Luettu: 22.8.2008
Alkuperäinen nimi: Une Mort Trés Douce
Käännös: Outi Kasurinen-Badji
Teki de Beauvoiria mieli. Kirjailijan omaelämänkerran jatkamiseen ei kuitenkaan ollut tarpeeksi aikaa syventyä, joten lähdin itsenäisemmällä tarinalla matkaan.
Lempeä kuolema on Simone de Beauvoir äidin Françoise de Beauvoirin ei niin lempeästä matkasta kuolemaan, joka alkaa kun hän 77-vuotiaana kaatuu ja päätyy sairaalaan. Sairaalassa Françoisilla todetaan syöpä. Äiti leikataan, mutta vaikka itse operaatio sujuukin hyvin, mikään muu ei suju ja jonkun ajan kuluttua Françoise kuolee.
Simone de Beauvoir kertoo äitinsä taustoja takaumien kautta, ja niistä käy selville ettei Françoise olekaan ihan sellainen kuin alun kuvauksen (ja de Beauvoirin omaelämänkerran) kautta luulin. Se muistuttaa -ehkä ikävästikin- että sääntö pätee myös omaan äitiini. De Beauvoir käsittelee myös eutanasian ja kivunlievityksen riittämättömyyden ongelmia, jotka ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä. Itse tulen varmaankin lukemaan tämän uudelleen jossain vaiheessa, mutta suosittelen tätä myös muille, vaikka eksistentiaalinen logiikka saattaakin asiaa tuntemattomalle olla hieman hankala. On se kuitenkin sen arvoista, koska kaikilla meistä on jonkinlaiset vanhemmat ja kaikki kuolevat.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simone de Beauvoir. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simone de Beauvoir. Näytä kaikki tekstit
Simone de Beauvoir: Kauniit kuvat
Luettu: 21.6.2007
Alkuperäinen nimi: Les Belles Images
Käännös: Irmeli Sallamo
Neil Hardwickin tavoin tämän kirjan olemassaoloa valaisi Anna-Leena Härkönen Loppuunkäsitellyssä. Koska itsemurha oli kantava teema kirjavalinnoissani tähän aikaan, Kauniit kuvat olisi siihen hyvä jatkumo. Lisäksi de Beauvoirin eksistentiaalinen kirjoitustyyli vaatisi minulta enemmän ajatusta, ja veisi ajatuksia pois muualta.
Kauniit kuvat seuraa noin kolmekymppisen pariisilaisnaisen, Laurencen, elämää aviomiehen, kahden lapsen, seurapiiriäidin, kiltti tyttö -syndroomasta kärsivän siskon ja salaisen rakastajan sekä ympäristön ristitulessa. Kirjan haastavuutta en epäillyt turhaan: alussa minulta meni jokin aika (ja useampi sivu) saada selville kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. En osaa ranskaa, joten Laurence olisi näin anglikaaniselta pohjalta enemmän miehen kuin naisen nimi, mistä sekavuus saattoi alussa johtua. Itsemurha, kuten selvisi, ei ole kuitenkaan ole Kauniiden kuvien kantava teema, vaan pikemminkin kirja paneutuu Laurencen kasvavaan tyytymättömyys elämäänsä kohtaan. Outi Jokisen (http://www.vaikuttamo.net/portal/suomi/juttua/jutut/vaikuttavat_sanat/?id=751) mielestä Kauniit kuvat on sekava, asiat eivät saa ratkaisua ja kirja tuntut loppuvan kesken. Yhdyn kirjan keskenloppumisen tunteeseen, sillä se minullakin tuli ensimmäisenä mieleen suljettuani kirjan. Mielestäni se, että asiat eivät saa lopullista ratkaisua, on yksi kerronnallinen keino ja eksistentialismin kehystä vasten tarkasteltuna hyvinkin realistista. Kielellisen tason takia kirja vaikuttaa ajoin sekavalta (vrt. alun kertojan epäselvyys), mutta muistaakseni myös Kutsuvieraassakin (org. L'Invitée) käytettiin tällaista tyyliä, joskaan ei ihan tässä mittakaavassa. Ehkäpä tällaisen tekstin lukeminen vain vaatii keskittymistä ja harjoitusta.
Alkuperäinen nimi: Les Belles Images
Käännös: Irmeli Sallamo
Neil Hardwickin tavoin tämän kirjan olemassaoloa valaisi Anna-Leena Härkönen Loppuunkäsitellyssä. Koska itsemurha oli kantava teema kirjavalinnoissani tähän aikaan, Kauniit kuvat olisi siihen hyvä jatkumo. Lisäksi de Beauvoirin eksistentiaalinen kirjoitustyyli vaatisi minulta enemmän ajatusta, ja veisi ajatuksia pois muualta.
Kauniit kuvat seuraa noin kolmekymppisen pariisilaisnaisen, Laurencen, elämää aviomiehen, kahden lapsen, seurapiiriäidin, kiltti tyttö -syndroomasta kärsivän siskon ja salaisen rakastajan sekä ympäristön ristitulessa. Kirjan haastavuutta en epäillyt turhaan: alussa minulta meni jokin aika (ja useampi sivu) saada selville kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. En osaa ranskaa, joten Laurence olisi näin anglikaaniselta pohjalta enemmän miehen kuin naisen nimi, mistä sekavuus saattoi alussa johtua. Itsemurha, kuten selvisi, ei ole kuitenkaan ole Kauniiden kuvien kantava teema, vaan pikemminkin kirja paneutuu Laurencen kasvavaan tyytymättömyys elämäänsä kohtaan. Outi Jokisen (http://www.vaikuttamo.net/portal/suomi/juttua/jutut/vaikuttavat_sanat/?id=751) mielestä Kauniit kuvat on sekava, asiat eivät saa ratkaisua ja kirja tuntut loppuvan kesken. Yhdyn kirjan keskenloppumisen tunteeseen, sillä se minullakin tuli ensimmäisenä mieleen suljettuani kirjan. Mielestäni se, että asiat eivät saa lopullista ratkaisua, on yksi kerronnallinen keino ja eksistentialismin kehystä vasten tarkasteltuna hyvinkin realistista. Kielellisen tason takia kirja vaikuttaa ajoin sekavalta (vrt. alun kertojan epäselvyys), mutta muistaakseni myös Kutsuvieraassakin (org. L'Invitée) käytettiin tällaista tyyliä, joskaan ei ihan tässä mittakaavassa. Ehkäpä tällaisen tekstin lukeminen vain vaatii keskittymistä ja harjoitusta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)