Luettu: 18.12.2011
Männä syksynä oli taas LittFestin vuoro, jonka erään keskustelijan näytelmän lisäsin lukulistalleni. Ja tästä oli kyse:
Kuningatar K. on näytelmä 1600-luvulla Ruotsin hallinneesta kuningataresta, Kristiinasta. Näytelmä seuraa suurinpiirtein Kristiinan todellista elämää, mutta tarina saa sangen useasti absurdeja vivahteita. Kristiina kasvaa poikatytöksi, joka kiroilee, miekkailee ja opiskelee kuin aikansa pojat; elämä saa uusia sävyjä, kun hän löytää linnansa kaivosta oudon, aina vain suuremmaksi kasvavan ankeriaan.
Tämä olisi mielenkiintoista nähdä teatterissa! Kaiken kaikkeaan oikein hauska ja hienon sekopäinen kertomus hallitsijasta, jolla voisi olla rystysissään tatuoituna DILLIGAF. Hänen asenteensa saa muun hovin hämmennyksiin parhaasta ystävästä ja äidistä lähtien, ja minutkin siinä vaiheessa kun K. päättää vaihtaa Team Paaviin ja luopuu kruunustaan voidakseen muuttaa Vatikaaniin. En väitä ymmärtäväni, mikä Kristiinaa mahdollisesti viehätti misogynistisessä katolilaisuudessa, mutta niin vain viehätti. Siellä hän on nyt sitten oikeasti haudattu Johannes Paavali kakkosen viereen. Taisi mennä Vatikaanissakin päät sekaisin.
-----
Kuningatar K. muualla:
Kiiltomato
Matti Saarelan blogi (Lappeenrannan kaupunginteatterin versiosta)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laura Ruohonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laura Ruohonen. Näytä kaikki tekstit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)