Kiera Cass: The Selection - The Selection 1

Kiera Cass: The Selection (2012) - The Selection 1

HarperCollins, 327 sivua, ISBN 978-0-00-746669-6

Olen pahasti koukuttunut näihin dystopialta haiskahtaviin nuortenkirjoihin! Kiera Cassin trilogian aloitus The Selection yhdistää dystopiaa, prinsessasatua ja reality-tv:tä.

Tarina sijoittuu kastijärjestelmäiseen Illéan maahan, jossa ylintä ykköskastia edustavat kuninkaalliset ja alinta 8. kastia kodittomat. Jokaisella on ennaltamäärätty elämäntehtävä kastinsa mukaisesti ja tytöt naitetaan yleensä samaan tai itseään korkeampaan kastiin. America Singer on laulaja ja kuuluu viidenteen kastiin muiden taiteilijoiden tapaan. Hänellä on kielletty rakkaudenkohde Aspen, joka kuuluu kuudenteen kastiin ja jota America tapailee salaa.

Illéan prinssi Maxon on tullut naimaikään ja hänelle on tarkoitus etsiä tuleva puoliso järjestämällä suurenluokan reality-tv-show "The Selection" (suomeksi "Valinta"), johon arvotaan osallistumaan 35 nuorta naista. America ei tunne hinkua päästä prinsessaksi ja pitää prinssi Maxonia tylsänä, mutta päättää osallistua arvontaan perheensä rahatilanteen takia ja Aspenin pyynnöstä, koska tämä haluaa Americalle taloudellisesti paremman tulevaisuuden kuin mitä itse voisi koskaan tarjota. Aspenille heidän kastieronsa onkin arka paikka, joka aiheuttaa pahan riidan, minkä seurauksena Aspen katkaisee välinsä Americaan. Vastoin kaikkien odotuksia America tuleekin valituksi osallistumaan Valintaan. Viimeisenä ennen lähtöään hän näkee Aspenin toisen naisen kanssa ja äkkiä muutto palatsiin tuntuukin tervetulleelta pakomahdollisuudelta.

Tätä kirjaa lukiessa tuli ihan Disney-elokuvafiilikset tyyliin Lumottu Ella tai Prinsessäpäiväkirjat! En ole pitänyt itseäni koskaan prinsessaleikeistä innostuvana tyttönä, mutta pakko epäillä, että minunkin sisälläni asuu sittenkin se pieni prinsessa, jonka mielestä oli aika ihanaa lukea tällaista "prinsessasatua". Kaikkien aikojen ihanin prinsessasatu on mielestäni Tuhkimo ja tämän kirjan lähtöasetelmassa oli jotain samaa henkeä, nimittäin että köyhistä oloista tuleva tyttö saa mahdollisuuden maistaa yläluokkaista elämää ja kohdata oikean prinssin!

The Selection tarjosi aimo annoksen romantiikkaa, kiellettyä rakkautta ja kolmiodraamaa. Tarinan minä-kertoja America on sellainen jalat maassa oleva vaatimaton ja sympaattinen tyttö, joka ei ole mikään hienohelma tai pyrkyri kuten monet muut Valintaan osallistuvat tytöt. Suklaasilmäinen Aspen jäi minulle ehkä vähän etäiseksi hahmoksi vielä ja lähinnä kyseisen jätkän ylpeys tai mikä lie pisti kovasti ärsyttämään. Hänellä oli kaunis rakastava tyttöystävä kainalossa ja sitten antoikin tyhmien kastiasioiden tulla onnen väliin. Pöh, mikä hölmö idiootti!

Prinssi Maxon taas... Hän ei ärsyttänyt minua ollenkaan. ;) Maxonista taisi tulla yksi kirjallisista ihastuksenkohteistani. Ihana tyyppi! Vaikka kirjan alussa hänestä maalataankin tylsää, jäykkää ja vähän julmaakin kuvaa, arvasin ettei koko totuus liene siinä. Maxonin ja American keskinäiset sanailut olivat jotenkin kutkuttavaa luettavaa.

Kirja oli mukavan kevytlukuinen, sen luvut suhteellisen lyhyitä ja englanninkieli helppoa (ei monimutkaisia pitkiä lauseita). Suosittelenkin tätä kirjaa lämpimästi, jos esim. haluaa harjoituttaa englanninkielen ymmärtämystään, mutta ei ole aiemmin uskaltanut yrittää. Olen nyt lukenut muutamia näitä young adult -kirjoja englanniksi ja alussa hämäännyin, kun amerikkalaisessa kirjassa oli brittisanastoa. Nyt olen oppinut, että nämä Suomen kirjastoista saatavat (ja ilmeisesti ylipäätään Suomessa myytävät) englanninkieliset ovatkin lähes poikkeuksetta brittikäännöksiä!

Summa summarum: The Selection oli symppis, ihana, viihdyttävä, kutkuttava ja koukuttava tarina, jota suosittelen kaikille YA-kirjojen, dystopian ja romantiikan ystäville! Ei kannata pelätä englanninkieltä, vaikkei sitä olisikaan tottunut lukemaan.

Tähdet: **** (Luettu 30.9.2014)

Kirjasarja on alunperin tehty trilogiaksi (The Selection, The Elite ja The One), mutta sen lisäksi Cass on laajentanut sarjaa alku-, väli- ja lisäosilla:

0,4. The Queen (ilm. 12/2014)
0,5. The Prince (2013)
1. The Selection (2012)
2. The Elite (2013)
2,5. The Guard (2014)
2,6. The Favorite (ilm. 2015)
3. The One (2014)
4. The Heir (ilm. 2015)
5. Untitled (ilm.?)

Cassin kotisivut.

Ps. Lukiessa mietin, että tämä kirja olisi kiva nähdä valkokankaalla. Varmuuden vuoksi tein sitten haun Imdb:ssä ja se kertoikin, että kirjasta on tehty kaksi tv-elokuvaa vuosina 2012 ja 2013! Tuollaisiin pienen budjetin tv-elokuviin on hankala päästä käsiksi (ja casting oli mielestäni pääasiassa epäonnistunutta), joten jään edelleen odottamaan leffateattereihin sitä oikeaa kunnon suurta Disney-elokuvaa... ;)

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

Lauren Oliver: Delirium - rakkaus on harhaa

(Delirium, 2011)

WSOY, 2012, pokkari, 351 sivua, ISBN 978-951-0-39356-7

Suomentanut Marja Helanen-Ahtola

Luettu 6.6.2013

Lukulistojani selaamalla voi nopeasti havaita heikkouteni romantiikalla höystettyihin nuortenkirjoihin ja erityisesti sellaisiin, joissa on fantasian tai scifin elementtejä. Dystopia on yksi suosikkigenreistäni ja tätä Delirium-trilogiaa olikin minulle suositeltu useampaan otteeseen. Odotukset olivat siis korkealla!

Nooh... valitettavasti Delirium oli minulle pienoinen pettymys. Se muistutti kovin paljon Condien Tarkoitettu ja Rossin Paljaan taivaan alla -kirjoja, ja koska em. olivat minulle mieleisempiä, Deliriumin lukukokemus kärsi ehkä vähän tästä samankaltaisuudesta. Kenties nuorten dystopia-aihe on jo nyt niin läpikoluttu, että siitä on vaikea saada enää mitään uutta ja erilaista irti (harmi!)? Vaikka kirjan dystopiaksi voikin luokitella, science fictionia siinä oli loppujen lopuksi hyvin vähän eli enemmän tämä on puhtaasti nuortenkirja kera romantiikan. Miinusta tuli myös valitettavasti juonen arvattavuudesta.

Jotain plussaakin kuitenkin. Itse aihehan oli ihan älyttömän kiinnostava ja kutkuttava! Kirjassa rakkaus on sairaus, jotakin kiellettyä ja vältettävää ja ihmiset käyvät tietyssä iässä lävitse "proseduurin", jossa kyky rakastaa (ja ylipäätään kokea äärimmäisiä tunteita) poistetaan heidän aivoistaan. Proseduuriaan odottava Lena tapaa Alexin, joka on "parantamaton" ja kuinkas sitten käykään...

Oliver oli keksinyt kivasti joka luvun alkuun pienen otteen eri lähteistä koskien tautia nimeltä rakkaus. Oli otteita mm. säännöksistä, laeista ja historiankirjoituksista. Nämä rytmittivät kivasti lukukokemusta ja lukijakin oppi vähitellen lisää em. taudista ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Oliverin teksti oli muuten paikoitellen tosi kaunista (esim. hienoja vertauskuvia), jos vain jaksoi keskittyen lukea.

Deliriumin tarina kävi todella jännäksi loppua kohden ja viimeiset sivut olivat suorastaan hengästyttäviä (ja kyynelkin taisi tämän lukijan poskelle vierähtää)! Tämän takia sarjan toinen osakin meni ehdottomasti lukulistalle, vaikkei mikään huippufiilis tästä ensimmäisestä osasta jäänytkään.

Suosittelen dystopian ja/tai nuortenromantiikan ystäville!

Stephenie Meyer: Vieras

Stephenie Meyer: Vieras

(The Host, 2008)

WSOY, 2009, 702 sivua, ISBN 978-951-0-34712-6

Suomentanut Pirkko Biström

Luettu 2.9.2013

Vieraassa Stephenie Meyer on hyvin mielenkiintoisen psykologisen ongelman äärellä: Miten toimia ja tehdä päätöksiä, jos saman ruumiin sisällä olisi kaksi erillistä minää, jotka haluavat eri asioita? Jos minät pystyisivät keskustelemaan keskenään, miten he ratkaisisivat mahdolliset vastakkaiset motiivinsa? Voisivatko he löytää yhteisen sävelen? Ketä he rakastaisivat?

Vieraan lähtöasetelma on kutkuttava. Alienit ("sielut") ovat vallanneet maapallon ja soluttautuneet ihmisten sisään eräänlaisiksi loisiksi, jotka lopulta tukahdattavat ihmisen oman mielen ja tahdon. Jäljellä toki on tietysti pieni harvaksi käynyt ihmiskapinallisten joukko, jotka elävät autiomaassa luolissaan villeinä, sieluista vapaina ja piileskelevinä. Tarinan keskiössä on sielu nimeltä Vaeltaja, joka siirretään kapinalliseen nimeltä Melanie. Kaikki ei menekään niin kuin pitäisi, vaan voimakastahtoinen Melanie saa Vaeltajan rakastumaan omaan rakastettuunsa ja lähtemään yhteiselle matkalle etsimään kapinallisystäviään.

Tässä tarinassa ei ollut vain hyviä ja pahoja. "Hyvistä" henkilöistä paljastui tarinan edetessä synkkiä puolia ja toisaalta "pahoista" inhimillisiä puolia. Mikä yllättävintä, tarinan inhimillisin olento ei ollut ihminen ensinkään! Vaeltajan matka ihmisyyteen ja ihmisenä toimimiseen oli mielenkiintoista seurattavaa. Olin tunteella mukana tarinassa heti ensisivuista lähtien (perhanan Meyer kun saat minut aina itkemään!) ja sydän syrjälläni tuskailin, ettei tarina millään voisi päättyä onnellisesti kaikkien osapuolien kannalta.

Vaeltajan rooli syrjeksittynä ja halveksittuna luolayhteisössä toi minun mieleeni Aylan ja Luolakarhun klaanin. Ja kuten Aylan turvana oli vanha rampa Creb, Vaelin puolella on vanha Jeb. Ja löytyipä sieltä vastine julmalle Broudille myös... Tämä ei liene sattumaa, eiköhän Stepheniekin ole Luolakarhun klaaninsa joskus lukenut...      

Lyhyestä virsi kaunis, tämä oli erittäin hyvä kirja! Olin suhtautunut Meyeriin "yhden tempun ponina", nuorten vampyyri-ihkuromantiikan kirjoittajana, enkä uskonut hänen tarjoavan mitään aikuisten scifille. Toki meyermäiset piirteet löytyivät tästäkin kirjasta ja romanttinen juonikuvio myös, mutta tarina on ajatuksia herättävä, mielenkiintoinen, koukuttava ja hyvin kirjoitettu.

Loppufiiliksenä jäi, että wau mikä matka! Tämä tarina tulee taatusti jäämään mieleen! :)

Jatkoakin on luvassa tulevaisuudessa ainakin kahden osan verran: The Seeker ja The Soul. Puolet minusta palaa halusta lukea jatkoa, mutta toisaalta taas pelkään yltävätkö ne kuitenkaan samalle tasolle kuin tämä. (Samasta syystä en ole uskaltanut käydä katsomassa The Host -elokuvaa...)

Meyerin kotisivut.
Blogeissa: mm. Olipa kerran kirjablogi, Kirjapinot, Kirjoihin kadonnut, Aamuvirkku yksisarvinen

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla

Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla (WSOY, 2012)

Under the Never Sky, 2012

Luin scifi-haasteen kategoriaan "nuorille suunnattu science fiction" Veronica Rossin Paljaan taivaan alla -kirjan, josta tuli paljon mieleen Condien Tarkoitettu. Molemmissa päähenkilö elää dystopistisessa maailmassa, jossa kaikki on toisin, keinotekoista ja kontrolloitua. Ja sitten jossain ulkopuolella on se villi ja pelottava tuntematon alue, jonne meneminen on kiellettyä. En syttynyt heti kirjalle, mutta noin sivulta 100 alkaen tarina alkoi viemään minua mukaaansa ja eteni toivomaani suuntaan kutkuttavalla tavalla (eikä romantiikastakaan haittaa ollut... ;) Virtuaalitodellisuus ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovat kiehtoneet minua aina. Kirja pisti miettimään ja arvioimaan uusiksi asian hyviä ja huonoja puolia. Kirjan kankeasta alusta huolimatta voin tunnustaa ihastuneeni siihen, sen kiehtovan kaksijakoiseen maailmaan ja päähenkilöihin Ariaan ja Perryyn. Odotan mielenkiinnolla kirjan jatko-osia!

J. D. Robb: Alaston kuolema

Tämän Alaston kuolema -kirjan kohdalla tein itselleni kaksi uutta aluevaltausta. Ensinnäkin tutustuin nyt ensikertaa tähän viihdekirjallisuuden tuotteliaimpiin lukeutuvaan ja suosittuun konkariin nimeltä Nora Roberts. Toiseksi tämä oli ensimmäinen futuristinen dekkari, jonka olen lukenut. Luin nuoruudessani paljon dekkareita, mutta kyllästyin niihin vähitellen, kun tuntuivat aina noudattavan samaa kaavaa ja juonet olivat niin ennalta-arvattavia. Nykyään luen siis aika vähän dekkareita, enkä olisi tähänkään tarttunut, jollei minua olisi houkutellut kirjan science fiction -aspekti eli tulevaisuuteen sijoittuvat tapahtumat. (Sekä kirjan erittäin kaunis kansi, joka kiinnitti huomioni kirjaston hyllyssä.)

Alaston kuolema aloittaa samalla dekkarisarjan, jonka Nora Roberts on kirjoittanut kirjailijanimellä J. D. Robb. (Suomeksi sarjassa on ilmestynyt vain ensimmäiset kuusi osaa.) Alastomassa kuolemassa seurataan komisario Eve Dallasin murhatutkimuksia New Yorkissa vuonna 2058. Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun eräs ammattilaisseuralainen murhataan kylmäverisesti ja Eve saa jutun selvitettäväkseen. Tutkimuksesta ei tule kuitenkaan helppo, sillä tapaus on arkaluontoinen poliittisten kytköstensä vuoksi. Asiaa mutkistaa entisestään se, että Eve huomaa pian tuntevansa seksuaalista vetoa mieheen, jota epäilee murhaajaksi...

Mikään ei ole niin tympäisevää, kuin "scifi-kirja", joka sijoittuu tulevaisuuteen, mutta sitten kyseinen tulevaisuus ei näykään kirjan juonessa juuri ollenkaan tai hyvin vähän. Ei onneksi tämän kirjan kohdalla! Kirjaa lukiessa koki vahvasti, että nyt ollaan jossakin muussa ajassa. Kirjassa kuljettiin ilma-aluksilla, tilattiin ruoka ateriamaatista, ohjattiin suihkua ja hissiä ääniohjauksella ja luettiin lehdet näyttöruudulta... ym. Tällaisten "tulevaisuusherkkujen" lisäksi kirja oli muutenkin viihdyttävä ja mukaansa tempaiseva, joten en ihmettele Robertsin suosiota viihdekirjailijana.

Kuten jo totesin olen perusdekkareihin vähän kyllästynyt, mutta Alaston kuolema säilytti mielenkiintonsa alusta loppuun henkilöhahmojensa ja tulevaisuuskuvansa ansiosta. Päähenkilöstä oli helppo pitää: itsenäinen voimakas nainen, jossa kuitenkin myös heikko/herkkä puoli. Positiivista oli myös se, että kirja sai minut miettimään syvällisempiä juttuja kuten prostituution laillistamista ja sen seurauksia. Ainoana miinuksena on sanottava juonen ja loppuratkaisun ennalta-arvattavuus eli en päässyt yllättymään juuri missään vaiheessa.

Vaikkei Alaston kuolema mikään huipputeos ollutkaan, niin voin hyvin kuvitella lukevani tätä sarjaa vielä lisää esim. kevyenä kesälukemisena. Jännitys kera eroottisen latauksen toimii, pakko myöntää! ;)

Näyte sivuilta 12-13:

    "Tapaus on poliittisista syistä arkaluontoinen. Uhri on
24-vuotias valkoihoinen nainen. Hän menetti henkensä
vuoteessa."
    Eve kohotti toista kulmaansa. "Runollista, koska hän
ansaitsi elantonsakin vuoteessa. Miten hän kuoli?"
    "Tämä on vähän ongelmallinen juttu. Haluan, että näet
itse."
    He lähtivät huoneen poikki. Kumpikin otti esiin kapean
spraypullon ja suihkutti sen sisältämää ainetta käsiinsä,
jotta niistä ei olisi jäänyt rasva- eikä sormenjälkiä.
Makuuhuoneen ovella Eve suihkutti vielä saappaidensa
pohjat, niin ettei niihin tarttuisi kuituja, irtohiuksia eikä
ihonpalasia.

Robb, J. D.: Alaston kuolema

(Naked in Death, 1995)

Gummerus, 2004, 389 sivua, ISBN 951-20-6598-3

Suomentanut Satu Leveelahti

Eve Dallas -sarja (In Death -sarja):

Alaston kuolema (Naked in Death)

Maineikas kuollessaan (Glory In Death)

Kuoleman ikuistama (Immortal In Death)

Kuoleman hurmio (Rapture In Death)

Kuoleman riitit (Ceremony in Death)

Kuoleman enkeli (Vengeance in Death)

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Minulla on tapana tehdä ranskalaisilla viivoilla lyhyesti muistiinpanoja kirjasta jo lukemisen aikana, jotta olisi helpompi lähteä kirjoittamaan kirja-arviota. Näin siis normaalisti. Kun luin tämän Suzanne Collinsin Nälkäpelin ensimmäisen kerran tänä vuonna, luki muistiinpanoissani kokonaista neljä sanaa: "No huh huh!" ja "Wau!!!". Tällaisesta lähtökohdasta on hieman vaikea alkaa kirjoittamaan arviota, joten luin kirjan toiseen kertaan ja tällä kertaa muistiinpanopuoleen(kin) keskittyen. ;)

Nälkäpeliin tarttuminen oli ollut jo pitkään mielessäni monien kehuvien arvosteluiden takia, mutta viimeinen lukemisen laukaisija oli tämänvuotinen scifi-haaste, jonka yhtenä kategoriana oli dystopia. Olen melkoinen dystopioitten fanittaja, joten lukutehtävä oli tämänkin puolesta mieluinen ja odotukseni varsin korkealla!

Nälkäpelin maailma on karulla tavalla kahtiajakautunut alistusasemassa oleviin vyöhykkeisiin ja valtaa käyttävään Capitoliin. Valta-asemansa muistuttamiseksi ja kapinoiden kitkemiseksi Capitol on kehittänyt Nälkäpelin, reality-shown, jossa 12-16 -vuotiaat lapset, arvonnalla valitut yksi tyttö ja yksi poika kustakin vyöhykkeestä, kamppailevat selviytymisestä peliareenalla, josta vain yksi voi selvitä hengissä voittajana.

Päähenkilö Katniss asuu vyöhykkeellä 12, joka on yksi kurjimmista ja köyhimmistä vyöhykkeistä ja jossa nälkiintyminen on hyvin tavallinen kuolinsyy. Katniss osaa onneksi metsästää ja toimiikin perheensä elättäjänä yhdessä ystävänsä Galen kanssa. Metsästäminen monen muun asian joukossa on kuitenkin ankarasti kiellettyä vyöhykkeellä, joten heidän täytyy metsästää Capitolilta salaa. Kun Katnissin pikkusisko tulee valituksi Nälkäpelin elonkorjuu-arvonnassa, uhrautuu Katniss tämän puolesta osallistumaan itse vapaaehtoisesti Nälkäpeliin. Toisena arvottuna hänen kanssaan areenalle lähtee Peeta Mellark, leipurin poika, joka on kerran aikaisemmin pelastanut hänen henkensä.

Tämä tarina veti kyllä heti mukaansa! Jo ajatus lapsista tappamassa toisiaan joidenkin rikkaiden reality-tv-viihteen vuoksi on varsin vastenmielinen ja karmaiseva. Mitä kaikkea ihminen onkaan valmis tekemään säilyäkseen itse hengissä? Samoja teemoja on toki käsitelty ennenkin esim. William Goldingin Kärpästen herrassa, mutta nyt ajatus on tuotu nykyaikaan, kun mukana on Big Brother -tyylinen realityshow. Nämä lasten "gladiaattorikisat" ovat Capitolin asukkaiden suuri kansanhuvi, jonka olennaisina osina ovat vedonlyönti ja tribuuttien (pelaajien) sponsorointi. Aika julmaa ja ällöä.

Kirjan tulevaisuudenkuva tästä mustavalkoisesta kahtiajaosta vyöhykkeiden ja Capitolin välillä on karmeudessaankin jotenkin kiehtova, hyvin rakennettu, pelottava ja mielenkiintoinen. Antaa paljon ajattelemisen aihetta itse kullekin. (Eikä tämä nyt niin kaukainen ajatus ole nykyisessäkään eriarvoisuuden maailmassa, jossa elämme.)

Katniss oli hyvin helposti tykättävä päähenkilö. Sellainen sisukas, vahva, itsenäinen ja ikäisekseen kypsä nuori nainen. Ei mikään avuton tytönhetukka. Myös Peeta sulatti sydämeni täysin! Hän oli ihanan rehti, sympaattinen hahmo, jonka puolesta sydämeni suorastaan särkyi kirjan loppupuolen tapahtumien takia. (Ja mikä sai minut hetkeksi vihaamaan Katnissia, ennen kuin aloin ymmärtää asiaa hänenkin kannaltaan.) 

Nälkäpelissä oli hyvin intensiivinen tunnelma läpi kirjan ja preesens-kerronta jotenkin vain vahvisti tätä tuntemusta. Pelin tapahtumien seuraaminen oli jännittävää ja luinkin kirjaa ahmimalla eteenpäin! En muista milloin olisin viimeksi eläytynyt näin voimakkaasti tunteella johonkin kirjaan ja tunteet heittelivätkin aikamoista vuoristorataa. (Minä-kerronta varmasti vielä lisäsi vaikutusta.) Ensilukemisen jälkeen tuli purskahdettua itkuun (mitä ei usein tapahdu, vaikka herkkä olenkin) ja jäi jotenkin tyhjä olo. Toisen osan lukeminen olikin sitten itsestäänselvyys! ;)

Collins, Suzanne: Nälkäpeli

(The Hunger Games, 2008)

WSOY, pokkari, 2009, 389 sivua, ISBN 978-951-0-38731-3

Suomentanut Helene Bützow

Nälkäpeli-trilogia:

Nälkäpeli
Nälkäpeli - Vihan liekit
Nälkäpeli - Matkijanärhi  

Ally Condie: Tarkoitettu - Tarkoitettu-trilogia 1

"Lajitellessani ehdin ajatella vain sitä, mitä edessäni tapahtuu. Omassa pienessä harmaassa tilassani en ajattele Xanderia. En kaipaa vihreän puvun tuntua ihollani enkä suklaakakun makua kielelläni. En ajattele isoisää, joka syö viimeisen ateriansa huomenna lähtöjuhlassaan. En ajattele kesäkuista lumisadetta enkä muita asioita, jotka ovat mahdottomia mutta jostain syystä silti olemassa. En kuvittele auringon häikäisyä enkä kuun viileyttä enkä meidän pihamme vaahteran muuttumista kultaiseksi, vihreäksi, punaiseksi. Kaikkea sitä ja kaikkea muutakin ajattelen myöhemmin. Mutta en silloin, kun lajittelen.

Lajittelen ja lajittelen, kunnes lajiteltava tieto loppuu. Ruutu on tyhjä. Minä tein sen tyhjäksi." (s. 32)

Condie, Ally: Tarkoitettu. Tammi 2011. Alkuperäinen teos: Matched (2010). Suomennos Kaisa Kattelus. 326 s. ISBN 978-951-31-5810-1.

Ally Condie oli minulle kirjailijana täysin uusi tuttavuus ja bongasin hänen Tarkoitettu-teoksensa (joka on tulevan trilogian aloitusosa) jonkin kirjakaupan uutuuskirjaesittelyistä. Kuvaus kielletystä rakkaudesta tulevaisuuden maailmassa vain kolahti, joten oli pakko ottaa kirja kesän lukulistalle. Ja onneksi otin!

Tarkoitettu sijoittuu siis tulevaisuuteen ja sitä voidaan pitää dystopiana (miksei joku voisi nähdä sen myös utopiana), kuvauksena maailmasta, jossa niin kutsuttu Yhteiskunta valvoo ja määrää kaikesta kansalaisten elämässä. Kaikki mahdollinen on säännösteltyä ja päätetty puolestasi (helppoa siis!): lisääntyminen ja kumppanin valinta, syöminen, pukeutuminen, ajankäyttö... ja mikä ihmeellisintä kaikki tuntuvat sopeutuneen asiaan mukisematta, sillä "Yhteiskunta ei tee virheitä".

Cassia on 17-vuotias nuori nainen, joka on juuri saanut ilokseen tietää parhaan ystävänsä olevan hänen tuleva puolisonsa. Mutta sitten Cassia näkee puolisostaan kertovissa tiedoissa väärän pojan kuvan. Herää epäilys, että onko hänelle sittenkin tarkoitettu toinen. Kun lisäksi Cassia saa isoisältään lahjaksi kielletyn runon, jota ei saisi enää olla olemassa, tulee hänen koko maailmankuvaansa särö ja hän alkaa ihmettelemään...

Tarkoitetussa on toisaalta hyvin perinteinen kielletyn rakkauden ja kolmiodraaman kuvio, mutta Tarkoitettu on myös paljon enemmän. Se on kuvaus yksilön henkisestä kasvusta, täydellisenä pidetyn auktoriteetin kyseenalaistamisesta ja oman tien löytämisestä.

Kirja ei ole pelkästään nuorten romantiikkaa, vaikka siinä onkin hyvin riipaisevan kaunis rakkaustarina, vaan siinä on myös syvällisempää (uskallan sanoa jopa filosofista) pohdintaa elämästä. Henkilöhahmot ovat aitoja, sympaattisia ja helposti samaistuttavia. Herkällä kuvauksellaan tämä kirja sai minut nyyhkimään monessa kohtaa. Tarina oli mielenkiintoisesti rakennettu ja sijoitus tulevaisuuteen ehdottomasti toimiva. Suosittelen!

Kannesta on vielä todettava, että se on minusta ihana ja kertoo kirjan sisällöstä paljon!

Lisätietoa: Tarkoitettu esiteltynä Tammen sivuilla ja kirjailijasta Wikipediassa