Luettu: 29.8.2012
Dexter is Deliciousin jälkeen heti toinen Dexter.
Double Dexter (ei suomennettu) tuo skenaarion, jota Deximme on yrittänyt viimeiseen asti välttää: hän jää verekseltään kiinni. Kesken Puffalump-pellen eli Steve Valentinen viipaloinnin ikkunan takaa näkyy liikettä ja ennen kuin Dexter saa silminnäkijän kiinni, tämä katoaa yöhön renkaat kirskuen ja auton takavalot vilkkuen. Jostain syystä Dexterin oven läpi ei seuraavana aamuna ryskääkkään karhuryhmä rynkkyineen vaan painostaa hiljaisuus ja odotus jatkuu. Kunnen Dexter saa työosoitteeseensa postia: linkki blogiin, jossa hänen todistajansa kertoo kaiken, nimineen ja kuvineen. Ja tyypin tavoite: ensin ahdistaa Dexter nurkkaan, vainota tätä rikospaikoille, kiusata viimeiseen asti paljastumisen uhan ollessa koko ajan päällä, kunnes hän tappaisi Dexterin.
Mielenkiintoinen konstepti, joskaan hieman hankalasti uskottavissa. Niin, tasan kuinka älyvapaa on idea kiusata tieten tahtoen selvästikin älykästä -ja erittäin kauan virkavallan tutkan ulkopuolella pysynyttä- sarjamurhaajaa? Ja jos joku oikeasti pystyisi selvittämään tappajan henkilöllisyyden, kotiosoitteet, rutiinit ynnä muut, hänen on täytynyt huomata myös uhrien murhataustat. Ja tästä huolimatta tyyppi pitää itseään jonkinlaisena oikeutettuna kostajana. No, okei, Dexterin vainoaja on persoonaltaan vähintään kyseenalainen ja loppua kohden ihan vain psykoottinen (ja moraalisesti tarkasteltuna Dexteriä pahempi), joten ehkä hän omassa mielessään on oikeassa. Kävelevä kognitiivinen dissonanssi, perkele.
Double Dexter on hieman Deliciousiä parempi, muttei paljon. En iedä jaksanko käyttää aikaa enää sarjan seuraavaan kirjaan (näilä näkymin julkaistaan oskus 2014 aikana), tuskin. Varsinkaan kun voin katsoa Dexin TV-versiota, joka on niin paljon parempi. Ei siksi, että TV-sarjan juonen suunta olisi jotenkin kirjasarjan juonta parempi (no, ehkä hieman), mutta TV-sarjan kirjoittajat saavat Dexterin hahmosta paljon enemmän irti. The apprentice has outwitted the master.
-----
Double Dexter muualla:
Bookreporter (englanniksi)
LitReactor (englanniksi)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jeff Lindsay. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jeff Lindsay. Näytä kaikki tekstit
Jeff Lindsay: Dexter is Delicious
Luettu: 27.8.2012
Luettuani Dexter-sarjan nelososan Dexter by Designin vuoden 2009 loppupuolella, odotin kovasti sarjan seuraavaa osaa, jossa olisi kuulemma teemana se ultimaalinen tabu, kannibalismi. Jotenkin kirja kuitenkin unohtui ja muistin sen vasta, kun Suomalaisessa kierrellessäni vastaan tuli Lidsayn uusin, Double Dexter (tästä lisää seuraavassa jaksossa).
Dexter is Deliciousissa (ei suomennettu) Dexteristä on tullut juuri isukki. Tyttövauvan saapuminen on ajanut Dexin suureksi hämmennykseksi kaikki verenhimotkin pois (univelalla saattaa olla osuutta asiaan). Samaan aikaan työrintamalla Miamin murharyhmä politikoidaan tutkimaan rikkaan teinitytön katoamista kotoaan, jossa jäljellä on vain märkä läntti - kirjaimellisesti ja verisesti. Myös tytön ystävä on kadonnut. Raskaana olevan Debin tutkimukset saavat useammankin poliisipomon sekaisin, sillä tytöistä toisen poikaystävänä on erään rikkaan kaupunginpamppu Acostan poika, jonka isukki on tunnetusti useaan kertaan öljynnyt oikeuslaitosten pyöriä haluamaansa suuntaan lahjust.. krhm, maksullisin arvovalintavaikuttamisin. Jonkin ajan kuluttua ystävän ruumis löydetään, mutta suurimman sokin aiheuttaa se oikeuslääketieteellinen fakta, että eräitä tytön ruuminosia on syöty monen ihmisen toimesta. Jopa Dexterin salamatkustaja herää horroksestaan, ja Dexter ottaa ekstrakurrikulaariseksi toiminnakseen pelastaa siepattu tyttö Acostan pojalta ja tämän ystäväpiiriltä. Suunnitelma ei todellakaan etene kuin Strömsössä ja Dex päätyy itsekin kannibalistikultin menyylle. Lisäongelmia aiheuttaa Dexterin veljen, ykkösosan sarjamurhaajan ja Debin ex-kihlattu/taponyrittäjä Brian, joka on veljen perheenlisäyksestä kuultuaan päättänyt osallistua Dexin ja erityisesti tämän perheen elämään.
Juu, nyt ei kyllä mennä yhtään sillä Dexter-laadulla, mitä odotin. Alku kyllä onnistui hyvin: Dexterin näkökulma ihmisten lisääntymishalukkuuteen ja sen tulosten yllättävään vaikutukseen on sangen hieno pala proosaa:
No, kun nyt tuli tämän kanssa hankittua tuo uusinkin, Double Dexter niin luetaan nyt sekin. Ainakin sen alkupremissi ei korota odotuksia tämän tasolle, joten jos ei nouse niiden tasolle niin tiputaan sitten lyhemmän matkaa todellisuuteen.
-----
Dexter is Delicious muualla:
Los Angeles Times (englanniksi)
Elitist Book Reviews -blogi (englanniksi))
Book Chase -blogi (englanniksi)
Luettuani Dexter-sarjan nelososan Dexter by Designin vuoden 2009 loppupuolella, odotin kovasti sarjan seuraavaa osaa, jossa olisi kuulemma teemana se ultimaalinen tabu, kannibalismi. Jotenkin kirja kuitenkin unohtui ja muistin sen vasta, kun Suomalaisessa kierrellessäni vastaan tuli Lidsayn uusin, Double Dexter (tästä lisää seuraavassa jaksossa).
Dexter is Deliciousissa (ei suomennettu) Dexteristä on tullut juuri isukki. Tyttövauvan saapuminen on ajanut Dexin suureksi hämmennykseksi kaikki verenhimotkin pois (univelalla saattaa olla osuutta asiaan). Samaan aikaan työrintamalla Miamin murharyhmä politikoidaan tutkimaan rikkaan teinitytön katoamista kotoaan, jossa jäljellä on vain märkä läntti - kirjaimellisesti ja verisesti. Myös tytön ystävä on kadonnut. Raskaana olevan Debin tutkimukset saavat useammankin poliisipomon sekaisin, sillä tytöistä toisen poikaystävänä on erään rikkaan kaupunginpamppu Acostan poika, jonka isukki on tunnetusti useaan kertaan öljynnyt oikeuslaitosten pyöriä haluamaansa suuntaan lahjust.. krhm, maksullisin arvovalintavaikuttamisin. Jonkin ajan kuluttua ystävän ruumis löydetään, mutta suurimman sokin aiheuttaa se oikeuslääketieteellinen fakta, että eräitä tytön ruuminosia on syöty monen ihmisen toimesta. Jopa Dexterin salamatkustaja herää horroksestaan, ja Dexter ottaa ekstrakurrikulaariseksi toiminnakseen pelastaa siepattu tyttö Acostan pojalta ja tämän ystäväpiiriltä. Suunnitelma ei todellakaan etene kuin Strömsössä ja Dex päätyy itsekin kannibalistikultin menyylle. Lisäongelmia aiheuttaa Dexterin veljen, ykkösosan sarjamurhaajan ja Debin ex-kihlattu/taponyrittäjä Brian, joka on veljen perheenlisäyksestä kuultuaan päättänyt osallistua Dexin ja erityisesti tämän perheen elämään.
Juu, nyt ei kyllä mennä yhtään sillä Dexter-laadulla, mitä odotin. Alku kyllä onnistui hyvin: Dexterin näkökulma ihmisten lisääntymishalukkuuteen ja sen tulosten yllättävään vaikutukseen on sangen hieno pala proosaa:
Are these human beings? Can this really be the Miami I have always lived in? Or has some strange physics experiment in an underground supercollider sent us all to live in Bizarro World, where everyone is kind and tolerant and happy all the time? --- Four neat rows of pink and brown, tiny wiggling creatures, so small and prunish and useless - and yet it is they who have turned this crowd of healthy, kill-crazy humans into a half-melted splotch of drippling helplessness. --- And there it lies, waving its toes at the strip lights, utterly unaware of the miracle it has performed - unaware, indeed, even of the very toes it wiggles, for it is the absolute Avatar of Unaware - and yet, look what it has done in all its unthinking, unknowing wigglehood. Look at it there, the small, wet, sour-smelling marvel that has changed everything. (s. 2)Itse kirjan dekkariteeman eli kannibalismiaiheen käsittely olisi antanut paljonkin pohdinnan aihetta Dexin hahmolle, mutta ei. Tuon kadonneen tytön motiivi oli kyllä minulle uutta, joten siitä Lindsaylle propsit, mutta kokonaisuus... ei. Dexter is Delicious on vain hieman Dexter in the Darkin yliluonnollisuusaspektin yläpuolella. Jotenkin tuntuu, että Lindsay on kiinnostunut enemmän Dexin sosiaalisen pakkopullan tutkimisesta kuin sarjan dekkariudesta, ja tämä näkyy lukijallekin. Erittäin harmillista, odotin kannibalismista niin paljon enemmän, se kun on se ultimaalinen tabu lähes koko nykyihmiskunnalle. Jopa pedofiliaa tuntuu olevan helpompi puolustaa kulttuurirelativismilla kuin kanssaihmisten syömistä, näiden omasta suostumustasosta riippumatta.
No, kun nyt tuli tämän kanssa hankittua tuo uusinkin, Double Dexter niin luetaan nyt sekin. Ainakin sen alkupremissi ei korota odotuksia tämän tasolle, joten jos ei nouse niiden tasolle niin tiputaan sitten lyhemmän matkaa todellisuuteen.
-----
Dexter is Delicious muualla:
Los Angeles Times (englanniksi)
Elitist Book Reviews -blogi (englanniksi))
Book Chase -blogi (englanniksi)
Jeff Lindsay: Dexter by Design
Luettu: 11.10.2009
Dexter-kimara jatkuu. Tartuin Dexter by Designiin sen jälkeen, kun viime viikolla väittelin erään opiskelijakollegan kanssa siitä, onko Dexterin murhanhalu seksuaalisesti motivoitunut vai ei. Väitän edelleen, että ei ja perustelen sen Dexter in the Dark -kirjalla. Toisaalta eihän Dexter ole kaikkitietävä ja sataprosenttisen luotettava kertoja, joten... no, ymmärrän päättelyketjun vaikka se onkin hieman hataralla pohjalla. Tiettävästi tätä Dexter-kirjaa ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu.
Dexter by Design alkaa varsin odottamattomassa paikassa: Pariisissa, jossa vastanainut Dexter tarpoo morsiamensa Ritan perässä yhdestä taidenäyttelystä toiseen yrittäen pitää kiinnostuneen ilmeen kasvoillaan. Miamiin palattua poliisia työllistää julkisilta paikoilta löytyvät ruumiit, joihin on tehty hienoisia muutoksia. Homma lipsahtaa niin sanotusti lapasesta, kun Dexter menee epähuomiossa tunteidensa sekoittamana (kyllä, näitäkin löytyy vaikka Dex muuta väittääkin) päästämään päiviltä väärän tyypin. Murhaaja ottaa henkilökohtaiseksi missiokseen tuhota Dexterin ja tämä hankaloittaa Yöllisen Kostajamme yöllisiä kostopuuhia ja Perus-Pertti -esitystä huomattavasti.
Ensinnäkin, Dexter in the Darkin Moloch-teemaa ei enää jatketa ja mainitaan alussakin vain kerran. Itse juoni oli vähän kaksiteräinen juttu: toisaalta sommittelija-taitelija murhaajana oli varsin kekseliästä, mutta jossain vaiheessa se pääsee hieman lässähtämään. Loppupuolen Kuuba-kohtaus voi tietysti olla James Bond -parodiaa, mutta ainakin allekirjoittaneelta vitsi meni ohi. Huvittavaahan tässä on, että kun ajattelee suhtautumistani rikoskirjallisuuteen noin yleisesti, niin Dexter by Designhan pesee suurimman osan 6-0. Mutta Dexter-sarjan sisäisessä arvotuksessa Dexter by Design ei pääse kakkososan, Dearly Devoted Dexterin, tasolle.
Kokonaisuutena Dexter by Design toimii ihan hyvin ja edellämainitut suvantokohdat ja/tai harha-askeleet olen valmis antamaan anteeksi. Lindsay kirjoittaa edelleen mahtavasti; teksti ei vain sanoja toisensa jälkeen vaan sanat soljuvat ja lomittuvat hienosti. Harmittaa, kun Doakesia ei ole näkyvissä kovin paljon, mutta ne kohdat joissa Doakes ja Dexter tapaavat... hillitöntä! Dexter jatkaa edellisosassa alkanutta Astorin ja Codyn kouluttamista. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu, kun Rita saa (luultavasti) ennemmin tai myöhemmin tietää... Kenties homma kehittyy Dexter-sarjan seuraavassa osassa, joka Wikipedian mukaan kantaa nimeä Dexter is Delicious (mm... kannibalismiteemaa..) ja julkaistaan alustavasti kahden vuoden kuluttua. Dexter rocks! Mahtavaa!
"We all know, I agree, that there are people who should be helped along to another dimension." -Jeff Lindsay-
-----
Dexter by Design muualla:
LA Times (englanniksi)
Jeff Lindsay Dexter-romaaneista YouTube-videolla (englanniksi)
Dexter-kimara jatkuu. Tartuin Dexter by Designiin sen jälkeen, kun viime viikolla väittelin erään opiskelijakollegan kanssa siitä, onko Dexterin murhanhalu seksuaalisesti motivoitunut vai ei. Väitän edelleen, että ei ja perustelen sen Dexter in the Dark -kirjalla. Toisaalta eihän Dexter ole kaikkitietävä ja sataprosenttisen luotettava kertoja, joten... no, ymmärrän päättelyketjun vaikka se onkin hieman hataralla pohjalla. Tiettävästi tätä Dexter-kirjaa ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu.
Dexter by Design alkaa varsin odottamattomassa paikassa: Pariisissa, jossa vastanainut Dexter tarpoo morsiamensa Ritan perässä yhdestä taidenäyttelystä toiseen yrittäen pitää kiinnostuneen ilmeen kasvoillaan. Miamiin palattua poliisia työllistää julkisilta paikoilta löytyvät ruumiit, joihin on tehty hienoisia muutoksia. Homma lipsahtaa niin sanotusti lapasesta, kun Dexter menee epähuomiossa tunteidensa sekoittamana (kyllä, näitäkin löytyy vaikka Dex muuta väittääkin) päästämään päiviltä väärän tyypin. Murhaaja ottaa henkilökohtaiseksi missiokseen tuhota Dexterin ja tämä hankaloittaa Yöllisen Kostajamme yöllisiä kostopuuhia ja Perus-Pertti -esitystä huomattavasti.
Ensinnäkin, Dexter in the Darkin Moloch-teemaa ei enää jatketa ja mainitaan alussakin vain kerran. Itse juoni oli vähän kaksiteräinen juttu: toisaalta sommittelija-taitelija murhaajana oli varsin kekseliästä, mutta jossain vaiheessa se pääsee hieman lässähtämään. Loppupuolen Kuuba-kohtaus voi tietysti olla James Bond -parodiaa, mutta ainakin allekirjoittaneelta vitsi meni ohi. Huvittavaahan tässä on, että kun ajattelee suhtautumistani rikoskirjallisuuteen noin yleisesti, niin Dexter by Designhan pesee suurimman osan 6-0. Mutta Dexter-sarjan sisäisessä arvotuksessa Dexter by Design ei pääse kakkososan, Dearly Devoted Dexterin, tasolle.
Kokonaisuutena Dexter by Design toimii ihan hyvin ja edellämainitut suvantokohdat ja/tai harha-askeleet olen valmis antamaan anteeksi. Lindsay kirjoittaa edelleen mahtavasti; teksti ei vain sanoja toisensa jälkeen vaan sanat soljuvat ja lomittuvat hienosti. Harmittaa, kun Doakesia ei ole näkyvissä kovin paljon, mutta ne kohdat joissa Doakes ja Dexter tapaavat... hillitöntä! Dexter jatkaa edellisosassa alkanutta Astorin ja Codyn kouluttamista. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu, kun Rita saa (luultavasti) ennemmin tai myöhemmin tietää... Kenties homma kehittyy Dexter-sarjan seuraavassa osassa, joka Wikipedian mukaan kantaa nimeä Dexter is Delicious (mm... kannibalismiteemaa..) ja julkaistaan alustavasti kahden vuoden kuluttua. Dexter rocks! Mahtavaa!
"We all know, I agree, that there are people who should be helped along to another dimension." -Jeff Lindsay-
-----
Dexter by Design muualla:
LA Times (englanniksi)
Jeff Lindsay Dexter-romaaneista YouTube-videolla (englanniksi)
Jeff Lindsay: Dexter in the Dark
Luettu: 5.7.2009
Dexter-sarja jatkuu sen neljännellä osalla, Dexter in the Dark, joka on suomennettu nimellä Dexter vailla varjoaan.
Dexter in the Darkissa lempisosiopaattimme tutkii Miamin yliopiston alueella tapahtunutta kaksoismurhaa. Kaksi päättömien luurankojen perusteella nuoriksi naisiksi määriteltyä uhria löydetään poltettuina kipsinen häränpää vieressään. Dexterin Synkän matkustajan reaktio vetää Dexteriltä maton alta: Synkkä matkustaja pelästyy niin pahasti, että häipyy kokonaan. Samalla kun Dexter yrittää selvitä Synkän matkustajan lähdöstä ja saada selville miten saada se takaisin, hän yrittää pitää normaalin roolia yllä -mikä Synkän matkustajan puuttuessa ei ole ollekaan hankalaa- ja tehdä työnsä. Kaiken lisäksi häntä aletaan systemaattisesti vainota, mutta tällä kertaa takaa-ajajana ei ole Doakes -mikä olisikin ehkä hieman hankalaa tällä haavaa- vaan polttomurhan takana oleva antiikkinen porukka.
Lindsay onnistui taas. Ei yhtä hyvin kuin Dearly Devoted Dexterin kanssa, mutta onnistui silti tyydyttävästi. Tarinan dekkaripuoli toimii melkein yhtä hyvin kuin edeltäjissä, ja Dexterin murhanhimon hiipuminen Synkän matkustajan otettua hatkat on erityisen mielenkiintoinen juonenkäänne. Lindsay tutkailee myös Synkän matkustajan olemusta, mitä Dexterkin on pitkin matkaa miettinyt: mikä se oikeastaan on, mistä se on tullut ja miksi? Lindsay on selvästikin lukenut Neil Gaimania. Sarjan neljäs osa, Dexter by Design, odottaa lukijaansa; odotan mielenkiinnolla, miten Lindsay käsittelee jatkossa Synkän matkustajan uutta roolia kosmoksessa (toivon mukaan ei paljoa) ja miten Dexterin tarina saa uusia käänteitä.
-----
Dexter in the Dark muualla:
Deep Thoughts -blogi (englanniksi)
Unreality Shout -blogi (englanniksi)
Dexter-sarja jatkuu sen neljännellä osalla, Dexter in the Dark, joka on suomennettu nimellä Dexter vailla varjoaan.
Dexter in the Darkissa lempisosiopaattimme tutkii Miamin yliopiston alueella tapahtunutta kaksoismurhaa. Kaksi päättömien luurankojen perusteella nuoriksi naisiksi määriteltyä uhria löydetään poltettuina kipsinen häränpää vieressään. Dexterin Synkän matkustajan reaktio vetää Dexteriltä maton alta: Synkkä matkustaja pelästyy niin pahasti, että häipyy kokonaan. Samalla kun Dexter yrittää selvitä Synkän matkustajan lähdöstä ja saada selville miten saada se takaisin, hän yrittää pitää normaalin roolia yllä -mikä Synkän matkustajan puuttuessa ei ole ollekaan hankalaa- ja tehdä työnsä. Kaiken lisäksi häntä aletaan systemaattisesti vainota, mutta tällä kertaa takaa-ajajana ei ole Doakes -mikä olisikin ehkä hieman hankalaa tällä haavaa- vaan polttomurhan takana oleva antiikkinen porukka.
Lindsay onnistui taas. Ei yhtä hyvin kuin Dearly Devoted Dexterin kanssa, mutta onnistui silti tyydyttävästi. Tarinan dekkaripuoli toimii melkein yhtä hyvin kuin edeltäjissä, ja Dexterin murhanhimon hiipuminen Synkän matkustajan otettua hatkat on erityisen mielenkiintoinen juonenkäänne. Lindsay tutkailee myös Synkän matkustajan olemusta, mitä Dexterkin on pitkin matkaa miettinyt: mikä se oikeastaan on, mistä se on tullut ja miksi? Lindsay on selvästikin lukenut Neil Gaimania. Sarjan neljäs osa, Dexter by Design, odottaa lukijaansa; odotan mielenkiinnolla, miten Lindsay käsittelee jatkossa Synkän matkustajan uutta roolia kosmoksessa (toivon mukaan ei paljoa) ja miten Dexterin tarina saa uusia käänteitä.
-----
Dexter in the Dark muualla:
Deep Thoughts -blogi (englanniksi)
Unreality Shout -blogi (englanniksi)
Jeff Lindsay: Dearly Devoted Dexter
Luettu: 24.6.2009
Koska Dexterin pimeät unet (Darkly Dreaming Dexter) oli niin mielenkiintoinen ja koska Nelosella pyörivä Dexter-sarja on yksi viikon kohokohdista, päätin lukea kaikki muutkin saatavilla olevat Dexterit, joita on siis tähän mennessä (2009) ilmestynyt kaikkiaan 4. Viidennen on määrä olla saatavilla jossain vaiheessa vuotta 2011.
Dearly Devoted Dexter (suom. Dexterin kolkko kutsumus; no ei se nyt niin kolkko ole) on siis Dexter-sarjan toinen osa. Miamilainen rikostutkija ja sarjamurhaaja jatkaa tutulla toimellaan. Ikävä kyllä Dexterin yöllistä katujen puhdistusta hidastaa työkaveri, rikospoliisi Doakes, jonka mielestä Dexterissä on jotain mätää. Doakesin jatkuva varjostus tosin haittaa harrastustoimintaa ja Dexter huomaa kauhukseen muuttuvansa kaljamahaiseksi sohvaperunaksi, jonka erottaa perus porvari-isästä se, että suunnitelee ilolla jakavansa oppejaan tulevan vaimonsa (miten tässä näin kävi?) kahdelle muksulle. Samaan aikaan Miamia ravistelee sarjakidutusten aalto, jossa tyyppi tekee uhreistaan "jodlaavia perunoita" amputoituaan heidän elintoimintojen kannalta turhat jäsenet ja jätettyään uhrinsa muiden -ja heidän itsensä- ihailtavaksi. Dexterin epävirallinen ammatillinen mielenkiinto kiduttajaa kohtaa vie rakkaan sarjamurhaajamme vaarallisillekin poluille.
Pakko ihailla Lindsay kirjoitustaitoa. Kuten arvelin, Dexterit toimivat paremmin alkuperäiskielellään, sen verran paljon sanaleikkejä tekstissä on. Sitä paitsi Dexterin murhaavan ihanat one-linerit on tarkoitettu kuultavaksi juuri englanniksi, muuten niistä putoaa väistämättäkin jotain tasoja. Linsay on myös nostanut hieman rimaa eettisen pohdiskelun saralla; siitä suuri, verenpunainen plussa! Ehdottoman koukuttavaa luettavaa. Dexterin havainnot ulkopuolisena monista ihmisyyden piirteistä ovat hauskaa luettavaa, etenkin jos ei itsekään satu ymmärtämään niitä. Sitä paitsi sain pelottavan paljon kieroa tyydytystä eräästä uhrivalinnoista. Tätä lisää!
-----
Dearly Devoted Dexter muualla:
Meten luetut -blogi
Eloise by the Book Piles -blogi (englanniksi)
Koska Dexterin pimeät unet (Darkly Dreaming Dexter) oli niin mielenkiintoinen ja koska Nelosella pyörivä Dexter-sarja on yksi viikon kohokohdista, päätin lukea kaikki muutkin saatavilla olevat Dexterit, joita on siis tähän mennessä (2009) ilmestynyt kaikkiaan 4. Viidennen on määrä olla saatavilla jossain vaiheessa vuotta 2011.
Dearly Devoted Dexter (suom. Dexterin kolkko kutsumus; no ei se nyt niin kolkko ole) on siis Dexter-sarjan toinen osa. Miamilainen rikostutkija ja sarjamurhaaja jatkaa tutulla toimellaan. Ikävä kyllä Dexterin yöllistä katujen puhdistusta hidastaa työkaveri, rikospoliisi Doakes, jonka mielestä Dexterissä on jotain mätää. Doakesin jatkuva varjostus tosin haittaa harrastustoimintaa ja Dexter huomaa kauhukseen muuttuvansa kaljamahaiseksi sohvaperunaksi, jonka erottaa perus porvari-isästä se, että suunnitelee ilolla jakavansa oppejaan tulevan vaimonsa (miten tässä näin kävi?) kahdelle muksulle. Samaan aikaan Miamia ravistelee sarjakidutusten aalto, jossa tyyppi tekee uhreistaan "jodlaavia perunoita" amputoituaan heidän elintoimintojen kannalta turhat jäsenet ja jätettyään uhrinsa muiden -ja heidän itsensä- ihailtavaksi. Dexterin epävirallinen ammatillinen mielenkiinto kiduttajaa kohtaa vie rakkaan sarjamurhaajamme vaarallisillekin poluille.
Pakko ihailla Lindsay kirjoitustaitoa. Kuten arvelin, Dexterit toimivat paremmin alkuperäiskielellään, sen verran paljon sanaleikkejä tekstissä on. Sitä paitsi Dexterin murhaavan ihanat one-linerit on tarkoitettu kuultavaksi juuri englanniksi, muuten niistä putoaa väistämättäkin jotain tasoja. Linsay on myös nostanut hieman rimaa eettisen pohdiskelun saralla; siitä suuri, verenpunainen plussa! Ehdottoman koukuttavaa luettavaa. Dexterin havainnot ulkopuolisena monista ihmisyyden piirteistä ovat hauskaa luettavaa, etenkin jos ei itsekään satu ymmärtämään niitä. Sitä paitsi sain pelottavan paljon kieroa tyydytystä eräästä uhrivalinnoista. Tätä lisää!
-----
Dearly Devoted Dexter muualla:
Meten luetut -blogi
Eloise by the Book Piles -blogi (englanniksi)
Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet
Luettu: 10.8.2008
Alkuperäinen nimi: Darkly Dreaming Dexter
Käännös: Pauliina Klemola
Dexter. Oikea. Niin, Dexter on nyt kaikin puolin tapetilla kun siitä kehitettiin Nelosellakin pyörinyt sarja. Sarja on kuitenkin ajoittaisesta kliseisyydestään huolimatta koukuttava, joten kun Dexterin pimeät unet tuli vastaan kirja-alessa, pakkohan se oli ottaa mukaan.
Dexterin pimeät unet kertoo Miamissa asuvan Dexter Morganin työstä ja "työstä". Edeltävä käsittää Dexterin päivätyön Miamin poliisilaboratorion verieksperttinä; jälkimmäinen Dexterin valonarempaa ammattia sarjamurhaajana. Dexter on sosiopaatti ja kasvatti-isän todettua poikansa taipumuksen tappamiseen tämä päätti ohjata kiinnostusta oikeaan suuntaan ja sen toteutusta hieman ammattimaisemmin. Asiaa auttaa, että kasvatti-isä on poliisi. Dexterin pimeiden unien verenpunainen lanka on Dexterin kaksoiselämä, joka vaarantuu kun maisemiin ilmaantuu Dexteriä matkiva sarjamurhaaja. Tapausta ryhtyy tutkimaan.. kukas muukaan, kuin Dexterin työkaverit, muun muassa kasvattisisko Deb.
Lindsay kirjoittaa hyvin ja nörtti sarjamurhaaja on tarinan päähenkilönä mielenkiintoinen. Koska Dexter tappaa vain rikollisia, tarinassa on jossain määrin -ei tosin filosofiseksi pohdiskeluksi asti- aineksia Dexterin tekojen eettisyyden tarkastelua. Kaikkein huvittavinta tässä on tietysti läpinäkyvä tekopyhyys: toisaalta USAssa on voimassa useassa osavaltiossa (Florida mukaanluettuna) kuolemanrangaistus, mutta silti Dexteriä pidetään hulluna. Pelkkä virkamerkkikö tekee siitä hyväksyttävämmän?
Dexterin pimeät unet on kyllä viihdyttävä teos, vaikka lopun anti-kliimaksi olikin suunnaton pettymys ennalta-arvattavuudessaan. Teokselle on tullut jatkoa kolmen opuksen verran, joskin niistä vain yksi on suomennettu: Dexterin kolkko kutsumus (Dearly Devoted Dexter), Dexter in the Dark ja Dexter by Design. Pettymyksestä huolimatta haluan nuo kaikki lukea, koska pakko se on myöntää: oman käden oikeutta moraalisesti hyväksyttävästi jakava verifobiasta kärsivä sarjamurhaaja nyt vain on aika sympaattinen.
Alkuperäinen nimi: Darkly Dreaming Dexter
Käännös: Pauliina Klemola
Dexter. Oikea. Niin, Dexter on nyt kaikin puolin tapetilla kun siitä kehitettiin Nelosellakin pyörinyt sarja. Sarja on kuitenkin ajoittaisesta kliseisyydestään huolimatta koukuttava, joten kun Dexterin pimeät unet tuli vastaan kirja-alessa, pakkohan se oli ottaa mukaan.
Dexterin pimeät unet kertoo Miamissa asuvan Dexter Morganin työstä ja "työstä". Edeltävä käsittää Dexterin päivätyön Miamin poliisilaboratorion verieksperttinä; jälkimmäinen Dexterin valonarempaa ammattia sarjamurhaajana. Dexter on sosiopaatti ja kasvatti-isän todettua poikansa taipumuksen tappamiseen tämä päätti ohjata kiinnostusta oikeaan suuntaan ja sen toteutusta hieman ammattimaisemmin. Asiaa auttaa, että kasvatti-isä on poliisi. Dexterin pimeiden unien verenpunainen lanka on Dexterin kaksoiselämä, joka vaarantuu kun maisemiin ilmaantuu Dexteriä matkiva sarjamurhaaja. Tapausta ryhtyy tutkimaan.. kukas muukaan, kuin Dexterin työkaverit, muun muassa kasvattisisko Deb.
Lindsay kirjoittaa hyvin ja nörtti sarjamurhaaja on tarinan päähenkilönä mielenkiintoinen. Koska Dexter tappaa vain rikollisia, tarinassa on jossain määrin -ei tosin filosofiseksi pohdiskeluksi asti- aineksia Dexterin tekojen eettisyyden tarkastelua. Kaikkein huvittavinta tässä on tietysti läpinäkyvä tekopyhyys: toisaalta USAssa on voimassa useassa osavaltiossa (Florida mukaanluettuna) kuolemanrangaistus, mutta silti Dexteriä pidetään hulluna. Pelkkä virkamerkkikö tekee siitä hyväksyttävämmän?
Dexterin pimeät unet on kyllä viihdyttävä teos, vaikka lopun anti-kliimaksi olikin suunnaton pettymys ennalta-arvattavuudessaan. Teokselle on tullut jatkoa kolmen opuksen verran, joskin niistä vain yksi on suomennettu: Dexterin kolkko kutsumus (Dearly Devoted Dexter), Dexter in the Dark ja Dexter by Design. Pettymyksestä huolimatta haluan nuo kaikki lukea, koska pakko se on myöntää: oman käden oikeutta moraalisesti hyväksyttävästi jakava verifobiasta kärsivä sarjamurhaaja nyt vain on aika sympaattinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)