitellen-blogissa) Kierrätyskeiju-haasteeseen/kampanjaan, ajattelin heti että mukana ollaan. Oma bloggailuni on sen verran alkumetreillä, että tällainen haaste tuntuu monella tavalla hurjalta, mutta kaipa blogikaapista täytyy jossain kohtaa tulla uloskin...

Oikeastaan jo tämä blogin kirjoittaminen on osa omaa henkilökohtaista kulutuskäyttäytymiseni tarkkailua (huomaan jo nyt hieman liiankin hyvin, että aikamoisella tahdilla ramppaan kirppareilla ja kannan tavaraa kotiini... ja en ole aivan varma, onko sekään hyvä asia mutta tätä asiaa voin pohtia tulevaisuudessa enemmänkin). Olen vähentänyt merkittävästi parin viimeisen vuoden aikana uusien vaatteiden tai tavaroiden ostoa ja olin jo miettinyt ennen Kierrätyskeijuista lukemista jotain samankaltaista uutta asennoitumista tähän vuoteen. Minulle kyllä sopisi myös 365-haaste, missä vuoden jokaisena päivänä pitää luopua yhdestä tavarasta kotoa. Ehkäpä otan tuon haasteen vastaan ensi vuonna. Mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nielen aivan pureksimatta, jos tämän vuoden aikana kirppareilta ilmestyy kotiin 365 uutta tavaraa.

Tänä vuonna aion siis olla ostamatta mitään uutta. Luulen, että minulla on kaapissa tarpeeksi aivan kaikkea, myös alusvaatteita, urheiluvaatteita tai sukkahousujakin. Toki jos kaikki sukkikset päättävät mennä rikki ennen vuoden vaihdetta, ostan tilalle uudet. En ole vielä päättänyt, sallinko ulkomaan matkoilla itselleni mahdollisuuden ostaa jotain uuttakin. Rajaehtona voisi olla se, että jos jotain uutta ostan, täytyy sen olla eettisesti tuotettua ja mieluiten paikallista designia. Katsotaan, sekoanko jossain kohtaa vuotta jossakin Primarkissa, mutta tavoitteet on hyvä laittaa korkealle heti alkuunsa.

Tässä vielä lyhyesti Kierrätyskeijuilusta, teksti kopsattu Hopeapeilistä:

Kierrätyskeijut on blogikampanja, johon osallistuvat (tyyli)bloggaajat eivät osta vaatteita uusina vuoden 2014 aikana. Kirpputori-, vintage- ja second hand -ostoksia saa tehdä, samoin kierrätysmateriaaleista tehtyjen vaatteiden hankkiminen tai kierrätysmateriaalista tekeminen ja teettäminen on kierrätyskeijuajatuksen mukaista. Toiveenamme on oppia hyödyntämään jo olemassaolevia vaatteitamme paremmin erilaisissa asuissa ja ottaa käyttöön myös ne vaatteet ja asusteet, jotka tavallisesti jäävät rekin tai hyllyn takimmaiseksi.

Tarkoitus ei ole olla tiukkapipoinen, vaan harkitseva. Jokainen voi rajata omat erityistapauksensa pois, ja on ihan ymmärrettävää, että erityistapauksia tulee.