Piilotuksia

Innostuin tästä Keltainen kahvipannu -blogin Pauliinan tekstistä, missä hän esittelee vaikka mitä nerokkaita ja kauniita rumien asioiden kaunistamis- ja piilottamistapoja. Itse aloin harmitella, miksi en koskaan esitellyt täällä blogissa ison taulutelevision kekseliästä piilotusta Turun-kodissa – ehkä siksi, että telkka oli niin hyvin poissa silmistä.

Sama kikka piti uusintaa täällä Helsingissä, mutta jo heti muuttopäivänä tajusimme, että kookas, vanha kaappi ei ollenkaan istuisi olohuoneessa siihen paikkaan, mihin olimme sen ajatelleet. Ja juuri tuon kaapin taakse telkkari oli piilotettu vedettävän/rullattavan kehikon avulla. 

Tuosta kaapin takaa telkka siis rullattiin esiin.

Kaapin sopimattomuus, sohvan sijoittelu ja koko olohuoneen sisustus menivät lähes päälaelleen, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt tosin suurkulutamme Netflixiä ja muita suoratoistopalveluita läppärin ruudulta. Jättitelkka myytiin, yksi videotykki kävi kokeilussa ja nyt olemme vähän kuin uinuvassa käymistilassa. Turussakin tosin katselimme monta vuotta pieneltä läppärin ruudulta sarjoja, elokuvia ja telkkaria, eli muutos tai paluu vanhaan ei oikeastaan ole tuntunut missään.

Mikroaaltouuni on keittiöiden rumilus ja varsinkin nykyisessä minikeittiössä ei mikrolle tuntunut löytyvän mitään salonkikelpoista paikkaa. Se tungettiin siis syvään kiinteään kaappiin. Harmillisesti kaappiin ei saanut johdettua sähköjohtoa mitenkään, eli jos mikroa haluaa käyttää, täytyy kaapin ovi pitää auki ja sähköjohto liittää jatkojohtoon. Kuulostaa epäkätevältä, mutta ei se oikeastaan ole niin kamalaa. Kamalampaa olisi, jos mikron rumilus olisi koko ajan näkyvillä. 

Pienemmän skaalan piilotuksia koti on suorastaan pullollaan: mitä kaikkea rumaa kauniit purnukat kätkevätkään sisälleen, mitä kaapin oven takaa löytyy ja miltä sängyn alle kasatut tavarat näyttäisivät, jos päiväpeitto ei peittäisi edes osaa? Ja onhan keraamiset kukkaruukut myös omanlaisia piilotuksia.

Mitä kaikkea haluaisitte saada kotona piiloon ja mitkä ovat parhaimpia piilotuksia?

Aurinkoista viikonloppua! 

Kaikkien kirppisjuttujen äiti?

No niin, yksi rajapyykki on taas ylitetty. Nyt roikkuu meidänkin olohuoneen seinällä kaikkien kirppislöytöjen äiti, Ebba Masalinin ikoninen kasvitaulu. Olen haaveillut ja ihaillut pitkään tällaisesta. Olen hipelöinyt tauluja osto- ja myyntiliikkeissä, selannut internetin myyntipalstoja, kuolannut Facebook-kirppiksiä, melkein sortunut yhteen ihan kivaan, kunnes helmikuussa tärppäsi. Halvalla tätä keltapillikettä esittävää taulua en Facebookin retroryhmästä napannut, mutta ainakin huomattavasti halvemmalla kuin tori.fi:stä (180 euroa, whaaat).

Tämä minun kasviyksilöni on ihan rehellisesti rikkaruoho, mutta kaunis sellainen. Keltapillikettä (Galeopsis versicolor) näkee kaupungissakin, se puskee itseään tehokkaasti melkein missä vain. Ihana yksityiskohta tässä taulussa on oikeanpuoleisessa kukassa vieraileva kimalainen, sympaattinen bombus.

Taulu on saavuttanut kunnioitettavan yli 100 vuoden iän. Taustapuolella on merkintä "Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsingissä 1912". Kasvitaulun (nro 5) on toimittanut John Lindén ja maalannut Ebba Masalin. Kokonaiskuva kukasta on kaksi kertaa luonnollista kokoa suurempi.

Näitä ihania kasvitauluja näkyy monien kanssabloggaajien tonteilla: Pilviraitissa, Keltaisessa kahvipannussa, Ristirouvalla, Vihreässä talossa, Ihan oikeassa blogissa?, Kirpparikeijun kotona.

Kannattaa mennä ihastelemaan, jos et ole jo käynyt! Millaisia tunteita nämä kasvitaulut herättävät?