J. R. Ward: Pimeyden rakastaja - Mustan tikarin veljeskunta 1

J. R. Ward: Pimeyden rakastaja - Mustan tikarin veljeskunta 1

(Dark Lover, 2005)

Basam Books, 2009, 442 sivua, ISBN 978-952-5734-30-0

Suomentanut Marke Ahonen

Luettu 29.12.2013

Mustan tikarin veljeskunta -sarja on ollut jo pitkään lukulistallani. Aloitin jo kerran tätä Pimeyden rakastajaa pari vuotta sitten, mutta jostain syystä lukeminen lopahti puolivälissä kirjaa. Onneksi uskalsin tarttua teokseen uudestaan, sillä nyt luin sen suorastaan ahmien viime joululomallani. (Näin radikaalisti lukufiilikset voivat näköjään vaihdella saman kirjan kohdalla!)

Heti alkuun positiivinen huomio, että tämän kirjasarjan vampyyrimiehet eivät ole mitään kiiltokuvapoikia, vaan astetta rosoisempia ja synkempiä hahmoja. Heistä ei maalata mitään täydellistä kuvaa (paitsi tietenkin rakastajina...heh heh ;), vaan heikkoudet tuodaan esiin myös piilottelematta. Olin pitkään siinä uskossa, että kirjailija J. R. Ward on mies! Naiseksi hän kirjoittaa uskottavan "miehekkäästi" ja karskisti jotkut kohtaukset ja esim. mieshahmojen väliset keskustelut jne.

Tässä aloitusosassa esitellään Mustan tikarin veljeskunnan jäsenet Wrath, Darius, Tohrment, Rhage, Zsadist, Phury ja Vishous. Wrath on veljeskunnan sokea johtaja, joka rakastuu Beth -nimiseen puolivampyyriin. Veljet ovat mielenkiintoisesti erilaisia persoonia ja kiinnostus heitä jokaista kohtaan vain kasvoi lukiessa koko ajan. (Erityisesti kaksoset Zsadist ja Phury jäivät mieleen...) Vampyyrien lisäksi tarinassa esiintyy ihmispoliisi Butch, joka on kiinnostunut Bethistä. Kirja tarjoaakin runsaasti romantiikkaa ja erotiikkaa... ;)

Pidin siitä, että Ward kirjoittaa myös veljeskunnan vihollisten, lesserien, näkökulmasta. Tässä osassa saamme seurata Harvennuskunnan ykkösmiestä ("esilesseriä") nimeltä Herra X, jonka tehtävänä on rekrytoida Harvennuskuntaan lisää lessereitä ja näin päästä tavoitteeseensa eliminoida kaikki veljeskunnan jäsenet. Herra X:n näkökulma oli samanaikaisesti kiehtovaa ja karmivaa luettavaa!

Pimeyden rakastaja on kelpoviihdettä parhaimmillaan! Siinä on moniulotteisia henkilöhahmoja, huumoria, jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä. Kirja oli nopealukuinen ja pidin siitä, että luvut olivat lyhyitä. Tarinan lopussa tuli yksi iso yllätys ja siinä jätettiin kutkuttavasti juonenlankoja kesken jatko-osia silmälläpitäen. Loppufiilis: hyvä mieli ja hinku hakemaan kirjastosta seuraava osa!

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat tummasävyistä ja toimintapitoista aikuisten fantasiaa, ja jotka tuntevat vetoa kuumiin vampyyriuroksiin (eivätkä säikähdä yksityiskohtaista erotiikkaa). Pimeyden rakastaja tarjoaa vaihtelua niille, jotka ovat kyllästyneet esim. Twilightin kiiltokuvavampyyreihin.

Tähdet: ****

Mustan tikarin veljeskunta -sarjan osat:

1. Pimeyden rakastaja
2. Ikuinen rakastaja
3. Herätetty rakastaja
4. Paljastettu rakastaja
5. Sitomaton rakastaja
6. Varjeltu rakastaja
7. Koston rakastaja
8. Minun rakastajani
9. Vapautettu rakastaja
10. Uudestisyntynyt rakastaja
11. Rakastaja - vihdoinkin
Mustan tikarin veljeskunta: Sisäpiirin tietoa

Rhyannon Byrd: Suden taisto - Veren viemät 1

 Rhyannon Byrd: Suden taisto - Veren viemät 1

(Last Wolf Standing, 2008)

Harlequin, 2011, 349 sivua, ISBN 978-91-640-8327-2

Suomentanut Eeva Parviainen

Rhyannon Byrdin Suden taisto on ihkaensimmäinen Harlequin nocturne -sarjan kirja, jonka olen lukenut (ja ylipäätään ensimmäinen Harlequin minulle). Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tartuin tähän Harlequiniin ainoastaan paranormaalin romantiikan ystävänä, "tavallisiin harlekiineihin" en varmaan koskaan tule tutustumaan, sen verran tiukasti on juurtunut käsitys harlekiineista roskakirjallisuutena...

Mutta asiaan... Suden taisto kertoo Masonista, joka on puoliksi Lucan (ihmissusi) ja puoliksi ihminen. Hän tapaa eräänä päivänä ihmisnaisen nimeltä Torrance ja nämä kaksi tuntevat heti vetoa toisiinsa. Masonin tehtävänä on kuitenkin kaataa luopiosusi Simmons ja pian myös Torrance joutuu vaarallisesti vedetyksi mukaan susijuttuihin.

Täytyypä todeta, että tämä kirja oli kyllä Viihdettä parhaimmillaan: huumoria, romantiikkaa, erotiikkaa ja jopa vähän jännitystäkin! Siis täydellistä kesälukemista riippumatossa köllöttelyyn (tai miksei myös syksyn pimeneviin iltoihin). Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja erityisesti Masonin kaveri Jeremy vaikutti kiinnostavalta tyypiltä. Itse Mason alkoi valitettavasti ärsyttämään loppua kohden.

Hieman huvitti, kun jo kirjan toisella sivulla minittiin "pullottavat ruumiinosat"... Mietin että voi ei, onko tämä nyt koko ajan tätä! ;) Onneksi ei sentään. Tosin paikoitellen romantiikkapuoli meni omaan makuuni ihan överiksi. Sen sijaan taas esim. taistelukohtaukset ohitettiin kirjassa aika reippaalla kädellä, mistä huomasi kyseessä olevan ensisijaisesti romantiikkaromaani ja ns. naistenkirja. Vähän turhan kesyä kamaa omaan makuuni eli olisin kaivannut enemmän taisteluita ja jännitystä.

Susijutut olivat minulle kirjan mielenkiintoisinta antia, vaikken yleisesti olekaan ihmissusista niin viehättynyt. (Paranormaalin romantiikan saralta kun löytyy monia mielenkiintoisempia otuksia...) Kirjan juoni parani loppua kohden ja lopetus oli lupaava ajatellen sarjan seuraavaa osaa (ehkä lisää Jeremyä?).

Suosittelen kirjaa kaikille paranormaalin romantiikan ystäville ja/tai kevyttä kesäviihdelukemista kaipaaville!

(Kirja luettu heinäkuussa 2012)

J. D. Robb: Alaston kuolema

Tämän Alaston kuolema -kirjan kohdalla tein itselleni kaksi uutta aluevaltausta. Ensinnäkin tutustuin nyt ensikertaa tähän viihdekirjallisuuden tuotteliaimpiin lukeutuvaan ja suosittuun konkariin nimeltä Nora Roberts. Toiseksi tämä oli ensimmäinen futuristinen dekkari, jonka olen lukenut. Luin nuoruudessani paljon dekkareita, mutta kyllästyin niihin vähitellen, kun tuntuivat aina noudattavan samaa kaavaa ja juonet olivat niin ennalta-arvattavia. Nykyään luen siis aika vähän dekkareita, enkä olisi tähänkään tarttunut, jollei minua olisi houkutellut kirjan science fiction -aspekti eli tulevaisuuteen sijoittuvat tapahtumat. (Sekä kirjan erittäin kaunis kansi, joka kiinnitti huomioni kirjaston hyllyssä.)

Alaston kuolema aloittaa samalla dekkarisarjan, jonka Nora Roberts on kirjoittanut kirjailijanimellä J. D. Robb. (Suomeksi sarjassa on ilmestynyt vain ensimmäiset kuusi osaa.) Alastomassa kuolemassa seurataan komisario Eve Dallasin murhatutkimuksia New Yorkissa vuonna 2058. Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun eräs ammattilaisseuralainen murhataan kylmäverisesti ja Eve saa jutun selvitettäväkseen. Tutkimuksesta ei tule kuitenkaan helppo, sillä tapaus on arkaluontoinen poliittisten kytköstensä vuoksi. Asiaa mutkistaa entisestään se, että Eve huomaa pian tuntevansa seksuaalista vetoa mieheen, jota epäilee murhaajaksi...

Mikään ei ole niin tympäisevää, kuin "scifi-kirja", joka sijoittuu tulevaisuuteen, mutta sitten kyseinen tulevaisuus ei näykään kirjan juonessa juuri ollenkaan tai hyvin vähän. Ei onneksi tämän kirjan kohdalla! Kirjaa lukiessa koki vahvasti, että nyt ollaan jossakin muussa ajassa. Kirjassa kuljettiin ilma-aluksilla, tilattiin ruoka ateriamaatista, ohjattiin suihkua ja hissiä ääniohjauksella ja luettiin lehdet näyttöruudulta... ym. Tällaisten "tulevaisuusherkkujen" lisäksi kirja oli muutenkin viihdyttävä ja mukaansa tempaiseva, joten en ihmettele Robertsin suosiota viihdekirjailijana.

Kuten jo totesin olen perusdekkareihin vähän kyllästynyt, mutta Alaston kuolema säilytti mielenkiintonsa alusta loppuun henkilöhahmojensa ja tulevaisuuskuvansa ansiosta. Päähenkilöstä oli helppo pitää: itsenäinen voimakas nainen, jossa kuitenkin myös heikko/herkkä puoli. Positiivista oli myös se, että kirja sai minut miettimään syvällisempiä juttuja kuten prostituution laillistamista ja sen seurauksia. Ainoana miinuksena on sanottava juonen ja loppuratkaisun ennalta-arvattavuus eli en päässyt yllättymään juuri missään vaiheessa.

Vaikkei Alaston kuolema mikään huipputeos ollutkaan, niin voin hyvin kuvitella lukevani tätä sarjaa vielä lisää esim. kevyenä kesälukemisena. Jännitys kera eroottisen latauksen toimii, pakko myöntää! ;)

Näyte sivuilta 12-13:

    "Tapaus on poliittisista syistä arkaluontoinen. Uhri on
24-vuotias valkoihoinen nainen. Hän menetti henkensä
vuoteessa."
    Eve kohotti toista kulmaansa. "Runollista, koska hän
ansaitsi elantonsakin vuoteessa. Miten hän kuoli?"
    "Tämä on vähän ongelmallinen juttu. Haluan, että näet
itse."
    He lähtivät huoneen poikki. Kumpikin otti esiin kapean
spraypullon ja suihkutti sen sisältämää ainetta käsiinsä,
jotta niistä ei olisi jäänyt rasva- eikä sormenjälkiä.
Makuuhuoneen ovella Eve suihkutti vielä saappaidensa
pohjat, niin ettei niihin tarttuisi kuituja, irtohiuksia eikä
ihonpalasia.

Robb, J. D.: Alaston kuolema

(Naked in Death, 1995)

Gummerus, 2004, 389 sivua, ISBN 951-20-6598-3

Suomentanut Satu Leveelahti

Eve Dallas -sarja (In Death -sarja):

Alaston kuolema (Naked in Death)

Maineikas kuollessaan (Glory In Death)

Kuoleman ikuistama (Immortal In Death)

Kuoleman hurmio (Rapture In Death)

Kuoleman riitit (Ceremony in Death)

Kuoleman enkeli (Vengeance in Death)

Charlaine Harris: Veren imussa - Sookie Stackhouse 4

Sookien seikkailut ovat pyörineet alitajunnassa ja vuoroaan odottamassa jo pitkään, mutta vasta nyt joululomalla sain vihdoin luettua tämän sarjan neljännen osan. Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjat ovat olleet oikein mukavia, viihdyttäviä ja keveitä välipalakirjoja, eikä tämä Veren imussa tee poikkeusta.

Sookie on juuri selvinnyt edellisen kirjan verilöylyistä ja antanut vampyyreille porttikiellon kotiinsa. Veren imussa -kirjan alussa Sookie vannoo, ettei ajaudu enää hankaluuksiin ja pysyy erossa vampyyreista ja muusta sellaisesta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Sookie ottaa kotiinsa huolehdittavakseen vampyyri Ericin, joka on menettänyt muistinsa vaarallisten ja voimakkaiden ihmissusi-noitien toimesta. Kun vielä Sookien veli Jason katoaa kuin tuhka tuuleen, tulee Sookie taas vedetyksi mukaan jännittäviin tapahtumiin.

Minulle tämä oli ehkä tähän asti viihdyttävin Sookie-kirja! Oli sopivasti jännitystä ja toimintaa, mutta ei kuitenkaan niin överiksi vedettyä verenvuodatusta kuin edellisessä kirjassa. Kun lisäksi Ericin ja Sookien välille kehittyi sutinaa, oli kirjaa entistäkin viihdyttävämpi lukea. (Eric kun on niin vastustamaton hahmo niin kirjassa kuin tv-sarjassakin!) Tämä kirja oli mielestäni myös eroottisessa mielessä sarjan rohkein tähän mennessä. Eli oikein viihdyttävää lukemista vampyyrierotiiikan ystäville! ;)

Näyte sivuilta 26-27:

     "En tiedä. Onko minun nimeni Eric?" Hän näytti säälittävältä

autoni etulyhtyjen valossa. 

     "Huh." Sen järkevämpää sanottavaa en keksinyt. "Käytät ny-

kyisin nimeä Eric Northman. Miksi sinä olet täällä?"

     "En tiedä sitäkään."

     Kuva alkoi hahmottua. "Ihan totta? Etkö muista mitään?" Yri-

tin räpistellä irti tunteesta, että hetkenä minä hyvänsä Eric virnis-

täisi, selittäisi kaiken ja nauraisi, ja sitten sotkisi minut taas johon-

kin soppaan mikä johtaisi siihen, että... minua satutettaisiin.

     "Ihan totta." Eric astui askeleen lähemmäksi, ja hänen paljas val-

koinen rintakehänsä sai minut värisemään myötätunnosta kanan-

lihalla. Nyt kun en enää ollut kauhuissani, tajusin myös miten sur-

kealta hän näytti. En koskaan ennen ollut nähnyt itsevarman Ericin

kasvoilla sellaista ilmettä, ja se teki minutkin oudon surulliseksi.

     "Kai sinä sentään tiedät olevasi vampyyri?"

Harris, Charlaine: Veren imussa

(Dead to the World, 2004)

Gummerus, 2011, 328 sivua, ISBN 978-951-20-8377-0

Suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo

Sookie Stackhouse -sarja:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi (miniarvioni kirjasta)
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö
Pahaa verta Chicagossa (tulossa 2012)

Lisätietoa: kirjailijasta Wikipediassa ja kirja Adlibriksessä
Blogeissa: mm. Kirjamielellä, Morren maailma, Saraseenin maailma, Jos vaikka lukisi...