Vastuuvapauslauseke: Olen 38 asteen kuumeessa (helvetin hyvää uutta vuotta vaan minullekin...), joten jos jokin osa tekstistä on erityisen levotonta, se johtuu siitä että aivojeni tilalla kallossani on pelkkää räkää.
Ja kun kuusi tuntia uuden vuoden ensimmäistä päivää on kulunut ja em. syystä en luota itseeni tarpeeksi kirjoittaakseni itse arvosteluja (eikä Musiikkitiistaitakaan ole vielä pariin päivään), tyydyn vuosikatsaukseen. Tuli luettua vähemmän kuin aiempina vuosina, vain 73 kirjaa. Kielellisesti yritin kovasti jakaa tasan suomen ja englannin, mutta toisin kävi siinäkin; kenties se johtuu siitä että suomeksi on nopeampi lukea ja ajattelen lukemista ajallisesti, en niinkään kirjojen lukumäärän kanssa. Samassa ajassa siis luetaan enemmän suomeksi kuin englanniksi, ja ruotsiksi lukeminen on sangen hidasta (katsotaan saisinko sen kirjan luettua tämän vuoden aikana....). Sukupuolijakaumakin on varsin jyrkkä; johtunee siitä että minua kiinnostavia tietokirjoja edelleen kirjoittavat lähinnä miehet. Toisin kuin moni muu, en lähde leikkimään piirakkataulukoilla vaan etenen kirjanpitäjämäisen tylsästi luvuilla ja riveillä:
Kotimaiset: 24
Ulkomaiset: 49
Suomeksi: 41
Englanniksi: 32
Käännös: 21
Originaali: 51
Sekä että: 1
Naiset: 25
Miehet: 44
Sekä että: 4
---------------------
Yhteensä 73
Haasteiden tila eteni vuoden aikana seuraavasti:
Kirjallinen maailmanvalloitus: 5
Klassikkohaaste: 3
Nobel-haaste: 1
Challenge-upon-Avon: 2
What's in a Name (WIAN): 2 ja haaste päättyi
Tässä "palkitsemani" teokset/sarja/kirjailija. Huomaa, että yksi kirja on joulukuulta ja vielä arvioimatta. Sen päätyminen tälle listalle antanee kuitenkin yleisosviittaa siitä, mille puolelle akselia "tykkään-en tykkää" päädyn.
Paras fakta: Eeva puhui - Ihmisen kieli ja ihmisen evoluutio
Paras fiktio (proosa): Metro 2033
Paras sarjakuva: The Unwritten -sarja
Paras lastenkirja: Möbiuksen maa
Paras näytelmä: The Crucible
Paras klassikko: Ruusun nimi
Paras populaarikirjallinen: Sukupolvi Z - Zombisodan aikakirjat
Paras 2011 julkaistu: Valoa valoa valoa
Paras ulkomainen: Metro 2033
Paras kotimainen: Valoa valoa valoa
Löytö (kirja): Kertomuksia pimeestä
Löytö (kirjailija): Dmitri Gluhovski ja Haruki Murakami
Erityismaininta: Kulttikirja - tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä
Kultilla päätettiin teksti, kultilla aloitetaan siirtyminen Blogistanin ulkopuoliseen maailmaan. LET'S DO THE TIME WARP AGAAAAAAAIN!!!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka Laajarinne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka Laajarinne. Näytä kaikki tekstit
Jukka Laajarinne & Harri Kumpulainen (toim.): Kertomuksia pimeestä
Luettu: 25.5.2011
Ajoittain kirjaston tyrkkyhyllystä löytyy varsin mielenkiintoista luettavaa.
Kertomuksia pimeestä on neljäntoista surrealistisen novellin ja mininovellikokoelman kokoelma. Kirjoittajissa on mukana muun muassa Miina Supinen, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Juri Nummelin ja Tiina Raevaara, ja novellien aiheet vaihtelevat saduista elämänkertoihin ja eksistentiaalisiin pohdiskeluihin.
Suomalaista, kirjallista surrealismia. Eipä tällaiseen ihan joka päivä törmääkään. Novelleja, jotka ovat aivan.. no, pimeitä. Himmeitä. Ja positiivisella tavalla! Kirjana varsin lyhyt, mutta parhaimmillaan tämä kokoelma on, kun tarinat lukee pienissä erissä. Oma suosikkini novelleista on ehdottomasti Juha Huhtakallion 'Nukkekoti'. Ensimmäisenä nimestä tulee tietenkin mieleen Ibsenin samanniminen näytelmä, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Ja Huhtakallion nukkekoti on paljon mielenkiintoisempi. Toiset huomattavat novellit ovat Harri Kumpulaisen 'Elin tilaa', Tapani Baggen 'Pieni mattosarja' sekä P.I. Jääskeläisen 'Salainen kirjeenvaihtoystävä'.
Tämä on muuten sellainen kirjallinen laji, jota pitäisi kehittää enemmän, myös Suomessa. Ei sitä aina tarvitse keskittyä dekkareihin sekä ihmis- ja/tai sotakuvauksiin. Hmm... Miksiköhän pidän surrealismista niin kirjoissa kuin taiteessakin?
Sivuhuomautuksena nostettakoon hattua Turbator-kustantamolle; kaksi kirjaa olen lukenut ja molemmat ovat tehneet erinomaisen vaikutuksen. Noin niin kuin tilastollisesti katsottuna ei ollenkaan huono suoritus!
-----
Kertomuksia pimeestä muualla:
Koska en löytänyt kirjan arvosteluja netistä (kuulemma Tähtivaeltajassa on ollut arvostelu), laitan tähän nyt linkkeinä kirjoittajien omia blogimerkintöjä kirjasta.
Jukka Laajarinne
Tapani Bagge
Tiina Raevaara
Ajoittain kirjaston tyrkkyhyllystä löytyy varsin mielenkiintoista luettavaa.
Kertomuksia pimeestä on neljäntoista surrealistisen novellin ja mininovellikokoelman kokoelma. Kirjoittajissa on mukana muun muassa Miina Supinen, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Juri Nummelin ja Tiina Raevaara, ja novellien aiheet vaihtelevat saduista elämänkertoihin ja eksistentiaalisiin pohdiskeluihin.
Suomalaista, kirjallista surrealismia. Eipä tällaiseen ihan joka päivä törmääkään. Novelleja, jotka ovat aivan.. no, pimeitä. Himmeitä. Ja positiivisella tavalla! Kirjana varsin lyhyt, mutta parhaimmillaan tämä kokoelma on, kun tarinat lukee pienissä erissä. Oma suosikkini novelleista on ehdottomasti Juha Huhtakallion 'Nukkekoti'. Ensimmäisenä nimestä tulee tietenkin mieleen Ibsenin samanniminen näytelmä, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Ja Huhtakallion nukkekoti on paljon mielenkiintoisempi. Toiset huomattavat novellit ovat Harri Kumpulaisen 'Elin tilaa', Tapani Baggen 'Pieni mattosarja' sekä P.I. Jääskeläisen 'Salainen kirjeenvaihtoystävä'.
Tämä on muuten sellainen kirjallinen laji, jota pitäisi kehittää enemmän, myös Suomessa. Ei sitä aina tarvitse keskittyä dekkareihin sekä ihmis- ja/tai sotakuvauksiin. Hmm... Miksiköhän pidän surrealismista niin kirjoissa kuin taiteessakin?
Sivuhuomautuksena nostettakoon hattua Turbator-kustantamolle; kaksi kirjaa olen lukenut ja molemmat ovat tehneet erinomaisen vaikutuksen. Noin niin kuin tilastollisesti katsottuna ei ollenkaan huono suoritus!
-----
Kertomuksia pimeestä muualla:
Koska en löytänyt kirjan arvosteluja netistä (kuulemma Tähtivaeltajassa on ollut arvostelu), laitan tähän nyt linkkeinä kirjoittajien omia blogimerkintöjä kirjasta.
Jukka Laajarinne
Tapani Bagge
Tiina Raevaara
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)