Anders De La Motte: Ruostemetsä

 

Ruostemetsä ei ikinä unohda. Hetkeään odottaessaan se käärii salaisuutensa rihmaisiin liinoihin ja palsamoi ne maahapoilla. Ja toisinaan, sarvipöllön luikauttaessa öisen valituslaulunsa ja tuulen puhaltaessa pohjoisesta, metsä  raottaa nihkeää sisintään.

Ruotsalaisen Anders De La Motten Ruostemetsä on jo kolmas osa huikean jännittävässä Kadonneet sielut-dekkarisarjassa. Kirjan kansikuvassa on hieno kuva turilaasta, joka liikkuu Ruostemetsän sivuilla, mutta kyllähän sivuilta löytyi isompiakin turjakkeita, sillä metsän omisti Offerlundin perhe. 

Offerlundin perhe oli kuulu väkivallasta ja rikoksista, eikä metsään ollut kenelläkään mitään asiaa. Siitä huolimatta kirjan toinen päähenkilö, professori Martin Hill, uskalsi uhmata useamman kerran metsän omistajia, ja seikkaili metsässä. Toisinaan hänellä oli seuraakin.

Sellaisena yönä, kauan sitten, hänet löydettiin jälleen. Känsäkätiset ja jäyhäilmeiset miehet kaivoivat hänet kovakouraisesti esiin turpeesta. Ja aivan kuten aikaisemminkin, kuolema seurasi hänen kannoillaan.

Kirjan toinen päähenkilö, rikospoliisi Leo Asker, sai tehtävän, joka ensialkuun vaikutti vain sellaiselta, minkä eräs ilkeämielinen esimies voisi hänelle antaa, muka vahingossa, jotta Leolla ja hänen alaisillaan olisi edes jotain tekemistä. Leo oli kuitenkin saanut alaisensa vauhtiin, ja sitä vauhtia oli mahtavaa seurata myös tässä tarinassa. Lisäksi alaisista oli tullut läheisempiä, mikä Leolle oli yllättävää, sillä hänellä oli tapana vetäytyä syrjään ja toimia vain yksin. Siihen hän oli saanut koulutuksen isältään Preppaaja-Periltä. Isä oli edelleen karkuteillä, ja tuli vastaan vasta kirjan lopussa, mutta jatkaa ikäviä touhujaan myös seuraavassa kirjassa. 

Hän on Harmaatyttö.

Tuhat vuotta hän on valvonut.

Odottanut.

Täällä.

Ruostemetsässä.

Kirjan nimi voisi olla myös Harmaatyttö, sillä sellainen löytyi tarinastakin, ja hän makasi museon vitriinissä kuolleena kuin kivi. Suomudassa hyvin säilynyt, satoja vuosia vanha nuoren naisen ruumis, joka paikkakunnalla sai kaikenlaisia matkijoita. Myös Leo Askerin tutkimukset johdattivat Ruostemetsään, ja ikävä kyllä Offerlundin rikollisperheen keskelle. Mutta kuka tai ketkä olikaan kaiken takana? 

Anders De La Motten Ruostemetsä dekkarissa vanhat salaisuudet tulivat julki.

 

Anders De La Motte, Ruostemetsä ***** 

Suom. Aki  Räsänen ***** 

Into 2026

s. 413

Rostskogen 2024

Dekkari

Kadonneet sielut-sarjan 3. osa 

 

Anders De La Motte: Keräilijä 

Anders De La Motte: Lasiprinssi

Anders De La Motte: Ruostemetsä  

Raija-Leena Rekilä: Osast6 - Tositarinoita suljetulta

 

Psykiatrisen osaston arjesta on varmasti monenlaisia mielikuvia. Totuus on toisaalta kuvitelmia arkisempaa, toisaalta usein niin absurdia, että sitä on vaikea itsekin uskoa.

Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 kertoi otteita kuntouttavan suljetun osaston arjesta ja potilaista. Rekilä kirjoitti kokemuksista omasta työntekijän näkökulmastaan sairaanhoitajana kyseisellä osastolla. Raija-Leena Rekilä on tehnyt yli 30 vuotta psykiatrisen sairaanhoitajan työtä, josta hän myös kertoo kirjassaan. Hän on viihtynyt hyvin työssään mielenterveyspotilaiden hoitajana, ja hän on ollut mukana perustamassa kyseistä osastoa.

En osannut ottaa huomioon sitä, että Teijo ei ollut vuosikausiin käynyt kaupungilla tai edes sairaalan alueen ulkopuolella. Olimme siis täysin uuden kokemuksen edessä.

Kyseinen potilas oli elänyt vuosikausia mielisairaalassa, joten hänellä ei ollut enää sopivia vaatteita, kun hän siirtyi kuntouttavalle osastolle. Siispä hoitaja suunnitteli kauppamatkan, ja Teijo saisi uudet vaatteet. Mikään  ei kuitenkaan luonnistanut, ei sovituskoppiin meno, ei rullaportaat, ei muut ihmiset, joten Teijo alkoi huutamaan kaupassa. Matkassa oli liikaa yhdellä kerralla opittavaa ihmiselle, joka oli tottunut olemaan mielisairaalassa.

Lahja oli haastava asukas jo pelkästään psyykkisen vointinsa vuoksi, eikä vointi näyttänyt vanhemmiten yhtään tasaantuvan. Hän pimitti lääkkeitä, riiteli ja pelotteli muita asukkaita.

Lahjan hoito oli siis hankalaa ja vaati paljon huolellista etukäteisvalmistelua. Varsinkin suihkussakäynti oli todella haastavaa, ja Lahja oli  selvästi oppinut hallitsemaan hoitajaansa, joka yritti tehdä kaikkensa Lahjan mieliksi. Lopulta kuitenkin hoitajankin pinna paloi, shampoot lentelivät päälle ja tilanne ratkesi valtavaan naurunremakkaan, kun molemmat, sekä hoitaja että hoidokki olivat shampooliemessä.

Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 oli todella silmiä avaava teos suljetulta osastolta. Monet potilaat kävivät useiden vuosien ajan hoidettavana, ja monesti syynä oli se, että kun oli lääkitys saatu kuntoon, potilaat eivät tunteneet tarvetta syödä lääkettä ja menivät siksi jälleen huonoon kuntoon. Hoidettavat tulivat siis tutuiksi hoitajalleen ja usein kauppareissuillaan tulivat myöhemmin juttelemaan, kun olivat kotiutuneet.

Toivottavasti saamme seuraavaksi kuulla psykiatrisen sairaanhoitajan kertomana nuorten osaston toiminnasta, jossa hän jatkoi suljetun osaston jälkeen. Mielenterveyden hoito on pysynyt edelleen hiljaisena tabuna, josta ei pahemmin puhuta julkisuudessa muuta kuin, että hoitoa on todella hankala saada, ja hoitoon on kuukausien pituinen jono.

Raija-Leena Rekilän Osast6 avasi suljetun osaston ovet kiinnostavalla tavalla. 

 

Raija-Leena Rekilä, Osast6 - Tositarinoita suljetulta

Deadline Kustannus 2025

s. 218

Tietokirja

Mielenterveys

Psykiatrinen kuntoutusosasto 

 

Jørn Lier Horst: Petturi

 

"Larvikin Møllebakkenilla on sortunut vähintään neljä taloa maanvyöryssä. Ensimmäisenä paikalle ehtivää yksikköä pyydetään ilmoittamaan tilanne välittömästi. Kaikki käytettävissä olevat yksiköt ilmoittautuvat kanavalla kaksi. Täällä 1-1, loppu."

Norjalaisen Jørn Lier Horstin Petturi aloitti todella jännittävästi, kun sarjan päähenkilö poliisi William Wisting joutui yllättäen työkaverinsa kanssa perustamaan ambulanssipisteen ja kokoamispaikan loukkaantuneille maanvyörymäpaikalla, jossa oli sortunut useita taloja, ja siten loukkaantuneitakin oli useita.

Kolmelta yöllä tilanne alkoi olla hallinnassa. Lähimmät talot oli evakuoitu eivätkä tuhot olleet niin suuria kuin Wisting oli pelännyt. Ketään ei ollut ilmoitettu kuolleeksi ja loukkaantuneet oli kuljetettu hoitoon.

Poliisin työ voi olla todella vaativaa. On toimittava monessa eri roolissa, kuten maanvyörymätapahtuma osoitti. Seuraavana päivänä löytyi kuitenkin maahan hautautunut mies, joka ei asunut maanvyörymäpaikan taloissa. Ja niskasta löytyvä jälki osoitti, että mies ei ollut kuollut luonnollista kuolemaa. 

Wistingille ja hänen työkavereilleen löytyi ratkottavaa murhatapauksessa, jonka jäljet ulottuivat Ruotsin puolelle. Sieltä saapuikin nopeasti kolme henkilöä, jotka olivat mukana ratkaisemassa raakoja sieppaus/kiristys/ryöstörikoksia Ruotsin puolella. Rikolliset eivät siis kaihtaneet väkivaltaa, eivätkä murhia.

"Ei tässä ole kyse kiristyksestä"

Wisting ratkoi jälleen yhden rikolliskoplan aiheuttamat rikokset Larvikissa. Vastassa oli pimeälle puolelle siirtynyt petturi, joka osasi esiintyä valheellisesti ja toimi samalla rikollisten pomona. Mitä tapahtuikaan, kun Wisting itse joutui kiristäjien kohteeksi, sen voit lukea kirjan jännittävääkin jännittävimmiltä sivuilta.

 

Jørn Lier Horst, Petturi *****

Suom. Päivi Kivelä

Otava 2026

s. 348

Forræderen 2022

Dekkari

William Wisting-sarjan 17. osa

Norja 

 

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja 

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri 

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa 

Jørn Lier Horst: Yömies 

Jørn Lier Horst: Hylkiöt 

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Luolamies 

Jørn Lier Horst: Tulikoe 

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu 

Jørn Lier Horst: Koodi 

Jørn Lier Horst: Korpimaja  

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

Jørn Lier Horst: Petturi 

 

Outi Hongisto: Hylätyt lapset

 

Torstai, toukokuun 11. päivä 2023

Kuusiaidan sisäpuolella on nurmikaistale, jolla on kuin onkin joku nainen. Hän aikoo istahtaa tämän viereen, sanoa ainakin hyvää päivää, ehkä jutella hänen kanssaan, kun samassa maan vetovoima saa hänet kellahtamaan samaisen marjakuusen juureen. 

Outi Hongiston dekkari Hylätyt lapset aloitti uuden Halmeenkivi-dekkarisarjan. Sarjan päähenkilönä toimii poliisikouluun pyrkivä kolmikymppinen Tuukka Halmeenkivi.  Tuukka muutti veljensä Miikan kanssa Espooseen, ja näki uuden asunnon parvekkeelta erään henkilön kulkevan epämääräisesti ja vaatteet verisinä. Ei muuta kuin kännykkä esille ja kuvaushommiin ja seuraamaan, mihin kyseinen mies oli menossa. Näytti ihan laitapuolen kulkijalta.

- Tarvitsen apua. Uskon, että voisit auttaa tai ainakin neuvoa, kuinka voisin edetä asian suhteen.

Tuukka sai puhelun eräältä Lauralta, jolle oli sattunut ikävä juttu omalla mökillä. Tuukka oli Lauran personal traineri. Laura halusi, että Tuukka lähtisi hänen avukseen katsomaan mökille tarkemmin, mitä siellä oikein oli tapahtunut. Lauran elämä liittyi tiiviisti juonenkulkuun. Hän oli joutunut outojen tapahtumien sijaiskärsijäksi, kun oikeat syylliset piilottelivat salanimien ja salaosoitteiden takana ja kaikenlaisen muunkin salailun takana.

Vuosien viha puskee ihon alta, ja kädet puristuvat kuin huomaamatta nyrkkiin.

Outi Hongiston dekkarin Hylätyt lapset  johdatteli menneisyyden lapsuusvuosiin, jossa suru ja menetys velloivat ja saivat kasvaa rauhassa. Lopputuloksena oli koston kierre, josta sitten seurasi ikäviä juttuja, kun mukana oli väkivaltarikollinen.

 

Outi Hongisto, Hylätyt lapset

Docendo 2026

s. 310

Dekkari

Halmeenkivi-sarjan 1. osa 

 

 

Ann-Christin Antell: Kätketty tähti

 

Siskokset olivat lähteneet aamupäivällä höyrylaivalla matkaan Naantalista ja vaihtaneet Turun satamassa rannikkolaivaan, joka oli kuljettanut heidät Kuusiston saaren laituriin. Sieltä he olivat ottaneet kyytivaunut ja jatkaneet matkaa kohti saaren pohjoista kärkeä.

Ann-Christin Antellin Kätketty tähti jatkoi hurmaavasti Adelin perheen tyttäristä kertovaa historiallista kirjasarjaa. Tällä kertaa päähenkilönä oli perheen vanhin tytär Thyra, joka oli kiinnostunut tähtitieteestä ja halusi yliopistoon opiskelemaan. Heidän perheellä oli taloudellisia vaikeuksia isän sairauden vuoksi, joten vanhemmat olivat lähettäneet Thyran ja hänen pikkusiskonsa Kittyn kesäksi Kuusistoon äidin lapsuudenkotiin, jossa asuivat vielä äidinäiti ja eno. Äiti oli  aikoinaan lähtenyt kotoaan, eikä ollut sen jälkeen palannut sinne. Oliko nyt tullut aika lähentää suvun rikottuja suhteita?

Augusta-mummu tuli esiin sänkykamaristaan vasta lounaalla. Vanhus saapui ruokasaliin keppiinsä nojaten ja käyttäytyi niin kuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan.

Thyra oli luonteeltaan hyvin tyyni ja hyväkäytöksinen, mutta Augusta-mummu oli ihan mahdoton, ja sai jopa Thyran tunteet kiehumaan. Kitty sen sijaan oppi nopeasti vain myötäilemään pahansisuista mummuaan ja teki päivät pitkät oman mielensä mukaan sitä mitä halusi, juoksi ulkona ja viihtyi eläinten seurassa. Thyra sen sijaan oli ottanut mummulan muotopuutarhan työnsä alle. Puutarhaa ei ollut kukaan hoitanut sen jälkeen, kun äiti muutti sieltä pois.

Millä oikeudella te kuljette von Willebrandin mailla ja säikyttelette hevosia?

Mummulan lähistöllä asusti muitakin pahansisuisia ihmisiä kuin mummu. Thyran ensikohtaaminen naapurin kartanonherran kanssa  oli myös hyvin ikävä. Varsinaissuomalaiset ovat oikeassakin elämässä hitaasti muihin ihmisiin lämpeneviä ja puhuvat töykeästi, ja yleensä heihin tutustuminen kestää pitkään. Kartanonherra tosin kiinnostui välittömästi Thyrasta, ja harmitteli ensivaikutelman antamistaan myöhemmin.

- Minulla on sen verran isänperintöä, että kykenen maksamaan Thyran opinnot yliopistossa, Volter-eno jatkoi. - Olisi synti ja häpeä jättää tytön älykkyys hyödyntämättä.

Thyra oli saanut äidin veljestä, Volter-enosta, hyvän opettajan ja kannustajan tähtitieteen opiskelulle. He seurasivat öiseen aikaan tähtiä katolla olevasta tähtitornista ja tekivät ahkerasti merkintöjä muutoksista. Kätketyn tähden tarinasta voit seurata Thyran opiskelumatkasta Uppsalaan. Miten Thyra viihtyi yliopistossa ainoana naispuolisena opiskelijana? Entä oliko komeaan kartanonherraan syttyneet ihastuksen tunteet jo unohdettu?

Ann-Christin Antellin romanttinen Kätketty tähti hehkui tunteita ja tunnelmia kesäisen taivaan alla. 

 

Ann-Christin Antell, Kätketty tähti *****

Gummerus 2026

s. 341

Historiallinen romantiikka 1912

Feelgood 

Kuusiston saari

Uppsalan yliopisto

 

Ann-Christin Antell: Valkea lilja 

 

                              Hyvää äitienpäivää 💖

Suvi Ermilä: Äidit

 

Keväällä 2020 odotin esikoistani samaan aikaan, kun koronavirus alkoi levitä maailmalla. Tulevaisuutta oli vaikea hahmottaa. Pelot, jännitys ja odotus sekoittuivat toisiinsa.

Suvi Ermilän neljäs sarjakuvateos Äidit kertoi äidiksi tulemisen tapahtumista. Ermilän  edellinen teos Vastaanottokeskus voitti vuoden 2021 Sarjakuva-Finlandian. Vastaanottokeskus nosti esille sen, miten auttajat ja autettavat eivät kohdanneet oikein millään tasolla. 

 

 

Äidit teoksesta nousi esille, että tuleva äiti ei kohdannut sellaista apua ja tukea, kuin hän olisi tarvinnut ja halunnut, eikä edes tuleva isä aina ymmärtänyt hormonimyrskyissä myllertävää odottavaa äitiä. Vauvoilla on tapana syntyä, vaikka synnytystapahtuma olisi miten outo ja kolkko, eikä kätilöltäkään herunut onnentoivotuksia.

 

 

Kolmen lapsen äitinä Äidit nosti kyllä monia muistoja mieleeni odotusajoilta, toinen oli kaksosraskaus. Nykyisin on mahdollista saada apua synnytys-doulilta, henkilöiltä, jotka kertovat lähemmin raskauteen ja synnytykseen liittyvistä asioista ja ovat tukena ja turvana eri tilanteissa, joita raskauteen liittyy. Minusta se on mielettömän hyvä asia, että ihminen, joka kokee pelkoa ja turvattomuutta ja hakee ymmärrystä omille tuntemuksilleen, niin siihen on  myötätuntoinen ja hyvät tiedot omaava henkilö auttamassa.

Suvi Ermilän sarjakuvateos Äidit  nosti esille, miltä ensimmäisen lapsen odottaminen ja synnyttäminen on tuntunut kaikkine tunnelmineen ja hormonimyrskyineen. Mukaan pääsi myös oma lapsuus, lapsuuden perhe ja tietysti oma äiti.

Suvi Ermilän Äidit toi esille odotusajan tunteita ja tunnelmia.

 

Suvi Ermilä, Äidit

Suuri Kurpitsa 2026

s.128 

Sarjakuvateos

 

Suvi Ermilä: Vastaanottokeskus 

 

         Hyvää äitienpäivää 💖 

Nita Prose: Siivoojan salaisuus

 

Kun näin munan ensi kerran Grimthorpen kartanon takanreunuksella, minä aivan lumouduin. Mietin, miltä tuntuisi omistaa noin hurmaavan kaunis taide-esine.

Kanadalaisen Nita Prosen Siivoojan salaisuus jatkoi hurmaavasti Molly Graysta kertovaa kirjasarjaa. Sarjassa on aiemmin ilmestyneet kirjat Huonesiivooja ja Hotellivieras. Tapahtumapaikkana toimi tälläkin kertaa Regency Grand-hotelli, jossa Molly toimi huonesiivoojien esimiehenä.

Molly oli saanut pikkutyttönä pienen koriste-esineen eräästä vanhasta kartanosta, jonka hän vei  hotellille, sillä siellä kuvattiin tv-ohjelmaa, jossa arvioitiin aarteita. Tuosta koriste-esineestä tuli jatkossa paljon harmia Mollylle, joka  vietti mieluiten aikaansa rakkaan avomiehensä seurassa ja suunnitteli tulevia häitään, sillä koriste-esine oli yllättäen miljoonien arvoinen taide-esine.

Meillä oli enemmän yhteistä kuin koskaan ymmärsin - mummilla ja minulla. Kumpikin oli äitinsä laiminlyömä. Meadin täti otti mummin hoiviinsa, ja mummi otti hoiviinsa minut.

Mummi oli siis kasvattanut Mollyn ja auttanut hänet siivoojan uralle. Mollylla oli ollut vaikeuksia koulussa, koska hänellä oli vaikeuksia ymmärtää, mitä muut lapset tarkoittivat puheillaan ja teoillaan. Hänen akateemiset taitonsa olivat erinomaiset, mutta mummin siivoojan palkoilla ei pystytty maksamaan erityiskoulumaksuja ja yliopistomaksuja. Molly oli kuitenkin tyytyväinen työhönsä ja työyhteisöönsä hotellissa, jossa häntä arvostettiin paljon. Hänellä oli myös hyviä ystäviä.

Eilinen on historiaa, huominen on mysteeri. Tartu tähän päivään. 

Siivoojan salaisuus kertoi auki myös Mollyn mummin Flora Grayn tarinaa. Mummi oli kirjoittanut salaisuutensa päiväkirjaansa. Kirjasta voit lukea, mitä tapahtuikaan Mollyn koriste-esineelle, joka katosi kesken tv-ohjelman kuvaamisen ja miten kyseinen koriste-esine liittyikään hänen mummiinsa. 

Hän istuu vieressäni pidellen lempiteekuppiaan, sitä, jota koristaa mökkimaisema. Hänen hiuksensa ovat hopeanvalkoiset. Silmäkulmat menevät ryppyyn, kun hän hymyilee minulle. Hänen kasvonsa hehkuvat kultaisina. Siinä on minun mummini. 

Nita Prosen Siivoojan salaisuus jatkoi nokkelaa ja viihdyttävää dekkarisarjaa, jossa päähenkilö joutui tv-ohjelman tähdeksi. 

 

Nita Prose, Siivoojan salaisuus

Suom. Marja Helanen

Bazar 2026

s. 394 

The Maid´s Secret 2025 

Cosy crime

Huonesiivooja-sarjan 3. osa 

Tv-ohjelma

Kanada

 

Nita Prose: Huonesiivooja

Nita Prose: Hotellivieras