Kysymyksiä ja vastauksia

Sain jokunen aika sitten ilahduttavan sähköpostin tämän blogin lukijalta. Hän esitti useamman sen verran kiinnostavan kysymyksen erityisesti kirppisvaatteista, että innostuin asiasta heti siltä istumalta. Kirjoitin melko pitkälliset vastaukset kysymyksiin, joita niitäkin oli useampi. Luvassa on siis pitkä postaus!

Haluan vielä erikseen kiittää lukijaani todella paljon inspiroivista kysymyksistä! Tuli pohdittua kirppisjuttuja pitkästää aikaa enemmänkin, mikä on aina kivaa.

Tästä lähtee siis kysymys ja vastaus -kavalkadi liikkeelle:

Mitä vaatteita on puhki kulutettu? Mitä esineitä on hajonnut?

Monet ihan ns. perusvaatteet, mitä mielelläni hankin kirppiksiltä on sellaisia, mitkä myös kuluvat puhki. Esimerkiksi Aarikan lammasyöpuku (ostin tuon vuonna 2017) meni kanaloista ihan puhki ja tuo päätyi tekstiilikeräykseen tänä keväänä.  

Syksyllä 2016 Relovesta ostamani  Zaran mustat housut paikkasin juuri vaatelaastarilla. Vaatteelle tuli onneksi tällä tavalla vielä hieman lisäaikaa!

Aina en raaski luopua vaatteesta, vaikka sen kunto olisikin vähän kyseenalainen. Esimerkiksi vaatekaapissani on Turusta syksyllä 2011h hankittu silkkinen kaunis rusettipaita, minkä ostin jo monta vuotta sitten kuopatusta Olga-neiti-liikkeestä. Paidan hihat ovat jo hiutuneet, mutta en silti luovuta, sen verran rakas tuo vaate on.

Hajonneista esineistä harmittavat eniten kookas Fauna-kulho sekä Arabian lokerikkovati. Fauna-malja tippui lattialle alkuvuonna 2020. Tuo malja oli yksi huippulöydöistäni, se maksoi vain 5 euroa aikoinaan! En usko, että löydän koskaan vastaavalla hinnalla samanlaista.

Toinen iso harmitus sattui viime vuonna. Etsin pitkään alkuperäisen tuotannon Kaj Franckin suunnittelemaa lokerikkovatia, minkä löysin lopulta ”legendaariselta” Lahden reissulta. Kaiken lisäksi äitini taisi sponsoroida astian minulle lahjaksi. Viime syksynä sitten Kilta-hyllyltäni tippui toinen astia tuon lokerikon päälle ja räks! Kyllä ketutti rankasti! En ole löytänyt tietenkään vastaavaa vanhaa vatia rikkoutuneen tilalle, nyyh.

Pienempiä astiavahinkoja tapahtuu tasaiseen tahtiin. Tänä vuonna olen menettänyt tiskatessa ainakin yhden Kilta-kulhon. Käyttöastioiden kanssa menetykset eivät niinkään haittaa. Harvinaisuuksien pirstaloituminen harmittaa huomattavasti enemmän.

Mitä esineitä tai vaatteita on pitkään joutunut etsimään? Miten pitkään?

Edellä mainittua lokerikkovatia etsin ainakin kymmenisen vuotta. Kilta-sarjan harvinaisempia osia olen pitänyt silmällä vajaa 20 vuotta. Viime keväänä kävi tuuri, kun vihdoin löysin isomman kokoisen uunipannun Salosta! Vaatteiden suhteen etsintä on usein lyhyempää, kun mielihalut saattavat muuttua nopeammin. Muistan toki, että myin ihanan metsänvihreän villapaidan Turussa pihakirppiksellä ehkä vuonna 2013 ja nyt olen ainakin 6 vuotta aktiivisesti etsinyt vastaavaa paitaa kirppiksiltä. Ei ole tullut täydellinen yksilö vieläkään vastaan.

Vintedin myötä vaatteiden löytämisestä käytettynä on tullut helpompaa. Perinteisillä kirppareilla saattaa mennä helposti useampi vuosi, ennen kuin etsitty yksilö löytyy. Usein myös, jos etsii jotakin tiettyä, ei kohde tule heti vastaan, mutta tämä on myös osa kirppistelyn suolaa!

Kirppishintojen kehittyminen? Kirppislaadun muuttuminen?

Sanoisin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kirppishinnat ovat nousseet. Vinted on nyt tuntunut ihan todella aarreaitalta, koska tuolta saattaa löytää laatuvaatteita todella huokeaan hintaan. Myös tavaraa liikkuu tuolla jonkin verran. Katsotaan, mihin tilanne seuraavaksi kehittyy.

Tuntuu, että esimerkiksi Marimekon hinnoittelu meni ihan hulluksi, kun Marimekko lanseerasi preloved Marimekon. Nyt, hinnat ovat tulleet selvästi alas. Hyväntekeväisyyskirppikset, kuten iCaret (entinen Pelastusarmeijan kirppis) tai Fidat ovat nostaneet hintojaan parin viimeisen vuoden aikana roimasti. Ennen kalliilta tuntunut SPR:n Kontti, tuntuu nykyään välillä jopa halvemmalta. Karkeasti ottaen itsepalvelukirppikset ovat huokeampia hinnoiltaan, mutta hyväntekeväisyskirpparit ovat helpommin haltuun otettavia paikkoja. Kierrätyskeskukset vaihtelevat. Välillä ”maakunnissa” törmää ihan mahtaviin kierrätysmyymälöihin (kuten Laukaa, Mikkeli), mutta sitten on myös kummallisen korkeita hintoja viljeleviä paikkoja, kuten Savonlinnan kierrätyskeskus, Salon Ekocenter tai osa Pääkaupunkikseudun paikoista. Tähänkään ei ole siis yhtä reseptiä tarjolla.

Kirppislaatu on muuttunut 20 vuodessa. Aito vintage on selvästi vähentynyt ja pikamuoti lisääntynyt. Viimeisimpänä tulokkaana on ultrapika, mikä todella sekoittaa pakan (huonolla tavalla).

Mitä asioita ennen ei hoksannut katsoakaan kirpparilta tai mitä asioita et enää kirpparilta ostaisi?

Tänä vuonna olen esimerkiksi terästäytynyt sukkahousujen kohdalla. Monella hyväntekeväisyyskirppiksellä on erikseen laatikosto, mistä löytyy lähes poikkeuksetta paketissa olevia sukkiksia. Osa on 90-luvulta, osa on tietysti uudempia. Olen löytänyt monet todelliset helmet kyseisistä laareista. Kuvatodisteena viimeisimmät sukkislöytöni Turun Kontista. Tämä setti maksoi yhteensä 9 euroa. Jo pelkästään italialaiset Tranparenze-merkin sukkahousut maksavat uutena saman verran.

Nahkahansikkaat ovat myös sellainen asia, mitä olen vasta parin viimeisen vuoden aikana aktiivisesti etsinyt kirppareilta. Tässä viimeisimmät tulokkaat hansikkaissa: ruotsalaiset vuorilliset poronnahkaiset pehmeät sormikkaat löytyivät Leppävaaran Kontista 4 eurolla. Vaaleanvihreät vintagehanskat ovat kankaiset, hieman mokkanahkan tuntuiset. Nuo löytyivät Itiksen Kontista 4 eurolla.

Tuppaan hävittämään vähän liiankin helposti hansikkaita, niin ylimääräisiä pareja on hyvä olla. Hansikkailla on myös kätevä kiertokulku: pyöräilen myös sateessa nahkahansikkaat kädessä, eli liian kuluneet yksilöt siirtyvät tämän jälkeen ns. venehommiin. Kuluneista hanskoista ei tarvitse välittää, vaikka lika ja merivesi vähän turmelisivat hansikkaita lisää.

Ehkä ajatus siitä, että lähes kaiken löytää oikeasti käytettynä, on auttanut etsimään lähes kaiken kirppiksiltä. Edelleenkään en silti pysty ostamaan uima-asuja kirppiksiltä. Myös alusvaatteet, jos niissä ei ole lappuja jäljellä, eivät päädy ostoskoriini.

Ostin koronan alussa murtomaasukset kirppikseltä. Tahkosin pari vuotta kirpparisuksilla latuja ja voin sanoa, että kun hankin upouudet karvapohjat (suomalaiset toki), niin hiihtäminen alkoi sujua huomattavasti paremmin (monot ovat kirppikseltä edelleen…). Ehkä esimerkiksi juoksulenkkarit tai muut urheiluvälineet ovat sellaisia, mitä en suosittele ostettavan käytettynä.

Luonnonmateriaaliopas: nahkan, villan ja silkin huolto.

Villan ja silkin pesen kyseisille materiaaleille soveltuvalla nestemäisellä pesuaineella pesukoneen silkkiohjelmalla. Silkistä poistan tahrat sappisaippuan avulla. Villaa ja silkkiä suositellaan pestävän käsin, mutta itse olen sen verran laiska, että pesen nuokin matskut koneessa. Pesukoneestani löytyy hyvin hellävaraiset ohjelmat kyseisille materiaaleille, siksi olen tietoisen riskin ottanut.

Nahan suhteen olen laiska: nahka on tosin siitä kiitollinen, että kunhan materiaalia ruokkii (eli kosteuttaa, esimerkiksi mehiläisvahalla tai nahkarasvalla) ja pyyhkii pehmeällä ylimääräiset pois, saa materiaalille uutta ilmettä ja ikää helposti. Juuri nyt tosin haaveilen, että laitan muutamat nahkalaukkuni Arkiv atelierille huoltoon (palvelu maksaa toki, mutta jälki on todella hyvää).

Materiaalien tunnistaminen, kun laput on leikattu pois tai niitä ei ole?

Tämä on välillä todella vaikeaa. Usein, jos en ole 100%:n varma, jätän tekstiilin hyllyyn, jos materiaalilappu on leikattu pois. Karkeasti sanoen, silkin erottaa polyesteristä siitä, että polyesteri ei rypisty laisinkaan, vaikka sitä pitäisi mytyssä kädessä minuutin, pari. Silkki ei myös lähes koskaan ole aivan yhtä liukasta kuin tekokuitu. Nahkaimitaatioita on myös hyviä, mutta usein nahan haistaa (vaikka kyseessä olisi käytetty tuote). Kaikki ei-nahka on muovia ja muovia ei pysty juurikaan korjaamaan, tämän takia hankin harvemmin tekonahkaisia tuotteita.

Lampaanvillan kanssa on välillä myös kinkkistä – ilman lappuja materiaalia ei välttämättä tunnista. Oma näppituntumani on, että ns. pesty villa tuntuu karhealta ja sen pinnassa ei esiinny nukkaa. Löysin vähän aikaa sitten Itäkeskuksen Kontista vanhemman Cap Hornin merihenkisen kaulaliinan 3 eurolla. Huivissa ei ole lappuja jäljellä, mutta tiedän, että tuo on villaa.

Luonnonmateriaaliopas kirppistelyyn; mitä vikoja katsoa läpi sormien? Mitä kannattaa jättää hyllyyn? Miten huoltaa tuotteet ennen käyttöönottoa?

En juuri katso enää vikoja läpi sormien. No, ostin viime vuonna ihanan ruskeasävyisen Vuokon talvitakin (päällikangas puuvillaa), missä oli jo valmiiksi hieman kulumaa. Sain vihdoin vietyä vanhemman Vuokkoni ompelijalle, missä kulumat paikattiin. Operaation hintalappu oli sen verran suuri, että päätin, että koitan myydä tämän toisen Vuokon eteenpäin. Sininen Vuokko on minulle se rakkain ja tuon takin kohdalla ei korjaaminen kaduta, mutta jatkossa tutkin myös esimerkiksi Vuokon takkien kohdalla kunnon vielä paremmin, jos vastaan tulee houkutteleva yksilö.

Jos en pysty heti pesemään vaatteita mahdollisimman korkeassa lämpötilassa, pakastan ne useamman viikon ajan ennen käyttöä. Laitan myös asusteet pakkaseen. Kengät suihkutan sisäpuolelta desinfiointiaineella. Astiat puhdistan ja tiskaan. Huonekaluja hankin harvemmin, mutta tutkin kaikki puuosat huolella. Pidetään sormet ristissä, että hyvä tuurini jatkuu ja mitään ei-toivottuja öttiäisiä ei kotiini ilmaannu!

Voimakkaasti haisevat tekstiilit kannattaa jättää hyllyyn (esim. pinttynyt homeen haju tai lievempi ”mummolan tuoksu” saattavat jäädä haisemaan, vaikka tekisit mitä). Kuvassa näkyvän oranssin mekon pesin kolme kertaa etikassa, pidin mekkoa useamman kuukauden ruokasoodassa muovipussissa ja vielä pakastin kyseistä vaatetta pidemmän aikaa. Näidenkään operaatioiden jälkeen, haju ei lähtenyt, vaikka kyseessä ei ollut tekokuituinen vaate. Tämän hässäkän päätteeksi opin ns. kantapään kautta, että jos vaatteessa on haju, se harvemmin lähtee pois (välillä  myös voimakkaasti hajustetut pesuaineet herättävät päänvaivaa, mutta näiden kohdalla, etikka yleensä auttaa). 

Hyllyyn kannattaa jättää myös väärän kokoiset vaatteet tai pikkuvikaiset – jos ei ole ahkera tuunaaja ja kätevä käsistä. Olen hankkinut varsinkin aikaisemmin lyhennettäviä vaatteita, mutta nyt olen tiukka näidenkin suhteen. Myönnettäköön, että tämä punainen Vuokko on edelleen kaapissani odottamassa lyhentämistä.

Onko tekokuiduissa eroja? Miten tunnistaa laatuvaate?

On kyllä. Viskoosi on muuntokuitu, mutta itse ajattelen materiaalin olevan lähempänä luonnonmatskuja kuin tekokuitua. Viskoosi hengittää, mutta myös ryppyyntyy. Polyesteriä tai polyamidia en suosi yläosissa, koska materiaali on lähes aina tukala. Hameet tai housut vielä menevät, mutta tekokuitu myös sähköistyy, eli tekokuidun kanssa saattaa tulla joka tapauksessa yllätyksiä. Urheiluvaatteet ovat asia erikseen. Niissä tekokuidut puolustavat paikkaansa.

Laatuvaate on omasta mielestäni ommeltu hyvin: saumat ovat moitteettomat ja vaatteen muoto on säilynyt, vaikka se olisi vanhempaa tuotantoa. Minulle laatuvaate on usein vanhempaa tuotantoa ja luonnonmateriaalia: villaa, silkkiä tai paksua jämäkkää puuvillaa.

Kenkien ostaminen käytettynä? Mitä ottaa huomioon? Miten huoltaa ennen käyttöönottoa?

Minulla on hyviä kokemuksia käytetyistä kengistä. Oma kengänkokoni on sen verran pieni, että tuntuu että jos kenkiä tulee vastaan, ovat ne usein vähän käytettyjä. Varsinkin vintagekengistä kannattaa tarkistaa pohjien kunto. Joskus vanhat pohjat haurastuvat, vaikka pohja tuntuu ensialkuun hyvältä. Olen kerran nilkuttanut Budapestista ostamillani vintagekengillä pidemmänkin matkaa, koska korkolappu irtosi kengästä aivan yllättäen. Kengän kunnossa ei ollut laisinkaan vikaa ostohetkellä!

Joskus myös pohja saattaa murtua aivan yllättäen vanhoissa kengissä. Korkolapun, saumojen ja pohjan kunto kannattaa siis ainakin tsekata käytetyissä kengissä. Itse tykkään desinfioida kengät ennen käyttöä. Putsaaminen ja materiaalin huoltaminen ja suojaaminen auttavat aina (luistan tästä todella usein tosin).

Mitä olisit valmis ostamaan uutena, jos käytettynä niitä ei tulisi kohtuullisen ajan puitteissa vastaan?

Olen ostanut mustat pellavasortsit ja -housut uutena parin viime vuoden aikana. En etsinnästä huolimatta löytänyt kirppiksiltä oikean kokoisia vaatteita ja vielä pellavaisina. Nyt katsoisin vastaavat vaatteet ensin ehdottomasti Vintedistä (minulle ei muuten todellakaan makseta, vaikka olen hehkuttanut Vintediä monta kertaa tämän kirjoituksen yhteydessä, eli ihan ilmaista hehkutusta kyseiselle alustalle) ja odottaisin jonkin aikaa. Olen valmis ostamaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita, jos muuta vaihtoehtoa ole. Usein muita vaihtoehtoja onneksi löytyy. 

Tässäpä kaikki tällä erää! Toivottavasti tykkäsitte myös tämän tyylisestä postauksesta. Oikein mahtavaa tulevaa vappua!

Joensuussa kirppistelyä (eka kerta!)

Kävin ekaa kertaa ikinä Joensuussa ja siinä samalla tietysti kirppiksillä. Oikeastaan lähinnä kiersimme juuri kirppareita, eikä aikaa jäänyt kauhean paljon muuhun. Joensuu otettiin siis haltuun Kolin matkalla, paluureitti kulki kyseisen paikkakunnan kautta.

Ensimmäinen kohde Joensuun lähistöllä oli itse asiassa Kontiolahdella sijaitseva työttömien kirppis Töpinän tori. Pieni ja kompakti hyväntekeväisyyskirppis ei tällä kertaa tarjonnut löytöjä, mutta uskon, että tuolta voi tehdä hyviä ja kohtuuhintaisia hankintoja, jos sattuu paikalle oikeaan aikaan.

Joensuussa vierailimme ensin SPR:n Kontissa. Paikka on taattua Kontti-laatua: siisti yleisilme, paljon tavaraa ja hinnat hippasen korkealla.

Olen jo aikaisemmin ihaillut Tapio Wirkkalan Kultakeskukselle suunnittelemaa metallista tarjotinta puisilla yksityiskohdilla, mutta tällä kertaa en pysynyt vastustamaan tätä. Hinta oli mielestäni hieman korkea, mutta kipurajalla (18 euroa). Googlaamalla saa aikamoisen korkeita hintoja samaiselle esineelle, mutta en tiedä, mikä tämän ns. todellinen hinta on. Astia taitaa olla uustuotantoa vastaavasta tarjottimesta, mitä on tehty myös hopeisena sekä uushopeasta. Tällä hetkellä Kultakeskuksen sivuilta ei samaista tarjotin saa hankittua, mutta tuo on ollut ainakin jossakin kohtaa heillä valikoimissa.

Laitoin tarjottimen keittiöön tiikkisen kapean puutarjottimen tilalle. Näkymä on ehkä jotenkin vähän ysäri (metallin kiiltoa vähän liikaa), mutta toisaalta ikirumalla keittiöntasolla kaikki näyttää jotenkin surkealta. 

Joensuussa kurvasimme seuraavaksi Fidaan. Tuolla on erikseen vintageosasto ja muutenkin paikka on laitettu nätisti. Hinnat olivat tosin aika korkeat. Silmäni nauliutuivat Kaunottaren raidalliseen paitaan/jakkuun vintagerekissä. Vaatteen väri on tummanvihreä, ei musta, vaikka kuvissa tuo taitaa näyttää aivan mustalta. Onneksi tutkin vaatetta sovituskopissa tarkemmin ja huomasin, että edellinen omistaja on irrottanut vaatteesta kauluksen ja kaula-aukon sauma näyttää hieman rispaantuneelta.

Päätin kysyä kassalla alennusta ja ilahduin todella positiivisesti, koska sain vaatteen lopulta 16 eurolla 22 euron sijaan. Myyjä myös tutki vaatetta kanssani ja löysi mm. löystyneet hihansuut, mitä itse en ollut edes tajunnut ja suhtautui alennuksen pyytämiseen todella positiivisesti. Ihanaa, arvostan!

Kolmantena kohteena oli Easykirpppis. Instagramissa tuota paikkaa suositteli moni. Kyseessä on ihan potentiaalisen oloinen hyllykirppis, mutta lopulta tein vain yhden ns. järkiostoksen: nahkarukkaset 4 eurolla. Turkisosa on tekoturkista, mutta hansikas on nahkaa. Ensi talvena ei kädet palele, toivotaan niin.

Neljäs paikka oli keskustassa sijaitseva pieni SPR:n kirppis. Kyseessä ei siis ole Kontti. Paikka on aikamoisen mini, eikä valikoima ollut kovinkaan houkutteleva, mutta koruharakkana en tietenkään voinut vastustaa 0,50 eurolla siilirintakorua.

Keskustan Plaza-kauppakeskuksen pohjakerroksessa oli avannut ovensa aikaisemmin Lieksassa sijainnut Ajan patinaa -vanhan tavaran liike. Tuonne kannattaa mennä jo pelkästään siksi, että kauppa on pullollaan kaikkea todella kaunista ja laadukasta vintagea. Päädyin vain ihailemaan aarteita, vaikka moni asia olisi tuolla toki myös houkutellut.

Kuudentena katsastimme vielä paikallisen Kiertämö-kierrätyskeskuksen. Mikkelin ja Varkauden kierrätyskeskuksiin verrattuna paikka oli ehkä hieman pettymys, mutta uskon, että tuolta voi hyvällä säkällä myös bongata hyvääkin kamaa.

Viimeinen kohde Joensuussa oli Huippukirppis. Hyllykirppis oli selvästi profiloitunut lastentavaraan, mutta bongasin kuitenkin aikuistenkin juttuja, kuten vastustamattoman villapaidan. Paita osoittautui vanhaksi InWeariksi 90-luvulta. Muistan tuon logon vielä! Villapaita on pidempää mallia ja voin käyttää vaatetta myös mekkona. Tämä on täyttä villaa ja hintaa oli 4,50 euroa. Ei hassumpaa.

Loppuun vielä reissun muut vaatelöydöt, jotka jäivät edellisestä postauksesta uupumaan: Mikkelin ViaDioista tein muutamat erittäin hyvät vaatehankinnat. Musta laadukas italialainen villapaita kustansi 1,50 euroa. Ihan pilkkahinta! Vastaavalla hinnalla löysin myös vastustamattoman silkkipaidan. Ehtaa ysäri Vero Modaa. Eipä enää nykyään taida Vero Moda valmistaa silkkipaitoja..? 

Olipa kiva päästä kiertämään aivan uuden paikan kirppiksiä! Oma, ehkä hieman puolueellinen näkemykseni on, että Länsi-Suomessa on suhteessa parempi kirppistarjonta kuin idässä, mutta voi olla, että minulla on ollut vain parempi tuuri länsirannikolla.

Onko Joensuun kirppikset tuttuja? Mikä paikoista on suosikkisi?

Tuho(t)

Myyntipöytä hyllykirppiksellä ajoi oman kirppistelyvietin aika koville. Olen tottunut siihen, että en pysty poistumaan pöydän siivousreissuilta tyhjin käsin, mutta tällä kertaa tuho oli erityisen kova. Kävin viikon aikana Manhattanilla kolme kertaa ja tilitys aiheutti vielä yhden ekstrakerran. Kotiin kannoin lopulta kuusi vaatetta, kaksi korua, yhdet kengät ja kolme astiaa (+ tietysti omat myymättä jääneet roippeet).

Myynti Manhattanilla sujui lopulta hyvin, vaikka aluksi vaikutti siltä, että tavara ei mene kovinkaan hyvin kaupaksi. Olisin mielelläni päässyt eroon vielä isommastakin osasta, mutta takaisin tuli kolmesta kassista oikeastaan vain yksi. Hintatason pidin mielestäni tosi maltillisena, koska kallein yksittäinen tuote oli 15 euron Vuokon hame. Testasin vielä viikon mittaista vitriinipaikkaa, mutta vitriinistä ei lähtenyt liikkeelle mitään (tarjolla olisi ollut mm. Arabiaa).

Astiapuolella mieluisin löytö oli alkuperäisellä korkilla varustettu Kilta-pullo (4,50 euroa). Tämä pullohan ei oikeastaan ole Kiltaa, vaikka se usein mielletään sellaiseksi. Kyseessä on Kaarina Ahon suunnittelema etikkapullo ja pullo on osa maustesettiä, mihin kuuluvat sirottimet, sinappipurkki ja teak-alusta. Sininen lasite on samaa sävyä kuin Killan sininen. Minulle tuo pullo menee hyvin Killasta. Haluaisin saada tuon koko setin kasaan...keräilijällä riittää aina töitä...

Löysin samaisen pullon, mutta ilman korkkia jo kerran aikaisemmin Manhattanilta. Nyt laitan korkittoman yksilön kiertoon. Pullo menee vaikka pienestä maljakosta, eli ehkäpä korkittomalle pullolle löytyy myös käyttöä jonkun toisen kotoa.

Toinen kiva ja suht halpa löydös oli tanskalainen raidallinen peltipurkki (3 euroa). Minulla on samainen kaveri jo ja punasävyinen yksilö myös.

Finelin punavalkoinen uunivuoka oli liian houkutteleva, kun sen kyljessä oli 50 %:n alelappu. Hintaa sille jäi 9 euroa. En ole vielä putsannut vuokaa, vaan se on toiminut keittiön yhdellä tuolilla sekalaisen paperisälän laarina... voi olla, että vuoalla olisi enemmän käyttöä paperikorina kuin uunissa. Katsotaan, minne laari lopulta päätyy.

Vaatteissa osui kohdalle pari helmeä. Aivan eri kategorioissa painivat Haglöfsin ulkoilutakki ja Kaunottaren villamekko, mutta molemmat olivat mieleisiä löytöjä. Ulkoilutakki tuli tarpeeseen, koska käytän todella nihkeästi rahaa urheilu- ja ulkoiluvaatteisiin ja tällaiselle takille minulla todella on käyttöä. Takki tuntuu olevan todella vähän käytetty, laadukas ja hintakin oli vain 10 euroa. Yhden koon takki on liian iso minulle, mutta slimmin mallin vuoksi, koko ei ole ongelma.

Kaunotar-mekko (8 euroa) on puolestaan aivan oikean kokoinen ja ryhdikäs, mutta yksi pieni ongelma mekossa on: kangas haiskahtaa todella tunkkaiselta. Kyseessä ei onneksi ole hiki, mutta haju ei irronnut viikon mittaisen pakastamisen jälkeen. Nyt mietin, mitä voisin mekolle tehdä, jotta saisin tuon ikävän hajun lähtemään. Vinkkejä? Mekossa ei ole materiaalilappua, mutta olen melkein varma, että päällikangas on täyttä villaa. Vuori jotakin tekokuitua tai viskoosia. En uskalla laittaa mekkoa villapesuun – vai pitäisikö?

Punainen puuvillatakki (3 euroa) oli sarjassa kreisit ostokset. Näen itseni tämä takki päällä kesällä marjametsässä. Ainakin minut huomaa helposti metsänkin siimeksessä, koska tämä turkulainen Viima Sport -merkin takki, on todella kirkuvan punainen. Aivan ihana yksilö ja tuo valkoinen vyö kruunaa koko hullun kokonaisuuden!

Sinivalkoinen pallomainen hame on Monkin tuotantoa ja ehkä joidenkin sesonkien takainen muotituote, mutta tämä raikas kuosi on minusta ihanan kesäinen. Selvästi kesävaatteet ovat alkaneet taas kiinnostaa villapaitoja enemmän. Puuvillahame irtosi 3 eurolla.

Hieman rouvamainen helmikirjailtu villatakki (2,50 euroa) edustaa minulle hyvää vintage-löytöä. Villatakki kesti onneksi hyvin villapesun, vaikka hieman pesukoneeseen tunkeminen aiheutti huolta.

Rouvakategoriaan taitaa mennä myös löytämäni muovikorut. Keltainen pienistä helmistä koostuva kääty tuo mieleeni kevään. Tämä koru (0,50 euroa) näyttää varmasti hyvältä harmaaseen silkkitoppiin yhdistettynä! Mustavalkoinen hieman kookkaampi koru (1 euro) on ehkä hitusen liian pitkä makuuni, mutta täytyy katsoa, jaksanko pujotella helmet uusiksi.

Ruskeat nahkakengät (5 euroa) tuntuvat olevan täysin käyttämättömät. Kumipohjissa ei näy mitään jälkeä ja nahka on täysin virheetöntä ja kovaa. Tällaisen löydön kohdalla mietin aina, että mitä ihmettä ns. alkuperäisellä ostoshetkellä on mennyt pieleen. Kuka ostaa kengät ja jättää ne käyttämättä? Kenellä on varaa moiseen? No, otin nämä Tamaris-merkin avokkaat ilomielin vastaan. Omistin vuosia sitten hieman vastaavat ja rakastin nuo kengät niin puhki, että jouduin lopulta heittämään ne pois.

Tällainen setti tällä kertaa. Löytyikö suosikkeja?

Ps. Pakko pahoitella lopuksi postauksen kuvien laatua. Tällä kertaa etusijalle meni se, että saan edes joitakin kuvia eetteriin. Onneksi mennään kevättä kohti ja aurinkoa ei tarvitse ehkä enää odotella puolta kuuta.