Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sam Harris. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sam Harris. Näytä kaikki tekstit

Sam Harris: Letter to a Christian Nation

Luettu: 26.12.2008


Humanity has had a long fascination with blood sacrifice. In fact, it has been by no means uncommon for a child to be born into this world only to be patiently and lovingly reared by religious maniacs, who believe that the best way to keep the sun on its course or to ensure a rich harvest is to lead him by tender hand into a field or a mountaintop and bury, butcher, or burn him alive as an offering to an invisible god.

Joululahjaksi (tämä jopa ihan toivekirjalistalta) saatu Harris piti lukea saman tien. Letter to a Christian Nation on temaattisesti jatkoa Harrisin esikoiselle, Uskon lopulle. Inspiraatiokseen Harris nimeää Uskon lopun aiheuttaman viestivyöryn tietyntyyppisiltä henkilöiltä saamansa yhteydenotot: rakkauden ja ystävyyden uskonnon edustajien tappouhkaukset, jotka perustellaan aina siteeraamalla Raamatun säkeitä.

Kirjeensä Harris kohdistaa Yhdysvaltojen kristilliselle oikeistolle, joka pyrkii pakottamaan fundamentalistisen tulkintansa kristinuskosta ja Raamatusta yhteiskunnan kaikille tasoille ja sen jokaiselle jäsenelle, halusivat he sitä tai eivät. Perustelunaan oikeistolla on kuvitelma siitä, että Yhdysvallat olisi kristillinen valtio, vaikka perustajat ovat lähes järjestään sekulaarisia poliitikkoja ja tutkijoita. Harris käy läpi juuri kristillisen oikeiston -ei maltillisten tai liberaalien kristittyjen tai uskonnottomien- antamia argumentteja kirkon ja valtion yhditämiseksi ja tuhoaa ne yksi toisensa jälkeen.

Dawkinsin tyyliin verrattuna Harris on avoimen aggressiivinen, mikä vetoaa allekirjoittaneeseen todella hyvin. Uskonnolle on kumarreltu ja sille on annettu erityisoikeuksia tehdä vapaasti asioita, jotka sekulaarissa kontekstissa olisi psykoottista. Tämän apologeettisen asenteen aika on ohi ja neljästä ratsumiehestä Harris käy Christopher Hitchensin kanssa kunnolla päälle. Jään odottamaan mielenkiinnolla Sam Harrisin seuraavaa kirjallista aluevaltausta.

Sam Harris: Uskon loppu - uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus

Luettu: 30.9.2008
Alkuperäinen nimi: The End of Faith - Religion, Terror and the Future of Reason
Käännös: Kimmo Pietiläinen


Toinen kirjavinkki Tiede-lehden kesälukemistosta (Tiede 7/2008, tällä kertaa Tuomas Enbuskelta. "Sam harrisin kirja on onneksi suomennettu. Harris kertoo (melko) kiihkottomasti uskonnon ajatusrakennelmista ja siitä, mitä haittaa niistä voi olla."

Uskon loppu on melko jykevä opus näistä järjestäytyneiden uskontojen rakenteista yhteiskunnassa sekä ihmisen kyvystä hiljentää järjen ääni silloinkin kun uskomukset vievät äärimmäisiin tekoihin (esimerkistä käyköön inkvisition noitavainot), ja Harris tarkastelee niitä monesta eri kulmasta. Filosofian ja teologian näkökulmat ovat suhteellisen selkeitä, mutta luku uskonnosta neurotieteiden kulmasta vaatii enemmän tuntemusta alasta kuin lukiopohjaiset luonnontieteet. Lisäselkeyttä pyritään saamaan lukuisilla viitteillä kirjan takaosassa (jotkut ovat sivun pituista pikkupränttiä mikä selvittänee, miksi niitä ei ole laitettu alaviitteiksi vaan omaan osioonsa varsinaisen tekstin jälkeen). I rest my case: kaikkein mielenkiintoisimmat jutut tuppaavat löytymään alaviitteistä.

Enbusken tekstissä on perää. Kiihkottomuuden sulkeet ovat tarpeen sillä, verrattuna neljän muun Ratsumiehen (Richard Dawkind, Christopher Hitchens ja Daniel Dennett) teksteihin Harris on ehkä kuitenkin sieltä kärkkäämmästä päästä, heti Hitchensin vieressä. Mutta itse Harrisiin palatakseni; Uskon loppu on paitsi hyvin kirjoitettu (neurobiologiaa lukuunottamatta), se on myös looginen. Provosoivimmatkin väitteet perustellaan kunnolla ja miinusta tulee ainoastaan neuron peruselementtien jättämisestä viitteistä pois vielä mutkikkaamman neuron läpikäymiseksi. Mutta ainahan liian monimutkaiset osat voi hypätä yli, kunhan ymmärtää punaisen langan, joten olkoon. Hitchensin God is not Great (suom. Jumala ei ole suuri) tai Dawkinsin The God Delusion (suom. Jumalharha) lienevät ne kaksi teosta, jotka lienee suotavaa lukea ennen Harrisin Uskon loppua, ne kun pohjustavat asiaa sekä kuvailevat samaa asiaa hieman vähemmän haasteellisista näkökulmista.