Rick Riordan: The Hidden Oracle

Olen potenut pientä kyllästymistä blogiini, minkä vuoksi vuoden ensimmäinen postaus tulee vasta nyt helmikuun puolella. Aikeissa oli ainakin kirjoitella blogin 5-vuotissyntymäpäivänä 7. tammikuuta, mutta sekin sitten jotenkin jäi. Lukujumini heijastelee selvästi myös bloggaamiseeni. Viime aikoina en ole oikein viihtynyt blogimaailmassa ja esimerkiksi Blogistanian palkintojen äänestykset ja paljon kivaa muiden ihanien kirjabloggareiden blogeissa on mennyt minulta ihan kokonaan ohi. Huoh. Toivon todella, että tilanne tästä parantuu.

Löysin Rick Riordanin uuden The Trials of Apollo -sarjan aloitusosan The Hidden Oraclen ihan sattumalta kirjastosta. Riordanin muista sarjoista olen pitänyt niin valtavasti, että tämäkin oli pakko päästä lukemaan.

Apollo onnistuu suututtamaan Zeuksen, joka nakkaa auringon jumalan pois Olympokselta ja muuttaa tämän rangaistukseksi kuolevaiseksi teinipojaksi. Apollon on selvittävä ilman jumalallisia voimiaan kuolevaisten maailmassa kunnes hän onnistuu jälleen pääsemään Zeuksen suosioon. Mistäs muualta Apollo hakisikaan apua kuin Camp Half-Bloodin puolijumalilta? Leirissä ei kaikki kuitenkaan ole kohdallaan.

Kyllä Riordan osaa! Jälleen yksi viihdyttävä, hauska ja mukaansa tempaiseva kirja. Tykkäsin valtavasti ja tämä oli juuri täydellinen kirja lukujumisiin tunnelmiini. Itse asiassa pidin tästä niin paljon enemmän kuin viime vuonna lukemastani Riordanin toisen sarjan aloituksesta Kesän miekasta. Juoni pysyi paremmin kasassa, eikä lähtenyt poukkoilemaan ja rönsyilemään niin pahasti. Tahti The Hidden Oraclessa oli itse asiassa aavistuksen rauhallisempi ja tasaisempi, mutta kyllä tästäkin vauhtia hyvin löytyi.

Ihanaa, että tässä palataan takaisin Camp Half-Bloodiin, vaikka asiat leirissä eivät olekaan kovin hyvällä mallilla. Eikä vierailu leirissä ole mikään nopea pyrähdys, vaan suurimmaksi osaksi Apollo ja kumppanit viihtyvät tutuissa Camp Half-Bloodin maisemissa. Mukana tarinassa on paljon tuttuja hahmoja, mutta kahden edellisen Riordanin kreikkalaista/roomalaista mytologiaa käsittelevien sarjojen päähahmot eivät paria poikkeusta lukuunottamatta ole ainakaan tässä ensimmäisessä osassa mukana. Percy Jackson käy kyllä pyörähtämässä tarinassa ja suosikkini Nico di Angelokin on menossa mukana.

Apollo on mahtava ja hauska päähenkilö ja kertoja. Tykkäsin Apollosta jo muissakin Riordanin kirjoissa, joten ei ollut ihme, että pidin runouden, jousiammunnan ja monen muun jumalasta myös tässä kirjassa. Mukavaa, että kuolevaiseksi päätyminen ei ole ihan kokonaan karsinut Apollon riemastuttavaa luonnetta.

The Hidden Oracle on siis viisiosaisen The Trials of Apollo sarjan ensimmäinen osa. Seuraava osa on  nimeltään The Dark Prophecy ja ilmestyy toukokuun alussa. En malttaisi odottaa! Toivottavasti tämä sarja saataisiin suomeksikin jossain vaiheessa, sillä ainakin ensimmäisen kirjan perusteella sarja on taattua laatua Riordanilta ja varmasti Riordanin kirjojen ystävien mieleen.

------

Puffin Books 2016,  374 s.

kirjastosta

Rick Riordan: Kesän miekka

Rick Riordanin uuden Magnus Chase - trilogian avausosa Kesän miekka on yksi kovasti odottamistani kevään uutuuksista. Kirjan ilmestyessä viime lokakuussa ja jo silloin mietin, että lukisinko kirjan englanniksi, mutta päätinkin odottaa suomennosta, joka tuli mukavan nopealla tahdilla. Riordan on yksi suosikkikirjailijoistani ja olen pitänyt sekä Percy Jacksoneista että Olympoksen Sankarit - sarjasta, joten Kesän miekkaa kohtaan odotukset olivat aika korkealla.

Magnus Chase asuu yksin Bostonin kaduilla ja selviytyy hengissä nokkeluutensa avulla. 16-vuotispäivänään Magnus saa tietää, että hän on muinaisen viikinkijumalan poika ja hänen on etsittävä isänsä kadonnut miekka estääkseen maailmanlopun taistelun, ragnarökin, alkamisen. Joutuessaan tulijättiläisen hyökkäyksen kohteeksi Magnus saa huomata, että joskus ainoa tapa aloittaa uusi elämä on kuolla.

Oi voi, ei tämä minua nyt oikein täysin vakuuttanut. Jotenkin odotin Riordanin uuden sarjan avaukselta paljon enemmän. Ja varsinkin kun mukana on skandinaavista mytologiaa, jossa on kiehtovaa materiaalia käytettäväksi.

Jo heti muutaman ensimmäisen sivun perusteella minua alkoi mietityttää miten paljon Magnus Chasen kertojaääni muistutti Percy Jacksonia. Koska on vain yksi Percy, ei tuo tietenkään ollut hyvä juttu. Olisin toivonut Magnukselle selvästi erilaisempaa persoonaa kun ollaan kuitenkin aloittamassa ihan uutta sarjaa ihan uusilla tyypeillä. Kirjassa on kuitenkin muutama kiva viittaus Riordanin toisiin sarjoihin ja yksi tuttu hahmokin tekee vierailun.

Kesän miekka etenee vauhdikkaasti ja Magnus ja kumppanit päätyvät Riordanin tapaan varsin usein ojasta allikkoon ennen kuin lopulta ollaan siellä, minne ollaan koko ajan yritetty päästä. Välillä lukijalle vyörytetään niin paljon tietoa skandinaavisesta mytologiasta, että lukiessa meinasi tulla oikea infoähky, enkä siltikään muistanut muutaman sivun jälkeen, että mikäs tämä juttu nyt olikaan. Jotenkin skandinaavinen mytologia ainakin tässä kirjassa kerrottuna tuntui paljon vaikeammalta sisäistää kuin Riordanin edellisten kirjojen kreikkalainen/roomalainen mytologia. Ehkä aivan kaikkia jumalia ja muita otuksia ei olisi tarvinnut tässä ensimmäisessä kirjassa tunkea mukaan?

Loppujen lopuksi Kesän miekka ei ole mitään uutta Riordanilta. Jumaluuksien lapset ovat tietysti se Riordanin juttu, mutta silti olisin toivonut, että tähän kirjaan olisi saatu jokin uusi näkökulma tai lähestymistapa. Kirja etenee niin samalla kaavalla kuin Percy Jacksonit ja Olympoksen Sankarit, että kirja voisi päähenkilöt vaihtamalla sopia melkein mihin tahansa Riordanin toiseen sarjaan. Toivoin kunnon repäisyä ihan uuteen suuntaan, jotain täysin uutta, mutta harmittavasti tämä ei sitä ollut ollenkaan.

Tällaisena pettymyksenäkin Kesän miekka oli nopealukuinen ja ihan viihdyttävä. Ehkä paremmin kohderyhmään kuuluva lukija ei koe joitain kirjan asioita aivan niin lapsellisiksi kuin minä reilusti yli-ikäisenä lukijana koin ja ehkä varmasti pitääkin kirjasta minua enemmän. 

Trilogian toinen osa The Hammer of Thor ilmestyy tämän vuoden lokakuussa. Vaikka tämä ensimmäinen kirja olikin pettymys, melko varmasti jatkan Magnuksen matkassa vielä toiseenkin kirjaan.

Riordanilta on tämän kuun alussa ilmestynyt myös toisen sarjan ensimmäinen osa eli The Hidden Oracle, joka aloittaa The Trials of Apollo -sarjan. Ainakin esittelyn perusteella siinä päästään jälleen tuttujen hahmojen luo Camp Half-Bloodiin. Tuo kuulostaa sellaiselta, että kirja on ihan pakko saada luettavaksi mahdollisimman pian.

-----

Alkuteos: The Sword of Summer

Otava 2016, 493 s.

Suom. Ilkka Rekiaro

kirjastosta

Rick Riordan: The Blood Of Olympus

Lokakuu on hieman liiankin mainio kuukausi kirjojen kannalta, koska tässä kuussa on ilmestynyt useampikin kirja, joiden lukemista odotan ja suurimman osan olenkin jo ehtinyt kirjastosta saada, mutta eivät ole vielä päässeet lukuun asti. Paitsi tämä Rick Riordanin Olympoksen Sankarit - sarjan päättävä The Blood of Olympus, jonka päätin heti julkaisupäivänä hankkia e-kirjana. Olin jo päässyt hyvään vauhtiin lukemisen kanssa kun syysloman muut suunnitelmat sotkivat lukemisen, mutta onneksi eilen taas syvennyin kirjan kimppuun ja melkein samantienhän se olikin jo luettu loppuun.

The Blood of Olympus on kirjasarjan viimeinen osa ja tämä kirjoitus saattaa sisältää pieniä juonipaljastuksia. Jos et halua tietää mitään kirjasta, kannattaa jättää lukematta tai ainakin vilkuilla varovasti.

Aika on loppumassa. Gaian herääminen ja maailman tuho on hetki hetkeltä lähempänä. Seitsemän puolijumalan retken tiellä tuntuu kuitenkin olevan enemmän esteitä ja hirviöitä kuin koskaan ennen. Lisäksi toisella puolella maapalloa Puoliveristen leiri on vaarassa roomalaisten ja näiden hirvittävien liittolaisten piirittämänä. Percyllä, Annabethillä, Jasonilla, Leolla, Frankilla, Hazelilla ja Piperilla on edessään mahdottomalta tuntuva tehtävä; pelastaa maailma ja vieläpä ilman jumalien apua. Siinä onnistuminen vaatii kaikilta heiltä uhrauksia, toisilta isompia kuin muilta. 

Olympoksen Sankarit on ollut tasaisen varma ja mukaansatempaava sarja (taattua Riordan laatua!), joten odotukseni myös sarjan päättävän osan kohdalla olivat korkealla. Niitä tämä ei kuitenkaan aivan onnistunut täyttämään, sillä vaikka The Blood Of Olympus on vetävä ja vauhdikas tarina, se ei ollut niin hyvä kuin olisin halunnut sen olevan. Huono kirja ei tämäkään ole, mutta ehkä sarja olisi kuitenkin ansainnut hieman yllättävämmän ja räväkämmän lopetuksen.

Ennen kuin paasaan sydämeni kyllyydestä siitä, mikä viidennessä kirjassa ärsytti ja jäi vaivaamaan, aloitetaan kuitenkin niillä hyvillä jutuilla. Aiemmista kirjoista tutut elementit ovat mukana tässäkin. Riordanmaista huumoria, toinen toistaan kummallisempia otuksia kreikkalaisista ja roomalaisista mytologioista, vauhtia sekä tietenkin ne hahmot, jotka ovat ehtineet sarjan mittaan tulla jo niin tutuiksi. Eivät kuitenkaan liian tutuiksi, sillä jotain uutta paljastetaan useammastakin hahmosta.

Uusin suosikkini eli Nico di Angelo sai vihdoinkin oman lukunsa (itse asiassa useammankin) ja hahmon kasvaminen kirjan aikana oli nappisuoritus Riordanilta ja sai minut pitämään Haadeksen pojasta vielä enemmän. Ehkä synkän pojan elämässä on sittenkin tulossa jotain mukavaakin ;) Samoin myös Reyna sai omat lukunsa ja äänensä esille ja vaikka en aiemmin hahmosta olekaan juuri välittänyt, paljastettiin Reynasta nyt jotain lisää, mikä teki tytöstä kertaheitolla kiinnostavamman. Jasonkin sai vihdoin isomman osan tarinassa, eikä jäänyt enää statistin rooliin.

Kirjassa oli paljon mistä pidin, mutta valitettavasti paljon sellaistakin, mistä en pitänyt. Yksi suurimmista oli joidenkin hahmojen jääminen täydelliseen pimentoon. Kirjaa lukiessa saattoi melkeinpä unohtaa, että myös Frank ja Hazel olivat mukana seikkailussa, sillä kaksikko jäi pahasti muiden varjoon.

Vielä suurempi vääryys kaikkia sarjan ja Percy Jackson - kirjojen faneja kohtaan on kuitenkin Riordanin päätös jättää Percy ja Annabeth melkein yhtä pieneen rooliin kuin Frank ja Hazel. Samalla jätettiin hyödyntämättä miten Tartarus on vaikuttanut kaksikkoon ja myös Percyn fatal flaw (en nyt ollenkaan muista miten tuo on suomennettu), jota on kuitenkin toitotettu useammassakin kohdassa. Koska sarja nyt tähän loppuu, olisi ollut aivan mahtavaa jos kaikki langanpätkät olisi saatu edes jotenkin solmittua. 

Varsinkin kirjan loppupuoli tuntui ajoittain erittäin hätäisesti etenevältä. Taistelut pyyhkäistiin läpi hyvin nopeasti, vaikka ainakin yhdellä isommalla ja merkittävämmällä olisi voinut herkutella oikein kunnolla, ihan vain sarjan päätöksen kunniaksi. Lisäksi neljän kirjan verran pelätty Gaia oli lopulta sellainen floppi, että en niitä sivuja lukiessani tiennyt itkeäkö vai nauraa. Riordanilta odotin kyllä enemmän. Lopetuskin oli vähän pliisu minun makuuni ja olisin toivonut, että kirjailija järkyttäisi faneja edes jollain kunnon yllätyksellä, mutta ei.

Vaikka tähän kirjoitukseen jotenkin ilmestyi noin monta kappaletta valitusta kirjan epäkohdista, en halua tuomita The Blood of Olympusta huonoksi. Se ei vain ole sellainen kuin toivoin ja odotin. Viides kirja ei ole sarjan paras, mutta ei tätä kannata minun paasaukseni takia jättää lukemattakaan. Riordanin kirjoitustyylillä hieman huonompikin kirja pitää otteessaan niin tiukasti, että ennen kuin huomaakaan on jo viimeisillä sivuilla.

The Blood of Olympusta päästään suomeksi lukemaan ehkä ensi kesänä, mikäli kirjojen suomennostahti pysyy samana.

Riordan ei suinkaan lopeta kirjoitushommia, vaikka tämä sarja onkin nyt saatu päätökseen. Norjalaiseen mytologiaan perustuva Magnus Chase and the Gods of Asgard - sarjan ensimmäinen osa The Sword of Summer ilmestyy ensi vuoden lokakuussa.

------

Puffin Books 2014, 502 s.

oma ostos

Rick Riordan: The House of Hades

Olympoksen Sankarit - sarjan edellinen osa loppui niin jännittävään cliffhangeriin, että tämäkin osa oli pakko lukea englanniksi ennen suomennoksen ilmestymistä. Koska kirjaa ei löytynyt paikallisesta kirjastosta, päädyin hankkimaan tämän ihan omaan hyllyyn. The House of Hades on sarjan neljäs ja toiseksi viimeinen kirja, joten puolijumalten seikkailu alkaa jo lähestyä loppuaan.

Annabethin ja Percyn edessä on heidän elämänsä vaikein seikkailu. Matka läpi Tartaroksen tarkoittaa puolijumalille melkein varmaa kuolemaa, joten Annabethin ja Percyn on tehtävä kaikkensa selviytyäkseen. Samaan aikaan Frank, Jason, Piper, Hazel, Leo ja Nico matkaavat kohti Epirusta tarkoituksenaan sulkea ovet, joiden kautta Gaian kätyrit pääsevät maailmaan. Puolijumalten matka vanhalla mantereella on väistämättäkin vaaroja täynnä ja jokaisen nuoren on laitettavaa peliin kaikki taitonsa selvitäkseen matkasta hengissä.

 Rick Riordan ja The House of Hades eivät pettäneet tälläkään kertaa. Sarjan sankareille tapahtuu jälleen paljon, sillä puolijumalten edessä on paljon vaikeuksia, ehkä jopa enemmän kuin aikaisemmin. Samaan aikaan seurataan sekä Annabethin ja Percyn matkaa Tartaroksessa että muiden retkeä kohti Epirusta ja Hadeksen temppeliä. 

Riordan on onnistunut liittämään tähänkin osaan paljon uusia hahmoja kreikkalaisista ja roomalaisista tarustoista ja pari vanhaakin tekee paluun päähenkilöiden kiusaksi. The House of Hades on pullollaan toimintaa ja juonenkäänteitä, mutta Riordan on onnistunut kutomaan tarinan niin, että missään vaiheessa ei tullut sellaista ähkyä, että kaikkea olisi ollut liikaa. The House of Hades oli vauhdikas lukukokemus, joka loi suuret odotukset sarjan viimeistä osaa kohtaan.

Tämän kirjan myötä salaperäinen ja synkkä Nico di Angelo syöksyi suoraan yhdeksi suosikeistani. Nico ei vieläkään saanut omaa kappaletta, mutta hahmosta paljastettiin jotain suurta, mikä teki Hadeksen pojasta vieläkin kiehtovamman. Koska yritän vältellä liian isoja juonipaljastuksia, jätänpäs kertomatta enempää tuosta paljastuksesta. Myös muissa kirjoissa (kakkososaa lukuunottamatta) mielestäni hieman taka-alalle jäänyt Jason pääsi esille aiempaa enemmän. Kaikki muut päähenkilöt saivatkin oman kappaleensa, paitsi siis Nico, jonka ajatuksia olisin voinut lukea enemmänkin.

Sarjan päätösosasta tulee varmasti vielä tätäkin osaa jännittävämpi. Viides ja viimeinen osa ilmestyy englanniksi tämän vuoden lokakuussa ja on nimeltään The Blood of Olympus. Harmittavasti en onnistunut löytämään tietoa ilmestyykö The House of Hades suomeksi vielä tänä vuonna. Edellisten osien suomennokset ovat ilmestyneet seuraavana kesänä ilmestymisen jälkeen, mutta toistaiseksi sarjaa kustantavan Otavan uusimmasta uutuusluettelosta ei löydy mainintaa tämän kirjan suomennoksesta. Jäämme siis odottelemaan milloin neljättä kirjaa pääsee lukemaan myös suomeksi.

edit. Kiitos KirsikkaM tiedosta, että The House of Hades ilmestyy suomeksi heinäkuussa nimellä Haadeksen talo, totutusti Ilkka Rekiaron suomentamana.

-----

Penguin Books Ltd 2013, 597 s.

oma ostos

Rick Riordan: Athenen merkki

Tammikuussa ehdin jo lukemaan Rick Riordanin Olympoksen Sankarit - sarjan kolmannen osan englanniksi, mutta ajattelin lukea myös suomennoksen heti sen ilmestymisen jälkeen. Sarjan toisen osan Merenjumalan pojan suomennos oli täynnä häiritseviä kirjoitusvirheitä, joten toivoin, että kolmannen kirjan kanssa oli tehty parempaa työtä, enkä onneksi joutunut kamalan pahasti pettymään.

Percyn, Jasonin, Piperin, Annabethin, Frankin, Leon ja Hazelin etsintäretki alkaa ikävällä onnettomuudella, minkä seurauksena nuoret puolijumalat joutuvat pakenemaan roomalaisten puolijumalien vihaa ja sotajoukkoja. Seitsikko suuntaa monen vaaran jälkeen vanhalle mantereelle, Roomaan, estääkseen Gaian kätyreitä tuhoamasta ikivanhaa kaupunkia. Samalla Annabethin on lähdettävä omalle etsintäretkelleen ja seurattava salaperäistä Athenen merkkiä.

Blogatessani englanninkielisestä versiosta kerroinkin jo, että Athenen merkki on sarjan muiden osien tyyliin täynnä jännittävää toimintaa ja paljon mytologiaviittauksia niin roomalaisiin kuin kreikkalaisiin jumaltarustoihin. En siis enää lähde kehumaan kirjaa, sillä tykkäsin suomennettuna tarinasta ihan yhtä paljon kuin alkuperäiskielelläkin. Kirjan lopetus lupaa jännittäviä aikoja tulevissakin kirjoissa.

Luin kirjaa ehkä vähän turhankin tarkalla silmällä, koska muistissa olivat edellisen osan kirjoitusvirheet. Sen takia poimin pienimmätkin virheet vähän liian helposti tekstistä, mutta onneksi Athenen merkki ei ollut niin huonosti toimitettu kuin edellinen. Ainakin kirjan alkupuolelta löytyi useampiakin virheitä, mutta loppua kohden en niitä juuri yhtään huomannut. Ilkka Rekiaron suomennos tämän sarjan kirjoissa on ainakin minun mielestäni ollut laadukasta, vaikka tässä kirjassa muutama sanavalinta jäikin mietityttämään.

Olympoksen Sankarit - sarja saa jatkoa englanninkielisenä hyvinkin pian, sillä neljäs kirja The House of Hades ilmestyy 8. päivä tätä kuuta. Suomennosta tuolle osalle voidaan varmaankin odottaa vasta ensi vuoden kesällä, jos ilmestymistahti pysyy suomennoksissa samana kuin on ollut näissä muissakin osissa.

------

Alkuteos: The Mark of Athena

Otava 2013, 571 s.

Suom. Ilkka Rekiaro

kirjastosta

Rick Riordan: The Mark of Athena

En millään jaksanut odottaa Rick Riordanin koukuttavan Olympoksen Sankarit - sarjan kolmannen osan suomennoksen ilmestymistä, vaan päätin hankkia kirjan englanninkielisenä joululahjana itselleni. The Mark of Athena jatkaa suoraan siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. Koska kyseessä on jatkoa sarjalle, saattaa tämä kirjoitus sisältää joitakin juonipaljastuksia, vaikka ne tietenkin yritän pitää mahdollisimman vähäisenä.

Roomalaisten ja kreikkalaisten puolijumalien on vihdoinkin aika yhdistää voimansa ja matkata valtameren yli sulkemaan kuoleman ovat ennen kuin maaemo Gaia herää ja tuhoaa ihmiskunnan. Mutta jo ennen kuin Percy, Jason, Frank, Annabeth, Leo, Piper ja Hazel onnistuvat pääsemään matkaan heidän seikkailunsa mutkistuu ja nuorille puolijumalille selviää, että seikkailu tulee olemaan vaarallisempi kuin koskaan aikaisemmin. Edessä on entistä vaikeampi hirviöitä ja taisteluja, minkä lisäksi Athenen tyttärenä Annabethilla on omakin seikkailunsa koettavana.

The Mark of Athena on taattua Riordan laatua. Tarina on vauhdikas, koukuttava ja täynnä mielenkiintoisia poimintoja roomalaisista ja kreikkalaisista mytologioista. Kirjassa ei juuri ollut tylsiä hetkiä, vaan tapahtumia ja käänteitä riitti niin paljon, että niistä olisi varmasti saanut useammankin kirjan aikaiseksi. Mutta onneksi Riordan on osannut punoa tarinan niin, että tapahtumien runsaus ei saa kirjaa tuntumaan liian täyteen ahdetulta.

Seitsemän päähenkilöä aiheuttaa sen, että kirjassa aivan kaikki eivät pääse kovin näkyvästi esille, vaan muutamat seitsikosta joutuvat olemaan sivummalla. Melko varmasti nyt sivuun jääneet henkilöt saavat isomman osan sarjan seuraavissa osissa. Jokainen päähenkilö on omalla tavallaan kiinnostava, mutta eniten itse pidin ehkä Percy Jacksonista, koska merenjumalan pojan seikkailuita on ehtinyt jo yhden sarjan lukea ja hahmon tuntee kaikkein parhaiten.

The Mark of Athena kannattaa lukea jos pitää Olympoksen Sankarit - sarjasta, eikä englanniksi lukeminen haittaa. Koska kirja jatkaa niin suoraan tarinaa, ehdottomasti kannattaa lukea kaksi ensimmäistä osaa ennen kuin hyppää tämän osan kimppuun. The Mark of Athenan suomennoksen ilmestymisestä ei ole vielä tietoa, koska ainakaan sarjaa suomeksi kustantavan Otavan kevään uutuusluettelosta ei vielä merkintää suomennoksne ilmestymisestä ollut. Seikkailusta päästään suomeksi nauttimaan siis ehkä aikaisintaan kesällä. Englanniksi sarjan neljäs kirja nimeltään The House of Hades ilmestyy 2. elokuuta.

------ 

Puffin Books 2012, 572 s. 
oma ostos

Rick Riordan: Merenjumalan poika

Viikonloppu on vierähtänyt lievää kesäflunssaa parannellessa. Kerrankin oli siis aikaa oikein kunnolla syventyä lukemaan. Rick Riordanin Merenjumalan poika oli onneksi niin hyvää luettava, että se tuli luettua reilussa päivässä. Kirja on toinen osa Olympoksen Sankarit - sarjaan. Kirjan päähenkilö Percy on tuttu Riordanin toisesta sarjasta, viisiosaisesta Percy Jackson - sarjasta, jolle Olympoksen Sankarit - sarja on jatkoa.

Kaksi käärmehiuksista naista, jotka yrittävät tappaa hänet kostoksi siskonsa kuolemasta, ovat vain yksi monista Percy Jacksonin huolista. Hän on menettänyt muistinsa, eikä muista kuin nimensä ja jostain syystä myös jonkun Annabeth - nimisen tytön. Percy päätyy omituiseen leiriin, jossa asustaa roomalaisten jumalien lapsia, puolijumalia. Yhdessä uusien ystäviensä Hazelin ja Frankin kanssa Percy määrätään retkelle, jonka tarkoituksena on vapauttaa kahlehdittu Kuolema, Thanatos ennen kuin maaemo Gaia herää ja toteuttaa suunnitelmansa tuhoa koko maailma. Kolmikko saa kokea, että retki on helpommin sanottu kuin tehty, sillä monet hirviöt ja otukset yrittävät varmistaa, että nuoret puolijumalat eivät onnistu tehtävässään.

Percy Jackson - sarjassa Riordan hyödynsi loistavasti kreikkalaista mytologiaa ja Olympoksen Sankarit - sarjassa mukaan sekoitetaan myös roomalaista tarustoa. Niin kuin sarjan edellisessä osassa myös tässä kirjassa vastaan tulee kaikenlaisia hirviöitä, jotka on kaikki poimittu roomalaisista taruista. Kirjan loppuun on onneksi lisätty sanasto siltä varalta, että lukijalle aivan kaikki kirjassa mainitut hirviöt, henkilöt ja muut asiat ole niin kovin tuttuja. Jotkut asiat nimittäin vain mainitaan nimeltä, eikä niitä juurikaan selitetä sen tarkemmin, joten sanasto auttaa lukijaa ymmärtämään asioita edes vähän paremmin. Riordan on kuitenkin onnistunut kirjoittamaan Merenjumalan pojan niin, että lukija pysyy hyvin kärryillä, vaikka jokin nimitys ei aivan heti aukenisikaan lukijalle.

Merenjumalan poika on todella vauhdikas tarina, kuten muukin lukemani Riordanin tuotanto. Tämän kirjan parissa ei todellakaan tylsisty, sillä päähenkilöiden eteen vyörytetään vastoinkäymisiä niin paljon, että tarinasta voisi helposti tulla sekavaa sähläämistä. Riordan kuitenkin taitaa tällaiset toiminnalliset juonet ja kirjan tapahtumat pitävät lukijaa tiukasti otteessaan. Itse uppouduin tarinaan niin kovasti, että ahmaisin lukea sen todella nopeasti.

Ennen kuin tarttuu tähän kirjaan, kannattaa ehkä lukea sarjan ensimmäinen osa Eksynyt sankari, sillä kirjat liittyvät vahvasti toisiinsa ja tapahtumat avautuvat paremmin jos on tutustunut sarjaan jo ennestään.

Vaikka muuten tykkäsinkin tästä kirjasta oikein kovasti, on pakko moittia yhtä asiaa. Kirjassa on aivan järkyttävän paljon kirjoitusvirheitä, välillä jopa päähenkilöiden nimet oli kirjoitettu väärin. En tiedä olenko liian tarkkanäköinen lukija ja huomasin nuo virheet helposti, mutta niitä tuntui olevan läpi kirjan todella paljon. Pienet kirjoitusvirheet eivät itseäni haittaa, mutta joukossa oli niin räikeitä virheitä, että ihmettelin todella paljon, miten tuollaisia ei ole huomattu ja korjattu.

Olympoksen Sankarit - sarja saa jatkoa hyvinkin pian, sillä kolmas kirja The Mark of Athena ilmestyy englanniksi lokakuun alkupuolella. Kaiken kaikkiaan sarjaan tulee kuulumaan viisi kirjaa.

------

Alkuteos The Son of Neptune

Otava 2012, 500 s.
Suom. Ilkka Rekiaro
kirjastosta