Mary Roach: Spook - Science Tackles the Afterlife

Luettu: 12.9.2011

Koska edellisessä lukemassani kirjassa ihmisen sielu on suuressa osassa, sain inspiraation lukea mahtavan Mary Roachin toisen teoksen (kolmas ja neljäs odottavat vuoroaan; ei kaikkea hyvää kerralla!).

Spook - Science Tackles the Afterlife kuvaa tieteen historian sitä osasta, jossa on -enemmän tai vähemmän tieteellisesti- pyritty todistamaan sielun olemassaolo* tai olemattomuus, ja useimmiten myös sen siirtyminen johonkin toiseen todellisuuteen, ulottuvuuteen tai tilaan, kuten uuteen henkilöön (= uudestisyntyminen) tai jonkin sortin eetteriin (= josta sitten on kiva jutella tyhjänpäiväisiä Derek Acorahin tapaisille kusipäille). Tämän lisäksi mikroskoopin alle menevät 1800-1900-luvun vaihteen meedioiden ektoplasmaviritelmät eli em. toisesta ulottuvuudesta tulevaa sivutuotetta (teoria on, että eräs nainen muilutti varsin kunnioitettavan määrän lampaiden keuhkoja vaginansa kautta... en jostain syysty tunne halua testata, millä kokoluokalla Roachin mainitsema määrä tämä onnistuu), meediokoulut (jollaiseen Roach osallistuu) sekä kommunikointiyritykset kuolleiden kanssa radioiden ja äänityslaitteiden kautta.

Joo-o. Olin jo kirjaan tarttuessani skeptinen yliluonnollisten ilmiöiden suhteen ja nyt vielä enemmän. Jos joku oikeasti jotain tällaista pystyisi todistamaan, olisi näillä jo ainakin miljoona dollaria koossa, sillä James Randi Educational Foundation on tarjonnut tätä palkintoa todistettavasta yliluonnollisesta ilmiöstä jo vuodesta 1964 (suomalaiset voivat pokata ekstrakymppitonnin Skepsikseltä). Hiljaista on ollut eikä esitutkintaa pidemmälle ole kukaan päässyt. Sitä paitsi pidän anekdootteja ja mutua huomattavasti luotettavampana oikein tieteellisin metodein tehtyjä tutkimuksia. Näiden mukaan muun muassa selviää, että ainakin voimakkaat elekrtomagneettiset kentät ja eri korviemme ulkopuoliset äänialat voivat saada aikaan yliluonnolisiin ilmiöihin vahvasti liitettyjä tuntemuksia ja suoranaisia hallusinaatioita. Ja sitten on tietysti ihan perinteiset illuusiot ja vastaavat, kuten tässä kummitustalossa**:



Suosittelen tätä kirjaa niille, joilla on taipumusta uskoa erilaisia yliluonnollisia juttuja: kummituksia, meedioita, poltergeisteja, telekinesiaa ja muuta vastaavaa huuhaata. Vaikkei Roach kirjassaan tulekaan siihen lopputulokseen, että sielua ei ehdottomasti ole, se antanee minunlaiselleni skeptiselle lukijalle ikkunan eräiden ihmisten varsin omituisiin mielenliikkeisiin. Huuhaa-uskovaisille puolestaan kirja tarjoaa ikkunan tieteellisesti ajattelevien ihmisten ajatusmalleihin ja selittää heille, miksi tarkalleen ottaen heille nauretaan tai suoranaisesti vittuillaan. Plussaa vielä kirjan hienosta kannesta: 'Spook'-sanan O-kirjaimet on korvattu vanhanaikaisin soikein peilein, jotka muovia käyttämällä on saatu myös heijastamaan aiheeseen sopivan sumuisesti. :)

*) Kuvittele tämä tilanne: Vuosi on 1901, paikka Massachusettsissa sijaitseva, tuberkuloosin loppuvaihella oleville potilaille tarkoitettu saattokoti. Kolme tutkijaa saapuu paikalle tehdaskokoisen vaa'an kanssa, jonka päälle saa kiinnitettyä teltan. Mistä on kyse? Jep, he yrittivät mitata sielun painon. Tyypit laittoivat kuolevia potilaita vaa'alle ja odottivat näiden potkaisevan tyhjää. Ah, viktoriaaninen lääketiede: aina valmis tarjoamaan kyseenalaisia tutkimusmetodeja kaikille halukkaille!

**) Mikäli englanti ei suju, niin kyseessä on 1800-luvun teatterian varten kehitetty kummitustrikki, joka tunnetaan nimellä Pepper's Ghost. Trikissä leikitään lasin reflektiivisillä ominaisuuksilla, joka saadaan läpinäkyväksi krittisesti aseteltujen valojen, peilin ja mustan taustan. Katsokaa myös muut jaksot 'Science of Scams' -sarjasta!

-----

Spook muualla:
San Francisco Chronicle (englanniksi)
Daily Grail (englanniksi)
Skeptic's Dictionary
Fyrefly's Book Blog -blogi (englanniksi)
Piling on the Books -blogi (englanniksi)

Kirjallinen vuosi 2010

Vuosi 2010 on nyt virallisesti ohi ja on aika kerrata olennaiset osat kirjallisesta vuodestani ennen seuraavan alkua. Kaiken kaikkiaan tuli luettua 90 kirjaa männä vuonna. Kotimaisia näistä oli 23 kappaletta, siis alle kolmasosa! Varsin räikeä vaa'an kääntö vuoteen 2009 verrattuna, kun valittelin englanninkielisen kirjallisuuden puutteesta. Toisaalta olen varsin kiitollinen Kirjallisesta maailmanvalloituksen haasteesta, sillä ei-suomalaisessa kirjallisuudessa on tullut vastaan varsin huomattavia teoksia ja kirjailijoita. Tilastollisesti on tosin yksi varsin masentava luku: vain 33 kirjaa koko 90:stä on naisten kirjoittamia. Aijaijai.. tälle tarvitsee tehdä jotain tänä vuonna. Mutta sitä ennen: kokosin alle vuoden 2010 aikana lukemistani kirjoista kahdentoista kategorian voittajat. Ajoittain tehtävä oli sen verran hankala, että taivuin sallimaan kategoriaan kaksi voittajaa.

Paras fakta: Stiff

Paras fiktio (proosa): Herra Darwinin puutarhuri ja Kärsimysten musta kivi

Paras sarjakuva: Lost Girls ja Fables-sarja

Paras näytelmä: Equus

Paras klassikko: Animal Farm

Paras populaarikirjallinen: The Descent

Paras 2010 julkaistu: Siilin eleganssi

Paras ulkomainen: Stiff ja Kärsimysten musta kivi

Paras kotimainen: Tuhansien zombien maa ja Herra Darwinin puutarhuri

Löytö (kirja): Kärsimysten musta kivi ja The Descent

Löytö (kirjailija): Mary Roach ja Atiq Rahimi

Erityismaininta: Ismail Kadaren Kolme surulaulua Kosovolle

Mary Roach: Stiff - The Curious Lives of Human Cadavers

Luettu: 26.2.2010

Joku jossain blogituksessaan joskus ammoisia aikoja sitten tuli todenneeksi, muistaakseni erään italialaisen alkulukuihin liittyvän kirjan lukemisen jälkeen, ettei fiktiivisten hahmojen kirjasuosituksia voi ottaa kovin vakavasti. Voi toki, pitää vain olla oikea fiktiivinen hahmo! Tämän kertainen kirja on Mullan alla -sarjasta, kirja jonka eräs varsin melankolinen esiteinisukulaistyttö antoi Natelle Davidille vietäväksi (S4E4).

Stiff - The Curious Lives of Human Cadavers (ei suom.; pitäisi olla!) on tutkimusmatka kuolleiden pariin. Ei siis kuolemaan tai kuolemiseen, vaan kuolleisiin, fyysisiin ruumiisiin. Lukujen aiheina ovat monet eri asiat, jotka kuoleman jälkeen jäänyttä ruumista koskevat. Roach on tutkinut ruumisten käyttöä teknisissä testauksissa ja lääketieteellisissä harjoituksissa, kriminologiassa, onnettomuuksien tutkinnassa, jopa uskonnollisessa "tutkinnassa". Lisäksi tutustutaan eri hautausmetodeihin, elintenluovuttamiseen, varsin ..hmm.. kunnianhimoisiin hankkeisiin transplantaatioiden historiassa sekä kannibalismiin (ennen ja nyt). Kaiken tämän Roach kietoo tekstiin, joka on hauskaa ja tekee koukkauksia nykyhetken ja historian välillä.

Tämä nyt on taas niin tätä. Mutta kun Stiff on niin pirun hyvä! Roach kirjoittaa (ihan lasten oikeesti) elävästi. Tiedän, paradoksaalista aiheen kannalta, mutta se on totta. Teksti pursuaa sanaleikkejä, mielenkiintoisia sivuhuomautuksia, groteskiudessaan hillitömän hauskoja anekdootteja ja mustaa huumoria. Miksei tätä ole käännetty? Se pitäisi kääntää, että saisin suositella sitä kaikille vastaantuleville! Ja ihana kansi (joskin suurin osa varmaankaan ei käyttäisi kyseistä sanaa tässä kontekstissa.. no, voi voi)!

Meidän kulttuurissamme kuolleet on aika pitkälti poistettu näkyvistä, sterilisoitu, kaunisteltu: näemme kuolleita lähinnä uutiskuvissa, vieläpä vain "niiden" kuolleiden kuvia (ei "meidän" omia kuolleita). Itselleni tämä kuoleman, kuolemisen ja kuolleiden pelko on melko vierasta. Se on kasvatuksessa istutettu minuun, mutta pystyn sen järjellä torjumaan irrationaalisena ja kulttuurisena osana, joka on tietyissä tilanteissa mielenkiintoinen mutta suurimman osan aikaa täysin turha ja typerä, sillä se on johdattanut meidät juuri tähän tilanteeseen. Mihin tilanteeseen? Siihen, että kun luitte, mitä tämä kirja käsittelee, mietitte miksi helvetissä luen tällaista ja miksi joku on ylipäänsä sellaisen kirjoittanut. Roach itsekin kuvailee tutustuneensa tähän asenteeseen kirjaa kirjoittaessaan, kun kaikki katselivat häntä sillä tietyllä katseella miettien onko hänellä kaikki ihan kotona; puuttuuko jokunen partiopoika leiritulen ympäriltä ja pari intiaania kanootista:

I experienced a moment last summer at the checkout desk at the medical school library at the University of California -- that sums up what it is like to write a book about cadavers. A young man was looking at the computer record of the books under my name: The Principles and Practice of Embalming, The Chemistry of Death, Gunshot Injuries. He looked at the book I now wished to check out: Proceedings of the Ninth Stapp Car Crash Conference. He didn't say anything, but he didn't need to. It was all there in his glance. (s. 14)

Tekisi mieli laittaa tänne lisääkin lainauksia, mutta kokeillessani totesin, että tästä tulisi ehkä mahdollisesti kenties piiiiiiiiiiiiiitkä postaus, joten ei sitten. Sen sijaan kehotan kaikkia englantia osaavia lukemaan kirjan ja ravistelemaan sitä ihan kirjaimellisesti luonnotonta suhtautumista ruumiisiin; heitä meidän on kiittäminen että autot ovat mahdollisimman turvallisia, että kirurgisi ei suorita leikkausta ensi kertaa sinulla, että osaamme vastata rikosten avainkysymyksiin, että sotilaat eivät ota ja kuole testaamattoman luotiliivin pettäessä. R-E-S-P-E-C-T, people!

LUKEKAA STIFF! Ja minä hankin Bonkin (aiheena seksi... "10 asiaa mitä et ikinä halunnut tietää orasmista".. paitsi minä haluan tietää ja jakaa tietoani sivuhuomautuksina outojen aasinsiltojen kautta välituntikeskusteluissa pahaa-aavistamattomille :D).

-----

Stiff muualla:
Bad Tempered Zombie -blogi (englanniksi)
BlogCritics (englanniksi)

Mary Roachin sivut

-----

OI JEE! Leicesterin yliopistolla on netissä virtuaalinen ruumiinavaussivu! Ei herkkänahkaisille, mutta me muut...! Whe-hey!