Missä unelmat luuraavat?

Sisarellani on ollut aarrekartta monta vuotta käytössä ja se on kuulemma toiminut. Minä olen elänyt elämääni ilman unelmia ja vain hymähtänyt kaiken maailman aarrekartoille.

Tai on minulla unelmia ollut. Olen kuitenkin luopunut niistä, milloin mistäkin syystä. Usein jonkun toisen unelmat ovat tuntuneet tärkeämmiltä kuin omani. Hyvin usein olen ollut varma siitä, että sitten kun tilanne on toinen, unelmani toteutuvat.

Nyt etsin unelmaa, jonka avulla löytäisin elämälleni suunnan. Pyörin hyrrän lailla, olen valmis lähtemään eteenpäin, mutta mihin suuntaan. Odotan sysäystä, merkkiä tai tapahtumaa kokeakseni ahaa-elämyksen (ehkä pitäisi hankkia kylpyamme).

Olen käynyt läpi lukuisia maalauksia löytääkseni unelmiani kuvastavan maalauksen. Olen kuunnellut musiikkia, mutta en ole sieltäkään löytänyt mitään. Olen lukenut (vähän viimeaikoina, elämässäni paljon), eikä ole löytynyt. Ei elokuva, ei tv-sarja, ei dokumenttikaan anna minulle sysäystä.

Poljen paikallani.

Siksi haluan nyt tehdä aarrekartan. Sen avulla ehkä saan yhteyden syvimpiin toiveisiin ja unelmiini.

Parhaan kuvauksen aarrekartasta luin Yvonnen blogista, jossa Birgitta kertoo kommentissaan aarrekartan teosta ja merkityksestä. Sen innoittamana aloitan aarrekartan työstämisen.

Mitä tuli luvattua?

Elämä, elokuva, unelmat, musiikki, kirjat, kirjallisuus, tvsarjat, ihmissuhteet ja horoskoopit. Näistä lupasin kirjoittaa Kirjastonhoitajattaressa, kun ilmoitin sen Blogilistalle puolisen vuotta sitten.

Jotenkin minusta tuntuu, että en ole tätä lupausta pitänyt. Varsinkin tunne lupausten pettämisestä oli voimakas sinä aikana, jolloin kirjoitin Kirjastonhoitajattareen Päivän horoskooppia. Eniten käyttämäni tunniste on astrologia.

Blogilistalla lupaamistani asioista olen vähiten kirjoittanut kirjoista, kirjallisuudesta ja lukemisesta. Ensinnäkin luen vähän, paljon vähemmän kuin kehtaan tunnustaa. Aikasyöppöjäni ovat palkkatyö (!), kotityöt, tv:n ja elokuvien katsominen, netti ja ystävät. Lukemiseen tarvitsen erityisen fiilikseen ja siihen en ole juurikaan viime aikoina päässyt. Unilukemista tarvitsen joka ilta, mutta ehdin lukea vain viitisen sivua. Tällä tekniikalla olen lukenut tänä vuonna kolme kirjaa. En niistä ole kirjoittanut, sillä aristelen kirjoista kirjoittamista.

Elokuvia, tv-ohjelmia ja sarjoja katson paljon. En kirjoita kaikesta näkemästäni, mutta olen nähnyt kaiken sen, mistä olen kirjoittanut.

Ihmissuhteita olen pohtinut usein, mm. omaa paikkaani ihmissuhteissa. Miehistä ja naisista, rakkaudesta ja seksistä olen kirjoittanut. Ne ovat vaikeita aiheita. Nykyisin nukun Prinsessa ruususen unta ja odotan ihmettä. Lasinen arkku tuntuu ahtaalta nukkumispaikalta, haluaisin tehdä jo muutakin. Silti en saa itseäni vielä hereille.

Tunnisteet eivät kuitenkaan anna täysin totuudenmukaista kuvaa siitä, mitä Kirjastonhoitajatar on. Lupaan Blogilistalla kirjoittaa elämästä ja unelmista. Tunnisteina ne eivät esiinny, sillä kaikessa kirjoittamassani on kuitenkin kyse elämästäni, kuvitteellisesta tai todellisesta.

Monia vuosia sitten tämä Claude Monet'n maalaus Impression, soleil levant (suomeksi Impressio, nouseva aurinko tai Vaikutelma auringon noustessa) oli minulle unelmien tiivistymä. Halusin oppia maalaamaan samalla tavalla. Kevysti, kokonaisuuden muodostuessa lähes tunnnistamattomiksi jäävistä osatekijöistä. Nyt en tiedä, mistä unelmoisin.

Vaihdoin blogin vasemmassa laidassa olevat tunnisteet enemmyysjärjestykseen.

Tänään pikkujoulut!

Eilen Painonvartijoissa kehotettiin tekemään mielikuvaharjoituksia haastavista tilanteista. Mielikuvassa laitetaan itse toimimaan haluamallaan tavalla. Jotta halutun roolin oppisi, mielikuvaa tulee toistaa useaan kertaan. Aloin heti tehdä mielikuvaharjoituksia tänään olevasta pikkujoulusta. Aion juoda ja syödä hyvin, nauttia hyvästä seurasta ja pitää hauskaa.

Ehkä Painonvartijoissa ei tarkoitettu aivan tällaista mielikuvaa.

Olisi ehkä pitänyt kysyä, kuinka tämä mielikuvaharjoittelu eroaa haaveilusta ja unelmoinnista. Monesti olen haaveillut sen hetken unelmien miehestä, kuinka toimin, miltä näytän, miten käyttäydyn ja mitä teemme yhdessä. Olen taatusti oppinut roolini, mutta eivät unelmani ole silti aina toteutuneet. Unelmieni mies ei ehkä ole tehnyt omaa mielikuvaharjoitustaan.

Rakkaudessa mielikuvien merkitys on suuri. Yhteinen mielikuva ja unelma elämästä yhdessä ovat parisuhteen kantavia voimia. Kun ne hukataan, niitä voi olla vaikea löytää.

Tästä huolimatta aion pitää pikkujoulussa hauskaa.