Lomonosovin saukko

Kirppiksellä on yksi kategoria, mitä pyri välttämään: posliinifiguurit. Aina aika ajoin lipsahdan ostamaan kuitenkin myös niitä, mutta tällöin pitää esineen kolahtaa todella syvästi. Tänään se tapahtui.

Silmiini osui Porvoossa Jussin jättikirppiksellä kookas saukkofiguuri. Aikani esinettä kuvasin ja kääntelin, kunnes aivoihini napsahti luja käsky: tämä söpöläinen on ostettava omaksi! Esine ei ollut edes halpa, 35 euroa, mutta nyt tämä tyyppi nököttää kotonani. 

Voi kuulostaa selittelyltä, mutta saukoilla on ihan erityinen paikka sydämessäni. Muistan lapsena, miten hauskalta saukon latinankielinen nimi kuulosti: Lutra lutra. Ja miten opin maitopurkin kyljestä, että nuo eläimet laskevat mäkeä talvella myös ihan hupimielessä, ei (pelkästään) elossapysymisen tai vastaavan vuoksi (kuka muuten muistaa Valion maitopurkkien kyljessä olleet suomalaisten eläinten esittelytekstit ja piirroskuvat?).

En ole koskaan nähnyt luonnossa saukkoa. Olen lähes varma, että Lapissa olen kohdannut sentään saukon jäljet, mutta Muoniossa ja Rovaniemellä olen ihan erikseen kytistellyt saukkoja, jospa niitä olisi virtaavan sulapaikan lähellä näkynyt. Eihän nuo epelit minulle näyttäytyneet. Varmaan naureskelivat viiksiinsä jossakin lähellä, kun etelän turisti yritti päästä lähelle.

Toki saukkoja voi nähdä etelässäkin. Olen pikkuisen kateellinen ystävälleni, joka on ihan Itä-Helsingissä saukon nähnyt. Kaikki mahdolliset saukkovideot ja -kuvat nostattavat joka tapauksessa hymyn huulilleni.

Tämä figuuri on venäläisen Lomonsovin posliinitehtaan tuotantoa. Pohjasta löytyy leima ja teksti USSR. Erilaisia eläinhahmoja tehtiin neuvostoperiodin aikana runsaasti. Minulta löytyy samaisen posliinitehtaan mäyrä, mikä taitaa olla edellinen posliinifiguurilipsahdus.

Löytyykö ruutujen takaa muita saukkofaneja?

Ps. Tämän esineen kuvaaminen oli pirullisen hankalaa. Livenä tyyppi näyttää vielä paremmalta!

Se on mäyrä!

Minulla on tapana inhimillistää eläimiä. Olen hehkuttanut korppien hienoudesta ja kissoistakin olen tainnut puhua. Makuni on hyvin laaja ja yksi veijari, joka nostattaa suupieleni ylöspäin, on mäyrä. Tässä kohtaa äitini huokaa aina syvään. "Mäyrähän on kamala tuholainen ja ei-toivottu asukas pihapiirissä, tonkiva tyyppi", mutta come on, mäyrä näyttää ihanalta!

Voitte siis kuvitella virnistykseni, kun Earth Hour -kirppiksen viimeisellä tunnilla menin itse kiertelemään myyntipöytiä ja vastaani osui pöydällinen Lomonosovin eläinfiguureja. Olin nähnyt verkkokirppiksellä joskus Lomonosovin mäyrän, mutta en ikinä livenä. Kerran huusin FB-kirppiksellä mäyrää, mutta en kyennyt kovin korkeisiin panoksiin. Olin positiivisesti yllättynyt, kun esineen hinnaksi kerrottiin kymppi. En ryhtynyt edes tinkaamaan, vaan kannoin mäyrän hellävaroen kotiini.

Jos aivan tarkkoja ollaan, on mäyrä posliinifiguuri. Posliinifiguuri! Minun ei pitäisi ostaa mitään figuureita, alkaakohan tästä alamäki posliinieläinten kanssa?

Mäyrä elelee tällä hetkellä kanssani Helsingissä. Mitään funktiotahan posliinieläimellä ei ole, mutta olen valtavan onnellinen, kun katselen yöpöydällä elelevää mäyrääni.

Aurinkoista viikkoa ja pääsiäisen odottelua! 

Pääsiäistä!

Pääsiäisen tavoitteena on ollut nukkua, syödä, rentoutua ja vaihtaa kukkamullat. Aika maatunutta meininkiä siis, mutta olen päässyt tavoitteeseen. Toki väkersin myös pari pääsiäisasetelmaa. Ensimmäinen löytyy keittiöstä.

Pakko hehkuttaa valoilmiötä. Kuva on suoraan kamerasta: harvinaista herkkua näin hyvä valkotasapaino ilman käsittelyä.

Vihertävä maljakko on monen vuoden takainen parin euron löytö kirppikseltä. Olin aika ihmeissäni, kun viime vuonna Porvoon museossa tajusin, että maljakko on Saara Hopean käsialaa. Tuuria, tuuria.

Neukkutarjotin löytyi kesän Viron reissulta. Muuten Kiltaa. Helmin koristeltu kukko on 10 vuoden takainrn Indiska-ostos.

 

Ikkunalaudalla on todiste kukkamultien vaihtamisesta. Laitoin kaksi anopinkieltä samaan ruukkuun. Aika massiivinen tuosta tuli.

Inhoan tuota marmorijäljitelmää – varsinkin kuvissa. Hyvävointiset pajunkissat sain jo parisen viikkoa sitten lahjaksi.

Löysin jokin aika sitten makuuhuoneeseen 1,50 eurolla tutun näköisen valaisimen. Meillä roikkuu seinässä hyvin samanlainen yksilö, mutta vain isompi. Ison sisällä on Helsingin valaisin -tarra ja pienen sisällä on Lyfa-tarra. Lyfa viittaisi tanskalaiseen suunnitteluun. Osaisiko joku lukijoista valaista näiden alkuperästä enemmän?

Seinällä roikkuva valaisin. Helsingin valaisin.

Tuo kuvassa vilahtava lipasto ottaa silmään aina. Viimeisimmän muuton jälkeen, oli kova tarve saada sängynpäätyyn joku huonekalu ja sitten jossain mielenhäiriössä laatikosto vedeltiin valkoisella maalilla. Alla olisi kaunis tiikkinen pinta. En kyllä edelleenkään tuohon kohtaan haluaisi tiikkiä, mutta muualla lipasto toimisi mitä parhaiten. No, aina ei voi onnistua.  

Toinen pääsiäisasetelma. Tuo tipunen on äitini kotitalosta. En tiedä sen ikää, mutta ei se aivan uusi ole. Vetomekanismi ei oikein enää toimi, mutta se viihtyy hyvin lajitoveriensa seurassa (minulta löytyy siis myös kokoelma tällaisia vedettäviä peltileluja....).

Loppuun vielä tulppaaneja. Torstaina klo 20.45 kaupassa ei ollut kamalasti valinnan varaa leikkokukissa ja kohtaloni oli nämä valmiiksi jo vähän rupusen näköiset kukat. Ihan hauskalta nuo silti näyttävät. 

Ihanaa pääsiäistä!