Kirppisonnea

 Minusta tuntuu kovin usein, että en todellakaan törmää älyttömän hyviin emalilöydöksiin, mutta viime sunnuntaina kävi tuuri! Törmäsin Heikki Orvolan Wärtsilän Finelille suunnittelemaan emalipannuun 9 eurolla Kirppiskeskus Hassisella. Tämä valkoinen teekannu on minulle tuolla hinnalla oikea löytö!

Selailin nettiä kannun innoittamana ja huomasin, että vastaava on joskus tullut vastaan kierrätyskeskuksessa parilla eurolla tai vitosella. Toki, aika paljon korkeampiakin hintoja bongasin.

Olen luopunut monesta emalipannusta, mutta tämä on sellainen yksilö, joka istuu mielestäni todella hyvin Kilta-hyllyyn parin muun emaliastian joukkoon. Pannu on ulkopinnaltaan tosi hyvässä kuosissa, mutta sisällä on hieman emalirikkoa. Myönnän, että hankin tämän enemmänkin koristeeksi, mutta kauniisti se tuohon hyllylle istuu ilman selvää käyttötarkoitustakin.

Heikki Orvola tunnetaan varmaankin parhaiten Kivi-tuikusta, mutta Orvola on suunnitellut muitakin tuttuja astiasarjoja (mm. Miranda, 24h). Lisää tietoa Orvolasta voi lukea vaikka täältä.

Kannu oli tosi likaisessa kunnossa ja puinen kahva oli ihan tumma ja tahmea. Kunnon puunaus ja puuosien öljyäminen tekivät ihmeitä.

Oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua ja vappua!

Herkkukulho!

Huomaatteko jotain uutta kuvassa? Tai siis vanhaa, mutta uutta. Kyllä, repsahdin ja hankin itselleni marraskuun alussa synttärilahjaksi emalisen kirsikkakulhon! On se ihana, eikö vain?

Tämä kulho on sellainen, että olen kuolannut sitä erityisesti Instagramissa ja Pinterestissä. Olin ajatellut, että kirsikkakulho on vain kaukaisten haaveiden kulho, mutta joskus haaveet taitavat toteutua! Kulho löytyi Facebook-kirppikseltä ja voin sanoa, että aivan ilmaiseksi kulho ei vaihtanut omistajaa.

Vastapainoksi myin tässä jokin aika sitten pois pienen sydänkulhon. Joskus aion vielä omistaa ison sydänkulhon, mutta katsotaan koska tämä päivä tulee. Ehkä sitten alkaisi olla minulle sopiva kulhokokoelma koossa. Nytkin aiheutti jo päänvaivaa, että minne saan nätisti nämä kulhot aseteltua. Kilta-hyllyyn jäi Kehäkukka ja tämä kirsikka. Kaappien päälle joutuivat tatit ja Domino.

Tämän kuvion suunnittelija taitaa olla tuntematon, mutta jos joku lukijoista tietää kulhosta enemmän, otan vastaan erittäin mielelläni lisäinfoa!

Leppoisaa viikkoa ja mukavaa huomista itsenäisyyspäivää kaikille!

Kehäkukka-emalikulho, hups

On emalikulhoja ja on emalikulhoja. Minun kolme kuosisuosikkia Kaj Franckin suunnittelemien isojen kulhojen kyljessä Finelin emalissa ovat tatti (Esteri Tomula), sydän (tuntematon suunnittelija tai Gunvor Olin-Grönqvist) ja kehäkukka (Esteri Tomula, kuvio tunnetaan myös Incana). Itse koen olevani aivan aloittelija näissä emalikulhohommissa ja ihan hyvä niin. Minähän en edelleenkään edes kerää emalia, kuten huomaatte.

Törsäsin nyt kuitenkin ihan sievoisen summan rahaa tähän kauneuteen huutokaupassa Facebookin retroryhmässä. Kulho on ulkopuolelta erittäin hyvässä kunnossa ja yhtä pikkuriikkistä reunassa olevaa emalirikkoa lukuun ottamatta kulho on kovin siistissä jamassa. Sisäpuolella on vispilän (?) jälkiä, mutta minua nuo jäljet eivät haittaa.

Kulho saapui luokseni Helsinkiin, mutta ehkä kiikutan sen muiden lajitoverien luo Turkuun. Luulen, että jatkan hidasta keräilytahtia näiden kulhojen kanssa. Haluaisin löytää vielä ison sydänkulhon ja Kehrä-kuvioisen kulhon keittiööni. Myönnettäköön, että kuola kyllä valuu, kun katselen esim. Keltainen kahvipannu -blogin kulhokokoelmaa tai Pilviraitin ihanaa olohuoneen astiavitriiniä. Myös bloginsa kuopanneella Ripakintulla taitaa edelleen olla aika mahtava kokoelma emalia. Instagramissa voi ihastella myös upeita emaliesineitä mm. Emalisydän-tilillä.

Millaisia emalihaaveita lukijoilla on vai vai alkaako buumi pikkuhiljaa hiipua?

Ps. Pahoittelut kännykkäkuvista, alkaa olla vähän jo ikävä järkkärikameraa

Emaliuutuuksia

Kun jokunen vuosi sitten innostuin uudelleen emalista, alkoi mielessäni pyöriä joitakin erityisen himottavia juttuja: Esteri Tomulan kynästä syntynyt tattikuosinen kulho,  Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelema sydänkuosinen kulho sekä Nooan arkki tai Nooakin arkki -niminen muki. Tattikulhojen kanssa kävi loistavasti viime vuonna ja pienemmän sydänkulhonkin sain kalastettua Facebook-kirpparilta (myönnettäköön, että isompi kulho kiinnostaa edelleen).

Nooan arkki -mukia olen huudellut verkossa, mutta hinnat ovat nousseet aina pilviin – samoin on isomman sydänkulhonkin kanssa tupannut käymään. Repsahdin kuitenkin ja hankin huonokuntoisen eläinmukin. Enkä saanut sitä edes halvalla (25 euroa), mutta jonkinlainen napsahdus päässäni tapahtui ja päätin haluta muki-söpöläistä näin kovaa.

Mukin kuvan on suunnitellut Gunvor Olin-Grönqvist ja tätä samaa kuosia on esiintynyt myös posliinisessa lastenastiastossa. Oma mukini on nähnyt jo parhaimmat päivänsä ja osa kuvista on kulunut mukin pinnasta pois. Jotenkin kuitenkin kettu (orava?), possu, hiiri, kissa ja sudenkorento (perhonen?) saavat sydämeni läpättämään. Mukia ei voi käyttää, siinä on aivan liika emalirikkoja, mutta ei se hyllynkoristeena haittaa.

Toinen FB-kirppislöytö on tummanvihreä mattapintainen emalikulho. Tykkään kovasti tämän Kaj Franckin suunnitteleman kulhon muodosta. Kulho on hyvässä kunnossa. Tästä kukkaroni keveni 15 euroa.

Kaksi uutta Wärtsilän Finelin emaliastiaa syöksivät vallasta kolme muuta: Primavera-kattilat ja Punahilkka-pannu majailevat tätä nykyä uusissa osoitteissa. Plussan puolella siis ollaan.  

Tuho(t)

Myyntipöytä hyllykirppiksellä ajoi oman kirppistelyvietin aika koville. Olen tottunut siihen, että en pysty poistumaan pöydän siivousreissuilta tyhjin käsin, mutta tällä kertaa tuho oli erityisen kova. Kävin viikon aikana Manhattanilla kolme kertaa ja tilitys aiheutti vielä yhden ekstrakerran. Kotiin kannoin lopulta kuusi vaatetta, kaksi korua, yhdet kengät ja kolme astiaa (+ tietysti omat myymättä jääneet roippeet).

Myynti Manhattanilla sujui lopulta hyvin, vaikka aluksi vaikutti siltä, että tavara ei mene kovinkaan hyvin kaupaksi. Olisin mielelläni päässyt eroon vielä isommastakin osasta, mutta takaisin tuli kolmesta kassista oikeastaan vain yksi. Hintatason pidin mielestäni tosi maltillisena, koska kallein yksittäinen tuote oli 15 euron Vuokon hame. Testasin vielä viikon mittaista vitriinipaikkaa, mutta vitriinistä ei lähtenyt liikkeelle mitään (tarjolla olisi ollut mm. Arabiaa).

Astiapuolella mieluisin löytö oli alkuperäisellä korkilla varustettu Kilta-pullo (4,50 euroa). Tämä pullohan ei oikeastaan ole Kiltaa, vaikka se usein mielletään sellaiseksi. Kyseessä on Kaarina Ahon suunnittelema etikkapullo ja pullo on osa maustesettiä, mihin kuuluvat sirottimet, sinappipurkki ja teak-alusta. Sininen lasite on samaa sävyä kuin Killan sininen. Minulle tuo pullo menee hyvin Killasta. Haluaisin saada tuon koko setin kasaan...keräilijällä riittää aina töitä...

Löysin samaisen pullon, mutta ilman korkkia jo kerran aikaisemmin Manhattanilta. Nyt laitan korkittoman yksilön kiertoon. Pullo menee vaikka pienestä maljakosta, eli ehkäpä korkittomalle pullolle löytyy myös käyttöä jonkun toisen kotoa.

Toinen kiva ja suht halpa löydös oli tanskalainen raidallinen peltipurkki (3 euroa). Minulla on samainen kaveri jo ja punasävyinen yksilö myös.

Finelin punavalkoinen uunivuoka oli liian houkutteleva, kun sen kyljessä oli 50 %:n alelappu. Hintaa sille jäi 9 euroa. En ole vielä putsannut vuokaa, vaan se on toiminut keittiön yhdellä tuolilla sekalaisen paperisälän laarina... voi olla, että vuoalla olisi enemmän käyttöä paperikorina kuin uunissa. Katsotaan, minne laari lopulta päätyy.

Vaatteissa osui kohdalle pari helmeä. Aivan eri kategorioissa painivat Haglöfsin ulkoilutakki ja Kaunottaren villamekko, mutta molemmat olivat mieleisiä löytöjä. Ulkoilutakki tuli tarpeeseen, koska käytän todella nihkeästi rahaa urheilu- ja ulkoiluvaatteisiin ja tällaiselle takille minulla todella on käyttöä. Takki tuntuu olevan todella vähän käytetty, laadukas ja hintakin oli vain 10 euroa. Yhden koon takki on liian iso minulle, mutta slimmin mallin vuoksi, koko ei ole ongelma.

Kaunotar-mekko (8 euroa) on puolestaan aivan oikean kokoinen ja ryhdikäs, mutta yksi pieni ongelma mekossa on: kangas haiskahtaa todella tunkkaiselta. Kyseessä ei onneksi ole hiki, mutta haju ei irronnut viikon mittaisen pakastamisen jälkeen. Nyt mietin, mitä voisin mekolle tehdä, jotta saisin tuon ikävän hajun lähtemään. Vinkkejä? Mekossa ei ole materiaalilappua, mutta olen melkein varma, että päällikangas on täyttä villaa. Vuori jotakin tekokuitua tai viskoosia. En uskalla laittaa mekkoa villapesuun – vai pitäisikö?

Punainen puuvillatakki (3 euroa) oli sarjassa kreisit ostokset. Näen itseni tämä takki päällä kesällä marjametsässä. Ainakin minut huomaa helposti metsänkin siimeksessä, koska tämä turkulainen Viima Sport -merkin takki, on todella kirkuvan punainen. Aivan ihana yksilö ja tuo valkoinen vyö kruunaa koko hullun kokonaisuuden!

Sinivalkoinen pallomainen hame on Monkin tuotantoa ja ehkä joidenkin sesonkien takainen muotituote, mutta tämä raikas kuosi on minusta ihanan kesäinen. Selvästi kesävaatteet ovat alkaneet taas kiinnostaa villapaitoja enemmän. Puuvillahame irtosi 3 eurolla.

Hieman rouvamainen helmikirjailtu villatakki (2,50 euroa) edustaa minulle hyvää vintage-löytöä. Villatakki kesti onneksi hyvin villapesun, vaikka hieman pesukoneeseen tunkeminen aiheutti huolta.

Rouvakategoriaan taitaa mennä myös löytämäni muovikorut. Keltainen pienistä helmistä koostuva kääty tuo mieleeni kevään. Tämä koru (0,50 euroa) näyttää varmasti hyvältä harmaaseen silkkitoppiin yhdistettynä! Mustavalkoinen hieman kookkaampi koru (1 euro) on ehkä hitusen liian pitkä makuuni, mutta täytyy katsoa, jaksanko pujotella helmet uusiksi.

Ruskeat nahkakengät (5 euroa) tuntuvat olevan täysin käyttämättömät. Kumipohjissa ei näy mitään jälkeä ja nahka on täysin virheetöntä ja kovaa. Tällaisen löydön kohdalla mietin aina, että mitä ihmettä ns. alkuperäisellä ostoshetkellä on mennyt pieleen. Kuka ostaa kengät ja jättää ne käyttämättä? Kenellä on varaa moiseen? No, otin nämä Tamaris-merkin avokkaat ilomielin vastaan. Omistin vuosia sitten hieman vastaavat ja rakastin nuo kengät niin puhki, että jouduin lopulta heittämään ne pois.

Tällainen setti tällä kertaa. Löytyikö suosikkeja?

Ps. Pakko pahoitella lopuksi postauksen kuvien laatua. Tällä kertaa etusijalle meni se, että saan edes joitakin kuvia eetteriin. Onneksi mennään kevättä kohti ja aurinkoa ei tarvitse ehkä enää odotella puolta kuuta.

Joululahjat mulle

Jouluhan on jo kaukainen muisto, mutta ajattelin silti esitellä itselleni ostamat joululahjat. Kyllä, luit oikein. Ostan myös itse itselleni lahjoja...Kesällä loman alkaessa haksahdin lahjomaan itseäni oikein olan takaa, eli joululahjat itselle tuntuivat jo ihan tavalliselta jutulta.

Ison kolmionmallisen Kilta-kulhon bongasin huuto.netista ja onnekseni en joutunut huutamaan astiaa kenenkään kanssa kilpaa. Tämä ihanuus on aivan priimaa; ei säröjä, kulumaa, naarmuja. Hintakaan ei ollut aivan mahdoton, 25 euroa.

Vegeta-rasian tarina on hauska! Muistatte ehkä vuoden takaisen reissun Tampereen suuntaan, mm., Kissakahvilaan? Ostin tuolloin ihanan, mutta ehkä hitusen kalliin tummansinisen Pikku Pehtoorin. Tuo yksilö nökötti punaisen Iso Pehtoorin ja vaaleansinisen Pikku Pehtoorin kanssa hyllyssä melkein vuoden verran, ilman sen suurempaa käyttöä, vaikka pannu olisi ollut aivan kelpo käyttöyksilö.

Huomasin Facebookin retroryhmässä, että eräs Pikku Pehtoori -kokoelma kaipasi täydennystä ja päätin tarjota omaa tyyppiäni kokoelman jatkoksi. Ja, kas, juuri tämä värisävy puuttui kokoelmasta. Niinpä pääsin tekemään vaihtokauppaa! Luokseni saapui kannellinen Vegeta-jääkaappirasia. Tykkään Vegeta-kuosista hirmuisesti! Se on mielestäni yksi hienoimmista Esteri Tomulan suunnittelemista kuoseista. Tietääkö joku teistä lukijoista, kenen muotoilema tuo kannellinen rasia on?

Tällaisten tavaroiden myötä toivottelin siis itselleni hyvää joulua. Materialisti, mikä materialisti. 

Seuraavaksi Tampere! Mihin keskustan kirpparille kannattaa ehdottomasti suunnata? Huomenna olisi tarkoitus joitakin paikkoja koluta ennen kotiin paluuta. 

Matkassa ollaan julkisilla, eli kävellen keskustassa saavutettavat paikat on plussaa.  

Mukavaa, pakkasenpuremaa viikonloppua!

Vuoden eka kirppiskierros

Osa kirppissaaliista.

Lauantaina kukonlaulun aikaan (eli klo 10.30...) iloinen seurue lähti vuoden ensimmäiselle kirppisvisiitille. Kurvasimme ensin SPR:n Konttiin. Vilkaisin ensin design- tai retro-osaston ja muistin taas, miksi Kontti ei useimmiten ole suosikki paikkani: Sarpanevan huonokuntoisesta punaisesta padasta pyydettiin 120 euroa, Wärtsilän Finelin kuviottomasta emalikattilasta 50 euroa jne.

Hapan mieleni laantui, kun aloin kelata ystäväni kanssa vaaterekkejä. Ostoskoriin majoittui useampi silkkivaate ja muuta kivaa. Kontissa tuntui olevan paljon hyvälaatuisista luonnonmateriaaleista valmistettuja vanhempia vaatteita (ja vähän uudempiakin), harmi vain että iso osa oli minulle liian isoja. En siis haksahtanut heti 2. päivänä tammikuuta epäsopiviin vaatteisiin, jihaa!

Miesten puolella vaatteita oli tietysti niukemmin, mutta kiinnostavia tapauksia näkyi myös. Kontista kannoin kotiin kolmen euron silkkipaidan ja neljän euron samettipintaiset trikoot.

Lupaava silkkipaidan merkki, "Champagne".

Todella epäinformatiivinen kuva samettimaisen pinnan omaavista trikoista.

Seuraava kohde oli Kirppis-Center Manhattan. Kerrankin saavuimme hyvissä ajoin pääkallopaikalle, koska Manhattan tuntuu olevan useimmiten valtava aikasyöppö ja "suljemme xx minuutin kuluttua" -huudot raikuvat melkein poikkeuksetta liian aikaisin. Uudenvuoden juhlinta oli selvästi verottanut voimiani, koska aloin jo puolessa välissä kierrosta olla melko vetelä. Toinen syy saattoi olla pursuileva ostoskori – tiesin että olin haalinut vähän liiankin lahjakkaasti kaikkea ja sovituskopissa tulisi tehdä vaikeita valintoja.

Hellehattu ensi kesälle.

Hatussa on jotain Vuokko- tai Marimekkomaista. Kankaan kuosia en tosin tunnista.

Olisin voinut tuoda kotiin Mexxin coolin tikkitakin, jännittävän lyhythihaisen kesätakin, urheilutopin ja ihanan, mutta liian pienen retromekon, mutta onneksi sain taottua järkeä päähäni ja rajoitettua hieman ostohaluja. Seulan läpi pääsivät Marimekon raitapaita (5 euroa), H&M:n pilkulliset viskoosihousut (2,5 euroa), itse ommeltu hellehattu (4 euroa), jonka hintalappu kertoi sen olevan 1960-luvulta, mustapäinen salaattiotin (0,95 euroa), Finelin pieni kulho (7 euroa) ja supersöpöt eläinhahmomukit siskoni lapsille (yhteensä euron).

Eläinpillimukit ja emalikulho.

Tämän ottimen lusikkapari löytyy jo ennestään kotoani.

Vaatelöydöt pinossa.

Kirpeässä pakkasilmassa kävelimme vielä keskustaan ja katsastimme Puutarhakadun Pelastusarmeijan. Olin käynyt samaisessa paikassa noin viikko ennen joulua ja tuntui, että hyllyissä pyörivät tismalleen samat asiat. En siis haksahtanut enää uusiin ostoksiin.

Näin korkattiin kirppisvuosi 2016. Ainakin vielä, löydöt tuntuvat onnistuneilta!