30 - Lempikappaleeni tähän aikaan viime vuonna
Ei, perkele, minä tällaista muista! Hyvä jos ylipäänsä mitään viime helmikuun musiikkivallinnoista muistan, mutta vieläpä pitäisi osata yksilöidä lemppari. Bloginkaan merkintöjen selailu ei muistuttanut mistään. Hei, ehkä YouTuben tunnuksen selailusta löytyisi jotain. Helvetti, ei sielläkään näy milloin olen Favorite-nappia paineskellut. Otan siis sieltä jotain, jota en muista kuunnelleeni pitkään aikaan. Hieman tarinaa suhteestani kappaleeseen: näin sen ensi kertaa joskus 90-luvulla. En tiennyt bändistä mitään ja biisin sanatkin menivät epätyypillisesti ohi. Keskityin koko ajan tähän videoon, joka on edelleen yksi hienoimmista ikinä (toinen hieno video tulee parin viikon päästä; älkää luulkokaan että lopetan tämän haasteen tähän, lisään omia kategorioita!).
With no further ado, I give you TOOL with SCHISM!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikkitiistai. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikkitiistai. Näytä kaikki tekstit
Musiikkitiistai #29
29 - Kappale lapsuudestani
Juu, Spaissareita kuuntelin mukulana. Itse asiassa niiden kokoelmalevy on jopa nykyisen soittimeni muistissa. Missä muuten olit, kun kuulit Gerin erosta? Juu, nostalgiaa, veikkaisin. Kappalevalinnaksi Spice up Your Life.
Juu, Spaissareita kuuntelin mukulana. Itse asiassa niiden kokoelmalevy on jopa nykyisen soittimeni muistissa. Missä muuten olit, kun kuulit Gerin erosta? Juu, nostalgiaa, veikkaisin. Kappalevalinnaksi Spice up Your Life.
Musiikkitiistai #28
28 - Kappale joka saa tuntemaan syyllisyyttä
En ole ihan varma mitä tämänkertaisella sanamuuodolla oikein haetaan, joten otan hyvän biisin, joka joskus saattaa tuoda teelusikan tunneskaalassani esiin jotain syyllisyyttä (mistä? siitä että satuin syntymään 1980-luvulla enkä 1880-luvulla?) muistuttavaa. Emilie Autumn ja Marry Me.
En ole ihan varma mitä tämänkertaisella sanamuuodolla oikein haetaan, joten otan hyvän biisin, joka joskus saattaa tuoda teelusikan tunneskaalassani esiin jotain syyllisyyttä (mistä? siitä että satuin syntymään 1980-luvulla enkä 1880-luvulla?) muistuttavaa. Emilie Autumn ja Marry Me.
Musiikkihaaste #27
27 - Kappale jonka toivoisin osaavani soittaa
Tässä kohtaa voisi tulla paljon toistoa: CMXn 'Ruoste' tulee ensimmäisenä mieleen, sillä sello on ehkä kiehtovin soitin, mitä tiedän. Mutta koska en sitä osaa soittaa, en osaa myöskään arvioida eri kappaleiden muunneltavuutta yhdelle soittimelle. Pianolla olisi tietysti kiva osata soittaa jokin klassisen musiikin klassikko, vaikkapa Debussyn Arabesque #1:
Ehkäpä kitaraa näin?
Ei; kyllä se on kuitenkin tämä versio Tsaikovskin Pähkinänsärkijästä tutusta osasta 'Dance of the Sugar-Plum Fairy':
Ja sarjassamme outoja soittimia.. Tetriksen tunnarista dance-versio thereminillä vedettynä:
Tai ehkä kumminkin yhdistän nörttiyteni ja musiikin ja rupean pelaamaan näin.. öh, juu en ikinä oppisi... O.o:
Tässä kohtaa voisi tulla paljon toistoa: CMXn 'Ruoste' tulee ensimmäisenä mieleen, sillä sello on ehkä kiehtovin soitin, mitä tiedän. Mutta koska en sitä osaa soittaa, en osaa myöskään arvioida eri kappaleiden muunneltavuutta yhdelle soittimelle. Pianolla olisi tietysti kiva osata soittaa jokin klassisen musiikin klassikko, vaikkapa Debussyn Arabesque #1:
Ehkäpä kitaraa näin?
Ei; kyllä se on kuitenkin tämä versio Tsaikovskin Pähkinänsärkijästä tutusta osasta 'Dance of the Sugar-Plum Fairy':
Ja sarjassamme outoja soittimia.. Tetriksen tunnarista dance-versio thereminillä vedettynä:
Tai ehkä kumminkin yhdistän nörttiyteni ja musiikin ja rupean pelaamaan näin.. öh, juu en ikinä oppisi... O.o:
Musiikkitiistai #26
26 - Kappale jonka osaan soittaa jollain soittimella
Nythän on niin, etten osaa soittaa juuri mitään (paitsi kliseisesti suutani). Musiikilliset taitoni ovat rajoittuneet 'Tuiki tuiki tähtöseen' kohta 5-v. serkkuni ksylofonilla. Mutta tuohon sivupalkiin lisäämäni vaalihumun symboliin viitaten haluan laajentaa aika-akselin koskemaan myös niitä kappaleita, jotka olen joskus osannut soittaa. Lukiossa osallistuin kitaransoittokurssille, jonka lopputehtävänä oli pimputtaa opettajalle jotain. Harjoittelin kahta kappaletta: Beethovenin 'Oodi ilolle' ja Sibeliuksen 'Finlandia-hymniä'. Menin varmuudella ja soitin Beethovenin, mutta laitan alle siitä huolimatta sen toisen, jonka opettelin muuten vaan ja jonka olen sittemmin lahjakkaasti unohtanut. Olkaatte hyvät: Sibeliuksen 'Finlandia-hymni' hieman epätavallisessa ympäristössä.
Nythän on niin, etten osaa soittaa juuri mitään (paitsi kliseisesti suutani). Musiikilliset taitoni ovat rajoittuneet 'Tuiki tuiki tähtöseen' kohta 5-v. serkkuni ksylofonilla. Mutta tuohon sivupalkiin lisäämäni vaalihumun symboliin viitaten haluan laajentaa aika-akselin koskemaan myös niitä kappaleita, jotka olen joskus osannut soittaa. Lukiossa osallistuin kitaransoittokurssille, jonka lopputehtävänä oli pimputtaa opettajalle jotain. Harjoittelin kahta kappaletta: Beethovenin 'Oodi ilolle' ja Sibeliuksen 'Finlandia-hymniä'. Menin varmuudella ja soitin Beethovenin, mutta laitan alle siitä huolimatta sen toisen, jonka opettelin muuten vaan ja jonka olen sittemmin lahjakkaasti unohtanut. Olkaatte hyvät: Sibeliuksen 'Finlandia-hymni' hieman epätavallisessa ympäristössä.
Musiikkitiistai #25
25 - Kappale joka saa nauramaan
Artisteista vaihtoehtoja oli kaksi: Roy Zimmermann ja Tim Minchin. Mutta jälkimmäinen vain on niin mahtava. Ja kappale: se, jolla on hieno video ja jonka teksti yksi parhaimmista. Eli: Tim Minchin ja yhdeksän minuuttinen beat-runo 'Storm', jonka olen kääntänyt alla suomeksi (paino sisällössä, ei niinkään muodossa).
Pohjois-Lontoossa, kattohuoneistossa
jossa on valkoiset seinät, valkoinen matto, valkoinen kissa,
japanilaisia huoneenjakaimia,
modernia taidetta ja kunnianhimoa.
Isäntä on lääkäri,
fiksu tyyppi jolla on oma vastaanotto,
hänen tyttöystävänsä on näyttelijä
- vanha tuttumme Australiasta-
ja heidän kanssaan on aina mukavaa
joten illalliselle olemme tulleet.
Viides vieras on tuntematon,
isäntäpari on vain heittänyt
meidät yhteen palveluksena,
sillä tämä tyttö on juuri saapunut Australiasta
ja muuttanut Pohjois-Lontooseen
ja on jonkun sisko
tai hänellä on jokin yhteys tänne.
Kun esittelemme toisiamme
hänen kauneutensa iskee minuun.
Hän on eittämättä siro,
tummat silmät ja tumma tukka.
Mutta kun hän istuutuu,
tunnustan, olen hieman varuillani
sillä huomaan keijun siiven pään
tatuoituna sille suositulle alueelle
juuri takapuolen yllä
Ja kun hän sanoo "Olen jousimies",
tunnustan, alan enteillä huonoa
ja niitä alkaa sataa samantien
kun hän sanoo nimekseen Myrsky.
Pulina on aluksi kevyttä ja hauskaa
mutta pian Mysky alkaa:
"Kukaan ei voi tietää mitään.
tieto on vain mielipide",
hän sanoo siemaillessaan Cabernet Sauvignonia
vastauksena
jollekin empiiriselle kommentilleni.
"Ei kovin hyvä alku", ajattelen.
Olemme vasta alkudrinkeissä
ja toisella puolen huonetta
vaimoni suurentaa silmiään
hiljaisesti pyytää minua oleman kiltisti -
Aviovaroitus
joka on paras huomioida,
joten vastustan haluani kysyä Myrskyltä
onko tieto niin harvassa
kun hän päättää aamulla poistuako
asunnostaan etuoven
vai toisen kerroksen ikkunan kautta.
Ruoka on erinomaista ja Myrsky,
joka välttää kaikkea lihaa
istuu iloisena ja syö
kun arvon tohtori, hieman tuiterissa,
johtaa keskustelua kertoen eräästä
lääketieteen historian anekdootista,
kun Myrsky yhtäkkiä keskeyttää:
"Mutta ihmiskeho on mysteeri!
Tiede ei voi selittää
sielun olemusta".
Emäntämme heittää minulle katseen -
hän, kuten vaimoni, tietää mahdollisuudesta
että pidän yhden harvoista mutta hauskoista palopuheistani
mutta ei.
Huuleni ovat sinetöidyt.
Haluan vain nauttia illallisesta.
Ja vaikka Myrsky alkaakin ärsyttää minua
en aio heiluttaa venettämme...
Vaikka tämä alkaakin olla hieman hankalaa,
sillä kuten meteorologinen kaimansakin Myrsky
ei välitä paatistamme:
"Lääkefirmat ovat vihollisia,
ne edistävät lääkeriippuvuutta
luonnollisten parannusten kustannuksella
joita meidän kaikkien kehot tarvitsevat.
Ne ovat moraalittomia ja ahneita.
Miksi ottaa lääkkeitä kun yrtit ovat ratkaisu?
Miksi käyttää kemikaaleja
kun homeopaattiset aineet ovat ratkaisu?
Minusta olisi aika, että me kaikki palaisimme
luonnollisiin lääketieteellisiin vaihtoehtoihin".
Ja vaikka kuinka yritän,
pieni rako ilmestyy
diplomatiaani.
"Määritelmällisesti", aloitan
"vaihtoehtoisen lääketieteen", jatkan
"ei ole joko todistettu toimivan tai on todistettu toimimattomaksi.
Tiedätkö miksi kutsutaan vaihtoehtoista lääketiedettä
jonka on todistettu toimivan?
Lääketieteeksi.
"Et siis usko
mihinkään luonnollisiin parannusaineisiin?"
"Päinvastoin, itse asiassa -
Ennen kuin saavuimme
otin luonnollisen parannusaineen
joka on alkujaan pajupuun kuoresta,
kipulääkkeen joka on lähes sivuvaikutukseton.
Sillä oli outo nimi...
Kulta, mikä se olikaan?
Maspiriini? Baspiriini?
Ai niin, Aspiriini!
Maksoin siitä reilun euron
paikallisessa apteekissa".
Väittelymme keskeytyy hetkeksi
kun isäntäparimme keräävät lautasia,
mutta kun he palaavat jälkiruokineen
Myrsky jatkaa:
"Shakespeare sanoi sen ensin:
On enemmän asioita taivaan ja maan
kuin on uneksinut teidän filosofiaa.
Tiede on vain tapa jolla meidät on opetettu tarkkaamaan todellisuutta.
Se ei selitä rakkautta tahi hengellisyyttä.
Miten tiede selittää selvänäkijät?
Aurat? Kuolemanjälkeisen elämän? Rukouksen voiman?"
Huomaan
että tuijotan,
olen kuin jänis joka on yhtäkkiä ansassa
sisällöttömän paskan sokeuttavissa etuvaloissa.
Ehkä se johtuu Hamletista jota hän juuri lainasi väärin
tai kuudennestä viinilasista jonka juuri join
mutta diplomaattisuuden rakoni sen kuin levenee
enkä voi enää pidättää
itseäni.
"Kuule, Myrsky, en haluaisi pitkästyttää sinua
mutta auroja ei ole olemassa.
Aurojen lukeminen on kuin lukisi ajatuksia
tai teelehtiä tai tähtimerkkejä tai meridiaaneja.
Nämä ihmiset eivät käytä taitja,
he ovat joko valehtelijoita tai psyykisesti sairaita.
Sama koskee niitä, jotka väittävät kuulevansa Jumalan äänen
ja henkiparantajia jotka kuvittelevat että heillä on taikakädet.
Muuten,
miksi kuvittelemme että on OK
että ihmiset esittävät puhuvansa kuolleille?
Eikö se ole, helvetti, täysin kieroutunutta
valehdella jollekin itkevälle naiselle jonka lapsi on juuri kuollut
ja väittää olevansa kosketuksissa toisen puolen kanssa?
Minusta se on perusteellisen sairasta.
Pitääkö meidän tosiaan vielä sanoa
ettei meedioita ole?
Mitä, olemmeko vittu kaksivuotiaita?
Kuvittelemmeko tosiaan että oikeanmuotoisessa lampussa talvehtii henki?
Uskommeko vielä että joulupukki tuo meille lahjoja?
Että Michael Jackson ei käynyt kasvoleikkauksissa?
Olemmeko vielä niin ihmetyksissä taikatempuista
että kuvittelemme kuolleiden
haluavan puhella kusipäille
kuten John Edward?"
Myrsky, kunnioitettavasti, ivastani huolimatta
jatkaa kliseiden ampumista yllättävällä tarkkuudella,
kuin tarkka-ampuja joka käyttää luotien sijaan paskaa.
"Olet niin varma itsestäsi
mutta olet vain ahdasmielinen.
Minusta
uskosi tieteeseen ja todistuksiin
on yhtä sokeaa
kuin
kenen tahansa fundamentalistin usko."
"Hmm, hyvä huomio, annas kun mietin sitä vähän...
Ahaa, minun mokani,
tuo on täyttä hevonpaskaa.
Tiede muuttaa näkemyksiään
sen mukaan mitä havainnoidaan.
Usko on havainnointien kieltämistä
jotta entiset uskomukset voidaan säilyttää.
Jos osoitat minulle että, vaikka, homeopatia toimii,
niin muutan mieleni,
pyörrän ympäri;
olen helvetin nolostunut
mutta juoksen kaduilla huutaen
'Se on ihme! Fysiikan saa heittää roskikseen!
Vedellä on muisti!
Ja vaikka sen muisti tuntuu loputtomalta
sipulimehutipan kohdalla,
se jotenkin unohtaa kaiken ulosteen joka siinä on ollut!'
Näytä minulle että se toimii ja miten se toimii
ja kun olen selvinnyt shokista,
otan harpin ja kaiverran 'Uskomatonta!'
kullini kylkeen."
Nyt kaikki vain tuijottavat,
mutta olen varsin tuiterissa ja olen jo kaivanut itseni näin syvälle,
joten ajattelen että mennään sitten perille asti.
"Elämä on täynnä mysteereitä, kyllä,
mutta vastauksia on silti olemassa.
Niitä ei löydetä
istuskelemalla
ja näyttämällä vakavalta
ja sanomalla 'Eikö elämä olekin mysteeristä?
Istuskellaan täällä ja toivotaan!
Soitetaan perkele Paaville!
Katsotaan kun Oprah
haastattelee Deepak Chopraa!'
Jos haluat katsoa televisiota,
sinun pitäisi katsoa Scooby-Doota.
Se ohjelma oli niin mahtava,
koska joka kerta kun kirkossa oli aave
tai koulussa haamu,
katsottiin naamion taakse ja mitä siellä olikaan?
Saatanan talkkari tai se tyyppi joka piti uimalaa!
Koska kautta historia
jokainen mysteeri
joka on ikinä ratkaistu on paljastunut olevan
ei-taikaa.
Pelottaako sinua ajatus että maailmassa on tietoa?
Pelottaako sinua ajatus, että yksi
iltapäivä helvetin Wikipediassa saattaisi opettaa jotain?
Ja ajatus, ettei mitään yliluonnollista olekaan...
räjäyttääkö se niin hippikaalisi
että mieluummin seisot googlaamisen kyvyttömyytesi sumussa?
Eikö tämä ole tarpeeksi?
Tämä maailma?
Tämä kaunis, monimutkainen,
ihmeellisen ymmärtämätön
luonnollinen maailma?
Kuinka voi olla, ettei se kiinnitä huomiotamme
ja päädymme alentamaan sitä keksimällä
halpoja tarinoita ja hirviöitä?
Jos pidät niin Shakespearesta
Seuratkaa mua, ystävät, ja kuulkaa:
'Täys kulta kullata, valota lilja,
Sirottaa hajuksia orvokkiin.... on ihan helvetin typerää.'
Tai jotain sinne päin.
Entäs Satchmo?
'Nuoren koivun nään kaareutuvan...'
Ja hyvä on, jos haluat
ylistää Krishnaa ja Vishnua
postkolonialistisen alistuvan järjestetyllä tavalla
niin se on okei.
Mutta tästä minä saan stondiksen:
Olen pieni, merkityksetön, tietämätön hiilipala.
Minulla on yksi elämä ja se on lyhyt
ja epätärkeä...
Mutta kiitos viimeaikojen tieteellisestä edistyksestä,
saan elää kaksi kertaa pidempään
kuin isoisoisoisosetäni ja -tätini.
Kaksi kertaa pidempään elää tätä elämääni.
Kaksi kertaa pidempään rakastaa tätä vaimoani.
Kaksi kertaa enemmän vuosia ystäviä ja viiniä,
Kaksi kertaa enemmän illallisia ja mahdollisuuksia mollata
hyvännäköisiä hippejä
joilla on keijuja selässä
ja perhosia rinnuksissa.
Ja jos me haamut loukkaamme
meille anteeks suokaatte:
Todennäköisyys että olisimme kymmenen minuuttia ajassa taaksepäin
on samaa luokkaa kuin se, että olisit muuttanut mieltäsi."
Artisteista vaihtoehtoja oli kaksi: Roy Zimmermann ja Tim Minchin. Mutta jälkimmäinen vain on niin mahtava. Ja kappale: se, jolla on hieno video ja jonka teksti yksi parhaimmista. Eli: Tim Minchin ja yhdeksän minuuttinen beat-runo 'Storm', jonka olen kääntänyt alla suomeksi (paino sisällössä, ei niinkään muodossa).
Pohjois-Lontoossa, kattohuoneistossa
jossa on valkoiset seinät, valkoinen matto, valkoinen kissa,
japanilaisia huoneenjakaimia,
modernia taidetta ja kunnianhimoa.
Isäntä on lääkäri,
fiksu tyyppi jolla on oma vastaanotto,
hänen tyttöystävänsä on näyttelijä
- vanha tuttumme Australiasta-
ja heidän kanssaan on aina mukavaa
joten illalliselle olemme tulleet.
Viides vieras on tuntematon,
isäntäpari on vain heittänyt
meidät yhteen palveluksena,
sillä tämä tyttö on juuri saapunut Australiasta
ja muuttanut Pohjois-Lontooseen
ja on jonkun sisko
tai hänellä on jokin yhteys tänne.
Kun esittelemme toisiamme
hänen kauneutensa iskee minuun.
Hän on eittämättä siro,
tummat silmät ja tumma tukka.
Mutta kun hän istuutuu,
tunnustan, olen hieman varuillani
sillä huomaan keijun siiven pään
tatuoituna sille suositulle alueelle
juuri takapuolen yllä
Ja kun hän sanoo "Olen jousimies",
tunnustan, alan enteillä huonoa
ja niitä alkaa sataa samantien
kun hän sanoo nimekseen Myrsky.
Pulina on aluksi kevyttä ja hauskaa
mutta pian Mysky alkaa:
"Kukaan ei voi tietää mitään.
tieto on vain mielipide",
hän sanoo siemaillessaan Cabernet Sauvignonia
vastauksena
jollekin empiiriselle kommentilleni.
"Ei kovin hyvä alku", ajattelen.
Olemme vasta alkudrinkeissä
ja toisella puolen huonetta
vaimoni suurentaa silmiään
hiljaisesti pyytää minua oleman kiltisti -
Aviovaroitus
joka on paras huomioida,
joten vastustan haluani kysyä Myrskyltä
onko tieto niin harvassa
kun hän päättää aamulla poistuako
asunnostaan etuoven
vai toisen kerroksen ikkunan kautta.
Ruoka on erinomaista ja Myrsky,
joka välttää kaikkea lihaa
istuu iloisena ja syö
kun arvon tohtori, hieman tuiterissa,
johtaa keskustelua kertoen eräästä
lääketieteen historian anekdootista,
kun Myrsky yhtäkkiä keskeyttää:
"Mutta ihmiskeho on mysteeri!
Tiede ei voi selittää
sielun olemusta".
Emäntämme heittää minulle katseen -
hän, kuten vaimoni, tietää mahdollisuudesta
että pidän yhden harvoista mutta hauskoista palopuheistani
mutta ei.
Huuleni ovat sinetöidyt.
Haluan vain nauttia illallisesta.
Ja vaikka Myrsky alkaakin ärsyttää minua
en aio heiluttaa venettämme...
Vaikka tämä alkaakin olla hieman hankalaa,
sillä kuten meteorologinen kaimansakin Myrsky
ei välitä paatistamme:
"Lääkefirmat ovat vihollisia,
ne edistävät lääkeriippuvuutta
luonnollisten parannusten kustannuksella
joita meidän kaikkien kehot tarvitsevat.
Ne ovat moraalittomia ja ahneita.
Miksi ottaa lääkkeitä kun yrtit ovat ratkaisu?
Miksi käyttää kemikaaleja
kun homeopaattiset aineet ovat ratkaisu?
Minusta olisi aika, että me kaikki palaisimme
luonnollisiin lääketieteellisiin vaihtoehtoihin".
Ja vaikka kuinka yritän,
pieni rako ilmestyy
diplomatiaani.
"Määritelmällisesti", aloitan
"vaihtoehtoisen lääketieteen", jatkan
"ei ole joko todistettu toimivan tai on todistettu toimimattomaksi.
Tiedätkö miksi kutsutaan vaihtoehtoista lääketiedettä
jonka on todistettu toimivan?
Lääketieteeksi.
"Et siis usko
mihinkään luonnollisiin parannusaineisiin?"
"Päinvastoin, itse asiassa -
Ennen kuin saavuimme
otin luonnollisen parannusaineen
joka on alkujaan pajupuun kuoresta,
kipulääkkeen joka on lähes sivuvaikutukseton.
Sillä oli outo nimi...
Kulta, mikä se olikaan?
Maspiriini? Baspiriini?
Ai niin, Aspiriini!
Maksoin siitä reilun euron
paikallisessa apteekissa".
Väittelymme keskeytyy hetkeksi
kun isäntäparimme keräävät lautasia,
mutta kun he palaavat jälkiruokineen
Myrsky jatkaa:
"Shakespeare sanoi sen ensin:
On enemmän asioita taivaan ja maan
kuin on uneksinut teidän filosofiaa.
Tiede on vain tapa jolla meidät on opetettu tarkkaamaan todellisuutta.
Se ei selitä rakkautta tahi hengellisyyttä.
Miten tiede selittää selvänäkijät?
Aurat? Kuolemanjälkeisen elämän? Rukouksen voiman?"
Huomaan
että tuijotan,
olen kuin jänis joka on yhtäkkiä ansassa
sisällöttömän paskan sokeuttavissa etuvaloissa.
Ehkä se johtuu Hamletista jota hän juuri lainasi väärin
tai kuudennestä viinilasista jonka juuri join
mutta diplomaattisuuden rakoni sen kuin levenee
enkä voi enää pidättää
itseäni.
"Kuule, Myrsky, en haluaisi pitkästyttää sinua
mutta auroja ei ole olemassa.
Aurojen lukeminen on kuin lukisi ajatuksia
tai teelehtiä tai tähtimerkkejä tai meridiaaneja.
Nämä ihmiset eivät käytä taitja,
he ovat joko valehtelijoita tai psyykisesti sairaita.
Sama koskee niitä, jotka väittävät kuulevansa Jumalan äänen
ja henkiparantajia jotka kuvittelevat että heillä on taikakädet.
Muuten,
miksi kuvittelemme että on OK
että ihmiset esittävät puhuvansa kuolleille?
Eikö se ole, helvetti, täysin kieroutunutta
valehdella jollekin itkevälle naiselle jonka lapsi on juuri kuollut
ja väittää olevansa kosketuksissa toisen puolen kanssa?
Minusta se on perusteellisen sairasta.
Pitääkö meidän tosiaan vielä sanoa
ettei meedioita ole?
Mitä, olemmeko vittu kaksivuotiaita?
Kuvittelemmeko tosiaan että oikeanmuotoisessa lampussa talvehtii henki?
Uskommeko vielä että joulupukki tuo meille lahjoja?
Että Michael Jackson ei käynyt kasvoleikkauksissa?
Olemmeko vielä niin ihmetyksissä taikatempuista
että kuvittelemme kuolleiden
haluavan puhella kusipäille
kuten John Edward?"
Myrsky, kunnioitettavasti, ivastani huolimatta
jatkaa kliseiden ampumista yllättävällä tarkkuudella,
kuin tarkka-ampuja joka käyttää luotien sijaan paskaa.
"Olet niin varma itsestäsi
mutta olet vain ahdasmielinen.
Minusta
uskosi tieteeseen ja todistuksiin
on yhtä sokeaa
kuin
kenen tahansa fundamentalistin usko."
"Hmm, hyvä huomio, annas kun mietin sitä vähän...
Ahaa, minun mokani,
tuo on täyttä hevonpaskaa.
Tiede muuttaa näkemyksiään
sen mukaan mitä havainnoidaan.
Usko on havainnointien kieltämistä
jotta entiset uskomukset voidaan säilyttää.
Jos osoitat minulle että, vaikka, homeopatia toimii,
niin muutan mieleni,
pyörrän ympäri;
olen helvetin nolostunut
mutta juoksen kaduilla huutaen
'Se on ihme! Fysiikan saa heittää roskikseen!
Vedellä on muisti!
Ja vaikka sen muisti tuntuu loputtomalta
sipulimehutipan kohdalla,
se jotenkin unohtaa kaiken ulosteen joka siinä on ollut!'
Näytä minulle että se toimii ja miten se toimii
ja kun olen selvinnyt shokista,
otan harpin ja kaiverran 'Uskomatonta!'
kullini kylkeen."
Nyt kaikki vain tuijottavat,
mutta olen varsin tuiterissa ja olen jo kaivanut itseni näin syvälle,
joten ajattelen että mennään sitten perille asti.
"Elämä on täynnä mysteereitä, kyllä,
mutta vastauksia on silti olemassa.
Niitä ei löydetä
istuskelemalla
ja näyttämällä vakavalta
ja sanomalla 'Eikö elämä olekin mysteeristä?
Istuskellaan täällä ja toivotaan!
Soitetaan perkele Paaville!
Katsotaan kun Oprah
haastattelee Deepak Chopraa!'
Jos haluat katsoa televisiota,
sinun pitäisi katsoa Scooby-Doota.
Se ohjelma oli niin mahtava,
koska joka kerta kun kirkossa oli aave
tai koulussa haamu,
katsottiin naamion taakse ja mitä siellä olikaan?
Saatanan talkkari tai se tyyppi joka piti uimalaa!
Koska kautta historia
jokainen mysteeri
joka on ikinä ratkaistu on paljastunut olevan
ei-taikaa.
Pelottaako sinua ajatus että maailmassa on tietoa?
Pelottaako sinua ajatus, että yksi
iltapäivä helvetin Wikipediassa saattaisi opettaa jotain?
Ja ajatus, ettei mitään yliluonnollista olekaan...
räjäyttääkö se niin hippikaalisi
että mieluummin seisot googlaamisen kyvyttömyytesi sumussa?
Eikö tämä ole tarpeeksi?
Tämä maailma?
Tämä kaunis, monimutkainen,
ihmeellisen ymmärtämätön
luonnollinen maailma?
Kuinka voi olla, ettei se kiinnitä huomiotamme
ja päädymme alentamaan sitä keksimällä
halpoja tarinoita ja hirviöitä?
Jos pidät niin Shakespearesta
Seuratkaa mua, ystävät, ja kuulkaa:
'Täys kulta kullata, valota lilja,
Sirottaa hajuksia orvokkiin.... on ihan helvetin typerää.'
Tai jotain sinne päin.
Entäs Satchmo?
'Nuoren koivun nään kaareutuvan...'
Ja hyvä on, jos haluat
ylistää Krishnaa ja Vishnua
postkolonialistisen alistuvan järjestetyllä tavalla
niin se on okei.
Mutta tästä minä saan stondiksen:
Olen pieni, merkityksetön, tietämätön hiilipala.
Minulla on yksi elämä ja se on lyhyt
ja epätärkeä...
Mutta kiitos viimeaikojen tieteellisestä edistyksestä,
saan elää kaksi kertaa pidempään
kuin isoisoisoisosetäni ja -tätini.
Kaksi kertaa pidempään elää tätä elämääni.
Kaksi kertaa pidempään rakastaa tätä vaimoani.
Kaksi kertaa enemmän vuosia ystäviä ja viiniä,
Kaksi kertaa enemmän illallisia ja mahdollisuuksia mollata
hyvännäköisiä hippejä
joilla on keijuja selässä
ja perhosia rinnuksissa.
Ja jos me haamut loukkaamme
meille anteeks suokaatte:
Todennäköisyys että olisimme kymmenen minuuttia ajassa taaksepäin
on samaa luokkaa kuin se, että olisit muuttanut mieltäsi."
Musiikkitiistai #24
24 - Kappale jonka haluan soivan hautajaisissani
Jaa, no nyt tulee edellisviikon kanssa samaa aihetta, vaan eipä tuolla väliä. Moni hautajaiskappaleistani on tullut tämän haasteen mukana jo muissa yhteyksessä, kuten CMX:n Ruoste ja Torin Tear in Your Hand. Tässä nyt vielä yksi.
Michael Nyman: The Heart Asks Pleasure First/Promise
Jaa, no nyt tulee edellisviikon kanssa samaa aihetta, vaan eipä tuolla väliä. Moni hautajaiskappaleistani on tullut tämän haasteen mukana jo muissa yhteyksessä, kuten CMX:n Ruoste ja Torin Tear in Your Hand. Tässä nyt vielä yksi.
Michael Nyman: The Heart Asks Pleasure First/Promise
Musiikkitiistai #23
23 - Kappale jonka haluan soivan häissäni hautajaisissani
En pidä avioliittoinstituutiosta sen nykyisessä muodossa, joten muokkaan kysymyksen seuraavasti: Kappale jonka haluan soivan hautajaisissani. Ja yksi näistä on 'Mononoke Himen' tunnari.
En pidä avioliittoinstituutiosta sen nykyisessä muodossa, joten muokkaan kysymyksen seuraavasti: Kappale jonka haluan soivan hautajaisissani. Ja yksi näistä on 'Mononoke Himen' tunnari.
Musiikkitiistai #21
21 - Kappale jota kuuntelee iloisena
Hieman toiston makua, sillä yksi kappale tältä samaiselta artistilta ja vieläpä samalta albumilta tuli pari viikkoa sitten postattua, mutta voivoi. Tämä versio on vielä ekstrailoinen, katsokaa kuunnelkaa vaikka. Eli Tori Amos ja 'Happy Phantomin' liveversio männältä ysikymmentäluvulta.
Hieman toiston makua, sillä yksi kappale tältä samaiselta artistilta ja vieläpä samalta albumilta tuli pari viikkoa sitten postattua, mutta voivoi. Tämä versio on vielä ekstrailoinen, katsokaa kuunnelkaa vaikka. Eli Tori Amos ja 'Happy Phantomin' liveversio männältä ysikymmentäluvulta.
Musiikkitiistai #20
20 - Kappale jota kuuntelee vihaisena
Kappas perkele, meinasi aivan unohtua tältä viikolta. Vihaisena... riippunee, onko vihainen ihmiselle vai maailmalle yleensä. Ensimmäisessä tapauksessa Children of Bodomia, toisessa Dimmu Borgiria. Olkaa hyvät! Varsinkin jälkimmäisessä on kaikin puolin priima video.
Children of Bodom: You're Better Off Dead ("Hear my apology: fuck you!")
Dimmu Borgir: Puritania ("Earth successfully erased.")
Kappas perkele, meinasi aivan unohtua tältä viikolta. Vihaisena... riippunee, onko vihainen ihmiselle vai maailmalle yleensä. Ensimmäisessä tapauksessa Children of Bodomia, toisessa Dimmu Borgiria. Olkaa hyvät! Varsinkin jälkimmäisessä on kaikin puolin priima video.
Children of Bodom: You're Better Off Dead ("Hear my apology: fuck you!")
Dimmu Borgir: Puritania ("Earth successfully erased.")
Musiikkitiistai #19
19 - Kappale lempialbumiltani
Nyt ei tiedä mitä vastata. Tokihan sitä on eri bändeiltä ja artisteilta kultakin oma lempilevynsä, mutta miten niitä muka verrata keskenään ja päästä yhteen lempialbumiin?
Velcran Between Force and Fate vs. Tori Amosin Little Earthquakes??
Sonata Arctican Days of Gray vs. Epican Desing Your Universe???
Nightwishin Once vs. Lacuna Coilin Karmacode????
Perkele, laitetaan kaikista lempikappale!
Velcra: Our Will Against Their Will
Tori Amos: Tear in Your Hand
Sonata Arctica: Everything Fades to Gray
Epica: Martyr of the Free Word
Nightwish: Planet Hell
Lacuna Coil: Our Truth
Nyt ei tiedä mitä vastata. Tokihan sitä on eri bändeiltä ja artisteilta kultakin oma lempilevynsä, mutta miten niitä muka verrata keskenään ja päästä yhteen lempialbumiin?
Velcran Between Force and Fate vs. Tori Amosin Little Earthquakes??
Sonata Arctican Days of Gray vs. Epican Desing Your Universe???
Nightwishin Once vs. Lacuna Coilin Karmacode????
Perkele, laitetaan kaikista lempikappale!
Velcra: Our Will Against Their Will
Tori Amos: Tear in Your Hand
Sonata Arctica: Everything Fades to Gray
Epica: Martyr of the Free Word
Nightwish: Planet Hell
Lacuna Coil: Our Truth
Musiikkitiistai #18
#18 - Kappale jonka haluaisin kuulla radiosta useammin
Tähän kohtaan voisin liittää jotakuinkin mitä vain, sillä Rockilla on erittäin ärsyttävä tapa soittaa niitä samoja biiseja kerta toisensa jälkeen niin kauan että ne tulevat korvista pihalle. Ja sitten niitä samoja bändejä... Aivan kuin anglo-amerikkalaisen ja skandinavian lisäksi ei muuta maailmassa ole. Ja voisi muuten luulla, ettei 'Tallulahin' lisäksi Sonata Arcticalla muita (uudempia!) biisejä ole. RAIVO!
Haluaisin siis kuulla vaikka hollantilaista Epicaa/Ayreonia/After Foreveria, ranskalaista ETHSia, italialaista Mandragora Screamia/Lacuna Coilia/Gravewormia, slovenialaista Laibachia, israelilaista Orphaned Landia (ja muita HMI:sta löydettyjä bändejä), belgialaista Beautiful Sinia, japanilaista Concerto Moonia, itävaltalaista Darkwellia... Perkele, joka paikasta löytyy marginaalista mutta hyvää musiikkia tuon aseman genrevalikoimasta! Velcraakaan en ole ikinä kuullut!!!
Kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin naisvokalistibändien kappalesoitot. Miksi saatanassa Skunk Anansielta soitetaan vain ihmissuhdekappale 'Weakia'? Miksei vaikka 'Selling Jesus', sopisi niin helvetin hyvin aina kun tulee Räsäs-klubista asiaa.
Tähän kohtaan voisin liittää jotakuinkin mitä vain, sillä Rockilla on erittäin ärsyttävä tapa soittaa niitä samoja biiseja kerta toisensa jälkeen niin kauan että ne tulevat korvista pihalle. Ja sitten niitä samoja bändejä... Aivan kuin anglo-amerikkalaisen ja skandinavian lisäksi ei muuta maailmassa ole. Ja voisi muuten luulla, ettei 'Tallulahin' lisäksi Sonata Arcticalla muita (uudempia!) biisejä ole. RAIVO!
Haluaisin siis kuulla vaikka hollantilaista Epicaa/Ayreonia/After Foreveria, ranskalaista ETHSia, italialaista Mandragora Screamia/Lacuna Coilia/Gravewormia, slovenialaista Laibachia, israelilaista Orphaned Landia (ja muita HMI:sta löydettyjä bändejä), belgialaista Beautiful Sinia, japanilaista Concerto Moonia, itävaltalaista Darkwellia... Perkele, joka paikasta löytyy marginaalista mutta hyvää musiikkia tuon aseman genrevalikoimasta! Velcraakaan en ole ikinä kuullut!!!
Kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin naisvokalistibändien kappalesoitot. Miksi saatanassa Skunk Anansielta soitetaan vain ihmissuhdekappale 'Weakia'? Miksei vaikka 'Selling Jesus', sopisi niin helvetin hyvin aina kun tulee Räsäs-klubista asiaa.
Ihminen saa olla Päivi Räsänen, kunhan ei toteuta sitä. - J. TervoPERKELE! NYT VITUTTAA.. ELI ETHS SOITTOON, KOSKA COB TULEE VASTAAN TULEVINA VIIKKOINA.
Musiikkitiistai #17
#17 - Kappale jonka kuulen usein radiossa
Tällä kertaa ihan tarkoituksella keskiviikkoon jätetty Musiikkitiistai. Viime aikoina Radio Rock on nimittäin sahannut Nightwishin Imaginaerumin ensimmäistä sinkkua ja mie tykkään! Hankin tietysti albumin tänään heti julkaisupäivänä (olkoon vaikka synttärilahja itselleni itseltäni) ja olen sitä soittanut viimeiset kuusi tuntia. Sen verran mahtipontista ja moniulotteista, että tämän ymmärtäminen (omasta mielestä) syvällisesti vie aika monta pyöräytystä. Tällä hetkellä fanitan eniten Scaretale -kipalesta; ja perkele, nyt on pakko lukea Whitmania, ei tästä helevetti tule mittää! Mutta, ei oteta siitä paniikkia, tämän vuoden runokiintiöhän on jo täynnä (juu, aivan kuin sitä ei voisi muka ylittää.. laiska mikä laiska) ja suunnaksi Yövissyn teatraalinen goottisirkus/-huvipuisto -viritelmä. Anetten pahis-Lumikki on itse asiassa oikein hieno konsepti! Sitten jäädään vain odottamaan seuraavaa videota, joka saattanee olla jopa Slow, Love, Slow (jazzia, ihan oikeesti!!!). Olisi aika rohkea valinta singleksi, mutta toisaalta nyt puhutaan albumista, jossa on sinfoniaorkestereita, kuoroja, perkussioitakin yhtä biisiä varten sellaiset 140 raitaa ja leffa levyn kylkeen. Siis jotain perspektiiviä, hei. Mutta siis, Holopaisen otto 'Lumiukosta'*) eli Storytime!
*) Katso tämä haastis niin tiedät mistä puhutaan!
Tällä kertaa ihan tarkoituksella keskiviikkoon jätetty Musiikkitiistai. Viime aikoina Radio Rock on nimittäin sahannut Nightwishin Imaginaerumin ensimmäistä sinkkua ja mie tykkään! Hankin tietysti albumin tänään heti julkaisupäivänä (olkoon vaikka synttärilahja itselleni itseltäni) ja olen sitä soittanut viimeiset kuusi tuntia. Sen verran mahtipontista ja moniulotteista, että tämän ymmärtäminen (omasta mielestä) syvällisesti vie aika monta pyöräytystä. Tällä hetkellä fanitan eniten Scaretale -kipalesta; ja perkele, nyt on pakko lukea Whitmania, ei tästä helevetti tule mittää! Mutta, ei oteta siitä paniikkia, tämän vuoden runokiintiöhän on jo täynnä (juu, aivan kuin sitä ei voisi muka ylittää.. laiska mikä laiska) ja suunnaksi Yövissyn teatraalinen goottisirkus/-huvipuisto -viritelmä. Anetten pahis-Lumikki on itse asiassa oikein hieno konsepti! Sitten jäädään vain odottamaan seuraavaa videota, joka saattanee olla jopa Slow, Love, Slow (jazzia, ihan oikeesti!!!). Olisi aika rohkea valinta singleksi, mutta toisaalta nyt puhutaan albumista, jossa on sinfoniaorkestereita, kuoroja, perkussioitakin yhtä biisiä varten sellaiset 140 raitaa ja leffa levyn kylkeen. Siis jotain perspektiiviä, hei. Mutta siis, Holopaisen otto 'Lumiukosta'*) eli Storytime!
*) Katso tämä haastis niin tiedät mistä puhutaan!
Musiikkitiistai #16
#16 - Kappale josta pidin ja jota nyt inhoan
Radioni defaultina on Radio Rock ja siellä on paha tapa niillä sahata samoja kappaleita monta kertaa päivässä parhaaseen kuunteluaikaan. Näin ollen ei liene yllätys, että valitsemani kappale saa juuri tästä syystä nykyään radion kiinni. Vaikka sen julkaisusta onkin jo pari vuotta, sitä soitettiin niin paljon, ettei edellenkään pysty sitä sietämään. Scorpions ft. T. Turunen ja The Good Die Young. Ja onhan mokomassa se perkeleen "In god we trust" -fraasikin ympätty mukaan.
Radioni defaultina on Radio Rock ja siellä on paha tapa niillä sahata samoja kappaleita monta kertaa päivässä parhaaseen kuunteluaikaan. Näin ollen ei liene yllätys, että valitsemani kappale saa juuri tästä syystä nykyään radion kiinni. Vaikka sen julkaisusta onkin jo pari vuotta, sitä soitettiin niin paljon, ettei edellenkään pysty sitä sietämään. Scorpions ft. T. Turunen ja The Good Die Young. Ja onhan mokomassa se perkeleen "In god we trust" -fraasikin ympätty mukaan.
Musiikkitiistai #15
15 - Kappale joka luonnehtii minua
Tämän lähemmäksi uskonnollista kokemusta en pääse: C-osan crescendo on vain niin saatanan mahtava. Voin aina kuvitella yön ja pienen kokon jonka ympärillä sen c-osan aikana kukin tanssii transsissa. Eli: One-Winged Angel á la Nobuo Uematsu Final Fantasy seiskasta, ja tämä versio on FF:n Distant Worlds -kiertueen orkesteriversio (liveversioita, heviversioita, elektronisia versioita erc. löytää netistä runsaasti). Käyttistä!
Tämän lähemmäksi uskonnollista kokemusta en pääse: C-osan crescendo on vain niin saatanan mahtava. Voin aina kuvitella yön ja pienen kokon jonka ympärillä sen c-osan aikana kukin tanssii transsissa. Eli: One-Winged Angel á la Nobuo Uematsu Final Fantasy seiskasta, ja tämä versio on FF:n Distant Worlds -kiertueen orkesteriversio (liveversioita, heviversioita, elektronisia versioita erc. löytää netistä runsaasti). Käyttistä!
Musiikkitiistai #14
#14 - Kappale josta kukaan ei kuvittelisi minun pitävän
Tiedä sitten tuosta "kukaan"-sanavalinnasta, mutta ei varmaan ihan heti olisi arvattavien kappaleiden listalla. Toissavuoden Euroviisujen voittaja, Lena ja 'Satellite'. Lenan englanninlausunta on niin söpöä, että se nostaa tuon muuten perusbiisiin oikein kivaksi kipaleeksi.
Tiedä sitten tuosta "kukaan"-sanavalinnasta, mutta ei varmaan ihan heti olisi arvattavien kappaleiden listalla. Toissavuoden Euroviisujen voittaja, Lena ja 'Satellite'. Lenan englanninlausunta on niin söpöä, että se nostaa tuon muuten perusbiisiin oikein kivaksi kipaleeksi.
Musiikkitiistai #13
#13 - Salainen pahe
En yleisesti ottaen perusta poppislistahiteistä, mutta silloin tällöin ne onnistuvat kiinnostamaan. En erityisemmin myöskään ota paineita "paheista", joten voisin tähän kohtaan iskeä kaikkea TikTakista Goldfrappiin. Jätetään ne kuitenkin ensi viikkoon. Tällä viikolla mennään Rihannan mukana sadomasokismin mielenkiintoiseen maailmaan. Kaukana on se Pon de Replayn tyttö, eikä se ole minusta ollenkaan huono juttu. Juurihan sm otettiin pois psykiatristen sairauksien listalta (nyt vasta?!) ja seksuaalisen monimuotoisuuden promoaminen on aina OK, ja onhan Rihanna aikas näyttävä nainen.. ne on ne tatskat ja tämän biisin lyriikat.
En yleisesti ottaen perusta poppislistahiteistä, mutta silloin tällöin ne onnistuvat kiinnostamaan. En erityisemmin myöskään ota paineita "paheista", joten voisin tähän kohtaan iskeä kaikkea TikTakista Goldfrappiin. Jätetään ne kuitenkin ensi viikkoon. Tällä viikolla mennään Rihannan mukana sadomasokismin mielenkiintoiseen maailmaan. Kaukana on se Pon de Replayn tyttö, eikä se ole minusta ollenkaan huono juttu. Juurihan sm otettiin pois psykiatristen sairauksien listalta (nyt vasta?!) ja seksuaalisen monimuotoisuuden promoaminen on aina OK, ja onhan Rihanna aikas näyttävä nainen.. ne on ne tatskat ja tämän biisin lyriikat.
Musiikkitiistai #12
#12: Kappale bändiltä/artistilta jota inhoan
Jos jotain inhoan, se inho yleensä ulottuu kyseisen artistin kaikkiin teoksiin. Tässä kohtaa vaihdankin inhoamisen "en juurikaan pidä". Osin tämä on kyllä omaakin syytä: en ole välttämättä edes viitsinyt tutkia kyseisten artistien muuta tuotantoa kovin syvällisesti, kuunnellut korkeintaan muutamaa biisiä kutakin kymmenisen sekuntia jonka jälkeen olen päättänyt etten pidä tästä. Näin ollen jäljelle on jäänyt jokin yksittäinen kappale.
Yksi tällainen on Malcolm Lincoln, johon törmäsin vuoden 2010 Euroviisujen karsinnoissa. Olen edelleen sitä mieltä, että kanssaeurooppalaisillani on surkea musiikkimaku valitessaan jatkoon tusina balladia (kyllä, Valko-Venäjä, juuri sinä!) Sirenin sijaan, joka on kivan erilainen. Hypoteesini on, että tämä on liian hyvä Euroviisuihin, mikä selittää myös Nightwishin jääminen kakkoseksi jollekin perkeleen jeesusfriikille silloin taannoin (ei, en aio antaa tätä anteeksi ihan heti).
Eli: Malcolm Lincoln ja Siren. Take it away, Earnie!
Jos jotain inhoan, se inho yleensä ulottuu kyseisen artistin kaikkiin teoksiin. Tässä kohtaa vaihdankin inhoamisen "en juurikaan pidä". Osin tämä on kyllä omaakin syytä: en ole välttämättä edes viitsinyt tutkia kyseisten artistien muuta tuotantoa kovin syvällisesti, kuunnellut korkeintaan muutamaa biisiä kutakin kymmenisen sekuntia jonka jälkeen olen päättänyt etten pidä tästä. Näin ollen jäljelle on jäänyt jokin yksittäinen kappale.
Yksi tällainen on Malcolm Lincoln, johon törmäsin vuoden 2010 Euroviisujen karsinnoissa. Olen edelleen sitä mieltä, että kanssaeurooppalaisillani on surkea musiikkimaku valitessaan jatkoon tusina balladia (kyllä, Valko-Venäjä, juuri sinä!) Sirenin sijaan, joka on kivan erilainen. Hypoteesini on, että tämä on liian hyvä Euroviisuihin, mikä selittää myös Nightwishin jääminen kakkoseksi jollekin perkeleen jeesusfriikille silloin taannoin (ei, en aio antaa tätä anteeksi ihan heti).
Eli: Malcolm Lincoln ja Siren. Take it away, Earnie!
Musiikkitiistai #11
#11 - Kappale lempibändiltäni/-artistiltani
Tämän päivän luentojen poliittisen keskustelun kirvoittamana valittakoon Velcralta kappale 'Our Will Against Their Will', joka on varsin vahvasti inspiroitunut kuningatar Elizabeth ensimmäisen antamasta puheesta vuonna 1588 Tilburyssa, jossa englantilaisjoukot valmistautuivat taistelemaan katolisen Espanjan joukkoja vastaan. Velcran muuhun tuotantoon kannattaa myös tutustua, erityisesti kakkosalbumiin Between Force and Fate.
Tässä vielä pikaisesti opettavainen ohjelma meille pikku lapsukaisille. :)
Tämän päivän luentojen poliittisen keskustelun kirvoittamana valittakoon Velcralta kappale 'Our Will Against Their Will', joka on varsin vahvasti inspiroitunut kuningatar Elizabeth ensimmäisen antamasta puheesta vuonna 1588 Tilburyssa, jossa englantilaisjoukot valmistautuivat taistelemaan katolisen Espanjan joukkoja vastaan. Velcran muuhun tuotantoon kannattaa myös tutustua, erityisesti kakkosalbumiin Between Force and Fate.
Tässä vielä pikaisesti opettavainen ohjelma meille pikku lapsukaisille. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)