Värikästä ja väritöntä lasia

Tiedättekö kun kirppareilla on tavaraa, mitä olette vuosia siellä katselleet, mutta ette ole ostaneet koska a) hinta on ollut liian korkea b) samanlaisia löytyy jo kaapista c) olen jo joskus omistanut tällaisen, mutta laittanut kiertoon. Minulle Saara Hopean Näppylä-kulho on edustanut kohtaa a).

Mutta. Hinnat eivät ole ainakaan laskeneet kymmenessä vuodessa, vaan päinvastoin. En osaa sanoa, kuinka monta kertaa olen käännellyt kulhoja kirpparilla ja huokaillut, miksi en ostanut tuota pahusta jo aikaa sitten! Nyt, kun bongasin sen 12 eurolla, nappasin kulhon heti matkaani.

Ilmainen kulho ei siis ollut, mutta olen tullut siihen tulokseen, että turhaan enää odotan jättipottia. Tämän lähemmäs pottia en ehkä pääse. Usein kulhojen hinnat alkavat kakkosella tai jopa kolmosella.

Turkuun on avattu uusi hyllykirppis ihan keskustaan. Ihanaa, että hyllykirppiksen mentävä aukko on nyt ainakin hetkeksi täytetty! Kyseessä on Puutorin kirppis Brahenkadulla. Kävin katsastamassa uuden paikan ja meininki vaikutti mukavalta. Remontoidusta siististä tilasta tulee aina plussaa ja henkilökunta tuntuu olevan ystävällistä ja mukavaa. Vaatetankojen ja -hyllyjen sijoittelu ei mielestäni aivan toimi, mutta annettakoon tämä anteeksi.

Ainakin nyt paikassa oli suht paljon ketjuliikkeiden uudehkoja vaatteita, mutta mahtui joukkoon myös vähän iäkkäämpää kamaa, kuten tämä Näppylä-kulho. Kulho on Saara Hopean (1925–1984) suunnittelema astia Nuutajärven lasille vuonna 1952 ja tämä on ollut tuotannossa vuosina 1952–1971. Kulhoja on valmistettu myös ainakin tumman- ja vaaleansinisenä, vihreänä ja harmaana.

Innostuin vaihtamaan keittiön pikkuhyllystä glögi- ja skumppalasit pois loppiaisen myötä. Kasasin hyllyyn melkein kaikki omistamani maljakot. Ylähyllylle pääsi värillinen lasi ja alemmalle väritön.

Jos ihmettelette hyllyllä Tauno Wirkkalan Revontuli-maljaa, niin siihen on syynsä. Olen tarkkaillut näiden Humppilan lasin maljakoiden hintoja ja kun aikoinaan tämän värittömän yksilön löysin parilla eurolla, niin päätin kokeilla rajojani. Ehkä huumorini on kieroutunut, mutta minulle kyseessä on niin sanotusti niin ruma esine, että se on jo melkein hieno.

Mukavaa talvista viikkoa! Jopa ihan etelään on luvattu vihdoin lunta.

Hyllyntäytettä

Parisen kuukautta sitten hankkimani keittiön hylly ilahduttaa minua edelleen valtavasti. Se on aivan loistava erilaisille astia-asetelmille. Huvitan kanssa-asujaani uusilla astiainstallaatioilla ja hyllypuheella viikoittain = seison hyllyn edessä eri astiat käsissäni ja selitän, miten eri kombinaatiot toimivat...hmmm...todella kiehtovaa varmasti.

Hyllyllä nököttävät kaikki rakkaimpani, eli Kaj Franckin Kilta-astiaston tarjoiluastiat, Antti Nurmesniemen pannut (Arabia, Finel) ja Timo Sarpanevan Tsaikka-lasit. Tykkään asetella eri värisiä ja erilaisia astioita rintarinnan. Liian harmonista ei saa olla.

Vähän aiheen vierestä, mutta nyt ollaan siirrytty auttamattomasti siihen valokuvauskauteen, että salamaa on melkein pakko käyttää. Yritin viritellä lisävaloja jne., mutta ei sekään enää auttanut. Pakko vetää salamalla – ja kestää tämän tasoiset kuvat. Kevät, tule jo!

Viimeisin Kilta-löytöni, kenties hammastikkukuppi, oli vaikea todentaa Killaksi. Kelasin nettiä todella pitkään ennen kuin päädyin New Yorkin MoMan design-osuuden kautta Kaj Franckiin ja näin kuvan tästä samasta pikkukiposta. En ole laisinkaan varma, onko se hammastikuille, mutta kyllä se voisi kokonsa puolesta olla sellainen.

Juuri kun puhuin, että en ole Kilta-munakuppeja nähnyt, törmäsin valkoisiin ja vihreisiin munakuppeihin Kirppis-Center Manhattanilla. Sain nuo kolme kuppia todella kohtuulliseen hintaan (vihreä maksoin euron, jes). Ehkä vielä yksi vihreä munakuppi on etsinnässä, mutta sen jälkeen taitaa munakuppikiintiö olla täynnä.

Nämä viisi ohutta virolaista Tarbeklaasin juomalasia löysin Tallinnasta. Myyjän mukaan lasit ovat 1950-luvulta. Laseja kiertää hieno hiontakuvio, mutta juuri lasin ohuudesta johtuen ovat ne todella haavoittuvaisia. Huomasin ensimmäisen käyttökerran jälkeen yhdessä yksilössä särön. Näiden lasien kanssa täytyy varsinkin tiskatessa olla todella varovainen!

Olen jo pidemmän aikaa seuraillut yhden astiarumiluksen ns. kirppishintaindeksiä. Kyseessä on Tauno Wirkkalan Humppilan lasille suunnittelema Revontulet-malja. Eniten näkee ruskeaa yksilöä ja nykyään kirppishinnat pyörivät 10–15 euron tuntumassa – joskus paljon korkeammallakin. Tuo malja on edelleen mielestäni ruma, mutta kun törmäsin kirkkaaseen yksilöön kahdella eurolla Kaarinan Ykköstien kirpputorilta, päätin napata astian mukaani. Ehkä sijoitan siihen vessaharjan tai vaikka maksalaatikkoa.

Loppukevennyksenä vielä bongaus hauskasta Paskat kirppislöydöt -blogista. Aika erikoisia Tsaikkoja Sarpaneva on joskus päästänyt tuotantoon asti...