Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Luettu: 18.12.2011

Vuoden Finlandia Junior -voittaja olisi hyvinkin todennäkäisesti saapunut tietoisuuteeni ja lukemisekseni jotain kautta, mutta tällä kertaa kyseessä oli Streisand-ilmiöstä oppinsa unohtanut, salaliittoihin taipuvainen, kaikesta paremmin tietävä persupoliitikon alku Markus Lehtipuu, joka Uuden Suomen -sittemmin jostain syystä poistetussa- blogissaan otti useammankin herneen useampaankin aukkoonsa tämän kirjan palkitsemisesta valtion rahoilla, sillä hänestä kahden 14-vuotiaan tytön seksisuhde on pedofiliaa. Myös eräs erittäin rohkea kirjablogististimme huomautti tyypille, että pedofilia edellyttää aikuista osapuolta. Ei liene myöskään yllätys, ettei Lehtipuu ollut kirjaa edes lukenut, mutta sehän tunnetusti ei näitä erektiossa seisovia (valkoisia heteromies-) moraalinvartijoita estä "penetroitumasta" suomalaisten herkkää kristillistä moraalia murentaviin asioihin.

Valoa valoa valoa on kertomus kesästä 1986: Tshernobyl räjähtää ja säteilyn valuessa Suomeen kaksi 14-vuotiasta tyttöä, Mariia ja Mimi, tapaavat ja löytävät toisistaan ystävyyden ja rakkauden.

Kaunis, kaunis, kaunis! Huotarisen runollinen teksti soljuu hienosti eteenpäin, eikä kirjaa voi oikein tauollekaan jättää. Lisäksi neljännen seinän toistuva rikkominen tuo tarinaan aivan oman lisänsä: aivan kuin minäkin olisi osa Mimin ja Mariian rakkautta! Sitä paitsi se kieli... "Älä lyö sydän. Älä lyö lyötyä."... ei, kaikki yritykset ovat latteita. Kyllä te saatte lukea tämän itse ja nauttia sen sarjatulena tulevasta valosta valosta valosta. Vaikka pelkäisitte minunlaillani sekä rakkautta että ydinräjähdyksiä.

Listani serkuilleni tulevaisuudessa lahjaksi annettavista kirjoista sai jälleen uuden asukin.

-----

Valoa valoa valoa muualla:
Parnasso
Turun Sanomat
Sivupiiri.fi
Kirjainten virrassa -blogi
Sonjan lukuhetket -blogi
Lastenkirjahylly
Luen ja kirjoitan -blogi