Luettu: 3.1.2012
Ei riitä itsekuri; toistaiseksi viimeistä McDermidiä viedään.
Fever of the Bone (ei suomennettu) on psykologi Tony Hillin ja ylikonstaapeli (suurin piirtein, molemmat ovat yksiköidensä pomoja) Carol Jordanin kuudes rikosromaani. Tällä kertaa Carol saa uuden pomon, jonka mielestä Tony Hillin käyttäminen rikostutkinnassa vie liikaa varoja. Niinpä Hill päätyy Worcesteriin avustamaan paikallista poliisia tapauksessa, jossa päivän kadoksissa ollut teinityttö on löydetty kuolleena, muovipussi päässä ja sukupuolielimet silvottuina. Samaan aikaan Carolin tiimi saa ilmoituksen kadonneesta teinistä. Kun samainen teini löytyy kuolleena ja silvottuna, ja seuraava teini on jo hukassa, alkaa se kuuluista taistelu aikaa vastaan kun Carol tiimeineen pyrkii löytämään pahiksen ennen seuraavan lapsen ruumista.
Koko romaanin kantavin lanka lienee lukijan osuus tapauksia yhdistävänä linkkinä; on varsin ärsyttävää, kun näkee lukijana yhtäläisyydet sekä Tonyn että Carolin tapauksissa, mutta kiitos uuden pomon nämä kaksi eivät voi kommunikoida toisilleen juuri sitä olennaista, lehdistä pois jätettyä ulottuvuutta joka ne yhdistäisi eli genitaalimutilaatiota. Tämä tunne sen kuin vahvistuu, kun alkaa itse vetämään johtopäätöksiä rikoksista Tonyn tapaan, varsinkin sen että mutilaatioista huolimatta kyse ei ole seksuaalisesti motivaatioituneesta rikoksesta.
Tällä kertaa McDermid on jättänyt rikollisen mielenliikkeet lukijan ulottumattomiin: ei päiväkirjalainauksia, ei edes lyhyitä vilauksia tyypin pään sisälle. Minusta tämä on hieman harmillista, joskin lopetuksen kannalta ymmärrettävää; se nyt vain on tekniikka, jolla McDermid ensimmäisessä neljässä dekkarissa huomioni ja kiitokseni sai. Kyllä tämä silti tunnelmaa latistaa, varsinkin kun huomiota enemmän saa nyt uhrien perheiden reaktiot ja se koko emotionaalinen puoli rikostutkinnassa. Tunteista puheen ollen... Carolin ja Tonyn ollako vai eikö olla -leikki alkaa käydä hermoille. Ilmeisesti McDermid ei oikein halua käyttää tätä kliseistä romanssiaspektia, mutta siitä huolimatta se jännite pitää jostain syystä olla. Ei ymmärrä.
Ekstratunteita herättää myös Tonyn tutustuminen edesmenneeseen isäänsä. Siinä toinen hieman turhan paljolla kohtalonuskolla ryyditetty juonikäänne. Itse toivoin, että Tonyn isä olisi se murhaaja ja Tony listan viimeinen ranskalainen viiva, mutta ikävä kyllä tyypin kuolema oli turhan julkinen ja siten turhan hyvin dokumentoitavissa, että kuoleman teeskenteleminen olisi onnistunut. Minusta kun olisi ollut niin mielenkiintoista, jos Tonyn saalistajanaisti olisikin tullut isän, ei pahis-äidin puolelta. No, ehkä se olisi venyttänyt uskottavuuden rajoja vähän liikaa.
Viimeisin Hill/Jordankin on ilmestynyt viime vuonna, mutta pitänee odottaa jonkun aikaa, ennen kuin sen hinta laskee (järkyttävää, että kääntämättömästä pokkarista pyydetään samoja hintoja kuin suomennetuista hieman vanhemmista kovakantisista... tuttut!).
-----
Fever of the Bone muualla:
The Guardian (englanniksi)
Independent (englanniksi)
EuroCrime (englanniksi)
Mostly Fiction Book Reviews (englanniksi)
Sunnie's Book Blog (englanniksi)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Val McDermid. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Val McDermid. Näytä kaikki tekstit
Val McDermid: Beneath the Bleeding
Luettu: 13.12.2011
Kolmas McDermid tänä syksynä. Mistäs nyt tuulee?
Beneath the Bleeding (ei suomennettu) on Hill/Jordan -sarjan viides osa. Tällä kertaa profiloija Hill saa kirveestä, kun hän sivutyössään paikallisessa rikosmielisairaalassa kohtaa erään irti päässeen murhaajan. Näinpä Hill joutuu kirjan ajaksi Bradfield Crossin sairaalaan. Samaan aikaan Hillin ystävää ja vuokralaista, Bradfieldin poliisin erikoisyksikköpomo Carol Jordania ja tämän tiimiä työllistää paikallisen jalkapallojoukkueen supertähden myrkytys ja sittemmin murha. Kesken tutkinnan samaisen joukkueen stadioni räjähtää aiheuttaen runsaasti ihmisvahinkoja. Homma vaikeutuu entisestään, kun johtoporras päättää jalkapalloilijan murhan ja räjähdyksen olevan terroristien tekosia. Ja lisää myrkytyksiä on toki tiedossa.
Beneath the Bleeding ei ole ollut yhdenkään Murha mielessä -jakson perustana, joten tämä oli minulle kerrankin alusta asti aivan uutta. Ei McDermidin parhaimmistoa, vaikka nopeasti tulikin luettua kun ei oikein voinut keskenkään jättää. Murhan motiivi loppujen lopuksi onkin melko tavallinen - kateus-, mutta metodi on mielenkiintoinen: myrkytys. Nyt tekisi mieli lukea näistä myrkyistä lisää. Kirjan parasta antia on Tonyn äidin hahmon esittely: erittäin hyvä esimerkki siitä, ettei lisääntymiselinten olemassaolo (ja heterous) takaa vähäisintäkään taitoa vanhemmuuteen. Saapa nähdä, näkyykö äitsykkää lisää toistaiseksi viimeisimmässä Hill/Jordan -dekkarissa.
-----
Beneath the Bleeding muualla:
The Guardian (englanniksi)
EuroCrime.co.uk (englanniksi)
Bookreporter.com (englanniksi)
Chris High (englanniksi)
Bookgasm.com (englanniksi)
Kolmas McDermid tänä syksynä. Mistäs nyt tuulee?
Beneath the Bleeding (ei suomennettu) on Hill/Jordan -sarjan viides osa. Tällä kertaa profiloija Hill saa kirveestä, kun hän sivutyössään paikallisessa rikosmielisairaalassa kohtaa erään irti päässeen murhaajan. Näinpä Hill joutuu kirjan ajaksi Bradfield Crossin sairaalaan. Samaan aikaan Hillin ystävää ja vuokralaista, Bradfieldin poliisin erikoisyksikköpomo Carol Jordania ja tämän tiimiä työllistää paikallisen jalkapallojoukkueen supertähden myrkytys ja sittemmin murha. Kesken tutkinnan samaisen joukkueen stadioni räjähtää aiheuttaen runsaasti ihmisvahinkoja. Homma vaikeutuu entisestään, kun johtoporras päättää jalkapalloilijan murhan ja räjähdyksen olevan terroristien tekosia. Ja lisää myrkytyksiä on toki tiedossa.
Beneath the Bleeding ei ole ollut yhdenkään Murha mielessä -jakson perustana, joten tämä oli minulle kerrankin alusta asti aivan uutta. Ei McDermidin parhaimmistoa, vaikka nopeasti tulikin luettua kun ei oikein voinut keskenkään jättää. Murhan motiivi loppujen lopuksi onkin melko tavallinen - kateus-, mutta metodi on mielenkiintoinen: myrkytys. Nyt tekisi mieli lukea näistä myrkyistä lisää. Kirjan parasta antia on Tonyn äidin hahmon esittely: erittäin hyvä esimerkki siitä, ettei lisääntymiselinten olemassaolo (ja heterous) takaa vähäisintäkään taitoa vanhemmuuteen. Saapa nähdä, näkyykö äitsykkää lisää toistaiseksi viimeisimmässä Hill/Jordan -dekkarissa.
-----
Beneath the Bleeding muualla:
The Guardian (englanniksi)
EuroCrime.co.uk (englanniksi)
Bookreporter.com (englanniksi)
Chris High (englanniksi)
Bookgasm.com (englanniksi)
Val McDermid: The Torment of Others
Luettu: 21.10.2011
Jäi McDermid-vaihe päälle. Lukuun siis seuraava Hill/Jordan-dekkari.
The Torment of Others (ei suomennettu): Jordan yrittää löytää elämänlankansa edellisosan päätöksen jälkeen ja päättää tehdä sen ryhtymällä Bradfieldin poliisin erikoisrikosryhmän pomoksi. Aluksi porukka keskittyy ratkaisemattomiin tapauksiin, muun muassa kahden kadonneen pikkupojan etsimiseen, kunnes punaisten lyhtyjen alueella löytyy sänkyyn sidottu ja viimeiseen asti silvottu prostituoidun ruumis. Rikoksen tekijä tiedetään, mutta asiassa on pieni mutta: tyyppi on ollut rikosmielisairaalassa useamman vuoden saatuaan tuomion täysin samanlaisista murhista. Homma menee päin helvettiä viimeistään siinä vaiheessa, kun Jordanin ryhmän juniori Paula MacIntyre pannaan kaduille syötiksi, mutta murhaaja kidnappaakin Paulan ja saa koko Bradfieldin poliisiin etsimään Paulaa niin obsessiivisesti, että kokonaiskuva -koko verisen nukketeatterin mestari- meinaa unohtua.
Tähän kirjaan perustuu toinen neloskauden jaksoista Wire in the Bloodissa (suom. Murha mielessä). Kyseinen jakso on ensimmäinen, johon sarjaan törmäsin ja muistan miettineeni etten ole aiemmin nähnyt ketään jolla olisi niin siniset silmät, kuin Tony Hillia esittävällä Robson Greenilla. Jäin sarjaan koukkuun, ja sittemmin kuudennen kauden jälkeen joku tampio brittiläisellä neloskanavalla päätti olla jatkamatta sarjaa.
Joka tapauksessa, tähän kirjaan tullessani tiesin suurin piirtein mikä tämän kertaisen rikoksen juoni oli, joten sen kautta ei tullut yllätyksiä. Itseäni on ärsyttänyt himpun verran sarjan aiemmat osat, joissa Hillin ja Jordanin välille on vähän kerrallaan rakennettu romanttisen suhteen mahdollisuutta. Tormentissa homma saa jo konkreettisia mittasuhteita ja sekös minunlaista antiromantikkoa ärsyttää. Tonyn pitää olla se ekstentrinen älykkö, joka on emotionaalisesti vajaa! Ja nyt sillä on suhde, perkele! Mutta toisaalta, tämä on se osa sarjasta, mistä olen erityisesti pitänyt: rikkinäinen ja silti hyväksytty hahmo. Olen ehkä hieman paha ihminen tunnustaessani, että toivon heidän suhteensa epäonnistuvan tai ainakin saavan suuria esteitä jatko-osissa. Ja seuraava osahan on Beneath the Bleeding. Takakannen tekstistä päätellen tästä ei ole tehty jaksoa sarjaa varten, joten täysin uutta tiedossa. JES!
-----
The Torment of Others muualla:
Telegraph (englanniksi)
Reactions to Reading -blogi (englanniksi)
Kelsey's Book Corner -blogi (englanniksi)
Jäi McDermid-vaihe päälle. Lukuun siis seuraava Hill/Jordan-dekkari.
The Torment of Others (ei suomennettu): Jordan yrittää löytää elämänlankansa edellisosan päätöksen jälkeen ja päättää tehdä sen ryhtymällä Bradfieldin poliisin erikoisrikosryhmän pomoksi. Aluksi porukka keskittyy ratkaisemattomiin tapauksiin, muun muassa kahden kadonneen pikkupojan etsimiseen, kunnes punaisten lyhtyjen alueella löytyy sänkyyn sidottu ja viimeiseen asti silvottu prostituoidun ruumis. Rikoksen tekijä tiedetään, mutta asiassa on pieni mutta: tyyppi on ollut rikosmielisairaalassa useamman vuoden saatuaan tuomion täysin samanlaisista murhista. Homma menee päin helvettiä viimeistään siinä vaiheessa, kun Jordanin ryhmän juniori Paula MacIntyre pannaan kaduille syötiksi, mutta murhaaja kidnappaakin Paulan ja saa koko Bradfieldin poliisiin etsimään Paulaa niin obsessiivisesti, että kokonaiskuva -koko verisen nukketeatterin mestari- meinaa unohtua.
Tähän kirjaan perustuu toinen neloskauden jaksoista Wire in the Bloodissa (suom. Murha mielessä). Kyseinen jakso on ensimmäinen, johon sarjaan törmäsin ja muistan miettineeni etten ole aiemmin nähnyt ketään jolla olisi niin siniset silmät, kuin Tony Hillia esittävällä Robson Greenilla. Jäin sarjaan koukkuun, ja sittemmin kuudennen kauden jälkeen joku tampio brittiläisellä neloskanavalla päätti olla jatkamatta sarjaa.
Joka tapauksessa, tähän kirjaan tullessani tiesin suurin piirtein mikä tämän kertaisen rikoksen juoni oli, joten sen kautta ei tullut yllätyksiä. Itseäni on ärsyttänyt himpun verran sarjan aiemmat osat, joissa Hillin ja Jordanin välille on vähän kerrallaan rakennettu romanttisen suhteen mahdollisuutta. Tormentissa homma saa jo konkreettisia mittasuhteita ja sekös minunlaista antiromantikkoa ärsyttää. Tonyn pitää olla se ekstentrinen älykkö, joka on emotionaalisesti vajaa! Ja nyt sillä on suhde, perkele! Mutta toisaalta, tämä on se osa sarjasta, mistä olen erityisesti pitänyt: rikkinäinen ja silti hyväksytty hahmo. Olen ehkä hieman paha ihminen tunnustaessani, että toivon heidän suhteensa epäonnistuvan tai ainakin saavan suuria esteitä jatko-osissa. Ja seuraava osahan on Beneath the Bleeding. Takakannen tekstistä päätellen tästä ei ole tehty jaksoa sarjaa varten, joten täysin uutta tiedossa. JES!
-----
The Torment of Others muualla:
Telegraph (englanniksi)
Reactions to Reading -blogi (englanniksi)
Kelsey's Book Corner -blogi (englanniksi)
Val McDermid: The Last Temptation
Luettu: 6.9.2011
Tuli dekkarin nälkä, ja silloin parasta lääkettä on Val McDermidin Hill/Jordan -sarja (jonka kaksi edellistä on tullut jo luettua).
The Last Temptationissa (suom. Viimeinen kiusaus) Keski-Euroopassa alkaa löytyä kokeellisen psykologian tutkijoita kuolleina varsin omalaatuisella tavalla: hukkuneina vedettömissä tiloissa. Alun perin tämä eri maissa ja maiden eri aluilla toimiva murhaaja jäi poliisin tutkan ulkopuolelle, kunnes saksalainen etsivä ja hollantilainen etsivä jakavat netissä työkokemuksiaan ja tulevat vanhingossa huomanneeksi, että hollantilaismurha kuulostaa sangen tutulta. Paikalle kutsutaan Tony Hill, jonka kollega on murhaajan viimeisin uhri. Hänen avullaan eri maiden byrokratioita venytetään, että tämä Euroopan historian synkimmistä kolkista motivaationsa saava sarjamurhaaja saadaan kiinni.
Toisessa pääjuonessa Carol Jordan päätyy Berliiniin uransa vaarallisimman jutun myötä, undercover-työhön esittämään eurooppalaista, rikollista liikenaista joka nyt vain sattuu näyttämään kovasti kyseisen maanosan pahimman järjestäytyneen rikollisuuden pomon juuri kuolleelta tyttöystävältä. Homma ei lopulta mene niin kuin Strömsössä, kun Hill ja Jordan tekevät yksinkertaisen virheen, joka rikkoo koko illuusion Jordanin valeidentiteetin ympäriltä verisin tuloksin.
Kyllä vain, McDermidin taika on edelleen toiminnassa. Unirytmi saa kenkää, kun en vaan malta pitää kirjasta taukoa. Se kuuluisa "yksi luku enää ja sitten lopetan" sai taas käyttöä. The Last Temptation ei ole yhtä hyvä kuin edelliset kaksi McDermidiä: minulle olisi hyvin riittänyt pelkkä sarjamurhaaja story arc, sillä Carolin undercover-jutun lisääminen juoneen -vaikkakin varsin hatunnoston arvoinen yritys- ei oikein toimi, sillä se on turhan irrallinen Tonyn juttuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tämä kirja olisi lukemisen arvoinen, ei ollenkaan. McDermid käyttää tuttua metodiaan paljastaessaan murhaajan lukijoille heti alussa, joten tyypin mielenmaiseman ymmärtäminen ja tämän motivaation käsittäminen on suuressa osassa. Itse asiassa tämä murhaaja on tietyssä mielessä ymmärrettävä ja osin jopa hyväksyttävä.
Toisin kuin Hesarin (ks. alla) arvostelija, en onnekseni ole juurikaan kiinnostunut, onko Hillin ja Jordanin välinen ihmissuhde uskottava vai ei, enkä lukenut kirja suomennosta, joten loppujen lopuksi juoni eteni varsin hyvällä flow'lla. Tästä kirjasta on tehty Hill/Jordan-dekkareiden inspiroimaan "Murha mielessä" -sarjaan oma jaksonsa: siitä on pudotettu tämä undercover osa, joten voin melko varmasti sanoa, että se toimii paremmin. Kirja sarjan seuraava osa, Torment of Others, on jo odottamassa, ja vaikka siihenkin perustuva jakso on tehty, kirjassa se tunnelma ja ahdistus säilyy pidemmän aikaa ja tarjoaa "pahiksen" (olettaen että ratkaisu on sama kuin TV-sarjassa) mielenliikkeisiin paremman ikkunan. Hrr...
-----
The Last Temptation muualla:
Helsingin Sanomat
Xerxes-blogi
I'm so excited... -blogi
Tuli dekkarin nälkä, ja silloin parasta lääkettä on Val McDermidin Hill/Jordan -sarja (jonka kaksi edellistä on tullut jo luettua).
The Last Temptationissa (suom. Viimeinen kiusaus) Keski-Euroopassa alkaa löytyä kokeellisen psykologian tutkijoita kuolleina varsin omalaatuisella tavalla: hukkuneina vedettömissä tiloissa. Alun perin tämä eri maissa ja maiden eri aluilla toimiva murhaaja jäi poliisin tutkan ulkopuolelle, kunnes saksalainen etsivä ja hollantilainen etsivä jakavat netissä työkokemuksiaan ja tulevat vanhingossa huomanneeksi, että hollantilaismurha kuulostaa sangen tutulta. Paikalle kutsutaan Tony Hill, jonka kollega on murhaajan viimeisin uhri. Hänen avullaan eri maiden byrokratioita venytetään, että tämä Euroopan historian synkimmistä kolkista motivaationsa saava sarjamurhaaja saadaan kiinni.
Toisessa pääjuonessa Carol Jordan päätyy Berliiniin uransa vaarallisimman jutun myötä, undercover-työhön esittämään eurooppalaista, rikollista liikenaista joka nyt vain sattuu näyttämään kovasti kyseisen maanosan pahimman järjestäytyneen rikollisuuden pomon juuri kuolleelta tyttöystävältä. Homma ei lopulta mene niin kuin Strömsössä, kun Hill ja Jordan tekevät yksinkertaisen virheen, joka rikkoo koko illuusion Jordanin valeidentiteetin ympäriltä verisin tuloksin.
Kyllä vain, McDermidin taika on edelleen toiminnassa. Unirytmi saa kenkää, kun en vaan malta pitää kirjasta taukoa. Se kuuluisa "yksi luku enää ja sitten lopetan" sai taas käyttöä. The Last Temptation ei ole yhtä hyvä kuin edelliset kaksi McDermidiä: minulle olisi hyvin riittänyt pelkkä sarjamurhaaja story arc, sillä Carolin undercover-jutun lisääminen juoneen -vaikkakin varsin hatunnoston arvoinen yritys- ei oikein toimi, sillä se on turhan irrallinen Tonyn juttuun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tämä kirja olisi lukemisen arvoinen, ei ollenkaan. McDermid käyttää tuttua metodiaan paljastaessaan murhaajan lukijoille heti alussa, joten tyypin mielenmaiseman ymmärtäminen ja tämän motivaation käsittäminen on suuressa osassa. Itse asiassa tämä murhaaja on tietyssä mielessä ymmärrettävä ja osin jopa hyväksyttävä.
Toisin kuin Hesarin (ks. alla) arvostelija, en onnekseni ole juurikaan kiinnostunut, onko Hillin ja Jordanin välinen ihmissuhde uskottava vai ei, enkä lukenut kirja suomennosta, joten loppujen lopuksi juoni eteni varsin hyvällä flow'lla. Tästä kirjasta on tehty Hill/Jordan-dekkareiden inspiroimaan "Murha mielessä" -sarjaan oma jaksonsa: siitä on pudotettu tämä undercover osa, joten voin melko varmasti sanoa, että se toimii paremmin. Kirja sarjan seuraava osa, Torment of Others, on jo odottamassa, ja vaikka siihenkin perustuva jakso on tehty, kirjassa se tunnelma ja ahdistus säilyy pidemmän aikaa ja tarjoaa "pahiksen" (olettaen että ratkaisu on sama kuin TV-sarjassa) mielenliikkeisiin paremman ikkunan. Hrr...
-----
The Last Temptation muualla:
Helsingin Sanomat
Xerxes-blogi
I'm so excited... -blogi
Val McDermid: The Wire in the Blood
Luettu: 30.10.2008
Tony Hill/Carol Jordan -sarja jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on sarjan toinen osa, The Wire in the Blood (suom. Kahlekuningas).
The Wire in the Blood -kirjassa, joka on saanut nimensä T.S. Eliotin runosta, psykologi Tony Hill antaa opiskelijaryhmälleen tehtävän: tässä lauma parina viime vuonna kadonneita nuoria, yrittäkää saada kasaan profiili mahdollisesta rikoksesta. Eräs opiskelijoista huomaa yhteneväisyyksiä, mutta Tony ja rikosetsivä Carol Jordan alkavat selvittää sarjaa nuorten tyttöjen murhia vasta, kun opiskelija itse löydetään murhattuna. Tekijä on kaiken logiikan mukaan kuuluisa TV-kasvo, mutta miten se todistetaan?
McDermid jatkaa The Mermaids Singingistä tuttua tekniikkaa päästää lukija tappajan mielenliikkeisiin ja murhahetkiin. Toisin kuin edeltäjässään ja monissa muissa dekkareissa, McDermid paljastaa murhaajan henkilöllisyyden heti sekä lukijalle että hahmoilleen, joten kirjan kantavana voimana on Tonyn ja Carolin mahdottomalta vaikuttava tehtävä saada kotiäitien ja teinityttöjen idoli, Jacko Vance, vastuuseen teoistaan, mieluiten ennen seuraavaa murhaa. Vaikka juoni yhtäkkiseltään kuulostaakin oudolta, se toimii. The Wire in the Blood piti taas lukea mahdollisimman nopeasti yöunien kustannuksella, sillä McDermidin kirjoitustavassa vain on sitä jotain. Vaikka loppuratkaisu onkin alusta asti selvillä, se ei jotenkin vain haittaa, vaan McDermid pitää lukijaa niin sanotusti otteessaan muilla keinoin. Ei ihan niin hyvä kuin The Mermaids Singing, mutta kyllä muutkin McDermidin toistaiseksi neljästä Hill/Jordan-teoksesta lukea.
Tony Hill/Carol Jordan -sarja jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on sarjan toinen osa, The Wire in the Blood (suom. Kahlekuningas).
The Wire in the Blood -kirjassa, joka on saanut nimensä T.S. Eliotin runosta, psykologi Tony Hill antaa opiskelijaryhmälleen tehtävän: tässä lauma parina viime vuonna kadonneita nuoria, yrittäkää saada kasaan profiili mahdollisesta rikoksesta. Eräs opiskelijoista huomaa yhteneväisyyksiä, mutta Tony ja rikosetsivä Carol Jordan alkavat selvittää sarjaa nuorten tyttöjen murhia vasta, kun opiskelija itse löydetään murhattuna. Tekijä on kaiken logiikan mukaan kuuluisa TV-kasvo, mutta miten se todistetaan?
McDermid jatkaa The Mermaids Singingistä tuttua tekniikkaa päästää lukija tappajan mielenliikkeisiin ja murhahetkiin. Toisin kuin edeltäjässään ja monissa muissa dekkareissa, McDermid paljastaa murhaajan henkilöllisyyden heti sekä lukijalle että hahmoilleen, joten kirjan kantavana voimana on Tonyn ja Carolin mahdottomalta vaikuttava tehtävä saada kotiäitien ja teinityttöjen idoli, Jacko Vance, vastuuseen teoistaan, mieluiten ennen seuraavaa murhaa. Vaikka juoni yhtäkkiseltään kuulostaakin oudolta, se toimii. The Wire in the Blood piti taas lukea mahdollisimman nopeasti yöunien kustannuksella, sillä McDermidin kirjoitustavassa vain on sitä jotain. Vaikka loppuratkaisu onkin alusta asti selvillä, se ei jotenkin vain haittaa, vaan McDermid pitää lukijaa niin sanotusti otteessaan muilla keinoin. Ei ihan niin hyvä kuin The Mermaids Singing, mutta kyllä muutkin McDermidin toistaiseksi neljästä Hill/Jordan-teoksesta lukea.
Val McDermid: The Mermaids Singing
Luettu: 15.9.2008
Olen tutustunut McDermidiin varmaankin pitkälti samalla tavalla kuin suurin osa ei-dekkaristeista ei-briteistä, McDermidin kirjoihin ja hahmoihin perustuvan brittiläissarjan 'Murha mielessä' kautta. Itse asiassa ensikosketukseni sarjaan oli jonkun jakson lopetus, Tony Hill kävelemässä vakavasti kohti kameraa (muistan ajatelleeni, etten ole koskaan nähnyt ketään, jolla olisi noin vaaleansiniset silmät). Löysin kuitenkin varhaisemmat kaudet DVD-alesta, ja sarjan vakuutettua etsin McDermidin kirjat käsiini. The Mermaids Singing (suom. Piinapenkki) on niistä ensimmäinen.
Tarina on ensimmäinen Hill/Jordan-sarjassa, eli se kuvaa psykologi-profiloija Anthony "Tony" Hillin ja Bradfieldin rikosjaoksen pääetsivä Carol Jordanin pyrkimystä saada kiinni kaupungin miehiä lahtaava sarjamurhaaja. Provopisteitä McDermid kerää homoteemalla: murhaaja jättää uhrinsa paikallisen homokortteerin varjoihin eikä aikaakaan kun kaupungin mahtavimmat päättelevät murhaajan olevan inkvisition kidutusmenetelmistä kiinnostunut homomies. Ja tällähän mässäillään kuten kunnon heteropoliisivoimien kuuluukin. Ja metsään mennään.
McDermid on itse julkilesbo, joten hän saa luvan leikkiä LGBTeeman kanssa miten haluaa. McDermid tekee saman kuin Lionel Shriver Poikani Kevinissä: hän ei pyri piilottelemaan murhaajaa, vaan iskee murhaajan kylmästi lukijan kasvoille heti ensimmäisellä sivulla, joka on sivu murhaajan päiväkirjasta (söpöä, eikö olekin?). Tällä tekniikalla McDermid välttää lisäksi pahimman kuopan, jonka takia en dekkareista yleensä innostu: joko murhaajan piilottelu epäonnistuu pahemman kerran tai sitten lopussa selviää, että murhaaja onkin joku täysin outo tyyppi, joka on mainittu kirjassa aiemmin korkeintaan kerran, silloinkin sivulauseessa. Lisäksi lukijan ei tarvitse niellä kaikkea, mitä päähenkilöt murhaajasta päättelevät vaan saa muodostaa hänestä ihan oman kuvan omilla perusteillaan; toinen kuoppa dekkarikirjallisuudessa: valmiiksi pureskellut absoluuttiset totuudet. McDermid teki sen, mitä kukaan ei aiemmin ole pystynyt tekemään: saanut minut kiinnostumaan dekkareista. Tätä lisää, ehdottomasti!
Olen tutustunut McDermidiin varmaankin pitkälti samalla tavalla kuin suurin osa ei-dekkaristeista ei-briteistä, McDermidin kirjoihin ja hahmoihin perustuvan brittiläissarjan 'Murha mielessä' kautta. Itse asiassa ensikosketukseni sarjaan oli jonkun jakson lopetus, Tony Hill kävelemässä vakavasti kohti kameraa (muistan ajatelleeni, etten ole koskaan nähnyt ketään, jolla olisi noin vaaleansiniset silmät). Löysin kuitenkin varhaisemmat kaudet DVD-alesta, ja sarjan vakuutettua etsin McDermidin kirjat käsiini. The Mermaids Singing (suom. Piinapenkki) on niistä ensimmäinen.
Tarina on ensimmäinen Hill/Jordan-sarjassa, eli se kuvaa psykologi-profiloija Anthony "Tony" Hillin ja Bradfieldin rikosjaoksen pääetsivä Carol Jordanin pyrkimystä saada kiinni kaupungin miehiä lahtaava sarjamurhaaja. Provopisteitä McDermid kerää homoteemalla: murhaaja jättää uhrinsa paikallisen homokortteerin varjoihin eikä aikaakaan kun kaupungin mahtavimmat päättelevät murhaajan olevan inkvisition kidutusmenetelmistä kiinnostunut homomies. Ja tällähän mässäillään kuten kunnon heteropoliisivoimien kuuluukin. Ja metsään mennään.
McDermid on itse julkilesbo, joten hän saa luvan leikkiä LGBTeeman kanssa miten haluaa. McDermid tekee saman kuin Lionel Shriver Poikani Kevinissä: hän ei pyri piilottelemaan murhaajaa, vaan iskee murhaajan kylmästi lukijan kasvoille heti ensimmäisellä sivulla, joka on sivu murhaajan päiväkirjasta (söpöä, eikö olekin?). Tällä tekniikalla McDermid välttää lisäksi pahimman kuopan, jonka takia en dekkareista yleensä innostu: joko murhaajan piilottelu epäonnistuu pahemman kerran tai sitten lopussa selviää, että murhaaja onkin joku täysin outo tyyppi, joka on mainittu kirjassa aiemmin korkeintaan kerran, silloinkin sivulauseessa. Lisäksi lukijan ei tarvitse niellä kaikkea, mitä päähenkilöt murhaajasta päättelevät vaan saa muodostaa hänestä ihan oman kuvan omilla perusteillaan; toinen kuoppa dekkarikirjallisuudessa: valmiiksi pureskellut absoluuttiset totuudet. McDermid teki sen, mitä kukaan ei aiemmin ole pystynyt tekemään: saanut minut kiinnostumaan dekkareista. Tätä lisää, ehdottomasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)