Yks kaupunkireissu

Mie ko toissapäivän lupasin kirjottaa täl täkäläiselkii murteella nii pittäähä se koittaa, vaik emmie ossookkaa.
Eile lähettii kaveri kansa kaupunkii hummaamaa. Olin tulna eellispäivän siihe tuloksee, jotta miul huutaat kaapit tyhjyyttää. Ei mittää piälepantavoo, ja työtkii alkaat kohtsillää. Sitä paitsi käskööt oikei ministeritkii, jot pittää ostoo, muute männöö kansatallous hunningole. Ja myöhä ollaa kuuliaisii immeisii ja tehhää nii ko käsketää.

Kaupungis ol mukava ajella, ko eihä siel olna juur kettää. Kaikha ne on tänne maale ängenneet kesälomillaa. Tiällähä saattaa kaupa hyllyt huutoo tyhjyyttää, ko turistit vievät kaike. Myö sit tuotii tavaraa senkii eestä kaupungist. Sieltähä lopettaat kaupat, jos ei kukkaa oo mittää ostamas. Eikä siin kauaa nokka tuhisna, ko takakontti ol täynnä lotjuu, pussii ja kassii.

Tavattii kahvilas tuttuloitakkii ja turistii sen aikoo, ko korjasvat suutarila miu lauku hihnat. On joku myönä miule aikonnaa nii huono käslaukun jot hihnat katkes heti ens käytös. Vielä myö keksittii männä yhtee kauppaa, ja het ovela tarttu nuor mies hihasta ja ol nii kommee ja hyvä puhumaa, jot myöhä innostuttii häne kansaa haastammaa vaik mitä. Mut eihä hää unhottannakkaa pääasioo. Tiettiihä myökii, jot pojal on mieles vua suaha meijät oma firmasa asiakkaiks. Mutta turhaa hää aikoosa kulutti meijä kansa. Myö oltii juur päivitetty liittymät ja viimose piäle siin samas firmas. Tais olla mies pettyny, mut ei maha mittää.

Sit ko myö viimosela selvittii iltapuolella kottii lähtöö, nous keskkaupungilta päi musta sankka savu. Ois tehnä miel männä kahtommaa, polttaako siellä joku kämppääse vai mikä pallaa, mutta eihä myö haluttu männä sinne palomiesten töitä häirihtemmää. Päin vasto ko mon muu ol kuulema jiänä tien tukkeeks. Sitä paitsi oisvat ehken luulleet meijä oleva syyllisii tulpalloo. Mutta oltii myö sen verran uteliaita, että kahottii het kotona netistä, jot keskellä kaupunkii ol jossain syttynä styrokskasa tullee. Tuski se itellää on syttynä. Ehkä joku on vähä avittanna.

Se ol sellane kaupunkireissu. Muutama kerra sain kotona kulkee eestakasii peräkonti ja makkuuhuonee väliä enne ko olin kaik tavarat kantana tuppaa. Koha ilemat kylymenöö, pittää männä uuvestaa ja ostoo vähä lämpimämpiikii voatteita :)

Miule peuhattii liäkäraikoo

Olin saanut viikolla kutsun työterveystarkastukseen. Sinne on aina hauska mennä, sillä terveydenhoitaja on aito, toisen asiaa todella kuunteleva. Mutta oman lisänsä tuo myös se, että hän puhuu oikeaa kunnon murretta, mitä eivät monet tuollaisessa asemassa olevat enää oikein käytäkään. Oikein olisi pitänyt ottaa kynä ja paperi esille ja kirjata muistiin kaikki kivat lausahdukset, koska ne hävisivät mielestä saman tien, kun pääsin ovesta ulos.

Minua hihitytti vähän väliä, ja olisin kuunnellut puhetta pitempäänkin. "Otetaa nyt se verenpaine enneku aletaa peuhoomaan siule sitä liäkäraikoo". Tässä kohtaa hörähdin oikein ääneeni, ja terveydenhoitaja ihmetteli, mikä minua vaivaa. Mutta minä olin vain niin riemuissani, kun ei tällaista puhetta näissä merkeissä juuri enää kuule. Sehän siitä tekeekin niin hupaisan. Ihan samoin kuin mille tahansa murteelle käännetty raamatunteksti. Huumori on tahatonta.

Ja sitten minä huomasin seinällä murteella kirjoitetut niskojennotkistamisohjeet. Onneksi on aina kamera nykyään mukana. Se vain ei ole tätä eteläsavolaista murretta, siinä on sellaisia piirteitä, jotka viittaavat pohjoiskarjalaiseen puheenparteen, kuten "rantteitas" tai "vuorroin". Pohjoiskarjalainen murre muuten katsotaan kielitieteessä myös savolaisiin murteisiin. Juuri luin jostain murretutkielmasta, että pohjoiskarjalaiset eivät itsekään sitä tiedä, koska heidän identiteettinsä muuten on karjalainen.

Joskus kuultua

Joskus kuultua:
1. Kyl se Kasane on sitte mitätö opettaja. Oppilaat ko kyssyit mikä on hangon piikki, nii ei tiennä opettaja.Tuollasii epäpätevii meillä tiällä.
2. Mie sitte vihhoon noita ryssiä. Ne on kaik järestää epärehellissii ja mafian käskyläisii. Ja uimahalliloissa männööt saunaa uimapuku piällää ja sit viel kussoot altaasee!
3. Tänne en neekerlöitä haluva. Miltä se näyttää neekerin musta piä valkosta lumtaustoo vasten!
4.  Miehä en tänne kampaajaa mää, mie mään kaupunkii. Miun kustannuksel ei pääse kukkaa täkäläine rikastummaa, eikä ne ossookkaa  miun tukkoo ies laittoo.
5. Sie ko ossoot tuota saksoo täyvellisesti nii sanoha mikä on lypsykonneen nännikumi saksaks.
6. Ehei se hammasliäkärkää oo käynä millokaa millää jatkokurssiloil. En uskokkaa. Vanhal viisii se hampaita korjoo ja miten korjoo.

Setukoita ja papukoita

Työkaveri kertoi, miten hän oli kerran puhunut enostaan, jolloin eräs tuttavaperheen lapsi oli hämmästellyt: "Ai Eno! Sehän on samanniminen kuin meidänkin Eno!" Eli lapsi oli luullut enoa etunimeksi.

Itse asiassa kertoja puhui enokasta.  Vaikka olen asunut jo kauan Savossa, ei sanan merkitys oikein ensi kuulemalla auennut. Kukahan sitten on setukka?  Tai olisikohan tätikkä kuitenkin tutumpi? Viime mainittua olen minäkin kuullut useastikin käytettävän. Enokka, setukka ja tätikkä ovat enon, sedän ja tädin hellittelymuotoja, joita syntyperäiset savolaiset viljelevät puheessaan ihan jokapäiväisesti. Kukas sitten on papukka? No pappa tietysti!

Hellittelymuotoja voidaan tehdä täällä vaikka mistä nimestäkin. Kummallista, etteivät nuo sukulaisuussanat olleet ennen tulleet eteeni, vaikka olen joskus kirjoittanutkin kyseisistä diminutiiveista. Eräs toinen kertoi, kuinka tällainen tätikäksi nimittely oli alkanut ärsyttää erästä hämäläistä vierailijaa, ja tämä oli alkanut puhutella saman mallin mukaan Eilaa elukaksi. Oikeastihan muuten tuokin hellittely on Eilukka.

P.S. ei voi mitään, mutta mielessäni setukka assosioituu  setukaisiin, jotka ovat Kaakkois-Virossa elävä alkuperäiskansa.

Veskansan markkinoita

Jos mie jottai kirjotan tai mainihen pohjalaisista kute viimo kerrala, joku tiällä älähtää, jotta savokskii pittää kirjottoo. Miä aattelin ensin jot mitä miä nyt ossoisin kirjottaa savolaisittai, mut sitte miä äkkäsin jot kahotaa, tehhää vaik tikusta asiaa.

Ensi kahoin paikallislehen, jos siel vaik ois olnakii jottai tyypillistä tälle provinssile. No kaks asiaa löysin viimosesta lehestä. Täällä on neljä kertoo vuues  markkinat: nyt kesällä Jaako- markkinat, syksyllä keyrimarkkinat, sit tulloot het perrää Mikko-markkinat ja kevväällä Maria-markkinat. On kaikenlaisii Veera-markkinoitakkii ja mitä kaikkii. Just ol Rock-festivaalitkii, mut en tiiä olko siellä porukkoo, ne ku olvat päihteettömät.

Vaik miust tuntuu ett tiäll on ain markkinoihe aika. Hyö on keksineet elokuuksi Siltakemmakatkii sen perrää ko silta rakennettii. Ne onkii nii suuret kemut, jot maalaisii hirvittää. Onneks miä en oo tiällä sillon, vaik oisin miä kyllä halunna nähä sen Lauri Tähkän, joka kuulema tulloo tänne hoilottammaa sillon.

Tämä on ain olna veskansoo, ko vettä on joka paikas. Ennehä ei mihikää piäsnäkää ko venneelä, teitähä ei olnakaa. Kirkkooki pit männä koko kylä samalla venneellä. Siitä on viel kirkkovene jälellä matonpesurannassa. Yhistykset, koululaiset tai muut porukat sillä joskus souteloot, mutta enemmänkii sitä vois käyttee. Märkänööhä se tuolla katokse alla käytö puutteessa.

Tämä ko on tyypilline saaristokunta, on tiällä yritetty järjestee kaikenlaisii siihe liittyvii kemuloita varsinki kesäaikan. Veskansa on joskus muinon pitänä tuliloita rannala ja sen tähe yritettii männä vuosina elvyttee sellasta perinnettä, mutta elokuussa kaik turistit on jo lähtenä pois. Mikkää ei sillon ennee kannata, paikalliset vain kahtoot televisiota. Mitäs hyö mistää kemuloista, hyöhä on nähnä vettä ja tulta ennekii. Jossai saaristos viel jottai näköjää nykyjääkii järjestäät.

Eteläsavolaiset

Kirjoitettuani taannoin eteläpohjalaisista, on ilmennyt eri tahoilta paineita kirjoittaa myös eteläsavolaisista. Savolaisuus tunnetaan Suomessa yleisesti - taikka tunnetaan ja tunnetaan! Se mitä pidetään savolaisuutena, on pikemminkin Pohjois-Savoa eli Kuopion seutua. Sieltä tulevat kalakukot ja siellä on Kallavesj. Mutta entä Etelä-Savo?

Etelä-Savo on mikkeliläisyyttä ja savonlinnalaisuutta ja kaikkea siltä väliltä. Se on Saimaata pitkin ja poikin, pitkiä välimatkoja, silmiähiveleviä maisemia, alkuasukkaiden ja turistien paratiisi. Jokaiselle on jotakin. On tarjolla katsottavaa ja nähtävää Savonlinnan oopperajuhlista Sulkavan soutuihin, joka pitäjässä myös omat pidot. Ei tule turistinkaan aika pitkäksi liikkuessa Heinävedellä Valamon luostareissa, tutkaillessa Punkaharjut, Retrettiä, Kerimäen kirkkoa, Olavinlinnaa, Rantasalmen Aikhituvat ja mitä kaikkea, ei yksi A-nelonen riitä kaiken luettelemiseenkaan.

Kyllä täältäkin on lähdetty maailmalle. Ahti Karjalainen, Erkki Liikanen poliitikoiksi, Aake Kalliala viihteen alalle, Joel Lehtonen tai Mari Mörö kirjailijoiksi. On on. Kyllä täälläkin on osattu ja osataan. Kulttuuri ei ole kuitenkaan päässyt muodostumaan kovin yhtenäiseksi pitkien välimatkojen takia. On asuttu kaukana metsissä, toisten näkymättämissä. Yksityisyrittäjyyskään ei ole päässyt kukoistamaan. Olisiko niin, että ihmiset ovat aina tulleet hyvin toimeen metsällä ja sen antimilla, järvi on antanut särpimen. Ei ole muuta tarvittukaan.

Ja se kieli, savon murre. Sitä viännetään ja kiännetään. Sen lisäksi Etelä-Savossa pietään mattoloita lattialla ja kahellaan tyttölöitä taloloista. Jos lääkäri kysyy, ovatko tabletit jo loppuneet, siihen vastataan, että "kyllä miä ne oon jo kaikki juona". Tämä siis silläkin uhalla, että lainaaminen (=nieleminen) on vaikeaa. Mutta naapureille tai opettajille ei mennä kaipaamaan (=kannella) mitään.
Puhuttelu on kuitenkin kovin hellää ja herttaista. Kylään mennään Sepukan, Paulukan ja Seijukan luo, Astukka ja Kallukkakin voidaan ottaa mukaan, jos he niin haluavat. (=Seppo, Paula, Seija, Asta, Kalle).

Kielellisesti ei ole siis syytä nöyristelyyn, mutta missä ovat eteläsavolaiset blogit? Miksi ei kukaan kirjoita tällä murteella blogiaan? Missä ovat murrejulkaisut? Miksi savolainen muualle muutettuaan alkaa kaihtaa oman kielensä puhumista ja häpeilee? Jos pohjalainen muiden nauramiselle vain röyhistää rintaansa ja vääntää kahta kauheammin, miksi savolainen kyyristyy häntä koipien välissä? Takuuvarmaahan on aina, että jos joku puhuu eri lailla kuin jonkin tietyn yhteisön valtaväestö, vähemmistöön jäävälle nauretaan. Mutta se on käännettävä voitoksi!

Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Uunissa ovat hautuneet puurot ja paistit sekä limput (=perunarieskat) ja ohraryynirieska. Nuotanvedon jälkeen rantakala rannalla tai kotona ahvenpaisti (=paistetut ahvenet).

En muista, mistä olen kuullut tai lukenut kansanheimoja kuvaavan lausahduksen:
"Suuren valtakunnanlaajuisen kännykkäfirman Helsingin päässä huomataan, että asioiden hoidossa on joitain puutteita maakunnissa. Otetaan ensin puhelu Vaasaan. Sieltä vastataan asiallisesti ja luvataan hoitaa epäkohta kuntoon tuota pikaa. Ja niin myös tapahtuu.
Sitten otetaan puhelu Mikkeliin. Sieltä lupsakka herra voivottelee, että on piäsnä unneutummaan. Mutta asia luvataan hoitaa kuntoon. Heti perään kysytään kuitenkin: Ookko käynä kalalla?"

Yllä olevassa kuvassa eteläsavolainen kansallispuku. Kuva kirjasta: Mervi Kurula, Leena-Liisa Lehikoinen: Kansallispukuja Suomesta. Ajatus kirjat. Saarijärvi 2004.
Linkkinä vielä Inkeri Rissasen eteläsavolainen maisemareitti. Siinä hipaistaan kyllä monia muitakin maakuntia.

P.S. Pakko vielä lisätä: Olen joskus kuullut käytettävän sanaa sudeettisavolaiset väärässä merkityksessä. Oikeasti tällä leikillisellä ilmauksella tarkoitetaan Savossa syntyneitä, mutta muualla asuvia savolaisia.