Luettu: 9.4.2011
Huoh. Aina kun lähden Vaasasta minnekään, otan useita kirjoja mukaan, ettei lukeminen vahingossakaan lopu kesken. Ja sitten kuitenkin nappaan toisten kirjahyllyistä jotain, mitä en luultavasti koskaan haluaisi lukea niin paljon, että päätyisin etsimään ja lainaamaan sen kirjastosta. No, hyvä Jokiselle, sillä luin edellisenkin samalla tavalla.
Tarjolla olevista useita Jokisista valitsin aiheen perusteella kirjan Viha on paha vieras. Kirjassa rikoskomisario Sakari Koskinen päätyy tutkimaan eräässä tesomalaisessa kerrostalossa sattunutta henkirikosta. Uhri oli kaikkien naapurien inhoama kyttääjä, talopoliisi joka valitti joka asiasta. Samalla poliisille tulee ilmoituksia myös murtautumisista, sillä joku hiippailee ihmisten asunnoissa ja jättää pieniä käyntikortteja visiiteistää. Toisten epäily ja em. hiippari luovat syttymisherkän tunnelman, joka vie Koskista Tesomalle tiheään tahtiin.
Dekkarina juoni on itse asiassa paljon mielenkiintoisempi kuin kuvauksesta voisi päätellä. Koska jutun kehittymistä kuvataan Koskisen -jutun päätutkijan- silmin, lukijalta ei pimitetä yksityiskohtia (kuten eräissä tapauksissa..). Kerrostalossa epäiltyjä on todella monta ja sekalaista seurakuntaa. Plussana sanottakoon, että tekijän henkilöllisyys pysyi piilossa varsin pitkään, motiiveista nyt puhumattakaan. Ja onhan se välillä mukava lukea dekkaria, jonka rikos on suhteellisen "tavallinen" eikä yksi poliisi nouse muiden ylle SuperPoliisiksi, joka yksin ratkoo mielipuolisimmatkin rikokset.
Ja sitten se ei-dekkarillinen puoli. Jotenkin keski-ikäisen miehen sielunelämä eivät jaksaisi kauheasti kiinnostaa. Ja koska olen kyyninen, oletan tietysti että Linnean käytös ei ole positiivista, kuten komisario Koskinen sen näkee: taitaa nainen ottaa hatkat jatko-osissa. Dekkareitä myös kannattaisi lukea järjestyksessä, sillä Viha on paha vieras -kirjassa viittaillaan Koskisen kollega Kaation edellisosassa tapahtuneeseen ampumistapaukseen ja siitä nyt johtuvaan alenevaan tilaan. Ärsyttävää, mutta oma vika.
Pahaa vierasta on kuvattu Jokisen yhdeksi parhaimmista Koskisista. Voipi olla, en vain ole lukenut Jokisen dekkareita tarpeeksi. Kenties jatkossa ja tietysti samalla metodilla. Ja siltikään en voi olla ottamatta vähintään kahta kirjaa mukaan..
-----
Viha on paha vieras muualla:
Helsingin Sanomat
Keskisuomalainen
Kouvolan dekkaripäivät
Meten luetut 2006-2011
Mansen murhakartta - Jokisen kirjojen veriteot kartalla
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seppo Jokinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seppo Jokinen. Näytä kaikki tekstit
Seppo Jokinen: Kuka sellaista tekisi
Luettu: 28.12.2008
Ja näin joululomalla kävi taas niin ikävästi, että oma matkalukeminen loppui kesken ja piti käydä pihistämässä tädin kirjahyllystä lisälukemista. Koska kyseinen täti on suomalaisen dekkarin asiantuntija ja myös kirjahylly kuvastaa tätä, päädyin valitsemaan Outi Pakkasen, Reijo Mäen ja Seppo Jokisen välillä. Reijo Mäkeä olen joskus lukiossa lukenut (Pitkän lounaan, tarkalleen ottaen, Nuori Aleksis -kilpailua varten) ja Pakkasen kirjat tuppasivat olemaan paksuja pokkareita, joten päädyin tädin juuri joululahjaksi saamaan Kuka sellaista tekisi -teokseen.
Kuka sellaista tekisi on Seppo Jokisen Sakari Koskinen -sarjan 13. osa. Ensin löytyy yksi rappioalkoholisti tien varresta, sitten toinen. Komisario Koskinen päättelee, että joku on ottanut asiakseen harventaa Hervannan deegupopulaatiota. Mutta eiväthän juopot aiheuta juurikaan häiriötä, joten kuka sellaista tekisi ja miksi?
Myönnän, etten odottanut mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Toisin sanoen ennakkoluulona oli, että kirja kuuluu jompaan kumpaan huonojen dekkareiden kastissa: 1) loppuratkaisu on helppo päätellä jo kirjan alkupuolella ja lopun kirjaa märehtii sitä, miten typeriä ja sokeita päähenkilöt voivatkin olla, tai 2) murhaaja onkin joku täysin ulkopuolinen, joka on mainittu ensimmäisen luvun aikana korkeintaan kerran sivulauseessa. Oli mukava yllätys, että Kuka sellaista tekisi ei kuulunut kumpaankaan kategoriaan, muttei toisaalta tarjonnut syväluotaavia osuuksia tappajan päiväkirjaan tai mieleen á la Val McDermid. Plussaa Jokiselle siitä, vaikkakin tädin luettua kirjan kävi ilmi, että Kuka sellaista tekisi ei liene kaikkein edustavin otos Jokisen kirjoitustyylistä. Ehkäpä tutustun joskus aikaisempiinkin Koskis-romaaneihin tarkemman kuvan saadakseni. Tai sitten voisin yrittää pitää lukulistasta kiinni.
Ja näin joululomalla kävi taas niin ikävästi, että oma matkalukeminen loppui kesken ja piti käydä pihistämässä tädin kirjahyllystä lisälukemista. Koska kyseinen täti on suomalaisen dekkarin asiantuntija ja myös kirjahylly kuvastaa tätä, päädyin valitsemaan Outi Pakkasen, Reijo Mäen ja Seppo Jokisen välillä. Reijo Mäkeä olen joskus lukiossa lukenut (Pitkän lounaan, tarkalleen ottaen, Nuori Aleksis -kilpailua varten) ja Pakkasen kirjat tuppasivat olemaan paksuja pokkareita, joten päädyin tädin juuri joululahjaksi saamaan Kuka sellaista tekisi -teokseen.
Kuka sellaista tekisi on Seppo Jokisen Sakari Koskinen -sarjan 13. osa. Ensin löytyy yksi rappioalkoholisti tien varresta, sitten toinen. Komisario Koskinen päättelee, että joku on ottanut asiakseen harventaa Hervannan deegupopulaatiota. Mutta eiväthän juopot aiheuta juurikaan häiriötä, joten kuka sellaista tekisi ja miksi?
Myönnän, etten odottanut mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Toisin sanoen ennakkoluulona oli, että kirja kuuluu jompaan kumpaan huonojen dekkareiden kastissa: 1) loppuratkaisu on helppo päätellä jo kirjan alkupuolella ja lopun kirjaa märehtii sitä, miten typeriä ja sokeita päähenkilöt voivatkin olla, tai 2) murhaaja onkin joku täysin ulkopuolinen, joka on mainittu ensimmäisen luvun aikana korkeintaan kerran sivulauseessa. Oli mukava yllätys, että Kuka sellaista tekisi ei kuulunut kumpaankaan kategoriaan, muttei toisaalta tarjonnut syväluotaavia osuuksia tappajan päiväkirjaan tai mieleen á la Val McDermid. Plussaa Jokiselle siitä, vaikkakin tädin luettua kirjan kävi ilmi, että Kuka sellaista tekisi ei liene kaikkein edustavin otos Jokisen kirjoitustyylistä. Ehkäpä tutustun joskus aikaisempiinkin Koskis-romaaneihin tarkemman kuvan saadakseni. Tai sitten voisin yrittää pitää lukulistasta kiinni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)